Koska en ollut ajatellut, että saisin palkan Turun kirjamessujen Vedetään hatusta esiintymisestä, minun oli psykologisesti helppo päättää, että pistän palkkarahat Itä-Afrikkaan, jossa kärsitään pahimmasta kuivuudesta kuuteenkymmeneen vuoteen. Sain rahoilla kuukauden ruokapaketin kahdeksalle ihmiselle. Haastankin nyt teidät rakkaat lukijani, ja mahdollisesti vihollisenikin, että jos vain löytyy ylimääräistä rahaa, auttakaa ihmisiä Itä-Afrikassa. Pieni raha voi pelastaa ihmishenkiä. Minä pistin rahani menemään Kirkon ulkomaanavun kautta, mutta te saatte tietenkin käyttää sitä organisaatiota, joka on saavuttanut teidän luottamuksenne. Kiitos!
perjantai 7. lokakuuta 2011
Hei, lopetetaan kirjallisuuskinastelu ja pistetään välillä asioita tärkeysjärjestykseen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno haaste - vastaanotettu!
VastaaPoistaHieno idea! :) Mun motto on "auta luontoa, niin autat ihmistä" joten lahjoitukseni meni WWF:lle, jolla onkin sopivasti meneillään tällainen täsmähanke:
VastaaPoistahttp://wwf.fi/maapallomme/ulkomaan-hankkeet/afrikan-itarannikko/
Haaste myös vastaanotettu! Kiitos Kirsti kun muistutit tärkeästä asiasta.
VastaaPoistaHyvä veto, Kirsti!
VastaaPoistaMinun väyläni Itä-Afrikkaan oli SPR.
Nostan täällä virtuaalista hattua sinulle palkkiosi ohjaamisesta avun tarvitsijoille :)
VastaaPoistaSattui muuten aamulla Me Naiset -lehteä selatessani silmiin Ristiaallokkoa -arvostelu. Näkyi Aulis muuttuneen Johannekseksi...
Hahhah Villasukka, sellaista sattuu.
VastaaPoistaJa siis Itä-Afrikan ja maailman luonnon puolesta kiitän kaikkia haasteen vastaanottaneita.
VastaaPoistaMinäkin kannan korteni kekoon.
VastaaPoistaHienoa!
VastaaPoistaHei, meidän perheen apu menee Word Visionin kautta http://www.worldvision.fi/ Ugandaan, jossa meillä on kummilapsi, mutta laitanpa haasteesi innoittamana myös Somaliaan samaa reittiä oman panostukseni.
VastaaPoistaLuin illalla yhteen soittoon Ristiaallokon ja jäin toivomaan että tekisit Douglas Adamsin tapaan 5-osaisen trilogian. Kirjasi ovat olleet niin mukavaa luettavaa. Samoin voisi kuvitella että aiheesta saisi mainion näytelmän, kuunnelman jne... Ja samalla rupesin miettimään että millainenkohan kirja mun eksästä tulisi, jos vain jaksaisi muistaa kaikki jutut jotka on työntänyt unohduksen komeroon. Tietty koominen tyyli istuu kipeisiin asioihin lopulta aika hyvin.
Hyvä haaste.
VastaaPoistaOma apuni meni Etiopiaan...
Hienoa mm ja Saima!
VastaaPoistaJa hauska kuulla, että olet viihtynyt kirjojeni parissa, mutta aivan varmasti jätän nyt kirkolliset aiheet, ainakin joksikin aikaa. Enkä varsinkaan kaiva verta nenästä kirjoittamalla 5-osaista trilogiaa, mutta olen liikuttunut ehdotuksesta:-)
Tuo "ainakin joksikin aikaa" jättää onneksi auki mahdollisuuden, että joskus saisimme vielä nauttia kirkollisiin ympyröihin sijoittuvasta uudesta romaanista. Minä haluaisin kyllä myös tietää, mitä Aulikselle kuuluu kymmenen vuotta edellisten tapahtumien jälkeen, joten vähintään neliosainen trilogia olisi minunkin mieleeni! :-)
VastaaPoistaJa otan haasteen vastaan: Kirkon Ulkomaanapu toimittakoon apuni perille mahdollisimman pian. Sietämätöntä elellä täällä yltäkylläisyydessä tietäen, että käsittämättömän monet nääntyvät samaan aikaan nälkään ja janoon.
Hienoa kun osallistut talkoisiin Maisakaisa:-) Ja ihan vinkkinä, psykologisessa trillerissäni Usko, toivo ja kuolema pyöritään siinäkin luterilaisen kirkon vaiheilla. Ja se on vuodelta 1998.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistatäällä maallisia uutisia:
Täällä on Nojatuolipuutarhuri, jossa on Bloggerin Dynamic VIew
http://amnellannaphoto.blogspot.com/
Näkymää voi vaihdella mielensä mukaan.
tältä näyttää Kirjailijan häiriöklinikka "aikakausilehtinäkymänä".
http://kirstiellila.blogspot.com/view/magazine
Lisää Blogisisko-blogissani.
Mitä ajattelette tästä mahdollisuudesta Bloggerissa?
Selailin vanhaa lukupäiväkirjaani, ja kas, olinkin lukenut Usko, toivo ja kuolema -kirjan vuonna 2009. Olin silloin kommentoinut, että aihe oli ahdistava ja että kieli oli sujuvaa.
VastaaPoistaOlet ihmeen ahkera kokeilija, Blogisisko!
VastaaPoistaMaisakaisa, vilpittömät respektini lukupäiväkirjan pitämisestä! Ja kirjasta ei sitten tosiaan ole tähän hätään iloa, jos kerran olet sen jo lukenut:-)