lauantai 4. kesäkuuta 2011

Enemmän kuin kaloja olen viime aikoina miettinyt lukijoiden kalastamista


Minulle soitettiin Sportti-lehdestä aika tarkkaan vuosi sitten, koska minulla on sellainen aivan käsittämätön harrastus kuin kalastaminen. Siis käsittämätön naiselle. Tehtiin puhelinhaastattelu. Minulle kerrottiin, että juttu ilmestyy ensi kesänä.

Unohdin asian, koska viime kesänä mikään ei oikeastaan tuntunut kaukaisemmalta kuin ensi kesä. Mutta nyt oli sähköpostiin tullut viesti kiireiseltä toimittajalta. Hänen piti saada kalastavasta naiskirjailijasta valokuva ja sassiin.

Ryhdyin vääristelemään todellisuutta. Sitähän minä teen ihan ammatikseni, joten tämä kävi sutjakasti. Mies leikkasi hiukseni ja kaivoi mökin varastosta kumisaappaat, natomaiharin ja lippiksen.

Paikka on autenttinen, tässä verkot on aina levitetty seinälle ja setvitty, mutta siis enhän minä koskaan tällaisissa vermeissä kalasta. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että tältä näyttää kalastava kirjailijatar.

Share/Bookmark

29 kommenttia:

  1. Kalastat tai et, pääasia, että ilmeesi on kerrankin iloinen. Näytät kuvissa aina niin murheelliselta tai huolestuneelta.
    Ja kyllä; miehesi on oikeassa. Kalastava (muka) kirjailija(tar) näyttää juuri tuolta. Kireitä siimoja sinulle!

    Vanha Erkki

    VastaaPoista
  2. Kai ymmärsit oikein? Se "muka" tarkoittaa kalastajaa, ei kirjailijaa.

    Sama vanha Erkki

    VastaaPoista
  3. Joo, ihan täydestä menee, hyvä kuva!

    Milloin meet oikeesti kalaan?

    Rattosia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  4. Onpa herttaista, ettet Vanha Erkki halua minun enää lisää pahoittavan jo ennestään murheista mieltäni ja varmistat että viestisi tuli perille oikeassa sävyssä. Olen kylä viime vuosina muuttunut paljon iloisemmaksi, nuorena olin todellinen mörökölli.

    Anonyymi, heti menen kun ehdin. Nytkin oli todella lähellä. Mutta kalastaminen vaatii löysää aikaa, ei siinä ole oikein pointtia lähteä kiireen kanssa siihen touhuun.

    VastaaPoista
  5. Hyvin lavastettu kuva, hauska :D Minäkin harrastelen satunnaisesti kalastusta. Lähinnä kesäisin mökillä käymme uistelemassa. Kalastava vege kalastaa hellehatussa ja mökkiteltassa (=yli-iso paituli) ;)

    VastaaPoista
  6. Tosi hyvä kuva! :D Missä numerossa se juttu ilmestyy? Täytyy ehdottomasti lukea :)

    VastaaPoista
  7. Mainio, kalaonnisen kirjailijan näköinen kuva! Heitä katiska laiturilta veteen, se ei vaadi aikaa. Neuvoo kalastava eläkeläinen, jonka maailmanennätyskatiskassa on viikon aikana tosin ollut vain yksi syötäväkokoinen kala.

    VastaaPoista
  8. Elegia, minäkin kyllä ajattelin, että ei kalastava nainen nyt sentään ihan niin harvinainen tapaus ole. Mainiolta kuulostaa kalasteluasusi.

    Anu, oletin että seuraavassa lehdessä, joka ilmestyy, mutta en oikeastaan tiedä. Ehkä informoin liaää, kun tämä asia valkenee.

    Sokea kana, katiska tosiaan lentää meilläkin laiturilta veteen. Etenkin jäiden sulaessa saattaa siihen eksyä mojovia haukia. Uuden katiskan hankinta on suunnitelmissakin. Se on jollakin tavalla vähän taolainen kalastusmenetelmä ja mukava että kalat voi päästää takaisin veteen, mikäli tulee katumapäälle.

    VastaaPoista
  9. Erkki oli oikeassa, kiva iloinen kuva sinusta. Ja oikein passeli kalastajatar.

    VastaaPoista
  10. Huh, huh! Täälläpä käytetään vaarallisia ja epäsopivia sanoja. Rasisti ja sovinismi eivät ole kaukana. Nyt tarkkana:
    Kirstin mies oli käyttänyt ilmaisua "kalastava kirjailijatar". Ja nyt nimimerkki Lentsu sanoo, että "passeli kalastajatar".
    Minulla on onni tuntea kirjailija, joka ei ole mies. Hän suuttuu kuin pesällinen ampiaisia, jos joku sanoo häntä naiskirjailijaksi tai kirjailijattareksi. Ja jos hän kalastaa ja joku sanoo, että "hei, kaunis kalastajatar", hän iskee nostokoukun läpi sanojan posken. Repiessään koukkua irti hän sanoo olevansa voimautunut feministi, kirjailija ja kalastaja, mutta ei koskaan mikään "tar."
    Tämä tuttavani ja hänen vähemmän lempeät äidinkasvonsa olivat mielessäni, kun tein tarkenuksen siihen "muka"-kommenttiini. Nykyisin kuulkaa voivat mennä välit poikki yhdestä sanasta tai väärään paikkaan sijoitetuista lainausmerkeistä.

    Vanha Erkki

    VastaaPoista
  11. Jaa, olen aina niin otettu jokaisesta kommentista joka tänne ilmestyy, etten huomaa repiä pelihousuja, vaikka jotkut sanakäänteet saattaisivat joskus ollakin poliittisesti vähän epäkorrekteja.

    VastaaPoista
  12. Hienoa, että et polta hihojasi tahattomasta poliittisesta epäkorrektiudesta. Nykyään kun tosiaan on aika vaikea tietää, mikä sana milloinkin aiheuttaa tutkintapyynnön poliisille. Eikös kesäkuun alusta tullut voimaan joku uusi laki nettikeskusteluistakin? Ymmärsin, että jos täällä sanoo n-ukko ihan oikeasti se on sitten raastupaan lähtö.

    Vanha Erkki

    VastaaPoista
  13. Sama ihmetys kävi mielessä, kun paikallislehdessä oli juttu museokahvilan ikkunaan nostetusta Neekeripojan kahvi-mainoksesta, joka oli peräisin jostain 40-luvulta. Että onko tämä nyt rasistinen kannanotto museokahvilalta, kyseltiin. Siinä sitten henkilökunta yritti jotain selittää. Minusta on tietenkin hyvä, että rasismia ja muuta kamalaa yritetään kitkeä ja kaikenlaiseen sortoon ja alistamiseen reagoidaan herkästi, mutta siis mihin ihmeeseen tämä yhden sortin yliherkkyys johtaa.

    VastaaPoista
  14. Aivan, Kirsti, samaa yliherkkyyttä minäkin olen miettinyt viime aikoina. Nuorisokirjailijoiden Kansalliskirjastoon kokoamassa Lentävä matto -kulttuurien kohtaamisia kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoisssa -näyttelyssä näet törmäsimme 1900-alkupuolen teoksissa ja lehdissä jatkuvasti sanaan neekeri, ja ilmassa leijui arveluita, että kaikki näyttelyyn tulevat eivät ymmärtäisi, jos sana olisi esillä vitriineissä. Mutta kirjahan on aikansa lapsi, kuvaa sen hetkistä yhteiskuntaa, kansallista ja kansainvälistä tilannetta, joten ei sanan käyttöä voi tuomita. Arvid Lydeckenin iloiset Afrikkaan sijoittuvat runot eivät sisällä hitustakaan rasisimia, vaikka niissä neekeripojista puhutaan. Jos olisimme alkaneeet peittää sanaa teoksista, se vasta rasismia olisi ollut ;) Yliherkkyydellä siis rajansa! Tuija L

    VastaaPoista
  15. Arkijärjen tai tolkun käyttö ei liene kiellettyä. Kiintoisaa minusta tässä on se, että aikuisille ihmisille on ylipäätään asetettava rajoja.

    Ei minua mitenkään harmita ettei n-ukko sanaa pidetä enää sopivana, kovin asiallisena. Koska sitähän se ei ole. Vaan ehkäpä sananvapauden nimiin n-ukko sanaan mieltyneiden pitää ryhtyä keräämään FB-adressia kyseisen sanan puolesta. Aikansa kuluksi.

    Tuolla toisaalla kerroin Anne Holtin ilmaisseen asian kutakuinkin samoin kuin Kaarina Hazardkin Pressiklubissa: "ihmistä voi arvostella julkipuheessa hänen teoistaan, mutta ei olemuksestaan, koska se on syrjivää puhetta."

    Toisaalta aika monet afrikkalaistaustaiset vähät välittävät näistä nurinoista. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan siitä mihin sanojen käyttö johtaa, minkälaisiin tekoihin ja minkälaiseen yhteiskuntaan.

    p.s se neekeripoika mainos on edelleen tuon museokahvilan ikkunassa, kävelin just eilen sen ohi, on siinä varmaan vastakin, ei tuo kuulema pidä paikkaansa että kahvilalta olis tuollaista edes kyselty.

    VastaaPoista
  16. Ai, mutta lehdessä oli siitä kyllä juttu.

    VastaaPoista
  17. Äh, piti oikein ryhtyä kaivamaan sanomalehtiarkistoja, vaikka muutakin tekemistä olisi. Siis eilisessä Turun sanomissa, sivulla 8, Miksi kahvimainoksessa on neekeri-sana? kuuluu otsikko. Mikael Anderssonilta on kysytty ja Liisa Lundell on kirjoittanut jutun. Niin että en minä tätä omasta päästäni keksinyt, vaikka hetken jo oli sellainenkin olo.

    VastaaPoista
  18. "Mutta kirjahan on aikansa lapsi, kuvaa sen hetkistä yhteiskuntaa, kansallista ja kansainvälistä tilannetta, joten ei sanan käyttöä voi tuomita. "

    Niin ja millaista oli tummaihoisten ihmisten elämä 1900-luvun alussa, siitähän se kertoo myös. Neekeriorjuus tuomittiin kyllä aika yleisesti myöhemmin. Ja monet muut sen aikakauden teot. Neekeri sanaa käytettiin myös solvaavassa mielessä.

    Olen kyllä kuullut kyseisen sanan solvaamiskäyttöä tänäkin päivänä. Vitun neekeri! Niin sanotaan ihmiselle jota halveksutaan vaikkei tämä kuuluisikaan kyseiseen ihmisryhmään. Vitun homo kuuluu aika usein nuorten miesten perussanastoon kun sikspäkin kanssa tai mäyräkoiraa ulkoiluttaessa valloitetaan maailmaa. Iän myötä ne putoavat sitten kielenpäältä pois. Useimmilta.

    Onko siis aina kyse ainoastaan yliherkkyydestä?

    VastaaPoista
  19. "Siis eilisessä Turun sanomissa, sivulla 8, Miksi kahvimainoksessa on neekeri-sana? kuuluu otsikko. Mikael Anderssonilta on kysytty ja Liisa Lundell on kirjoittanut jutun."

    Ahaa, siis TS:n toimittaja ajatteli tehdä tuollaisen jutun. No, saiko hän vastauksen kysymykseensä?

    VastaaPoista
  20. Tietenkään aina ei ole kysymys yliherkkyydestä. Mutta jos ei voida enää museoonkaan pistää näytille kylttiä, jossa on sana "neekeri" niin sitten minusta ollaan aika umpikujassa näiden asioiden kanssa.

    Toimittaja sai mielestäni vähän samanlaisen vastauksen kuin mitä Tuija tuossa ylempänä muotoili.

    VastaaPoista
  21. kaikenlaisia koiruuksia tämä elämä virittää..

    VastaaPoista
  22. No voi, siellä se on ikkunassa: neekeripojan tumma paahto -kahvimainos. Ollaan siitä sitten mitä mieltä nyt tahansa. Eihän se ole sentyyppisessä tarkoituksessa kuin mitä nyt tässä helteen kuumentamaassa päässäni pyöritin. Täytyy mennä viilentämään pää.

    Tähän on koira haudattuna, sanoi ihminen koiransa haudalla.

    VastaaPoista
  23. No hyvä, että asia selvisi, hellettä tai ei, Hirlii.

    Älä muuta sano, Aikatherine:-)

    VastaaPoista
  24. No olipa sitten kirjaileva naiskalastaja tai kalastava kirjailijatar, miten päin vaan, mutta hyvin stailattu kuva kumminkin!

    VastaaPoista
  25. Kalastaja-Kirstin pikkusikari puuttui...

    Eikun oikeesti... Suhteesi naiseuteesi/naiseuteemme on suorastaan nautittava.

    Parhaita nuoruusmuistojani on juuri uistimella pyydettyä viisikiloista vastaantaistelevaa haukea veneen pohjalla hengiltä hakkaava äitini. Minä jatkoin soutamista. Me naiskalastajattaret!!

    VastaaPoista
  26. Niinpä. Luulen että monilla naisilla on vastaavia riemukkaita muistoja. Siksi ehkä hevosurheilukin on tyttöjen mielestä niin ihanaa, koska siinä saa oman naiseutensa ottaa vähän uuteen käsittelyyn.

    VastaaPoista
  27. Kirsti,
    kiitos yhteistyöstä ja kuvasta, hyvin stailattu ts. siis luonteva!
    Se ilmestyy 13.7. numerossa 7 isomman kalastuskokonaisuuden osana. Lisää vinkkejäsi on sitten tulossa nettisivuillemme www.sport-lehti.fi
    Kala- ja kirjoitusonnea!
    toivottelee blogisi (plus kirjojesi) lukija Ulla-Maija Paavilainen/ Sport-lehti

    VastaaPoista
  28. Ooh, kiitos tiedosta! Nyt kyllä tulee paineita lähteä ihan oikeasti kalaan. Ja onneksi loma alkaakin ensin lauantaina -> On aikaa nostaa ja laskea verkkoja ja perata kaloja ym.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!