torstai 12. elokuuta 2010

Kirjastolaitoksen merkityksestä, kirjailijasta uutisena ym tajunnanvirtaa

Sotkeuduin toisaalla keskustelemaan kirjailijan julkisuuden ja kirjamyynnin välisestä suhteesta, sekä siitä onko reiluu, että kirjailijoiden kirjat ovat kirjastoissa kaikkien luettavissa about ilmaiseksi. Koska omat kirjani leviävät aika kattavasti Suomen kirjastoihin, ja koska niitä lainataankin kohtuullisesti, olisi tietysti eri jees, jos olisikin niin, että kaikki jotka lainaavat kirjani itseasiassa ostaisivatkin sen. Silloin olisin jonkin verran nykyistä varakkaampi.

Siinä on vain se huono puoli, että eivät nämä kaikki ihmiset kumminkaan ostaisi kirjaani. He eivät ensinnäkään tietäisi siitä. Minun pitäisi jollakin tosi ovelalla markkinointikampanjalla hankkiutua heidän tietoisuuteensa. Mutta siinä taas on se ongelma, että Suomessa vain muutama kirjailija voi olla samanaikaisesti kiinnostava. Kun muutamaa hypetetään, muut unohtuvat. He unohtuvat, vaikka olisivat esillä arvovaltaisissa kirjallisuusjulkaisuissa ja kaikki kirjallisuudenystävät tietäisivät heidät nimekkäiksi, hienoiksi kirjailijoiksi. He voivat olla tunnettujakin, mutta ei heidän kuuluisuutensa välttämättä realisoidu huikeaksi kirjamyynniksi. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, jos olisi korrektia täällä kailotella ihmisten myyntilukuja.

Kun kirjallisuudenkin julkisuusarvo perustuu siihen saadaanko kirjailijasta jollakin tavalla väännettyä uutinen, jonka varjolla sitten ikäänkuin puolisalaa saadaan pakkomyytyä se kirjakin, voidaan kysyä että miten monta kertaa samasta ihmisestä saadaan uutinen. Onko muita teitä kuin Matti Nykäsellä, joka on jälleen otsikoissa tehtyään väkivaltaa puolisolleen. Hän on vuoroin hakannut, puukottanut ja kuristanut Merviä, kätevä strategia, kun ei aina pahoinpitele samalla menetelmällä, niin saadaan uusia uutisia aikaiseksi. Myönnän, tuo oli vähän mautonta, mutta siis oikeesti, kyllä kohta 52 vuotta täyttävän tädin naama venyy, kun se yrittää miettiä miten se saisi itsestään sellaisen uutisen, jonka siivellä saisi myytyä yhtä paljon kirjoja, kuin nyt löytyy lukijoita ilmaisen ja kaikille kansalaisille avoimen kirjastolaitoksen kautta.

Lähimpänä uutista olin vuonna 1998, jolloin Pirjo Tuomisen ystävällisellä avustuksella lanseerasin Satakuntaan sijoittuvan dekkarini Usko toivo ja kuolema. Oli hieno tiedotustilaisuus, kestitykset ja kaikki. Tilaisuus onnistui paljon yli odotusten. Kirja sai paljon huomiota, ikävä vaan, että tärkein, siis Hesari, ei innostunut kirjasta, joten siinä mielessä sekin tuli vedetyksi alas pöntöstä. Mutta minulle kertyi silti vuoden aikana paksu nippu lehtijuttuja, arvioita. Kustantamokin uskoi myyntiin ja otti isona pitämänsä painoksen. En tiedä onko sitä vieläkään saatu myytyä loppuun, vai vieläkö niitä kirjoja jossain pyörii. Minulle ei ole tullut ilmoitusta makuloinnista kumminkaan. Sitten taas joku Miehenvaihtoviikot, josta ei muistaakseni ilmestynyt yhtään juttua, myi muutaman sata enemmän ihan vaan omalla painollaan.

Se olisi tietenkin voinut myydä kymmenkertaisen määrän, jos olisi saanut ansaitsemansa julkisuuden. Siis voinut myydä, mutta varmuutta siitä ei ole.

Toiseksi paras vaihtoehto tietysti olisi, että lainauksesta maksettaisiin kirjailijalle kunnon korvaus. Mutta mistä rahat näinä hyvinvointivaltion purkamisen aikoina? Supistetaanko vielä lisää vanhusten vaippaostoista ja annetaan kirjailijoille? Kirjailijaliittoakin tuolla huudettiin apuun, tai siis marmatettiin kun ammattiliitto ei pistä asioita kuntoon. Super-Hessuahan tässä tarvittaisiin, se on selvä. En tiedä olenko kyyninen, vai realistinen, kun veikkaan, ettei tässä nykyisessä(kään) taloustilanteessa ole odotettavissa, että veronmaksajien pussista aletaan rahoittaa kirjailijoita maksamalla heille isompaa korvausta kirjojen lainaamisesta. En tiedä millainen ammattiliitto pitäisi olla takana, että sellainen onnistuisi. Raha tietysti kelpaisi minullekin.

Varmaan joku aina kirjoilla rikastuukin, jopa Suomessa. Pidän sitä lottovoiton veroisena asiana, mutta siis joka viikkohan joku voittaa lotossakin. Joten aina on mahdollista, että eräänä päivänä minunkin pajatsoni lopulta kilisee.

Kirjailjaliiton vaikutusmahdollisuus on arvovallassa, joka henkilöityy puheenjohtajaan, ja ehkä johtokunnan jäseniin. Kenties myös historiaan, ja kirjallisuutta ja kirjailijuutta kohtaan tunnettuun kunnioitukseen. Jos he osaavat hoidella yhteiskunta-ja mediasuhteitaan niin sitten jotain asioita voidaan junailla mieluisaan suuntaan. Painostusmahdollisuuksia Kirjailijaliitolla ei käsittääkseni ole, eikä siltä siis kannata odottaa samanlaisia etujärjestösuorituksia kuin esimerkiksi paperiliitolta.

LISÄYS LISÄYS LISÄYS

Myös Pasi Ilmari on intoutunut kirjoittamaan aiheesta.

***

Ja sitten vielä kauniiksi lopuksi, vähän eri asia, mutta jollakin tavalla teemaan liittyen. Kannattaa lukea Kreetta Onkelin maaliskuinen essee Rihmastosta. Siinä tämä kirjailijan ammatin raadollisuus paljastuu. Kun kirjailija on tehnyt huikean läpimurron, ja hänelle tarjotaan maailmaa tarjottimella, niin kuinkas sitten kävikään.

Share/Bookmark

53 kommenttia:

  1. Hyvin kuvasit kirjan kulkua. Sen elinkaarta ei voi ennustaa. Ei kustantamo (joka haluaa ymmärrettävistä syistä hyvät tuotot, ja heti), eikä kirjailija (joka yhtä ymmärrettävistä syistä haluaa rahaa).

    Lukija on tärkeä tekijä tuossa kolmiossa. Ilman lukijoita kirja lakkaa elämästä.

    Jos kirjailijat haluavat saada tuottoa kirjastolainauksista enemmän, ja haluavat pyrkiä siihen ettei kirjastossa saisi lukea ilmaiseksi, he sahaavat kyllä omaa oksaansa. Koska siihen se kyllä johtaisi, mikäli kirjailija ei halua,että hänen kirjaansa luetaan ja lainataan yleisestä kirjastosta ilman lisäkorvauksia (joka johtaisi siihen, että lukijat/lainaajat joutuisivat maksamaan sen lisäkulun).

    Jokainen veroja maksava kansalainen ylläpitää kirjastoja, ne hankitaan sinne verorahoilla, mikä on hyvä sijoitus. Lisäksi kirjastokorvauksina kirjailijoille annetaan apurahoja, joka käsitykseni mukaan on Suomessa hyvä verrattuna moniin muihin maihin.

    Entäpä jos kaikki ne noin sata kirjallisuukilpailua lakkautettaisiin ja rahat jaettaisiin työskentelyapurahoina ja muina kirjailijan toimeentuloon liittyvinä tukina?

    Kirjallisuuden markkinointi on jo ajat sitten ylittänyt oman sietokynnykseni, ja aiheuttanut minussa voimakkaan vastareaktion. Myös ne myönteisessä hengessä tehdyt jutut ovat suurelta osin fuulaa. Itseasiassa onkin aika jännä ilmiö, että kirjailijoiden julkikuva / imago ei ole enää penttisaarikoskimainen boheemi vaan aivan toisessa ääripäässä.

    Nyt ollaan Hyviä ja Kunnon Ihmisiä.

    Kunnollinen ihminen kuntoilee säännöllisesti, hoitaa sairaita vanhuksia, antaa kotinsa kodittomille ja hyljätyille eläimille, on normaalipainoinen, normaalipituinen, hoitaa isoa lapsilaumaa (omia ja vieraita), on täydellinen ja kohtuullinen ihminen aivan kaikissa elämänasioissa, on huolissaan ekologisista asioista, ei kärsi mistään, on asiantuntijana mistä aiheesta tahansa, ei laita voita leivän päälle, on elänyt onnellisen ja harmonisen lapsuuden, on likipitäen absolutisti, ja: Hänen suurenmoinen hyvyytensä levittää valoa kaikkialle missä ikinä Hän kulkee ja on.

    Rax Rinnekangas ihmetteli radiossa kirjan ikää, kun kesällä kuulin hänen haastattelunsa. Hän sanoi hyvin kirjasta, ja kutakuinkin niin, että se on suuri valhe, harha, että kirjan ikä olisi lyhentynyt. Ei kirjan ikä ole lyhentynyt mitenkään. Jokainen julkaistu kirja elää, paljon pidempään kuin bisnes kykenee tajuamaan. Bisneksen tajunta on lyhyt.

    Kirjailijan, ja muidenkin taiteilijoiden, toimeentuloon liittyvät kysymykset ovat toinen asia.

    VastaaPoista
  2. Kirsti,

    älä sure,

    minäkin olen ihan uutispimennyksessä, kun meidän Matti ei ole "hakannut, puukottanut ja kuristanut" minua yhtä ainoatakaan kertaa.

    Meidän Matin puolustukseksi on sanottava, että hän koettaa korvata tämä suuren menetyksen raahaamalla minulle lähdekirjoja kirjastosta ja hieromalla jalkojani.

    (Poistin edellisen tekstin kielivirheen vuoksi, helledysleksia jatkuu.)

    VastaaPoista
  3. Ilmatteks ja ilmatteks, joka kirjasta joka kirjastosta lainataaan, saa kirjailija rahaa, myös kääntäjälle menee tienestiä. Siinä tapaukses on kirppisten halvat kirjat suurempi "uhka".

    VastaaPoista
  4. Vai että keskustelu se vaan jatkuu. Tuo "Minusta tulee kirjailija" vierailu täällä blogosfäärissä oli muuten melkoinen shokki, mutta neito näkyykin olevan pykologi, mikä kertoo ihmisestä paljon.

    Tässä maassa ei kovin montaa aihetta mahdu ns. julkiseen keskusteluun... se on totta. Ja kotimarkkina on pieni. Olisin kyllä mieluummin arvostettu kirjailija kuin hyvin myyvä kirjailija jos olisin...

    Vielä kansan suusta kuultua:
    "Lottovoitto (raha) ei tee onnellikseksi, mutta suuri summa pankkitilillä saattaa parhaimmillaan aiheuttaa sitä (onnellisuutta) muistuttavan olotilan".

    Se mitä uutisiin noin yleisesti ottaen valkkaantuu on määriteltävissä mielestäni ainoastaan eräänlaiseksi sattuman ja kontingenssin välimuodoksi. Poikkeuksena tietenkin sellaiset "ikuisuusaiheet" kuten tämä Matti N. (ei kai hänkään ikuinen ole?)

    - nöyränä tänään, Eljas.

    VastaaPoista
  5. "Jokainen julkaistu kirja elää, paljon pidempään kuin bisnes kykenee tajuamaan. Bisneksen tajunta on lyhyt."
    Hienosti sanottu.

    Eiköhän Henna Helmi opi viimeistään Siperiassa, niinkuin moni meistä muistakin silloin alussa :) Tai jos hänelle tärkein kirjoittamisen motiivi on raha, tuskin kirjailijan ura tulee kovin pitkään jatkumaan. Ja onhan sekin mahdollista, että HHH:n esikoisesta tulee superbestseller ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista!

    VastaaPoista
  6. Pieni asiaa sivuava kommentti omista kirjahankintapäätöksistäni: joskus lainaan kirjan, luen sen ja rakastun, lopputulos on se, että haluan teoksen myös omaan hyllyyni, silloin sen myös ostan.

    VastaaPoista
  7. Hirlii, en tosiaan usko, että kukaan toistuvasti julkaiseva kirjailija on pahoillaan siitä, että hänen kirjojaan on kirjastoissa. Mutta siitä ovat monet pahoillaan, kun niitä ei kirjastoista löydy. Ei löydy, koska säästetään, ei ole aineistonhankintamäärärahoja. Rinnekankaan kommentti on hyvä. Kyllä kirjailijaa lohduttaa huomata, että hänen kirjansa jollakin tavalla ovat kuitenkin hengissä ja löytävät lukijoita, vaikka kvarttaalitalouden viisarit eivät niiden kohdalla enää värähtelekään.

    Anna joo, en sure. Näillä mennään.

    Hannele, ei ole Suomessa ennen tätä vuotta saanut kirjojen lainaamisesta rahaa, mutta nyt saa. Korvaus vain on varsin mitätön. Useimmilla tuntuu jäävän kymmeniin euroihin.

    Eljas, voihan nuo joku onnenpekka yhdistääkin, siis myyvyyden ja arvostuksen. Ja sellaisena pakettina kai suurin osa kaipaisi itsensä nähdä. Ainakin olisi ikävä kokea, ettei lainkaan arvosteta. Pahoin pelkään, että Nykänen on lähes ikuinen.

    anu, kaikki on tosiaan mahdollista. Se näkee ken elää:-)

    Kahil, tiedätkö, minä toimin myös noin, ja moni muu. Kirjasto on kirjailijalle merkittävä mainoväline.

    VastaaPoista
  8. Anu: Minähän en opi, en sitten ikinä ;) Jos en onnistu kirjailijana, yritän onnistua muuttamaan maailmaa jossain muussa asiassa.

    Eljas: Psykologit on sitten viheliäistä porukkaa, se on tosi se! Olin vastikään likkain kanssa istumassa iltaa. Kun kuulivat, että olen psykologi, alkoivat porukalla hiisisti hihittää, kun hermostuivat että näen niiden ajatukset naamasta. Enkä edes hittovie näe. Niin että yritän parantua tästä kaameasta taudista.

    Kirsti: "Mutta siinä taas on se ongelma, että Suomessa vain muutama kirjailija voi olla samanaikaisesti kiinnostava. Kun muutamaa hypetetään, muut unohtuvat."

    Kuka sen määrää, ja miksei sitä voi muuttaa? Viva la elämä, ja barrikadeille! P.S. Ylläolevaan kysymykseen on vain vääriä vastauksia ;)

    VastaaPoista
  9. Rakkaat ystävät!
    Eivät kirjailijat ole ainoita, jotka kärsivät siitä, että vain muutama kerrallaan on julkisuudessa ja hyvien tienestien syrjässä kiinni.
    Maailmassa on esimerkiksi satoja miljoonia urheilijoita, joista jokainen haaveilee olympiavoitosta, NHL-miljoonista tai vastaavista. Mutta vain muutama pääsee huipulle.
    Kuinka paljon yksin Suomessa on kuvataiteilijoita, performanssareita, muusikoita, tanssijoita, savikupin tekijöitä, jotka puurtavat omiaan harmaana massana eikä kukaan kirjoita heistä 7 päivää-lehdessä?
    Ja vaikka olisikin jatkuvasti palstoilla ei rahaa aina tule siltikään! Johanna Tukiainen on maailmankuulu tanssija, laulaja ja nyt myös kirjailija, mutta eipä ole omaa edustuslentokonetta vieläkään. Ei taida olla edes Ladaa jolla mennä keikoille. Sulhasetkin tekevät ohareita eivätkä vie Bahamalle. Kyllä se joskus elämä koettelee nuorta naista!
    Eikä sen Nykäs-Matinkaan hankkeet taida kummoisia olla. Ja mahtaako laulaminen hulluna humalassa heiluvan baariporukan edessä olla pitkän päälle kovin antoisaa?
    Ei tässä maailmassa tosiaan kukaan pääse helpolla.
    Kirjastot ovat kirjoittajille niin hieno asia, ettei sitä oikein tajutakaan. Siellähän voi jokainen käydä kaikessa rauhassa vertailemassa kirjoittajien tuotoksia, voi ottaa kotiin katsottavaksi ja jos kirja miellyttää, sen voi sitten lunastaa kaupasta. Eikä tämä hienous maksa kirjailijalle tai lainaajalle penniäkään.
    Lainauskorvaukset ovat tässä kokonaisuudessa mitätön hitunen.

    Suopea lukija

    VastaaPoista
  10. Ikävä kyllä kirjastossakin kirjan elämä (jollei ole jo klassikko) on nykyään lyhyt! Kirsti - yritin etsiä erästä kirjaasi ja varata sitä, upps. Eipä heti löytynyt. Täytyy tänään etsiä uudestaan, jätin asian tuolloin suivaantuneena kesken.

    Kirjastoissahan (ainakin meillä) on jatkuvat "poistomarkkinat", joissa parhaimmillaan tai pahimmillaan on 1 - 2 v. sitten ilmestyneitä koti- ja ulkomaisia uutuuksia 50 c - 2 euron hintaan. En tarkoita mitään vanhentuneita tieto- ja oppikirjoja. Aivan kunnollista kirjallisuutta siis. Toki jokunen kappale jää varastokirjastoon tai ehkä jonnekin muuallekin, mutta ei kirjan elämä aina kirjastossakaan kovin mukavaa ole!

    Ja vielä täälläkin kommentoin samaa, mitä Pazin luona eli itse varaan jokaisen kirjan etukäteen eli maksan 50 c / opus, viikossa vähintään 5 euroa, usein paljonkin enemmän. Ja haluan lukea kirjan ennen ostoa - ostan vain aivan tiettyjä kirjoja lukematta! *kranttu minä* Eli katson lainaajana kyllä maksavani tästä, verojen lisäksi siis. Jos maksamani kunnallisveron saisi korvamerkitä, käyttäisin osan ilman muuta kulttuuritoimeen (sis. kirjastot, taiteen jne) ja loput sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Urheilulle ei penniäkään.

    VastaaPoista
  11. Polga, kirjastot taitavat olla vähän puun ja kuoren välissä, kun hyllymetrit ovat rajalliset. Onneksi kuitenkin, jos joku oikein intoutuu, hän jostain kirjastosta yleensä lopulta löytää esim. varastoon talletettuna vanhan, muilta jo unhoon painuneen kirja-aarteen;-)

    Ai niinkö meinaat SL, että ei kannattaisi kadehtia nykäsmattia sen paremmin kuin tukiaisjohannaakaan. Voi olla, että sisäisesti eheytynyt ihminen voi tosiaan kohauttaa olkapäitään näiden kuuluisuuksien edessä. Olen joskus miettinyt mitä kuuluu Jasmin Mäntylälle.

    Kirjastot kirjastot kirjastot. Se on ollut itselleni niin äärimmäisen tärkeä laitos kuusivuotiaasta lähtien. Joskus ajattelen, etten ehkä olisi selvinnyt hengissäkään ilman sitä. Joten tunnen aina epätoivoa lähentelevää surua, kun luen kommentteja joissa kirjaston merkitystä ei selvästikään ole ymmärretty. Ja kun nämä kommentit tulevat nuorten suusta, joiden on maailma. Silloin tunnen itseni hyvin vanhaksi, olen onnellinen ettei minulla ole lapsia, jotka joutuisivat jäämään tänne katselemaan, miten kaikki hyvä huolettomasti puretaan. Hiukan ehkä alavireinen kommentti näin hellepäivän aamuna hetkeä ennen kuin lähden mökille heiniä haravoimaan. Onkohan järvessä vielä sinilevää. Olisi kiva pulahtaa.

    VastaaPoista
  12. HH, en tarkoittanut oppimisella mitään negatiivista - tarkoitin vain, että ehkä sinulla voi olla hivenen epärealistiset käsitykset kirjailijan elämästä (se ei ole suinkaan epätavallista), ja kokemalla tulet oppimaan mitä se oikeasti on :) Ja tämä ei ole pelottelua tai mitään sellaista, minä ainakin rakastan kirjailijan elämää!
    Mutta jos "kirjailijana onnistuminen" on sinun vinkkelistäsi sitä, että esikoiskirjasi heti elättää sinut taloudellisesti, SAATAT hiukan pettyä (vaikka voi käydä toisinkin, kuten sanoin).

    Kirsti, minullekin kirjasto on lapsesta saakka ollut tärkeä ja rakas paikka. Melkein tulee tippa linssiin kun vähän väliä saa lukea miten täällä ja tuolla uhataan sulkea kirjastoja :'-(

    VastaaPoista
  13. Kirjastot (ja niiden uhanalaisuus tässä maailmassa) ovat minulle hyvin tärkeitä, että sellainen kirjailija tai kirjaijaksi aikova, joka "vaikkavaan" leikkii ajatuksella, että kirjastot vievät hänen leipänsä tai lukijat riistävät häntä, hän saa omasta puolestani pitää kirjoittamansa omassa pöytälaatikossaan.

    (minut tekee hyvin murheelliseksi kaikki ne aikuiset, jotka edes leikittelevät tällä asialla)

    VastaaPoista
  14. Kirsti, nyt se kirjasi löytyi... varasin (hah, kirotusvihreä ensin "varastin") sen tietysti, tulee viikon päästä.

    VastaaPoista
  15. Olisi vaikeaa kuvitella suomalaista yhteiskuntaa ilman kirjastoja! Se on samanlainen kivijalka kuin peruskoulu. Hyvin harvalla ihmisellä on varaa ostaa kaikki ne kirjat, jotka haluaa lukea, saati sitten säilyttää niitä kotonaan. Olen ollut kirjaston käyttäjä siitä saakka kun lukemaan opin ja kirjastokortti on ihan yhtä tärkeä kuin passi.
    Kirjastoapurahat eivät liity lainausmääriin mitenkään, ne ovat harkinnanvaraisia. Lainauskorvausjärjestelmä taas piti luoda, että täytämme EU-direktiivit, mutta yksinkertainenkin laskutito riittää sen toteamiseen, ettei siitä kovi moni hyödy yhtä kauppalaskua enempää. Varausmaksuista tai sakoista ei kolise senttiäkään yhdenkään kirjailijan tilille, vaan ne menevät kuntien kassaan korvamerkitsemättöminä.
    Kaikki kirjan lukijalle saapumista edistävät tiet ovat hyviä: kirjakaupat, kirjastot, divarit, book crossing, kaverilainat.

    VastaaPoista
  16. Leena, kirjastokortin rinnastaminen passiin osuu kyllä oikeaan. Niin se on.

    Polga, hyvä, että löytyi:-)

    Hirlii, niin eihän siinä ihminen keksi edes, että mistä aloittaa, kun pitäisi tällaisille ihmisille selittää. Mutta ehkä joku hyvä pedagogi osaisi, itsellä vaan nuppi kiehahtaa.

    VastaaPoista
  17. Kyllä mullakin kiehahti, enkä meinannut uskoa silmiäni kun joku aivan tosissaan sanoo, että kirjailijoiden kannattaa vetää kirjansa kirjastoista pois. Ymmärrän kyllä toimeentulotuskastakin jotain, mutta en edes siitä kaikkien kohdalla.

    VastaaPoista
  18. Tähän keskusteluun osallistuneet saattaisivat olla kiinnostuneita siitä, mitä tavalliset eteläpohjalaisnaiset ajattelevat kirjailijan saamista lainauskorvauksista sekä kirjaston markkina-arvosta kirjojen ostokanavana.

    Tämä kenttä ei anna mun postailla linkkiä - en ymmärrä miksi - mutta tietoja löytyy blogini uusimman postin puolivaiheilta.

    Muutoinkin visiitti voisi olla hyödyksi, sillä näköjään allekirjoittaneen sanat ovat näissä blogikommenteissa välillä muuttaneet muotoaan ihan toisenlaisiksi... Mutta hei, totuus on tuolla jossain!

    Anu: Kiitos selvennyksestä :) Ja sepä se, että ikinä ei tiedä. Ja jos ei yritä, ei koskaan saa tietääkään.

    VastaaPoista
  19. HH, sekä kirjastojen, kuin myös lastesi koulutuksen ja muiden perhesosiaalisten tukien (lapsilisät yms) maksajana, veronmaksajana, toivoisin sinun ajattelevan hieman enemmän, vaikka se näyttää olevan aika vaikeata sinulle. Eihän sille mitään mahda tietenkään, otan osaa.

    Kannustan sinua kuitenkin kovasti kamppailemaan sen puolesta ettei kirjaasi hankita yhteenkään kirjastoon. Huoltoasemilla myyntikate on ilmanmuuta parempi !

    VastaaPoista
  20. Jotenkin tuntuu nyt siltä, että vanha ärähtää, kun asiat ovat aina olleet näin, ja me sen tiedämme, älköön tulko pentu meille räksyttämään. Ja pentu räkyttää, aidan vierestä, hieman eri asialle kuin vanha luulee ja oman äänensä innoittamana, mutta maestro murisee ja iskee tassunsa pikku puudelin niskan päälle. Pentu kierähtää ja heiluttaa häntää. Kommunikaatio ei kohtaa, ei ainakaan kirjaston oven suulla. Hys, täällä pitää olla hiljaa!

    VastaaPoista
  21. Oi voi Henna Helmi, toivotan sinulle menestystä hankkeissasi:-)

    Samoin anonyymille kommentaattorille. Ääntähän maailmaan mahtuu, ja on hienoa kun ihmiset ovat yritteliäitä. Ja jos tulee keksittyä polkupyörä uudestaan about kymmenennen kerran, niin mitäpä tuosta.

    Sitäpaitsi bimbona esiintyminen voi tosiaan olla hyvä markkinointikeino.

    VastaaPoista
  22. Merkillistä että minusta tuli HH:n kannattaja ihan tahtomattomani (ei silti romaanin ostaja, sorry HH). Ns. vanhojen ylimielisyys on silti vastenmielistä (polkupyörä on keksitty, bimboilu voi taloudellisesti kannattaa, kasva tyttö kasva -mentaliteetti), mutta kiitos vain onnen toivotuksestasi sinne ja tänne, vaikka se ei tullut täydestä sydämestäsi KE. Niin vähillä sanoilla voi ylentää itsensä, jos kokee siihen tarvetta. Etkä sinä ollut ainut KE, ne sinua ilkeäkielisemmät ja yhtä katalan vanhat väijyvät huutipyssyineen siellä sinun varjoissasi, tiiviissä valahtavat rinnat ojennuksessa olevassa me-rintamassa. Meiksi ei tulla ilman me-julistusta, ilman me-aatteita ja katsokaa-olemme-originelleja -vaatteita. Voi teidän kanssanne.

    VastaaPoista
  23. Minunkin esikoiseni julkaistaan syksyllä.Olen käynyt muutaman kerran lukemassa Henna Helmen blogia.Hennan kirjoitukset ovat lähinna ihmetyttäneet. Minua itseäni jännittää kovasti kirjani julkaisu, ja mietin vain, pitävätkö lukijat siitä? Ostaako kirjaani edes kukaan? Toivon kovasti, että ostajat pitäisivät lukemastaan, sehän on se tärkein juttu! Ja jos kirjani joskus löytyy myös kirjastosta, niin sehän on vain hieno asia! Muutama kuukausi sitten en edes tiennyt, että kirjailijat saavat lainatuista kirjoista palkkiota! Myönnän etten ole kaikesta ihan ajantasalla, tässä vielä opetellaan :)

    VastaaPoista
  24. Jos sivuutetaan nuo "kirjailijoiden kannattaisi kieltää kirjojensa lainaus kirjastoista" -puheet, olisihan se tietenkin mukavaa jos lainauskorvaus olisi vähän isompi. Se tasapainottaisi esim. nuortenkirjailijoiden ja aikuistenkirjailijoiden välillä mahkuja saada hiukan voita leivälle kirjoillaan, nuortenkirjoja kun lainataan ja luetaan paljon, mutta myydään vähän.

    Käytännössä ideassa on kuitenkin pientä epärealismia, kun esim. perusterveydenhuolto murenee jatkuvasti heikommaksi ja yleensäkin Suomessa mennään kohti amerikkalaisia arvoja (= se selviää joka pystyy, ja jos voimat ei riitä, pudotkoon laudanrakoon). Ja Kokoomus ajaa verotusta aina vaan alemmas, ilmeisesti kuvitellen että se "yhteisvastuu" syntyy tyhjästä ilmasta.

    Tässä kohtaa nousee esiin kysymys, mistä ne lainauskorvausrahat nypätään?
    Jos multa kysytään, pitäisin mieluummin toimivan julkisen terveydenhuollon kuin ottaisin omaan taskuuni kymmenen senttiä enemmän lainausta kohti. Ei niistä kuitenkaan kertyisi niin paljon, että sillä kuitattaisiin yksityissairaalan kulut - me kaikki kun väistämättä vanhennutaan, jos vaan hengissä pysytään.
    (Valahtavat rintani lupaan kuitenkin korjauttaa omilla rahoillani ;)

    VastaaPoista
  25. Henna Helmin kannattajaksi ryhtynyt anonyymi: Tarkoitin kommentillani, etten usko HH:n olevan niin bimbo, kuin hän antaa ymmärtää. Trolleiksi kai kutsutaan keskustelupalstoilla ihmisiä, jotka ärsyttävät tahallaan ja riemuitsevat, kun saavat muut toistensa tukkaan kiinni.Minusta tässä keskustelussa on nyt vähän samaa fiilistä. Henna Helmin esittämät ajatukset vain ovat sellaisia, että olen ehtinyt ne tähän mennessä kuulla jo moneen kertaan, kun aina tulee uusi nuori ihminen, joka tietää miten maailma on rakennettava.

    HH on fiksu nuori kirjailijatar, ja pyrkii pinnalle niin kuin kuka tahansa joka mielii elättää itsensä kirjailijana. Saattaa olla, että hänen valitsemansa strategia toimii. Minulla on aina syytä iloon, kun suomalainen kirjailija menestyy, koska se tarkoittaa, että suomalainen kirjallisuus on hengissä, ja se taas tietää mutkan kautta leipää myös minulle.

    Ja kirjansa julkaisemista vasta odottavalle anonyymille: onnea oikein kovasti! Sitä tulet myös tarvitsemaan. Mutta tietenkin myös käärmeen oveluutta ja kyyhkysen viattomuutta, kuten iso kirjakin meille opettaa. Minulta on kumpikin puuttunut ja seuraukset on nähtävissä:-) Toivottavasti saat kustantamostasi tukea. Muista että kirjailijaliitto auttaa myös kirjailijan tiensä alussa olevia.

    Anu, siinäpä se on. Mistä rahat. Jos toiveet olisivat hevosia, köyhätkin ratsastaisivat, kirjoitti Kurt Vonnegut vainaa.

    VastaaPoista
  26. Anuh, Kirsti

    On totta, että tuo sentti per kirja on aika olematon korvaus siitä kirjan lainaamisesta/ lukemisesta, mutta älytön on se ajatus että lainasta pitäisi maksaa vielä jotain ylimääräistä. Kirjahan on jo kertaalleen ostettu, ja ymmärtääkseni kun ostan kirjan, saan siihen myös lukuoikeudet. Tekijänoikeuskorvaukset kai voisivat olla paremmat.

    Mitä bimbo-markkinointiin/imagoon tulee, se voi myös karkoittaa mahdolliset lukijat tai tuoda sellaisia ihalijoita jotka eivät ole kiinnostuneita kirjasta vaan kirjailijan tisseistä. Mutta silloin kannattaisi varmaan jo miettiä ihan muuta ammattia-alaa.

    Toki lukijan voi karkoittaa mikä tahansa muukin markkinointi, jos se ylittää hyvän maun tai jonkun sietokynnyksen. Ja onhan niitä kirjaijoita jotka eivät lainkaan esiinny tai esiintyvät hyvin vähän, ja silti heidän kirjansa menestyvät. Varsinkin kuolleet kirjailijat ovat sellaisia, heitä harvemmin näkee ellei omaa sellaisia kykyjä, että osaa pitää yhteyttä aaveisiin.

    VastaaPoista
  27. No, sano varis kun nokka katkes. Tahtomattaan sitä tulee näköjään myös trollipeikoksi, jos yrittää vanhoja ilman lupaa puhutella.

    1700-lukua aiemmalta ajalta ei tunneta ainuttakaan kaksipyöräistä rakennelmaa, mutta on hyvin todennäköistä, että jo antiikin kreikkalaiset ajattelivat kahdella pyörällä kulkemista. Kaksipyöräisten tekniikka keksittiin Kiinassa, mutta kirjallisuudessa tissit valahtavat ketjujen väliin vain sellaisilta henkilöiltä, jotka keskittyvät liiaksi omaan itseensä ja erinomaisuuteensa sekä suunnattomaan tietouteen siitä, mikä oli maamme kirjallisuuden tila vuonna 1965. Sen jälkeen ei ole mitään edistystä millään rintamalla tapahtunut, paitsi pyöräilyssä (mm. selällään ajettava pyörä, hiilikuitupyörä ja risigo), joten vaietkaa lapset, olkaa hiljaa, te sikiöt! Älkää puhuko rahasta, me hyvät, uskottavat, tisseillä pätemättömät kirjoittajat emme pidä aiheesta. Emme pidä markkinoinnistakaan, vaikka eräs kirjaileva lady teeskentelee opiskelevansa alaa, on siis luomulampaana kapitalististen susien keskellä. Me emme pidä mistään, mitä me emme ole itse keksineet.

    Mitä me olemme keksineet? Hyvän maun, tietysti.

    VastaaPoista
  28. Kirjallisuus ei ole kirjoja, se on aivan muuta. Kirjallisuus on olemassa ilman kirjoja. Kirjallisuus elää tajunnassamme. Sähköiset ja digitaaliset kirjat ovat jo tätä päivää. Sähköinen kirjasto on olemassa. Lukulaitteita kehitetään koko ajan. Se on nykyaikaa. Jokainen kantaa myös sisällään kirjastoa, se on henkistä perintöämme, osa ei-aineellista maailmaa. Se on ihmisyyttä, yksikään eläinlaji ei tietääkseni lue kirjoja.

    Itsekkyys on sitä ettei näe omia varpaitaan pidemmälle, ei nosta katsetaan ja katso kauemmaksi. Mihin tämä ajatus toteutuessaan veisi? Mitä kaikkea siitä mahdollisesti seuraisi? Minulle ja myös muille ihmisille, toisille, heille joita en ehkä koskaan edes tapaa tai tule tuntemaan, mutta voin käyttää kuvittelukykyäni ja kuvitella mitä kaikkea tapahtuisi jos ...

    VastaaPoista
  29. Jasmin Mäntylä on löytänyt henkisen kotinsa Kokoomuksen piiristä. Todennäköisesti tulette näkemään myös hänet ehdokkaana tulevissa vaaleissa. Ja tämä uutinen on tosi.

    Jasmin Mäntylä Tietotoimisto

    VastaaPoista
  30. Kyllä minä sinua Hirlii kauheasti salaa ymmärrän. En osaa heitellä yhtä absrakteja ajatuksia siitä, kuinka kirjallisuus (sivistys?) on meissä ilman kirjoja. Voidaanko samalla logiikalla ajatella, että jumaluuskin on meissä, vaikka kristinuskomme opettaa, että Jumala on jossakin ulkopuolellamme? Miksi tämä mielleyhtymä? Kun kirjallisuudesta (kirjailijaliitosta puhumattakaan) tehdään pyhää ja vain jonkin kummallisen kolmiopin mukaista, siinäkö sitten pitää nyörtyä ja uskoa, että näin on ollut ja aina on oleva? Sananvapauden puolustajat ovat kiihkeimmillään puolustaessaan rajattua näkökulmaa kirjoitetusta sanasta?

    En mikään älykkö ole koskaan ollutkaan, mietin vain. Lähdetkö kanssani tiibetiläiseen teesessioon?

    VastaaPoista
  31. Taidealan silpputyöläisenä ihmettelen, mikä se sopiva toimeentulo oikein on. Oma alani työllistää lähinnä opetustöihin ja suuri osa meistä toimii sivutoimisina - 1000 euroa kuussa on normaali palkka. Hyvin sillä elelee, mitä nyt oppilaat kyselevät että mitäs sinä oikeasti työksesi teet.

    Kirjaston kaupallinen sisar saattaisi tässä asiassa toimia myös päinvastaisesti. Omalla alallani yksityiset oppilaitokset maksavat huomattavasti heikommin meille opettajille kuin kunnalliset, olisiko kannattavuus kirjalainauksessa kulttuurimesenaattiutta tärkeämpi arvo?

    Kyllähän sellainen mesenaatti olisi mukava. Tai sponsori. Mistähän sellaisen saisi?

    VastaaPoista
  32. Onkohan helle syynä, vai miksi tuntuu kuin sisälämpötila tässä kommenttiboxissa olisi ollut pitkin lauantaita kohoamaan päin? Ainakin tässä uhkaa jo mennä anonyymit sekaisin.

    Mesenaattia itselleen kyselevä anonyymi: tänään oli Hesarissa havainnollinen kuvaesitys siitä, ketkä käyttävät kirjallisuudessa valtaa. jos ilmaiset itseäsi kirjallisesti, siinä sinulle suunta, johon suuntaan katsella. Ei kun hankkiutumaan oikeiden ihmisten tuttavaksi. Tämä myös Henna Helmille vinkkinä, oikeiden ihmisten tunteminen ja opetuslapseksi pääseminen on kirjailijan elämän kallein asia, toisin kuin katekismus aikoinaan opetti. Jos edustat jotain muuta taiteenalaa, niin siellä on varmaan samat vaikutusvaltaiset hämähäkit verkoissaan, ja joku varmaan on tehnyt tutkimuksetn ja kertoo, keitä ovat oikeat ihmiset.

    Kiitos anonyymille valistuksesta Jasmin Mäntylään liittyen, hän onkin oiva lisä suomen suurimman työväenpuolueen listaan. Puheenjohtaja-ainesta?

    anonyymi 16.21: en ole ehkä riittävän huolellisesti lukenut kaikkia kommentteja, joten en tarkkaan tiedä mihin viittaat. Perin hassulta tuntuisi kuitenkin itsensä löytää lokerosta niiden ihmisten kanssa, jotka pitävät kirjallisuutta pyhänä, tai Kirjailijaliittoa jonakin jumaluuden edustajana. Et selvästikään ole pitkään seurannut blogiani, eikä kyllä kannatakaan. Siitä olen vähän eri mieltä ettäkö kristinuskossa jumaluus on pelkästään ihmisen ulkopuolella, mutta ehkä tämä ei ole oikea paikka käydä teologista depattia.

    Sitten oli vielä yhdellä anonyymillä tämmöinen purkaus:

    joten vaietkaa lapset, olkaa hiljaa, te sikiöt! Älkää puhuko rahasta, me hyvät, uskottavat, tisseillä pätemättömät kirjoittajat emme pidä aiheesta. Emme pidä markkinoinnistakaan, vaikka eräs kirjaileva lady teeskentelee opiskelevansa alaa, on siis luomulampaana kapitalististen susien keskellä. Me emme pidä mistään, mitä me emme ole itse keksineet.

    Rakas kultamuruseni, minulle on tullut jo kauan sitten selväksi, etten päde sen paremmin tisseillä kuin kirjoillanikaan. Jotkut lukevat niitä, siis kirjoja, thats it. En nyt ihan ymmärrä vihamielistä sävyäsi. Mitä se sinun maksaasi pompottaa jos en tykkää markkinoinnista ja kuitenkin yritän vähän sitäkin opiskella? Huonostihan se onnistuu, koulukin menee päin persettä:-)

    VastaaPoista
  33. Minun maksani pompottaa pirusti ja perna parkaisee pahasti, jos koulusi menee persiilleen, sillä olen jotenkin viehättynyt nutturastasi, jota joskus löysäät ja joskus kiristät. Seuraan tilannetta.

    Vihamielinen en ole, en edes omille vihamiehilleni, vain pahasti paatoksellinen ja puutoksellinen. Opiskelen elämäntarkoitusta ja siksi tietysti olen eksynyt sivullesi. Josko se The Real Oikea Näkemys sinulla tai jollakin muulla kirjoittavalla yksilöllä olisi, niin varastaisin sen varmasti.

    VastaaPoista
  34. Olet sitten ihan oikeassa paikassa. Kyllä se totuus täältä löytyy, jos vain riittävän pitkään jaksat seurata ja uskoa riittää.

    VastaaPoista
  35. Jahhah. Onpa lämmintä. Lauantaisaunaseura, eikä saunaankaan tarvitse mennä kun luontoäiti hoitaa hien pintaan. Ostin silti kaupasta olutta. TZiH ! Avasin yhden niistä.

    Joku Anoista joka pyysi minua tiibettiläiseen teesessioon ja sanoi: ” Kyllä minä sinua Hirlii kauheasti salaa ymmärrän.”

    Kiitos. Luulen, että useimmat ihmiset ymmärtävät toisiaan ihan hyvin jos vain viitsitään ja vähän aikaa ajatellaan. Sitä paitsi salainen ymmärrys kuullosta paljon hauskemmalta kuin julki-sellainen. Pidetäänkin se salassa, paitsi että sen nyt on moni jo lukenut täällä. Mutta PST: mehän voimme jatkossa esittää ettemme ymmärrä lainkaan toisiamme.

    Ei se aina ole omalla kohdallani niin väliksikään ymmärretäänkö nyt ihan sanatarkasti ja kuinka paljon, se kun on tässä nimenomaisessa vuorovaikutuksen muodossa vähän kiinni siitä, että miten tätä tekstiäni itse kukin lukee.

    Ja siitä pääsenkin aasiensiltaa pitkin täsmentämään tuota mitä tarkoitin sillä, että ”eivät kirjat ole kirjallisuutta”. Tämäkin nimittäin on kirjallisuutta, kirjoitettua kieltä. Tämä on vaihtotaloutta, kanssakäymistä: vaihdamme sanoja , merkityksiäkin, ja ne luetaan itse kunkin lukulaitteella. Siitä taas syntyy jotain. Joskus myös väärinkäsityksiä ja hässäkkää. Ja kierrätämme vain kaikkea sitä mitä mielessämme on.

    Kirja on tuote. Sitä voi myydä, sen voi ostaa ja omistaa tai polttaa ja hävittää. Se on esine joka voi kadota kokonaan. Kirjallisuus sen sijaan ei katoa, se ei ole esine.

    Oman hautani äärellä voi joku hautajaisvieras hyvällä syyllä ihmetellä, että miksi se tuonkin piti lukea niin monta kirjaa eläessään, olisi tehnyt jotain muuta. Nyt kaikki on muuttunut tuhkaksi. Ja on oikeassa, tavallaan. Vaan ei siinä ole ihan kaikki.

    Oletetaan, että kymmenen ihmistä lukee saman kirjan. Sitten heidän on kerrottava heti muutamalla lauseella mikä kirjassa oli heistä oleellista. Aivan taatusti nuo kertomukset olisivat erilaisia. Siis jokainen käyttää omaa "lukulaitettaan", tajuntaansa (muistojaan, kokemuksiaan, näkemyksiään, tietojaan...), lukiessaan.

    Kirjallisuus on sen sijaan päämme sisällä, siellä se jossakin on, se on käyttöliittymä jonka sopimus raukeaa kun kuolemme, mutta kirjallisuus jatkaa elämäänsä. Siihen ei päde sama kuin kirjaan joka voi unohtua, kadota jopa kokonaan tai sitten se jatkaa elämäänsä tuhansia ja tuhansia vuosia. Raamattu on sellainen kirja joka on pysynyt hengissä aika kauan, ja ihmiset lukevat sitä yhä. Merkillistä kyllä. Sen sisällä on niin paljon tavaraa.

    Jotkut kirjat ovat olleet kuin jokin ihmeellinen neste jota on ruiskutettu suonistooni, jokin aine, jonka tajunnalliset vaikutukset ovat olleet pelkästään myönteisiä ja ehkäpä ehkäiseetkin jonkun sairauden puhkeamista. Musiikillakin sanotaan olevan tämäntyyppisiä vaikutuksia.

    Jos joutuisin maksamaan jokaisesta lukemastani kirjasta näitä senttejä joita ilmeisesti joka kirjailijan ruokapöytään nyt tarvittaisiin, niin voin tunnustaa: minulla ei olisi silloin mahdollisuutta lukea. Ei ainakaan näin runsaasti. Se joka väittää, että lukija on kirjailijan riistäjä ja vie häneltä leivän suusta, etenkin jos tämä lukee kirjaston kirjoja, ahdistaa minua. Joten: pliis, pyydän nöyrimmästi: vähän armoa. Kirjastot ovat minulle ja aivan varmasti monille muillekin rakkaita ja elintärkeitä paikkoja.

    VastaaPoista
  36. Korjaan, täsmennän, yhden kappaleen alun:
    Kirjallisuus on päämme sisällä, siellä se jossakin on, se on käyttöliittymä jonka sopimus raukeaa kun kuolemme. Me kuolemme, muotta kirjallisuus jatkaa elämäänsä. Siihen ei päde jne jne...

    VastaaPoista
  37. Hirlii: Emmä nyt oikein osaa tuohon mulle osoitettuun viestiisi mitään sanoa... Ehkä mä en tosiaan osaa ajatella :) Mutta kaikissa meissä on vikamme! Sinä puolestasi ehkä voisit vielä aikuisiällä vähän treenata lukemista. En ole ehdottanut tuollaista kirjojen vuokrausmaksua, joste olet kiukustunut, enkä ole väittänyt lukijaa riistäjäksi, enkä ole uhannut ottaa kirjojani pois kirjastosta, vaikka kaikkea tätä olet tässä blogissa väittänyt mun tehneen.

    Kirsti: Totta, olen toisinaan tosiaan vähän bimbo! Sitten taas toisinaan olen vähän älykkäämpi. Eiköhän ne kaikki puolet tule tasaisesti esiin ajan saatossa. Ja vinkistä kiitos, tosin eilinen Hesari meni jo ohi, pitääköhän mennä kirjastoon lukemaan sitä, voi kamala.

    Anonyymi (joka tuli kannattajaksi muttei ostajaksi): Goddamnit! Sanattomaksi vetää!

    Anonyymi (jonka esikoinen julkaistaan syksyllä): Onneksi olkoon! Mulla on vielä puoli vuotta aikaa jaaritella kaikesta muusta kuin kirjanjulkaisun jännityksestä. Eiköhän noi samat ajatukset hiivi mieleen ja blogiin tässä syksyn mittaan :)

    VastaaPoista
  38. Henna Helmi, et varmaan tarvitse sitä Hesaria, psykologina ymmärrät muutenkin verkostoitumisen merkityksen ja varmasti osaat tehdä sitä käytännössäkin, toisin kuin kaltaiseni neurootikko, josta tuli kirjailija juuri siksi, ettei osaa käyttäytyä kalustetuissa huoneissa drinkkilasi kädessä ja smalltalkata. Bimboilun kanssa kannattaa olla varovainen, koska Suomessa vihataan bimboja. Toisin kuin Suomessa yleisesti kuvitellaan kukaan ei koskaan ole pelkästään bimbo, ei Johanna Tukiainen edes, eikä Susanna Ruusunen. Minusta kummallekin on tehty mediassa vääryyttä.

    Bimboroolin kanssa voi flirttailla tietysti, mutta kuten sanottu, liian varovainen tuskin voi olla. Toisaalta minun neuvojani ei välttämättä kannata kuunnella, koska en kirjailijana käy muuta kuin varottavasta esimerkistä. Paitsi että olen omalla vaatimattomalla tavallani nyhtänyt leipäni alalta, mutta sinullahan on korkeammat tavoitteet.

    Hirlii, niin sehän siinä on, että kirjojen lukeminen vähenisi, jos kirjastot tulisivat maksullisiksi. Mutta tietysti voi kysyä, että mitä väliä sen sitten olisi. Miksi olisi hyvä lukea kirjoja sen sijaan että tuijottaa televisiota tai vetää kaksin käsin kaljaa kulmakuppilassa. Miksi poikiakin houkutellaan jatkuvasti kirjojen pariin. Me koemme, että tarinat ovat happea verenkierrossamme, mutta jos joku ei niin koe, niin so what?

    VastaaPoista
  39. Olen siis hän, jonka esikoinen julkaistaan syksyllä...
    Henna: Kyllä se jännitys sieltä tulee :) Monenlaista tunnetta on havaittavissa, nyt kun julkaisu lähenee.

    Minä luen paljon kirjoja. Nytkin pöydälläni odottaa neljä uutta kirjaa, jotka olen ostanut.Minä en raski luopua yhdestäkään kirjasta jonka olen hankkinut. Niitä vain kerääntyy ja kerääntyy. Kirjahylly notkuu, ja odotan milloin saan kirjasateen niskaani. Kirjahyllyssäni siis on monta tarinaa ja monenmoista maailmaa, joihin pääsen uppoutumaan yhä uudelleen ja uudelleen.
    Kirjastossa kävisin mielelläni, mutta kun laiskuuttani en ole hakenut uutta korttia ( vanha katosi satavuotta sitten). Täytyisi korjata tilanne =)

    VastaaPoista
  40. Niin HH, jos oikein ärsyyntyy, tulee ärsytetyksi sitä ei ajattele ihan kunnnolla. Ja saa toki sellaista esittääkin, ei siinä mitään, mutta sitten pitää jaksaa ottaa vastaan kaikki mitä se synnyttää. Varaudu jatkossakin siihen, jos markkinointikeinosi on provosointi.

    Opetellaan toinen toistemme lukemista, siinä on aina välillä puolin sekä toisin puutteita.

    VastaaPoista
  41. Noh Kirsti, mulla on intohimoinen suhde kirjastoihin, koska kirjallisuuden ei-materiaalinen, henkinen omaisuus kuuluu minusta ihan kaikille ja siksi ihan jokaisella täytyy olla vapaa pääsy sen äärelle. Se on sitten omasta halusta kiinni mihin ja miten haluaa käyttää ja kohdella tätä yhteistä omaisuutta. En oikein osaa asennoitua ”so-what” asenteella , enkä tiedä haluanko opetellakaan.

    Joka tapauksessa sähköinen julkaiseminen muuttaa (on jo muuttanut) niin kustantamista, kirjakauppa-alaa (joista osa toimii jo pelkästään verkossa), kirjastojen sekä myös kirjailijan asemaa ja rooleja. Tekijänoikeuskysymyksistä (tai -korvauksista) tullaan keskustelemaan vielä pitkään. Tällä kaikella on vaikutuksensa myös lukijan maailmaan. Kirjastotkin muuttuvat, toivottavasti eivät katoa kokonaan.

    VastaaPoista
  42. Hm jaa olen seurannut aihetta hyvin huonosti, mutta ajattelin sittenkin kommentoida. Täällä on väitetty, että HH on bimbo. Miten se ilmenee? Itse en sellaista ole huomannut. Voi johtua siitä, että itsekin olen bimbo. Ja diggaan Jasminia. Minusta HH on lähinnä ärsyttävä, koska ei ilmeisesti ole harrastanut kirjallisuutta kovin hirveästi, ja silti tuosta vaan kirjoittaa käsikirjoituksia, jotka saavat heti kustannussopimuksen. Ja teksti ilmeisesti on oikeasti hyvää ja sitä tulee paljon ja nopeasti. Ja kaiken lisäksi HH itse pitää itseään hyvänä kirjoittajana ja julistaa sitä blogissaan monta kertaa päivässä. Tulee aivan nuori Mika Waltari mieleen, osittain tuon Panu Rajalan vaikutuksesta. Ja itsetuntoa on kuin Jörn Donnerilla. No joo, nämä vertaukset ovat monilta osin varsin ontuvia, koska HH ei esitä itseään intellektuellina, vaan kaupallisesti menestyvänä naishömppäkirjailijana kenties, vaikka hänellä on vakavalle ja kirjallisesti ansioituvalle kirjailijalle erinomaisen hyvin sopiva akateeminen tittelikin päinvastoin kuin muistaakseni Minni Kokkosella vai kuka se olikaan.

    VastaaPoista
  43. Kiti Karoliina Kokkonen (s. 4. lokakuuta 1974 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija.

    Kokkonen on esiintynyt muun muassa Komediateatteri Arenan revyissä. Hän on esiintynyt sivurooleissa esimerkiksi Vääpeli Körmy- ja Uuno Turhapuro -elokuvissa ja tehnyt joukon äänirooleja.[1]

    Kokkonen on kirjoittanut romaanit Terveisin Karo (2004) ja Purukumi karusellissa (2006).

    Kokkosen isä oli elokuvaohjaaja Ere Kokkonen ja äiti näyttelijä Titta Jokinen.

    VastaaPoista
  44. Hirlii, en minäkään osaa so what asenteella asennoitua, mutta jos joku asennoituu, en oikeastaan tiedä mitä pitäisi sanoa. Kyllä pitää olla suomenkielistä ja suomalaista kirjallisuutta, että kieli ja kulttuuri säilyy. Mut siis miksi pitää säilyä. Miksi se on itseisarvo. koko ajan maailmassa kuolee sukupuuttoon koppakuoriaisia, kasveja ja kieliä ja kulttuurit sekoittuvat muuten vain.

    Peter, sinä jokaisen bimbon ystävä. Siksihän sinä täälläkin käyt, että viihdyt kaltaiseni varttuneen bimbon seurassa, eikö niin. Mutta tähdennän nyt vielä, ettei täällä kukaan väittänyt HHH:ta bimboksi, sanoin ainoastaan, että jossain mielipiteissään hän tuntuu heittäytyvän siihen suuntaan, minkä ymmärsin ovelaksi markkinointistrategiaksi. Ja pahoittelen, jos olen ymmärtänyt väärin.

    VastaaPoista
  45. Merri, minä taas olen viime aikoina alkanut ajatella, että pitäisikö luopua kirjaston käyttämisestä ja siirtyä ostokirjoihin, koska neljä viikkoa laina aikaa on tätä nykyä ihan liian vähän. Toisaalta kämppä on jo nyt kuin nuijalla lyöty täyteen kirjoja, joten en uskalla edes ajatella mitä siitä seuraisi jos tosiaan alkaisin hankkia itselleni kirjoja sitä mukaa kun niitä tekee mieli lukea.

    VastaaPoista
  46. Minä ostaisin mielelläni vaikka kuinka paljon kirjoja, jos vain rahavarat antaisivat periksi :) Monesti kirjakaupassa pyöriessäni olen haaveillut tukusta rahaa ja ostoskärryistä, jotka voisin sulloa täyteen kirjoja, joita haluaisin lukea. Mutta täytyy tyytyä kerrallansa yhteen tai kahteen kirjaan. Paitsi, että nyt viime aikoina en ole saanut hillittyä itseäni. Kauppareissulta on lähtenyt pari kirjaa mukaani ja nettikaupoista olen langennut tilaamaan lisää...ja yhtä odotan saapuvaksi ensi viikolla. Hyllyt notkuvat ja natisevat. Ehkä minun kohtaloksi koituukin lopulta heikkorakenteinen kirjahylly ja miljoona siinä lepäävää kirjaa :) Mutta kun kirjoissa on se hyvä puoli, että niitä voi lukea aina uudelleen.

    VastaaPoista
  47. Pakko se on kai hyväksyä, että nuorempien sukupolvien huomion ovat vieneet kaikenlainen muu tarjonta kuin kirjallisuus, kirjat. Näinhän se on käsitettävä, kai.

    Mutta mitä meille jää, jos kielemme katoaa? Kielen avulla ihminen oppii ajattelemaan. Kieli ja ajattelu kulkevat käsi kädessä. Siksi kai Sofi Oksanenkin sanoi ettei hän voi kirjoittaa englanniksi, vaikka sitä hyvin taitaakin. Suomenkieli on hänen äidinkielensä, kieli jolla hän kykenee kirjoittamaan. Muistaakseni Leena Krohn sanoi, enkä muista missä, mahdollisesti jossain esseessään, että: "Kirjoittaminen on ajattelua. Ajattelu on mielikuvitusta. Mielikuvitus on moraalia."

    Ei suomenkieli pysy muuttumattomana, se on dynaaminen ja elossa oleva kieli. Mutta jos se kadotetaan, katoaa, niin eihän meille jää olemassolomme kannalta oikeastaan mitään tärkeätä. Siksi kai sitä pidetään itseisarvona, sellaisena asiana joka kannattaa yrittää säilyttää.

    Saatetaan silti kuolla sukupuuttoon. Koko ihmislaji, tämä maapallon nuorin laji. On se hyvin mahdollista, että näin käy. Aika-ajoinhan näin on käynytkin ja jäljelle on jäänyt vain joku pieni eliö, josta elämä tällä pallolla on taas käynnistynyt.

    VastaaPoista
  48. Minustakin on tullut vanhemmiten sellainen, että luen samoja kirjoja uudestaan. Olen miettinyt että mitä se oikein on, jotain henkistä laiskuuttako?

    VastaaPoista
  49. Hmmm...minä olen 30-vuotias, ja olen aina tykännyt lukea. Ehkä se tulee äidiltäni, joka lukee paljon! Hänellä on aina ollut jokin kirja pöydällään luettavana, ja hänen ullakkonsa valtaavat pian laatikot jotka ovat täynnä kirjoja :)
    Myös lapseni kuuntelevat mielellään kun luen heille, vaikka molemmat kyllä osaavat jo lukea. Nuorimmainen joskus kertoo omia tarinoitansa, joita minä sitten kirjaan ylös, ne sitten luetaan yhdessä. ( samaa harrasti vanhempikin pienempänä). Toivon, että heistäkin tulisi kovia lukijoita.

    VastaaPoista
  50. Täytyy vielä sanoa,että minulla on sellaisia lukemiskausia. Joskus luen kuin sikapossu kirjoja kirjan perään, ja sitten taas saattaa tulla kausi, etten lue juurikaan mitään. Ja kun lukuvimma iskee, silloin painelen ostoksille.

    Edellisessä viestissäni sana "lukea", esiintyy häiritsevän paljon. Alkoi ärsyttämään...No, mutta tuli ainakin varmasti selväksi, että täällä sitä luetaan kirjoja =)

    VastaaPoista
  51. Tähän ikään mennessä olen oppinut arvostamaan ihmisiä, jotka lukevat kirjoja, joten minua lukemisen toistaminen viesteissä ei häirinnyt yhtään:-) Kyllä minullakin lukeminen on vähän kausiluonteista, ja myös se vaihtelee että mitä kulloinkin haluaa lukea. Välillä romaaneja, välillä tietokirjallisuutta jne. Mutta yleissuuntana on ollut se, että iän myötä lukeminen on tullut hitaammaksi, ja kirjojen suhteen olen muuttunut nirsommaksi.

    VastaaPoista
  52. No siis täytyy tunnustaa, että Kirstin blogi on tosiaan ainoita blogeja joita seuraan melko tiiviisti. Mutta ei se mistään bimboilusta johdu. Mikä oikeastaan on vain yksi termi , mitä en oikein ymmärrä tai tunnista. Sama koskee ironiaa tai parodiaa jne. Täällä vaan on niin mielenkiintoisia jutskia useinkin. Ja samalla voi yrittää mainostaa omaa bimbo blogia hah hah.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!