Eikö saa sanoa, että suurin osa "kulttuurista" on täyttä roskaa? Kyselee anonyymi tuon edellisen postauksen kommenteissa. Saa toki sanoa, ja moni sanookin, mutta mitä se tarkoittaa?
Saa myös sanoa, että elämä on mieletöntä. Etenkin 70-luvulla se taisi olla suosittukin lausunto kirjailijoilta ja runoilijoilta. Syvällisen ihmisen tuli ajatella niin, kokea niin. Elämä on mieletöntä. Ehkä se on jopa totta, mutta mitä se tarkoittaa?
Mitä merkitystä on tällaisilla syvällisillä lausahduksilla, jotka voivat merkitä mitä tahansa, tai eivät yhtään mitään?
Saa myös sanoa, että elämä on mieletöntä. Etenkin 70-luvulla se taisi olla suosittukin lausunto kirjailijoilta ja runoilijoilta. Syvällisen ihmisen tuli ajatella niin, kokea niin. Elämä on mieletöntä. Ehkä se on jopa totta, mutta mitä se tarkoittaa?
Mitä merkitystä on tällaisilla syvällisillä lausahduksilla, jotka voivat merkitä mitä tahansa, tai eivät yhtään mitään?
Tekstit
Tuollaiset lausahdukset ovat mielestäni silkkaa retoriikkaa. Ne kuulostavat jykeviltä, mutta kun niitä rupeaa analysoimaan, ei oikein löydy mitään mihin tarttua.
VastaaPoistaLisäksi ne usein esitetään ikään kuin faktoina, ei mielipiteinä.
Sari
Jykeviltä tosiaan kuulostavat. Ja ehdottomalta totuudelta. Siksi niitä kai ensin vähän säikähtää, ennen kuin alkaa miettiä, että hetkinen...
VastaaPoista"Elämä on laiffii."
VastaaPoista- M. Nykänen
"Jokaisella pitää olla joku juttu"
VastaaPoista-1980-luku
Sitten, kun kyseessä on lopulta "vain" jonkun mielipide. Että onko jokin hyvää/huonoa, viihdettä/taidetta jne. Tällähän on myös arvo vain yksilölle. Joku haluaa lukea viihdekirjoja ja pitää korkeakulttuuria ylitaiteellisena paskana ja joku kirkasotsainen taas toteaa, että viihde on tarkoitettu tyhmälle massalle. Mitä hyötyä tällaisesta toitotuksesta on kenellekään? No ehkä juurikin niille yksilöille, jotka eivät osaa vain keskittyä siihen oleelliseen: korkeakulttuuri- tai viihdekokemuksesta nauttimiseen.
VastaaPoistaTaiteella on aina subjektiivinen arvo eikä ole onneksi mitään totuutta siitä minkä voi jättää luokittelematta taiteeksi.
VastaaPoistaViihdekin voi synnyttää taidetta, antaa inspiraation elämään ja oman elämän toteuttamiseen. Ja se on aika mieletöntä :-) (tosiaan en kyllä osaa itsekään sanoa mitä kyseinen sana oikeasti merkitsee, minusta sillä on monenlaisia vivahteita. Olen ainakin oppinut käyttämään sitä myös hyvin vahvasti myönteisessä mielessä...)
Mielenkiintoisia kysymyksiä sinulta, Kirsti!
VastaaPoistaKun elämä on mieletöntä, se voi olla hienoa, upeaa, holtitonta, järjetöntä tai vaikkapa mieltä vailla. Näistä merkityksistä herää uusia kysymyksiä. Jos elämäni on upeaa, ei sekään kerro kuulijalle tai lukijalle juuri mitään mistään.
Kuka kulloinkin määrittelee sen, mikä on järjetöntä? Mielettömyys ja mielekkyys tarkoittavat eri kokijoille eri asioita.
Ihmiset eivät useinkaan vaivaudu perustelemaan yleisinä totuuksina esittämiään mielipiteitä. Ja voi olla, ettei heillä edes ole mielipidettä. Yleisen totuuden taakse on myös helppo piiloutua.
Toisaalta yleisissä totuuksissa on aina ainekset herkulliselle keskustelulle. Sama koskee yleisiä valheita. Ja sitten alkaa taas uusi keskustelu. Mikä on totta ja mikä valhetta?
Niinpä Tuulie, mitä on viihde, mitä taide, kas siinä kysymys. Joidenkin tuotosten kohdalla vastaus lienee ilmiselvä, toisten ei. Yleispätevää määritelmää on vaikea luoda.
VastaaPoistaAnne, viihde/taide toitotus liittyy tietysti vallankäyttöön, siinä sen hyöty yksilölle, joka sitä harrastaa.
Ja kiitos näistä, Anu ja Hirlii:-)
Katja, nimenomaan nuo sanat voi ymmärtää niin monella tavalla, joten yksittäinen lause kertoo hyvin vähän. Mutta kiinnostavia keskusteluja tietenkin syntyy heti kun asioita lähdetään vähän avaamaan.
VastaaPoistaJokaisella taiteilijalla ja kirjailijalla on jokin maailmankuva, käsitys totuudesta, mutta taiteessa se on pidettävä taustalla, niin kuin luusto tai verenkierto, kuten on sanottu viisaasti. Näkyvillä ovat taiteelliset arvot. Niitä voidaan arvostella.
VastaaPoistaKirjallisuuden arvioimisperusteina voivat olla yhtenäisyys, monipuolisuus, syvällisyys, koskettavuus, kieli. Nämähän ovat kirjallisuustieteen opiskelijan perusopintoihin kuuluvia asioita.
Kyllä olis pitänyt sitä kirjallisuustiedettä jossain vaiheessa opiskella.
VastaaPoistaSiinä oli parasta, että sai lukea romaaneja vuosikaudet. (Miehenikin otti kirjallisuuden cum lauden siitä syystä toiseen tutkintoonsa.) Pääaineeksi otin kuitenkin käytännöllisesti kielen, englannin, jossa romaanien ja runojen lukua myös riitti - ja sillä sai työtä. Niinhän useimmille kirjallisuutta harrastaville tytöille käy, he päätyvät opettajiksi.
VastaaPoistaSaatoit valita hyvän osan. Kirjallisuudenoepiskelussa tuli hiukan kyyniseksi, kun oppi, että kirjallinen maailma on ollut aina muotivirtausten vietävissä, ja klikit, mesenaatit, hyvät veljet ja sisaret järjestelevät toisilleen kunniaa ja mainetta apurahoilla, palkinnoilla ja juonitteluilla.:) Vasta jälkeenpäin "kulta" erottuu katinkullasta. Tekijät ovat yleensä siinä vaihessa jo kuolleet. Tulee suhteellisuudentajua nykyhetkeenkin. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.:)
Niin, nythän nuo asiat on tullut opittua kantapään kautta, eikä ole ollut herkkua sekään.
VastaaPoistaKyllä ne tarkoittavat - jotakin, nuo kuluneet lauseet. Kaikissa on sanoma. Sitä on vain vaikea huomata, sillä se voi olla sanojaansa paljon suurempi, laajempi asia, joka kertoo myös sanojasta ja mahdollisesta kuulijasta enemmän kuin äkkisiltään arvaisi. Kaikella on tarkoituksensa.
VastaaPoistaIhmisten maku vaihtelee, ja siitä ei kannata kiistellä. Ihmiset lukevat sitä, mitä haluavat. Vain kriitikoiden täytyy lukea työnsä vuoksi sellaistakin, mistä eivät pidä.
VastaaPoistaToisille lukijoille "roska" on rakasta, toisille "korkeakulttuuri". Vapaassa maassa saa lukea miltei mitä hyvänsä.
Todella vapaassa ja taloudellisesti hyvinvoivassa maassa kirjallisuuden valikoimakin on suuri. Ja silti tuntuu monesti esimerkiksi joulua ennen siltä, ettei löydä jollekin ystävälle tai sukulaiselle sopivaa kirjaa. Esimerkiksi uudet lasten- ja nuortenkirjat ovat kaikki samaa lajia, koska kustantajat niin haluavat. Kirjailijoilla olisi monenlaisia ideoita, jos he voisivat ne toteuttaa.
" Kirjailijoilla olisi monenlaisia ideoita, jos he voisivat ne toteuttaa. "
VastaaPoistaMuillakin ihmisillä kuin kirjailijoilla on paljon ideoita jota he haluaisivat toteuttaa tässä meidän valtavan vapaassa hyvinvointivaltiossa. Naapurini Järvisen Tatu, hitsari joka irtisanottiin puoli vuotta sitten telakalta, ei voi toteuttaa itseään. Kertoi, ettei saa poistua yli 50 kilometrin päähän, ellei ilmoita siitä työvoimahallinnolle. - On oltava saatavilla, hän kertoi ja hautasi ideansa. Olisi kuulema käynyt korjaamassa vanhan sukulaisensa kesämökin terassin.
Ei ole ihan noin.
VastaaPoista"Työttömyysturvalain mukaan työtön voi lähteä satunnaiselle ja lyhyelle (1 viikko) ulkomaanmatkalle, jonka aikana hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta. Matkasta on ilmoitettava etukäteen työ- ja elinkeinotoimistoon."
VastaaPoistaJärvisen Tatu olisi mennyt vain korjaamaan yhden terassin. Saattaa olla, että meni silti. Salaa.
Toivon, että meni mummon mökille. Suomen kansalaisilla on perustuslain mukaan liikkumisvapaus.
VastaaPoistaSemmoista se on, joudumme salaa tekemään kaikenlaista, koska jos ilmoittee mitä on tekemässä, voi nousta kauhea mekkala tyhjästä. Tiedän omakohtaisesti.
VastaaPoistaMinusta kansalaispalkka olisi hyvä ratkaisu taiteilijoiden kuten myös muiden työläisten toimeentulo-ongelmiin. Tai siis perustuloksiko sitä nykyään kutsutaan.
Erinomainen idea. Se vapauttaisi ihmiset ja tekisi heistä aktiivisia. Nyt työttömyysraha ja sosiaaliavustukset ovat sellaisia, että ne pakottavat ihmiset passivoitumaan. Järjetön systeemi.
VastaaPoista