Helsingin kirjamessut lähestyvät vääjäämättä. Työnnän pääni maahan kuin strutsi. Toivon, että kirjamessut menevät pois, kun en ajattele niitä, mutta nyt ne ovat jälleen tämän huonosti nukutun yön jälkeen lähempänä. Nousen siis mestaus-, ei kun siis messulavalle kahdesti.
Torstaina 27.10 klo 11.00 Eino Leino-lavalla puheenaiheena on Ristiaallokkoa
Perjantaina 28.10 klo 15,30 Louhi-lavalla puhun Eksyneistä
Silloin kanssani lavalla on Maria Autio, joka saattaa tietää jotain ajatusten lukemisesta, ainakin hänen kirjansa on nimeltään Ajatustenlukija.
Minulla on ollut tähän mennessä kaksi jaksoa, joiden aikana olen kyseenalaistanut oman kirjoittamiseni. Olen kerran päättänyt ja toisen kerran melkein päättänyt, että lopetan kirjoittamisen. Nyt olen miettinyt, olenko taas ajautumassa vaiheeseen, jossa joudun miettimään kirjoittamiseni tulevaisuutta. Nyt minulla ei kylläkään ole sellainen olo, että olisin jotenkin palanut pohjaan enkä enää pystyisi kirjoittamaan.Mutta tunnen ajautuvani yhä syvempään konfliktiin ns. ajan hengen kanssa, ja mietin osaanko kirjoittaa omasta todellisuudestani tavalla, joka riittävässä määrin tavoittaisi ihmiset.
Riittävässä määrin tarkoittaa, että vaikka lehdet eivät kirjoita, eivätkä myyntiluvut kiipeile tähtiin, kirjat liikkuvat kuitenkin kirjastoissa, joihin niitä on myös hankittu.
Jonkinlainen nahanluonti siis menossa. Aika näyttää mitä siitä seuraa. On ollut mukava, kun noita graafisia hommia on ollut tarjolla paljon. Olen niissä amatööri, mutta jatkuvasti opin myös uutta. On hauskaa, kun voi löytää itsestään sellaisia puolia, jotka ovat olleet itsellekin täysin piilossa.
Torstaina 27.10 klo 11.00 Eino Leino-lavalla puheenaiheena on Ristiaallokkoa
Perjantaina 28.10 klo 15,30 Louhi-lavalla puhun Eksyneistä
Silloin kanssani lavalla on Maria Autio, joka saattaa tietää jotain ajatusten lukemisesta, ainakin hänen kirjansa on nimeltään Ajatustenlukija.
Minulla on ollut tähän mennessä kaksi jaksoa, joiden aikana olen kyseenalaistanut oman kirjoittamiseni. Olen kerran päättänyt ja toisen kerran melkein päättänyt, että lopetan kirjoittamisen. Nyt olen miettinyt, olenko taas ajautumassa vaiheeseen, jossa joudun miettimään kirjoittamiseni tulevaisuutta. Nyt minulla ei kylläkään ole sellainen olo, että olisin jotenkin palanut pohjaan enkä enää pystyisi kirjoittamaan.Mutta tunnen ajautuvani yhä syvempään konfliktiin ns. ajan hengen kanssa, ja mietin osaanko kirjoittaa omasta todellisuudestani tavalla, joka riittävässä määrin tavoittaisi ihmiset.
Riittävässä määrin tarkoittaa, että vaikka lehdet eivät kirjoita, eivätkä myyntiluvut kiipeile tähtiin, kirjat liikkuvat kuitenkin kirjastoissa, joihin niitä on myös hankittu.
Jonkinlainen nahanluonti siis menossa. Aika näyttää mitä siitä seuraa. On ollut mukava, kun noita graafisia hommia on ollut tarjolla paljon. Olen niissä amatööri, mutta jatkuvasti opin myös uutta. On hauskaa, kun voi löytää itsestään sellaisia puolia, jotka ovat olleet itsellekin täysin piilossa.
Tekstit
Kuulehan strutsi, toivottavasti et vallan heittäydy kirjoittamattomaksi! Sanojasi on ilo lukea :)
VastaaPoistaOlisipa kiva käydä messuilla kuuntelemassa sinua, mutta täältä Suomi-neidon vyötäröltä katsottuna matkaa on vähän liian paljon :(
t: Villasukka kirjahyllyssä (kirjautuneena kommentointi ei taas vaihteeksi onnistu)
Melkein tekisi mieli raahata oma Ristiaallokkoa-kappaleeni mukaan Helsinkiin asti ihan vain siitä ilosta, että pääsisin stalkkaamaan sinua nimmarinhakijana :-) Mutta ehkä jätän sinut rauhaan ja kurkin vain yleisöstä käsin myötätuntoisena... Esiintyminen on pelottavaa!
VastaaPoistaMinusta on pelkästään positiivista, jos kirjoistasi jatossa kajastaa vielä nykyistä enemmän jotain ns. ajan hengen valtavirrasta poikkeavaa. Vastaääniä tarvitaan.
Heh, nyt tuli mieleen kirjailija jonka teosta parastaikaa olen lukemassa, Barbara Pym...joka siis kirjoitti humoristisia salaviisaita kirjoja tavallisten ihmisten hyvin arkipäiväisistä sattumuksista mutta aloitti 14 vuoden tauon 1963 koska kirjansa eivät olleet ajan hengen mukaisia. Kirjallisen comebackin aikoihin oltiinkin sitten päädytty määreeseen "ajaton".
VastaaPoistaHassua kyllä Hdcanis, mutta Pymiin on pari kertaa aikaisemminkin viitattu näissä yhteyksissä, kun olen tätä asiaa voivotellut.
VastaaPoistaBooksy, niin kyllä minäkin uskon, että valtavirrasta poikkeamisellekin olisi kysyntää. Mutta pystynkö vastaamaan siihen positiivisella tavalla, siinä se pulma varmaan on:-)
Villasukka kirjahyllyssä, Suomi on tosiaan pitkä, ja suurten etäisyyksien maa. Mutta ehkä olet hengessä mukana:-)
Äkkiseltään tuntuisi, että on tuhoisaa, jos yrittää kirjoittaa vain valtavirran ja ajan hengen mukaisesti. Kun pysyy itselleen uskollisena, voi voittaa myös lukijoiden luottamuksen. Olen Villasukan kanssa samaa mieltä: Sanojasi on ilo lukea!
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista päästä kirjamessuille kuuntelemaan näitä tapahtumia. Tietenkään en pääse, mutta saahan sitä haaveilla.
VastaaPoistaLuen muuten tällä hetkellä Eksyneet näkevät unia. Olen noin puolivälissä ja tässä vaiheessa voin sanoa, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Se etenee jouhevasti ja mielenkiintoisesti. Pidän kirjan maailmasta.
Mutta eipä siitä nyt enempää vielä. Kirjoitan kuitenkin siitä blogiini, kun olen lukenut sen kokonaan.
Maisakaisa, varmasti mikä tahansa kirjoittaminen on tuhoisaa, jos yrittää kirjoittaa jotenkin itsensä vastaisesti.
VastaaPoistaElegia, harmi ettet pääse, mutta matka taitaa tosiaan olla vähän turhan pitkä. Jään odottamaan mitä ajatuksia Eksyneet herättää:-)
Jos pitäisit vaan reilun tauon ja sitten, kun et enää pystyisi pidättelemään itseäsi, vetäisit kirjan ulos sellaisella paatoksella, että oksat pois. :)
VastaaPoistaOnko ongelma se, että olet niin monilahjakas, ettet tiedä, mihin ehdit tai jaksat paneutua? Aattelin vaan, kun sulla on ollut vaikka mitä hommia koko alkusyksyn ajan. Voi kai pinnan alla piillä hienoista väsymystä ennen kuin saa itsensä taas paneutumaan omaan kirjoittamiseen.
VastaaPoistaToisaalta, eikö ole hyvä puoli, että voi tehdä monenmoista, ei ainakaan kyllästy? Mikä niissä messuissa erityisesti painaa matalaksi? Kiinnostaisi tulla katsomaan ja kuuntelemaan, jos vaan jaksan nousta niin aikaisin, kun Ristiaallokkoa esitellään. (nukkumaanmenoaikani klo 6.00). Nautin sun kirjoistasi niin kuin myös blogistasi, joten en voi kuin toivoa, että löydät sen intohimon taas kirjoittamiseen. Sarjiksesi on myös mainio!
Anne, se voisi kyllä tehdä hyvää jos uskaltaisikin antaa tulla paatoksella. Paatosta vaan on pidetty niin pahana asiana. Vaikka eihän sellaisesta tosiaan kai kannattaisi välittää, vaan antaa tulla vaan...
VastaaPoistaHei anonyymi:-) Enpä tiedä tuosta monilahjakkuudesta, mutta kiitos piristyksestä. Messuissa painaa matalaksi se, että siellä joutuu kohtaamaan totuuden omasta asemastaan kirjallisessa kulttuurissa. Mutta iso kirjakin sanoo, että totuus tekee vapaaksi, joten ehkä se on vain hyvä asia. Mutta kylläpä sinä menet myöhään nukkumaan.
Olet kirjoittanut lukuisia kirjoja, painanut oman jalanjälkesi suomalaiseen kirjallisuuteen ja sinua on keitetty useammassakin vedessä, eli eihän sitä enää tarvitse pelätä mitään. Sä olet ammattilainen, voit tehdä mitä vaan. :)
VastaaPoistaAijaa:-)
VastaaPoistaminä ainakin kaipaan kaltaisiasi vastavirrankiiskejä. Masentuisin täysin, jos kirjallisuusmaailma olisi täynnä omasta mielestään täydellisiä barbinukkeja, jotka kirjoittaisivat sulavasti muista menestyvistä ihmisistä. Eikö kirjailijoita, noita "suuria ajattelijoita", arvosteta juuri siksi, että he näyttävät yhteiskunnalle niitä kohtia, jotka ovat pielessä?
VastaaPoistaolenko väärässä jos sanon, että kaikki kirjoittavat ihmiset miettivät väliajoin samaa - onko kirjoittamisessa mitään järkeä. Kysymyksen voisi laajentaa koskemaan elämää.
Oli jäänyt huomaamatta tämä kommentti. Kiitos kannustuksesta. Elämään ja kirjoittamiseen tosiaan käyvät usein aika samat kysymykset, eikä niitä ehkä voikaan irrottaa toisistaan.
VastaaPoistaHitsi, nyt harmittaa etten pääse paikalle. Olisi ollut kiva kokea sinut livenä ;-)
VastaaPoista