Lauantain Turun sanomissa oli juttu esikoiskirjalija Netta
Walldenista. Hän pisti vielä paremmaksi kuin blogistien tuntema Henna
Helmi alkuvuoden esikoisellaan.
Nettapa oli jutun mukaan pohdiskellut esikoiskirjaansa joku ilta viitisen minuuttia ja sitten viikonloppuna kirjoittanut sen. Maanantaina hän oli jo ollut kärsimätön, kun ei heti tullut kustantamoilta vastausta. Mutta pienemmiltä kustantamoilta oli sitten alkanut tipahdella vastauksia maanantainkin aikana. Isommille kustantamoille hän oli antanut kolme päivää armonaikaa, ja sinä aikana sitten kaikki muutkin kustantamot olivat jo halunneet hänen kirjansa. Hän oli sitten valinnut näistä Wsoy:n. Nyt kirjasta oli otettu jo toinen painos.
Kulttuurisivulla oli siis iso juttu, mutta ei sanaakaan kirjasta. Joten ei voi tietää onko kirja hyvä vai huono vai mikä se on, eikä ole väliäkään, koska jutun tekoon riittää, kun kirjan syntyyn liittyy tällaisia järisyttävän pöyristyttäviä yksityiskohtia.
Kivahan on meikäläisenkin taas tuollaisen jutun jälkeen luennoilla ja muilla kirjoittajakursseilla painottaa itseäänkunnioittavan käsityöläisyyden perinnettä, toisin sanoen, että kirjaa mietitään ja pohditaan ja kirjoitetaan huolellisesti useampaankin kertaan. Kuka minua uskoo, kun isoimmat jutut revitään siitä jos joku tekee kirjansa päivässä.
Todellisuudessahan me emme varsinaisesti tiedä mitään siitä, miten Wallden on kirjansa kirjoittanut. Hän on opiskellut markkinointia ja ehkä keksinyt tällaisen kivan kikan, jolla saa huomiota nykymaailmassa, jossa hyvin tehdyllä kirjalla ja tarinalla ei välttämättä sitä huomiota saa ilman jippoja ainakaan.
Nyt vain jäämme kiinnostuksella seuraamaan mitä seuraavaksi. Kuka tekee vielä järisyttävämmän ennätyksen, ja mikä kiinnostavinta, mitä tästä uudesta kirjailijaihmeestä loppujen lopuksi kuoriutuu.
Aina valpas Kaisa Kyläkoski ehti jo kommentoida, että esim. Anne Tammelin on lukenut kirjan ja tykännyt!
Myös Lastenkirjahylly on arvioinut kirjan.
Nettapa oli jutun mukaan pohdiskellut esikoiskirjaansa joku ilta viitisen minuuttia ja sitten viikonloppuna kirjoittanut sen. Maanantaina hän oli jo ollut kärsimätön, kun ei heti tullut kustantamoilta vastausta. Mutta pienemmiltä kustantamoilta oli sitten alkanut tipahdella vastauksia maanantainkin aikana. Isommille kustantamoille hän oli antanut kolme päivää armonaikaa, ja sinä aikana sitten kaikki muutkin kustantamot olivat jo halunneet hänen kirjansa. Hän oli sitten valinnut näistä Wsoy:n. Nyt kirjasta oli otettu jo toinen painos.
Kulttuurisivulla oli siis iso juttu, mutta ei sanaakaan kirjasta. Joten ei voi tietää onko kirja hyvä vai huono vai mikä se on, eikä ole väliäkään, koska jutun tekoon riittää, kun kirjan syntyyn liittyy tällaisia järisyttävän pöyristyttäviä yksityiskohtia.
Kivahan on meikäläisenkin taas tuollaisen jutun jälkeen luennoilla ja muilla kirjoittajakursseilla painottaa itseäänkunnioittavan käsityöläisyyden perinnettä, toisin sanoen, että kirjaa mietitään ja pohditaan ja kirjoitetaan huolellisesti useampaankin kertaan. Kuka minua uskoo, kun isoimmat jutut revitään siitä jos joku tekee kirjansa päivässä.
Todellisuudessahan me emme varsinaisesti tiedä mitään siitä, miten Wallden on kirjansa kirjoittanut. Hän on opiskellut markkinointia ja ehkä keksinyt tällaisen kivan kikan, jolla saa huomiota nykymaailmassa, jossa hyvin tehdyllä kirjalla ja tarinalla ei välttämättä sitä huomiota saa ilman jippoja ainakaan.
Nyt vain jäämme kiinnostuksella seuraamaan mitä seuraavaksi. Kuka tekee vielä järisyttävämmän ennätyksen, ja mikä kiinnostavinta, mitä tästä uudesta kirjailijaihmeestä loppujen lopuksi kuoriutuu.
Aina valpas Kaisa Kyläkoski ehti jo kommentoida, että esim. Anne Tammelin on lukenut kirjan ja tykännyt!
Myös Lastenkirjahylly on arvioinut kirjan.
Tekstit
Niin ja tietystihän media nostaa esiin tällaisia "kivoja kikkauksia" niin, että oikeasti hikeä ja kyyneliä ja ärräpäitä ja unettomia öitä viettäneet käsityöläiset jäävät hamaan varjoon :( Mutta en kyllä usko, että kukaan ikinä pystyy kirjoittamaan kirjaa noin nopeasti. Ainakaan niin, että se olisi hyvä. Tai sitten on kirjoittavan henkilön oltava vähintään samaa kuin jokin taivaalta pudonnut kappale.
VastaaPoistaAnne Tammelin on kirjan ehtinyt (ainakin) arvioida.
VastaaPoistaAhkerassa puurtamisessa ei ole mitään mediaseksikästä. Maailman vauhti nopeutuu koko ajan, ja onhan tällaisia komeettamenestyjiä aiemminkin ihailtu - sitä voi toki jokainen tykönään pohtia, onko kyseessä tosiaan laskelmoitu kikkakolmonen vai onko Wallden todella noin äärettömän itsevarma.
VastaaPoistaMutta olisi siitäkin voinut tulla mielenkiintoinen lehtijuttu, jos Wallden olisi saanutkin kässäristään pelkkiä hylsyjä. Olisiko silloin nähty seinille hyppivä, raivosta kirkuva ja maailman epäoikeudenmukaisuutta kiroava Wallden? :)
Ko. kirjaa on kyllä kehuttu siellä täällä, ja eihän se suinkaan mahdotonta ole, että hyvä kirja on syntynyt hujauksessa. Jos tästä on kyse, niin kyllähän se sen verran harvinaista on, että ansaitsee palstatilaa.
Vaikuttaa tuo kirjan synty ihan yhtä uskottavalta kuin Paavo Väyrysen väite Dostojevskin koko tuotannon lukemisesta viikonlopun aikana.
VastaaPoistaUskon enemmän siihen, että se on kirjoitettava useampaankin kertaan, punnittava, käänneltävä.
Mielestäni enemmän kuin kirjasta, tämä juttu kertoo siitä logiikasta joka jyllää mediassa. Näin toimitaan. On aina hyvä, jos lastenkirja ja lastenkirjallisuus saa mediahuomiota. Mutta tässä jutussa kirja oli sivuseikka. Päähuomio oli ihmisessä, joka sanoo kirjoittaneensa kirjan parissa päivässä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta, että media korostaa tällaisia tehokkuusasioita nykypäivänä liikaa, Netan puolesta olen kuitenkin onnellinen. Hänen ystävänään voin nimittäin kertoa, että Netan tarina on tosi, ei mikään markkinointikikka.
VastaaPoistaNetalla on uskomattoman hieno alku ja kyllä minäkin olen esikoiskirjailijana kateellinen siitä, että hän pääsee heti vaikka Turun sanomiin... Netta on kuitenkin äidinkielenopettaja ja opiskellut esim. Kriittisessä korkeakoulussa, että ei hän kirjoittajana ihan puusta ole pudonnut.
Mediakritiikin ymmärrän kyllä. Inhoan kuten sinäkin sitä, että halutaan uskoa, että tähdeksi voi tulla kuka tahansa tekemättä mitään... Netta siis tästä asiasta syrjässä.
Ymmärrän. Mutta kuten sanoin, kommentoin Turun sanomien lehtijuttua ja mietin esim. Tuomo Karhun motiivia kulttuuritoimituksen pomona tehdä juttu tällä tavalla ja tästä näkökulmasta. Kaikki Walldenin ystävät varmasti tietävät kuinka kirja on oikeasti syntynyt jne, mutta lehtijutun perusteella asiasta värittyy omituinen kuva.
VastaaPoistaNäinhän se nykyään on (tai en tiedä onko aina ollutkin) että pelkkä kirjan julkaiseminen ei riitä julkisuuteen, täytyy olla jokin erikoisuus tai kohu.
VastaaPoistaMiten muuten asian suhteen on, ovatko ajat muuttuneet? Saiko kirjailija ennen julkisuutta vain hyviä kirjoja kirjoittamalla? Kertokaa te viisaammat.
Taitaapa olla siis eräänlainen kirjailijoiden nyky-Mozart. Hänellähän säveltäminen tapahtui ajatuksissa, sitten senkun päkersi nuotit paperille.
VastaaPoistaEräässä go-pelin oppikirjassa sanottiin, että hyvät pelaajat osaavat kaikki hienoudet kuin vettä vaan mutta parhaat treenaavat alkeellisimpia perusasioita vielä senkin jälkeen uudelleen ja uudelleen.
VastaaPoistaEhkä aina samojen perusvirheiden korjaaminen äikänopena on jotenkin kehittävämpää kuin se, että vapaana kirjailijana käyttää aikaansa pitkällemenneisiin hienouksiin.
Tämä tarina nimittäin on käytännössä sama kuin vuoden 1969 Korkeajännityksen tarina "Pirun parsinneulat", missä lennonopettaja haluaa rintamalle ja hänestä tulee hävittäjä-ässä siitäkin huolimatta, että hänen entinen katkera oppilaansa tekee kaikkensa sabotoidakseen hänen uransa.
Äijä, jostain prosessikirjoittamisen oppaasta onkin jäänyt mieleen kirjoittajien jaottelu beethovenilaisiin ja mozartlaisiin kirjoittajiin. Mutta siis aika vilkkaastihan tuossa ovat sormet saaneet näpyttimillä tanssia, että kokonainen kirja syntyy noin nopeasti.
VastaaPoistaH.S. Meresmaa, minusta päivälehtien kulttuuritoimitukset ovat selvästi viihteellistyneet viime vuosina. Tarkoittaa isompia kuvia, jutut nostavat entistä enemmän henkilöä esiin, kirja jää taustalla. Kirjan arvio voi olla pieni raapaisu koko sivun henkilöjutun kainalossa. Mutta siis tässä ei tosiaan arvioitu kirjaa ollenkaan.
Tommi, siinä sen taas näkee, että Korkeajännityksissä on kuvattuna kaikki ihmiselon puolet jokseenkin kattavasti. Kuten myös muussa kioskiviihteessä.
VastaaPoista"Todellisuudessahan me emme varsinaisesti tiedä mitään siitä, miten Wallden on kirjansa kirjoittanut. Hän on opiskellut markkinointia ja ehkä keksinyt tällaisen kivan kikan, jolla saa huomiota nykymaailmassa, jossa hyvin tehdyllä kirjalla ja tarinalla ei välttämättä sitä huomiota saa ilman jippoja ainakaan"...kun ei todellisuudessaan varsinaisesti mitään tiedä niin kannattako lähteä tällaisia ehkä juttujakaan heittämään? Ehkä tulee helposti ehkä kuva niistä happamista pihlajanmarjoista, jotka eivät mene kaupaksi edes hyvillä markkinointijipoilla-ehkä.
VastaaPoistaKyllä kirjan pystyy nopeastikin kirjoittamaan ja ainakin Walldenin kirjan sivumäärästä päätellen kyseessä ei ole monta sataa liuskaa käsikirjoitusta vaan vähän lyhykäisempi teos. Eli sinällään uskon kyllä tuohon, että kirja syntyy viikonlopussa. Hatunnoston arvoista tässä on se, että kyseisässä ajassa syntyy laadukas teos.
VastaaPoistaToisaalta minusta on Walldeniakin kohtaan väärin, että hänen esikoisestaan nostetaan esille seikkoja, jotka eivät mitenkään määritä kirjan sisältöä ja ansioita. Ainakin TS:n artikkeli antaa itse kirjailijastakin hiukan ylimielisen vaikutelman, mikä toivottavasti ei ole tarkoitus. Se, onko kyseessä markkinointikikka vai ei, jää valitettavasti lukijoiden pohdittavaksi. Onneksi kyseessä on lastenkirja joten kohderyhmä lienee autuaan tietämätön kirjan ulkopuolella liikkuvasta älämölöstä...
Kirstipä- ei ihme, että korpeaa Rubenin tapaus ja sen loistava tarina ja hyvä kieli. By the way, oletin aina, että kirjailijoiden teksti olisi myös blogeissa hyvää tasoa, mutta tietysti ymmärrän, jos paino on siis määreellä” itseäänkunnioittava käsityöläinen ”- niin kyllä tämä nyt jotenkin käsitöiden opettajalta menee läpi. Mutta kivahan se on teikäläisenkin taas painotella(”kivahan se on meikäläisenkin painottaa”, heh mä vähän lainasin sulta kun teikäläisellä todella on se sana niin hallussa, aivan loistavaa!)… mutta miten jos seuraavassa blogissa jättäisit ne ehkä ja pa-päätteet pois ja sanoisit suoraan:”vituttaa kun jotkut tekee niin paljon parempaa tekstiä vaivattomasti ja mä vaan hieron ja hieron ja sen takia MUN KIRJAT ON PAREMPIA SAATANA! USKOKAA NYT! MÄ OLEN ITSEÄNI KUNNIOITTAVA KÄSITYÖLÄINEN”. Ihmettelet kulttuuritoimituksen pomon motiivia- mä en ihmettele sun motiivia, mutta suosittelen, lue se kirja! ja kirjoita blogi siitä… ihan vaan, mitä ajatuksia se teikäläisessä painottaa.
VastaaPoistaKuten tuolla todettiinkin, tykkäsin kirjasta ja en ole lapsi. Lapsenmielinen nyt ehkä sitten kuitenkin! :D
VastaaPoistaKirjoittaminenhan lähtee ideasta, sitä kypsytellään ja joskus tulee se yksi napsaus, jonka jälkeen tarina syntyy kuin itsestään. Ei se aina ole "kiduttavaa yksinoloa korpimökissä 15-vuotta", joskus se on normaalia elämistä ja sitten tehokasta kirjoittamista. Minusta on vähän outoa, että joku tekee johtopäätöksiä kirjan "hyvyydestä" sen perusteella kuinka kauan sitä on kirjoitettu. Kannattaa varmaan lukea se kirja ja arvostella sitten.
Mutta mediasta, josta tässä blokkauksessa nyt oikeasti puhuttiin, voidaan olla montaakin mieltä. Onko olemassa huonoa julkisuutta? Tarkoitan vaan, että katsokaapas nyt tätäkin keskustelua, juttu herätti mielipiteitä puolesta ja vastaan ja varmasti Netan nimi jäi jälleen jonkun mieleen. :)
Riku & anonyymi 18.31,
VastaaPoistameniköhän teiltä nyt ohi se, että kommentoin Turun sanomien juttua ja sen tyyliä. En kirjaa enkä kirjan kirjoittajaa, vaan sitä miten ne artikelissa esitetään. Linkittäisin jutun, mutta kun sitä ei ainakaan äsken vielä ollut netissä.
Anonyymi 17.57, nimenomaan juttu oli kirjoitettu niin, että antoi peräti omituisen kuvan Walldenista. Hän sai siis mainoksensa, mutta ei kovin ystävällisessä hengessä.
Anne, kirjat tosiaan voivat syntyä hyvin eri tavalla, mutta tuskinpa sillä tavalla kuin Turun sanomien artikkeli asian esittää.
Luepa Kirstipä uudelleen blogisi- TS oli aika sivuosassa, mutta mitäpä näistä-odottelen innolla blogiasi itse kirjasta.
VastaaPoistaT: Riku &anonyymi
Kultaseni, koko postaus alkaa sanoilla: Lauantain Turun sanomissa oli juttu... Sen pitäisi normaaliälyiselle lukijalle antaa osviittaa siitä mitä asiaa jutussa kommentoidaan:-)
VastaaPoistaJa sivumennen sanoen: joku voisi kertoa, miksi tätä juttua on ladattu jo yli 700 kertaa.
VastaaPoistaJa siis...Turun Sanomat toi vaan esiin kiistattomat faktat, joihin sä otit kiinni blogissasi... olisiko nämä tosiasiat pitänyt jättää sanomatta ja kertoa jotain muuta, jotta käsityöläiset olisivat olleet tyytyväisiä? Jos tällaisia sinänsä todella mielenkiintoisia faktoja ei saa kertoa,niin mitä esikoiskirjailijasta sitten saa kertoa? Siis oletko sitä mieltä, että tällaista ei saa kertoa vai että se ei ole totta- se ei käy ilmi blogistasi. Ja kumpi siis pahempi-TS joka kertoo asian vai itse asia?
VastaaPoistaMä en ole kultasesi, ja ehkä tätä ladattu sen takia, että sun kirjoitus oli aika potaskaa. Sen että kirjoitus alkaa sanoilla "Turun Sanomissa oli juttu" kertoo normaaliälyiselle että Turun Sanomissa oli juttu. Ei muuta. Muu on sun sitä blogia. Mutta voitko nyt edes kertoa kumpi pahempi: että TS sanoi, että kirja tehty nopealla aikataululla vai että se totta? Kumpaa sä nyt kritisoit? vai menetkö sä näihin normaaliälyisiin kultasiin kun et enää muuta keksi?
VastaaPoistaMä ainakin käsitin tämän postauksen ensisijaisesti huomioksi siitä, mikä kirjallisuudessa tänäpänä mediaa eniten kiinnostaa. Vaikka, kuten sanoin, tuollainen kirjan synty on toki myös itsessään kiinnostava.
VastaaPoistaKieltämättä juttu antoi myös Walldenista hitusen kummallisen kuvan (mä _olin_ aikoinani ihan puusta pudonnut kirjailija, enkä siltikään olettanut saavani vastauksia kässäristäni yhdessä päivässä), ja se tietysti mietityttää että onko Wallden itse ollut edes tietoinen että jutusta tulisi sen sävyinen - sanomalehtitahdissa kun ei aina ehdi tarkistuttaa juttua haastateltavalla.
Tosin sitähän se Eijkenskin jo sanoi, ettei kirja enää kiinnosta vaan kirjoittaja.
Toivottavasti Anonyymi klo 18.31 ei koskaan puolusta minun kirjojani missään.. Huutoraivo lienee aika kehno kannustin lukemaan mitään kirjaa :)
Riku, et selvästikään ole lukenut Turun sanomien juttua. Ihmettelin jutun sävyä ja niin on ihmetellyt moni muukin.
VastaaPoistaEn puolusta Anuh ja toivottavasti tämä nyt ei käänny Rubenia vastaan. Sori, kiivas luonne ja provosoiva blogi mutta toivon kaikille kirjaijoille hyvää jatkoa-myös Kirstille!
VastaaPoistaAijaa, Anuh oli tullut sinne väliin lausumaan maltillisen kommentin joka osoittaa sisälukutaitoa, niin kuin kirjailijalta sopii odottaakin. Kiitoksia. Mun pitää nyt mennä kohta nukkumaan, joten lopetan osaltani tähän. Mikäs ihme tässä nyt Ruubenia vastaan kääntyisi, ei kai se mitään pahaa ole tehnyt?
VastaaPoistaOtetaanpas tämä juttu ihan rauhallisesti ja lasketaan.
VastaaPoistaOletetaan, että kirjailija, puhuessaan "viikonlopusta" tarkoitti, että hän aloitti työnsä perjantaina iltapäivällä työstä tultuaan ja jatkoi läpi lauantain ja sunnuntain.
Urakka oli kova, joten kirjailija teki perjantaina tekstiä 8 tuntia ja la sekä su kumpanakin 16 tuntia. Tekee yhteensä 40 tuntia. Tällaisia päiviä voi kyllä tehdä, olen tehnyt itsekin. Mutta ei paljon pitempiä, silloin pitää jo käyttää piristeitä.
Ok. Sunnuntai-iltana myöhään koneella oli valmiina 160 sivua tekstiä. Se tarkoittaa, että kirjailija oli tehnyt neljä sivua tunnissa. Kunnioitettava, mutta ei lainkaan mahdoton saavutus, jos nimittäin puhutaan valmiin kirjan sivuista eikä käsikirjoitusliuskoista.
Oletan, että kirjassa on käytetty suurehkoa kirjasintyyppiä, siinä on kuvia ja marginaalit ovat isot, kuten lastenkirjoissa on tapana. Lisäksi kappaleet ovat lyhyitä, jolloin jää runsaasti valkoista pintaa kappaleiden loppuun. Luultavasti yhdelle sivulle ei kovin hirmuisesti tarinaa mahdu. En tosin ole nähnyt kirjaa, joten oletukseni pysyy oletuksena.
Ystävämme A.P. Tsehov kertoi käyttäneensä yhden lyhyen sanomalehtinovellin kirjoittamiseen 20 minuuttia ja "siihen sisältyi tupakointia, mietiskelyä ja itsekseen viheltelyä", kuten hän muistaakseni kuvaili. Ja tekstihän tehtiin siihen aikaan sulkakynällä.
Dostojevski puolestaan teki romaaninsa "Pelurit" 24 päivässä. Sekin syntyi sulkakynällä. Tietokoneella kirja olisi varmaan hoitunut kymmenessä päivässä.
Itse naputtelin nuorempana romaanin käsikirjoituksen viikossa. Päivät olivat noin kymmentuntisia. Onneksi yksikään kustantaja ei sitä huolinut.
En ihmettelisi, vaikka telkussa pian alkaisi ohjelmasarja "Pikakirjoittajat". Lavalla olisi kymmenen kirjoittajaa, jotka suoltaisivat tekstiä annetusta aiheesta. Kamera seuraisi vuorotellen tekstin edistymistä ja eniten sanoja naputellut saisi sitten pääpalkinnon, 5 000 euroa tai jotain.
Minusta on hauskaa, että Wallden on keksinyt näin omaperäisen markkinointityylin. Itseäni joku Sofi Oksasen gootittelu jo hiukan tympii.
Tapauksessa Netta Walden täytyy olla jotain, mitä emme tiedä. Kuinka kauan hän suunnitteli kyseistä kirjaa? Se on saattanut olla hänellä mielessä kauankin. Entä neuvottelut kustannustoimittajan kanssa ja muut käytännön jutut.
VastaaPoistaJos on kyseessä luova nero, hän voi kirjoittaa joka viikonloppu yhden kirjan. Silloinhan muut kirjailijat voivat jäädä eläkkeelle, ja Netalta ilmestyy nelisenkymmentä kirjaa vuodessa.
Aika monta kirjaa vuodessa kirjoitti myös Barbara Cartland, ja ne olivat paksumpia. Kiinnostava ilmiö.
Miten tilanne jatkuu? Se onkin ratkaisevaa.
Hyvin nopeita ja tuotteliaita kirjailijoita on olemassa:
VastaaPoistaAlexandre Dumas vanh.:60 näytelmää, 160 romaania, artikkelikokoelmia, elämäkertoja jne jne. Ne eivät olleet viihderomaaneja tai pikkulasten kirjoja.
Barbara Cartland kirjoitti vuosikymmenet kirjan viidessä päivässä ja julkaisi yleensä kymmenen kirjaa vuodessa teini-iästä asti, yhteensä 723 romaania. Vielä vuonna 1983, 82-vuotiaana hän julkaisi 23 romaania yhtenä vuonna, mikä on Guinnessin kaikkien aikojen maailmanennätys.
Hän oli kuudenneksi käännetyin kirjailija maailmassa, ja vain William Shakespeare ja Agatha Christie ovat myyneet enemmän kuin hän.
Älykäs nainen. Myös poliitikko, lentäjä. Mediapersoona. Nuorena kaunis ja fiksu.
Hän ei ollut kuitenkaan minun lempikirjailijoitani. Luin yhden kirjan, ja se oli ihan hyvä.
Terveisin oikein hidas kirjailija.:)
Erkin laskutoimitukset ovat epäilemättä päteviä. Sivumennen sanoen olen myös itse aika nopea kirjoittaja sille päälle sattuessani, ja nopeasti tehtyjä tekstejä on myös julkaistu, paljonkin, tuhansia liuskoja aikoinaan. Mutta vielä tuosta Ts:n jutun sävystä. Aivan kuin toimittaja olisi pakotettu tekemään juttu, vaikka hän ei olisi halunnut. Tai sitten toimittajakin oli keksinyt uuden markkinointityylin omille jutuilleen. Tosin kyllähän esim. tunnetut kolumnistit ovat maailman sivun harrastaneet sitä, että jotenkin oudossa valossa nostavat esiin tiettyjä ihmisiä. Henkilö saa kaipaamaansa huomiota, mutta ei ehkä ihan siinä sävyssä kuin olisi toivonut.
VastaaPoistaAnna, minä en ole vieläkään päässyt Cartlandiin asti, ja sekotan hänet aina Coocksoniin. Mutta täytyyhän kirjojen olla jollakin tavalla hyviä, kun ne niin monia kiinnostavat.
Kiehtovia asioita.
Juttu oli hieno ja sen oli kirjoittanut Turun sanomien kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomo Karhu. Ellilä siis kuvittelee, että Karhua on jollain tavalla kiristetty tai muulla tavoin pakotettu tekemään juttu Walldénista?
VastaaPoistaKirjoitin myös näin: Tai sitten toimittajakin oli keksinyt uuden markkinointityylin omille jutuilleen.
VastaaPoistaJa nyt hän naureskelee tyytyväisenä partaansa, jota hänellä ei kylläkään ole:-)
En mä nyt tiedä mitä uutta markkinointityyliä tuossa oli jutuntekijän kannaltakaan. Hilpeä juttu, pilke silmäkulmassa kirjoitettu, ei ehkä suositella tavaamaan sanojen merkityksiä kuin piru raamattua. Kirjailijatarta oli uskoakseni siteerattu vähän sinne päin, jotta juttuun saatiin haluttu, hauska ja mielenkiintoinen sävy ja esiin oli nostettu tämä ehdottomasti uutisoinnin arvoinen asia eli kirjailijanuran salama-alku. Minuun juttu ainakin osui ja upposi.
VastaaPoistaHei Anna!
VastaaPoistaHyvä kun otit Gartlandin keskusteluun. Luin kerran jostain brittilehdestä ison jutun tästä painosten kuningattaresta. Hänellä oli lehden mukaan palkkalistoillaan neljä tai viisi sihteeriä, jotka kukin tekivät omaa kirjaansa. Barbra saneli heille jutun idean ja juonen, mutta itse tekstin tekivät palkolliset. Silti ne julkaistiin Gartlandin nimissä. Tämän kaiken tuo herttainen täti haastattelussa iloisesti myönsi.
Lehdessä oli aukeaman kuva Barbrasta buduaarissaan. Hän loikoili mukavasti valtavassa pylvässängyssä napostellen viinirypäleitä. Peitolla makoili muistaakseni pieni villakoira. Sihterit istuivat sängyn ympärillä lehtiöt käsissään. Kuvatekstin mukaan Barbra antoi vuorotellen heille neuvoja juonen kehittelyyn tai keksi uuden käänteen.
Minusta Gartlandin keksintö oli fiksu. Hänhän oli vain kehittänyt käsityöläisyyden teollisuudeksi. Hän onkin eräänlainen "Kirjallisuuden Henry Ford." Toinen teki autoja liukuhihnalta, toinen kirjoja. Ja kumpiakin myytiin hyvin.
Mielestäni tämä on rehellisempää kuin kirjojen teettäminen salaa toisella omissa nimissä.
Minulla on vankka käsitys siitä, että eräs menestyskirjailijoistamme on saanut vierasta vetoapua, mutta pitää joka sanaa omana ansionaan. Kuulin näistä epäilyistä eräältä kustannustoimittajalta, sitten luin kirjailijan koko tuotannon (aika pienen) ja jäin tooosi syviin mietteisiin.
Jos ja kun tämä kupla joskus puhkeaa seuraa sitä aika ikävä julkinen keskustelu. Moni muukin kuin kirjailija joutuu silloin outoon valoon.
Erkki,
VastaaPoistaymmärtääkseni Barbara C. naputteli kirjat alussa itse, mutta vanhemmiten ei tietenkään enää jaksanut. On tavallista, että menestyskirjailijoilla on sihteeri. Eräässä TV-ohjelmassa Cartland kertoi tuosta, mitä Sinäkin kirjoitit. Muistaakseni siinä aivan näytettiin, kuinka Cartland lepäsi divaanilla, selkä pikakirjoittajaan päin ja saneli tekstiä.
En ole tarkemmin tutustunut Cartlandin elämään. Hän myöskin sanoi TV-ohjelmassa, että hänen hyvä ystävänsä historian professori teki tutkimustyön siihen ja siihen kirjaan, ja ne ovat varmaankin päteviä ajankuvauksia.
Monet kirjailijat käyttävät tutkimusapua ja luettelevat kirjansa alussa ne ja ne henkilöt. jotka tutkivat kunkin kaupungin. Joillakin on aivan perhefirma tekemässä kirjoja tai työryhmä laittamassa murteet oikein:).
Varsinkin ulkomaiset nmenestysromaanit ovat suorastaan ryhmätyötä. En uskalla mennä esittämään väitteitä suomalaisista kirjailijoista.
Meikäläinen juoksee vuosikaudet historian luennoilla ja lukee sata kirjaa yhtä lastenkirjaa varten. Sehän on hullunhommaa, sillä apurahoja tulee vähän, kun on "hidas" eikä julkaise joka vuosi.:)
Kyllä kirjallista ryhmätyötä Suomessakin tapahtuu. Itsekin olen ollut mukana sellaisessa. Viimeksi tänään järjestin pohjatietoja kahdelle kirjantekijälle. Kyse oli nimenomaan tiedonhankinnasta, ei tekstin tekemisestä.
VastaaPoistaOlen itsekin julkaissut jotain, mutta en ole ikinä joutunut elämään vain kirjantekotuloilla. Voin kuvitella, miten tiukassa siinä leipä on. Kunnioittava tervehdykseni kaikille Teille, jotka pystytte leipänne repimään laatukirjallisuutta kirjoittamalla.
On ollut mukava seurata keskusteluanne Anna ja Vanha Erkki. Mukava myös lukea Cartlandista, sillä yleensähän häneen törmään ainoastaan varoittavana esimerkkinä ihmisestä, joka suoltaa roskaa ja rikastuu sieluttomasti.
VastaaPoistaHuomaan kirjoittaneeni kyseisen kirjailijan sukunimen Walden, niin kuin tekee aikaisemmin tuntemani Walden-suku, esim. Osmo Walden. Onko Walldén ihan eri suku? (vrt Thoreaun 'Walden')
VastaaPoistaMielenkiintoista keskustelua Cartlandista. Joskus toivoisin, että minullakin olisi sihteeri, etetnkin nyt, kun oikea käsi on kantositeessä ja kirjoittaminen siksi kauhean hidasta.
VastaaPoistaDame Barbara lienee innoittanut tätäkin sketsiä:
http://www.youtube.com/watch?v=B8yb32iX9O4
Auts! Paranemista sinulle Päivi! Mutta kyllä, sihteeri, tai hyvä vaimo olisi tarpeen täälläkin.
VastaaPoista