Olin jo vuodattamassa kommenttilaatikkoon että kyllä nuortenkirjoja arvostetaan korkealle, jos vertailukohtana on romanttinen viihdekirjallisuus. Mutta jätin sitten kommenttini lähettämättä, koska mitäpä se ketään auttaa, jos vingun siellä hännillä, että minulla menee vielä huonommin kuin teillä. Kuitenkin nuortenkirjan jos julkaisee, se poikii yleensä sentään muutaman arvostelun joihinkin valistushenkisiin lehtiin. Mutta viihdekirjojen kanssa ollaan vaikeuksissa, mikäli kannen tai muun sellaisen perusteella haiskahtaa, että tämä on nyt niitä kirjoja joita vain naiset lukevat.
Viihdekirjailijaakin voidaan silti arvostaa kirjailijana, jos hänellä on tunnetusti sivistynyt ja arvostettu aviomies, tai hänen isänsä tai muu perheensä on toiminut arvostettuna kustantajana, tai hän osaa tehdä kirjoja, joita myydään ihan törkeän paljon. Tänä läpikaupallisena aikana kaikki ymmärtävät jo arvostaa mahtavia myyntilukija. Nuoruudessani myyvyys saattoi kyseenalaistaa minkä tahansa romaanin kyldyyrisen merkityksen, mutta sitä en enää nykyään tapahdu.
Minulla poloisella ei kuitenkaan ole urallani minkäänlaista ulkopuolista vetoapua. Myöskään Luoja ei ole ollut puolellani, koska ei suonut minulle erityistä kauneutta, jota olisin voinut hyödyntää. Olin 34 julkaistessani ensimmäisen kirjani. Tunsin itseni silloinkin ikälopuksi, mutta silloin jos olisin tajunnut mennä rasvaimuihin ja muihin valmennuksiin olisin vielä voinut tehdä itsestäni mehukkaamman pakkauksen. Mutta ei ollut rahaa.
Nyt täytän ihan näinä päivinä 52 vuotta joten on entistä vaikeampi imuroida ostajia sex appealin varassa. Mitä lyödään vetoa, että normaali suomalainen ei edes muista mitä ihmettä on sex appeal. Kohottaakseni sijoitustani kotimaisen kirjallisuuden rankijärjestyksessä julkaisen siis lastenkirjan, jonka pullahtaminen ulos painokoneista saattaa tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Tervetuloa Reetta ja linnan vangit, pelkällä ilmestymisellänne te teette hyvää minun itsetunnolleni kirjailijana.
Tekstit
Mulla menee vielä huonommin! ;) Kirjoitan
VastaaPoistaa) nuorille (mitä ne kakarat mistään tajuaa?)
b) fantasiaa (jotain ihme satuja keijuista ja örkeistä?)
c) tytöille/naisille (ne vaan velloo tunteissaan eivätkä hoksaisi hyvää kirjaa, vaikka se potkisi heitä persuuksille?)
Myös genrejen sisällä saa satikutia, mun kirjoja on fan/sci-ihmisten keskuudessa nimitelty mm. teinityttöjen Harlekiini-fantasiaksi, sävyyn joka tuntuu vihjaavan että kohderyhmäni on tolvanoita ja kirjalliset kykyni ala-arvoisia.
Oon ennenkin puhunut tästä, mutta mainittakoon taas: Jos mies kirjoittaa miehestä, joka velloo tunteidensa armoilla, kyseessä on klassikkokirjallisuus (esim. P.K. Dickin kirjoissa on hyvin usein suurena osana tarinaa päähenkilön onneton rakkaus).
Jos taas nainen kirjoittaa naisesta, joka tekee kuten edellisen esimerkin miespäähenkilö, se on taas sitä naisten ihmissuhdehömpötystä ja siten oletusarvoisesti surkeaa.
Mutta ei se mitään! Ajattelen mielelläni, että esim. Molemmin jaloin on saattanut vetää tyttölukijoita tieteistarinoiden pariin, joka yleisesti mielletään poikien kirjallisuudeksi. Ja toivon että myös Ilmeetön mies toimii vähän samalla tavalla keski-ikäisten naisten kohdalla, jotka eivät aiemmin ole tulleet tarttuneeksi spefikirjoihin. Itserakkaasti siis ajattelen palvelevani omaa kirjallisuudenlajiani laajentamalla sen kohdeyleisöä :) Vaikka ehkä se ei kaikkein nurkkakuntaisimmille fandom-tyypeille ole mieleen, kun on niin mageeta olla tosi spessu lukija jota tavixet ei tajuuu...
Tuli tekstiäsi lukiessa mieleen, että nuortenkirjojen paitsiossa voi olla osasyynä, että niitä(kin) lukevat enimmäkseen (tulevat) naiset. Ja eka kommentoija ehti lähtemään samantapaisille linjoille,
VastaaPoistaKaisa, sitä minäkin olen epäillyt, että naiseus voisi olla osa ongelmaa. Myös tekijät ovat olleet enimmäkseen naisia, joskin viime vuosina ala on kovasti miehistynyt, ja oisko se osaltaan sitten nostanut alan arvostusta. Joka siis täältä minun sammakkoperspektiivistäni tarkastellen ei ole maailman surkein, joskin parantamisen varaa löytyisi. Pelottavaa silti lähteä suoraan väittämään mitään tästä mies-nais-asetelmasta, koska siinä saa herkästi turpaansa, tai ainakin mielipuolen femakon maineen.
VastaaPoistaAnu, harlekin-fantasia onkin jo tosi paha mollaus. Antaudun, hävisin kisan, sinulla selvästi menee vielä huonommin kuin minulla. Miksiköhän niitä harlekiineja niin vihataan. Minustakin olisi parempi jos ihmiset lukisivat kotimaista viihdettä, eivätkä ylikansallista bulkkia, mutta ei esimerkiksi viihdemusiikissa vihata jotain monikansallista viihdemusiikkituotantoa samalla tavalla, vai vihataanko? ehkä minä vain en seuraa niitä kuvioita.
Mikäli ymmärrän oikein, Kirsti, tarvitset imagon muutoksen. Vikahan ei ole lukijoissa vaan väärässä markkinointitavassa. Ensi töiksesi voisit ilmoittautua johonkin naistenlehteen tyylinmuutosmalliksi ja vihjaista samalla uudesta romaanista uudelle kohdeyleisölle eli nuorille miehille. Sitten vain kirja ulos ja takakanteen vähän vihjailua puumasta.
VastaaPoistaSex appeal on ollut muillakin hukassa, kuten von Trappin perheellä Yhdysvalloissa. Kannattaa katsoa alusta pari ensimmäistä minuuttia. :)
Niin ja se linkki:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=6iYVlcNC7eQ
Toi puuma-pointti on kyllä miettimisen arvoinen. Ja siis Helena, kaikenlaisia filminpätkiä sinäkin koluat youtuupista. Voi hyvänen tähden. Mutta joo, sex appealhan siellä oli hukassa ja ihan syntymävuotenani.
VastaaPoistaKirsti, joskus kyllä jopa kauneusvammaiset keski-ikäiset naiset voivat kirjailijoina joutua viikkolehtien kansiin häpeämään omia kuviaan.
VastaaPoistaTähän tulisi hymiö, jos osaisin käyttää niitä. Ja sinä olet kyllä oikein hauskannäköinen nainen (kaunis on lattea termi, sopii malleille).
Vakavasti puhuttuna nämä arvostuskysymykset ovat
a) outoja
b) eivät ollenkaan vastaa kirjallisuuden suurkuluttajien arvostuksia
c) vaikuttavat toki apurahoihin ja joskus kustannuspäätöksiin
Kai tietyt piirit tuntevat suurta surua siitä, etteivät voi määrätä sitä, mitä ihmiset lukevat. Ne kun lukevat ja varsinkin lainaavat kirjastoista juuri sitä, mitä itse haluavat.
Silti rähise ihmeessä! Jaksat kuitenkin sen ohella kirjoittaa kirjoja, jotka koskettavat muiden muassa minua.
Ylläoleva anonyymi on siis täällä aiemminkin vieraillut Leena, joka näköjään ei osaa käyttää edes nimimerkkiä
VastaaPoistaHei Leena, en muista nähneeni yhtään rumaa naista minkään lehden kannessa, mutta naiset on tietty itse aina niin kriittisiä itsensä suhteen.
VastaaPoistaYritän olla miettimättä noita arvostusasioita, mutta heti kun joku vähän raaputtaa pintaa, sama ärtymys nostaa aina päätään. Mun rähinäthän nyt on lähinnä jo vitsi, eikä edes kovin hyvä sellainen. Kiitos taas piristävästä kommentista:-)
Lehtien kansien naiset meikataan, kammataan ja lopuksi photoshopataan niin, ettei heitä tunnista, jos kadulla vastaan kävelee. Siis keski-ikäinen ei-kaunotar voidaan helposti muuttaa kansikuvakelpoiseksi.
VastaaPoistaReklamoin! Tämä on ihan vastaan kaikkea sitä, mitä ehdin jo kuvitella käytyäni tänään Tammen kirjaillassa, damn it! Ajattelin (ja aion vielä kirjoittaa siitä), että koko kirjailijoiden brändäys-debatti on ihan bullia. Kirjailijat ovat keskimäärin verbaalisempia kuin muu kansa ja siksi yleensä aika hyviä esiintyjiä, mun kokemuksen mukaan. Ulkonäölläkään ei ole niin väliä - siellä oli keski-ikäisempiä daameja aika paljon, ja Märta Tikkanen on musta esim. aivan uskomattoman karismaattinen, muttei ole tietääkseni koskaan tunkenut kansikuviin tai ollut ihan missi-ainesta. Vai johtuko suosio sitten 70-luvusta, jolloin ei tarvinnut olla missi?
VastaaPoistaSitten on tietysti ujoja, jotka eivät halua esiintyä eikä kannatakaan. Mutta huononkin esiintyjäkirjailijan olemuksessa on yleensä jotain sympaattisen karismaattista.
Mikä mun pointti on: musta ulkonäkö ja ikä on isoja ongelmia viihdetaiteilijoille. Kirjailijoilla on sen sijaan Sana. Sen takia rumankin kirjailijan haastattelu on keskimäärin naistenlehdessä kiinnostavampi kuin kauniin iskelmätähden, näin se vaan on.
En halua mollata iskelmätähtiäkään, haluan vain uskoa siihen, että hyvällä ulkonäöllä tai sex appealilla ei myydä tosi huonoa kirjaa - tai ainakaan sitä toista. ;) Nuortenkirjojen arvostuksen puute sen sijaan on ikävä fakta ja kokonaan toinen kysymys.
Olen ehkä väärässä, mutta en muista tavanneeni oikeastaan koskaan täysin karismaatitonta tai tylsää kirjailijaa. Ehkä ne on vaan komerossa kaikki?
Ina, valitettavasti pelkästä Sanasta ei ole uutiseksi. Ja nykyään kaiken pitää olla uutista. Tai no, ehkä jotkin aikakauslehdet ovat erilaisia. Naistenlehdet. Niin, pitäisi ehkä tietoisemmin ryhtyä tähyämään siihen suuntaan. Ja mitä karismaatittomaan ja tylsään kirjailijaan tulee, niin sinulla on varmaan kirjailijoiden ja kirjojen rakastamisen armolahja. Vaikka toisaalta, ehkä minäkään en ole tavannut yhtään tylsää kirjailijaa. Kaikki yhtä umpihulluja vaan...
VastaaPoistaNo se uutis-asia on kyllä totta ja vaikeaa vähän kaikille: kirjailijoille, kustantajille ja toimittajille, jotka kuormittuvat kaikista tyrkytettävistä "uutisista". Tätä sietää miettiä vähän pidempäänkin.
VastaaPoistaMun mielestä Kirjailijan häiriöklinikka on todella karismaattinen ja epätylsä blogi. ;) Tee siitä uutinen?
Kyllä minullekin on tullut jo aika monta kertaa se olo, että kenties blogi tosiaan on parasta mitä olen koskaan kirjoittanut, koska tämä on ollut aika monessakin lehdessä uutisena, ja olen saanut antaa aiheesta haastatteluja. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa, kun muu sosiaalinen media on vähän hypetyksessä ajanut blogien ohi. Mutta ehkä tosiaan pitäisi tehdä jokin interventio.
VastaaPoista