Uhkailin, että alan piirtää elämäkertaani sarjakuvana. Tarkoitus on keskittyä erityisesti uskonnollisiin kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet minua pienestä pitäen. Pistin rohkeasti blogin pystyyn, vaikka en tiedäkään miten pitkälle ideani kantaa ja miten usein ehdin päivittää. Blogi on virtuaalinen luonnosvihko. Tässä on vaan se ongelma, että heti kun julkaisen kuvan, näen miten se oikeastaan olisi pitänyt tehdä, ja sitten ottaa aivoon. Esimerkiksi nyt tajuan, ettei kannattaisi laittaa tausväriä, vaan tyytyä pelkästään värittämään ihmisiä hiukan. En tiedä mikä valkoisen taustan kammo minua vaivaa. Mutta menköön tämä ensimmäinen sarja näin. Kulkeeko henki löytyy siis täältä. Tervetuloa!
Lisäys: Blogisiskon tuonne toiseen blogiin laittama linkki on kiinnostava . Nyt tajuan vähän paremmin mitä olen tekemässä.
Tekstit
Hauska, lollahdin oikein kunnolla :D Tekemällä oppii ja havaitsee, joten älä ole niin kriittinen itsellesi!
VastaaPoistaHauska. Lisää uudessa blogissasi.
VastaaPoistaKiitos Elegia. Juuri mielessäni vertailin sinun viimeisteltyihin töihisi, jotka tietysti ovat vähän eri tyyliä muutenkin. Mutta mulla on tosiaan mielessä koko tarina, jonka haluaisin kertoa, ja siksi täytyy nyt vain jatkaa eteenpäin ja antaa muodonkin kehittyä matkan varrella. Muuten jään puunaamaan yksittäisiä kuvia, eikä se ole nyt tarkoitus.
VastaaPoistaHei Anna, tuo linkki onkin kiinnostava.
Hauska myös tämän pään mielestä!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaKiitos tiedosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa!
VastaaPoistaHyvä idea. Tuli mieleen tuosta kasteesta, että meikä kantoi pitkään kaunaa siitä, että minulle ei ollut ostettu kummilusikkaa. Ihana "kummatäti" osti minulle sitten sellaisen n. 23 vuoden iässä. Melkein tirautin kyyneleen siitä hyvästä. ;)
VastaaPoistaAi? Minä olen aina ihmetellyt niitä kummilusikoita. Mutta hienoa, että sait lopulta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
VastaaPoista