Ihan sivuhuomiona ennen päivän töitä. Minkä vuoksi Turun sanomien artikkelia ja lanukirjailijan markkinointistrategiaa pohdiskeleva bloggaukseni ladattiin yli 800 kertaa? Ja miksi se sai nettihäirikön kömpimään jonkin liejukiven alta? 800 latausta päivän aikana ei ole mikään ennätys, mutta on se aika paljon jos postaus liittyy lanukirjoihin.
Tämän päivän esityslistalla on vihdoin ja viimein kirjoittamista. Ihanaa!!!! Tätä mä olen aina halunnut, mutta elokuussa rysähti projektit niskaan, ja ne vaan oli pakko hoitaa ensin. Mutta nyt ne on hoidettu. Ja minulla on pää täynnä ihania ideoita. En oikein malttanut nukkuakaan. Yölläkin piti herätä laittamaan asioita muistiin. Mutta nyt ensin aamukaffeelle.
Tämän päivän esityslistalla on vihdoin ja viimein kirjoittamista. Ihanaa!!!! Tätä mä olen aina halunnut, mutta elokuussa rysähti projektit niskaan, ja ne vaan oli pakko hoitaa ensin. Mutta nyt ne on hoidettu. Ja minulla on pää täynnä ihania ideoita. En oikein malttanut nukkuakaan. Yölläkin piti herätä laittamaan asioita muistiin. Mutta nyt ensin aamukaffeelle.
Tekstit
Kirsti,
VastaaPoistakohu - mieluiten skandaalinkäryinen - tuo eniten lukijoita blogeihin.
Vaikka olin poissa koneeni äärestä maanantain, blogiini oli ilmestynyt monta sataa lukijaa. Syy: olin kirjoittanut sen päivän kohu-uutisen kohteesta jo kesällä.
Niinpä. Vaan mistä kohu?
VastaaPoistaNo samapa tuo. Kivaa saada tällainen piikki blogitilastoihin. Jos olisin myynyt mainostilaa, mainostaja olisi nyt tyytyväinen.
Veikkaisin kohun tulevan siitä, että me kaikki kirjailijat ja wannabe-kirjailijat ollaan vähän kateellisia siitä, että joku "pääsee noin helpolla". Itsekin uutisen luettuani aloin googletella, että mitä hittoa, miten voi olla, ja eksyin sitä kautta blogiisi ihmettelemään.
VastaaPoistaJa tuo blogihäirikkö kaivautui esille varmasti ihan samasta syystä. Varmaan häntä harmitti se, että kirjoitat asiasta vähän kriittiseen sävyyn (siis TS:n jutusta, et itse kirjailijasta), etkä vain vilpittömästi ylistä miten ihanaa kun joku pärjää.
Sillä ollaanhan me vähän kateellisia, eikö? Tosin sinulla ei olisi mitään syytä, kun olet kirjoittanut kasan kirjoja joista ainakin Eksyneet on mitä ihanin lastenkirja! Itse vain haaveilen siitä esikoisesta ;)
Minä jäin miettimään nyt sitäkin, että onko se, että on blogistin kanssa selkeästi eri mieltä, aina blogihäiriköintiä?
VastaaPoistaOllaanhan tv:n ihan fiksuissakin keskusteluohjelmissa joskus melkein tukkanuottasilla, eikä sitä pidetä häiriköintinä.
Viikonlopussa voi varmasti kirjoittaa lastenkirjan, jos on hautonut aihetta mielessään.
Mutta ylipäätään mielestäni tuon tyyppinen markkinointi kolahtaa kirjailijoita itseään vastaan. Kun nyt muutenkin - Hesari etunenässä - ollaan sitä mieltä, että kirjailijat ovat laiskoja yhteiskunnan elättejä.
Niin että helppohan sitä on parissa päivässä kirjoittaa maailmalle käypäsä opus.
t. Elsa.
Hei Elsa, eri mieltä oleminen ei ole häiriköintiä. Tarkoitan häiriköinnillä esim. tämäntyyppistä kommentointia, siis napattu anonyymin viestistä eilen illalla:
VastaaPoista"By the way, oletin aina, että kirjailijoiden teksti olisi myös blogeissa hyvää tasoa, mutta tietysti ymmärrän, jos paino on siis määreellä” itseäänkunnioittava käsityöläinen ”- niin kyllä tämä nyt jotenkin käsitöiden opettajalta menee läpi. Mutta kivahan se on teikäläisenkin taas painotella(”kivahan se on meikäläisenkin painottaa”, heh mä vähän lainasin sulta kun teikäläisellä todella on se sana niin hallussa, aivan loistavaa!)… mutta miten jos seuraavassa blogissa jättäisit ne ehkä ja pa-päätteet pois"
Eli koin, että tuossa viestissä ei ehkä oltu ihan rakentavimmalla mahdollisella asenteella liikkeellä, vai mitä mieltä itse olet? ;-)
Ja sinä Eksyneitä kehunut anonyymi;-)
VastaaPoistaOlen katsellut tätä kirjallisuusmaailmaa sisältäpäin yli kaksikymmentä vuotta. Katson siis tietäväni jotain tästä asiasta.
Turun sanomien juttu oli ikävä, koska se levittää väärää kuvaa siitä, mitä on kirjailijan ammatissa toimiminen. Me ehkä unelmoimme onnenkantamoisista ja haluamme uskoa, että jonkun ihmisen elämä olisi helppoa, ja että meillä ehkä olisi mahdollisuus samaan,jos olemme oikein fiksuja ja pelaamme korttimme oikein.
Mutta olen sanonut tämän ennenkin: En usko, että kukaan pääsee helpolla. Menestysteoksenkaan kirjoittaja. Meidän vaikeutemme vain ovat vähän eri kohdassa uraa.
Ylipäätään julkisuuden ongelma on tämä sama. Kenenkään elämä ei ole sellaista, eikä etene sillä tavalla kuin se julkisuudessa esitetään. Edes minun elämäni ei ole yksi yhteen sen kanssa, mitä siitä esitän täällä blogissa.
Julkisuus on moolok, joka käyttää lahjakkaita ihmisiä ruuakseen. Se ottaa heidät hampaisiinsa ja jauhaa murskaksi. Sitten seuraamme kuuluisimpien amokjuoksuja iltapäivälehtien lööpeistä. Säälimme ja nauramme, kauhistelemme, päivittelemme, ehkä joskus kadehdimmekin. Ja lehtiä myydään. Ihmisten elämiä jauhetaan lehtimoguleiden tarpeisiin, jotta ne muuttuisivat kiliseväksi ja kalisevaksi rahaksi, joka lihottaa joitakin.
Kirsti, lukijoita tuli paljon, koska olin kirjoittanut jo kesäkuussa, että Baijars pitäisi erottaa. Maanantaina kävi niin. Minä erottaisin Eijkensinkin. Silloin tilanne rauhoittuisi.
VastaaPoistaÄlä Kirsti välitä tuosta eilisestä ikävästä nimettömänä esiintyneestä kommentoijasta. Niitä tänne nettiin mahtuu aina - joillakin näemmä tunteet raivoavat niin, että pitää purkaa ne ikävällä tavalla toisen blogiin nimettömänä.
VastaaPoistaTekstiäsi on varmaan luettu sen takia paljon, että aihe on mielenkiintoinen ja kuumottava :)
Anna, olit siis selvänäkijä.
VastaaPoistaKiitos Helmi-Maaria ystävällisistä sanoistasi. Tiedän, että netissä liikkuu jos jonkinmoista mylvijää ja olenkin ihmetellyt, että tämä pieni kolkkani täällä on saanut olla niin rauhassa:-)
KIrsti, kirjoitit:
VastaaPoista"Turun sanomien juttu oli ikävä, koska se levittää väärää kuvaa siitä, mitä on kirjailijan ammatissa toimiminen." Siitä on kysymys.
Olet tehnyt hienon työn ottaessasi tämänkin tapauksen esille. Siihen asti, kun tämä nuori kirjailija itse kertoo kunnolla työstään, me muut vain arvailemme.
Suurimmalle osalle meistä kirjoittaminen on kovaa työtä. Helppo ja inspiraation vallassa tehty tai nopeasti syntynyt kirjoittaminen on harvinaista juhlaa.
Walden (aksenttimerkin kanssa) on kirjoittanut ennenkin ja palkittu Internetin mukaan. Lastenkirja ei ole ensimmäinen kirjallinen yritys. Lahjoja siis on. Hänellä on takanaan myös kielen ja kirjallisuuden opinnot. Se merkitse paljon. Muuta emme tiedä. Kaksikielinen?
Sitten Cartland, josta tiedämme paljon. Hän on itse kertonut, että suhteet korkeassa asemassa oleviin henkilöihin ovat olleet merkittävä apu uralla. Kaikki ovet ovat olleet auki kuningashuoneeseen asti. Media on kiinnostunut. Aina löytyy sopiva tuttu linna ja kartano tapahtumapaikaksi historialliselle romaanille. On spesialisteja, historiantutkijaystäviä, jotka tekevät tutkimustyön, antavat hetkessä tietoa ja neuvoja. Se nopeuttaa valtavasti. Vastaavaa on joillakin suomalaisilla kirjailijoillakin. Sellainen kirjailija ei raada yksin.
Auttaa jos on huippuälykäs ja luonteeltaan asiallisen laskelmoiva. Sitten vielä voi olla herkkyyttä ja takana kovia kokemuksia - Cartlandilta kaksi veljeä kuoli sodassa muutaman päivän aikana. Trauma yhdistää lukijoihin.
Aina puuttuu kuitenkin jotakin. Meiltä muilta ehkä nopeus, suvun tuki ja korkeat suhteet. Cartlandilta pitkäjänteisyys ja kunnianhimo tuottaa suuria teoksia. Näitä ominaisuuksia oli toisella nopealla kirjaiijalla Alexander Dumas vanhemmalla.
Mutta kirjoittaminen ei ole koskaan helppoa. Ei kannata kadehtia ketään.
http://lue.wsoy.fi/lastenromaani/category/nettawallden
VastaaPoistaTänään auennut Ruben ja rouva Mallamudin tapaus -kotisivu ja kirjailija-Walldenin blogi. Ehkä pian saadaan kaivattuja vastauksia.
Turhat reissut. Vastauksia ei löytynyt. Löytyi vain WSOY:n mainokset ja Facebook-sivulta tähän blogiin kirjoittaneiden haukkumista. HUh! Ei kai tästä tehdä kirjallista riitaa! Mainosta se olisi. Kiinnostus tähän sensaatiotapaukseen loppui.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
VastaaPoistaKirjallinen riitely on hölmöläisten hommaa. Asiallinen keskustelu on jees. Annetaan kirjailijoille työrauha ja keskitytään teosten lukemiseen. Eiköhän niitä vastauksiakin tule aikanaan, ihmiset ovat vaan tätä nykyä niin lyhytjännitteisiä.
VastaaPoistaKas, netistä löytyi myös linkki Nurmijärven Sanomiin, jossa oli 15.8.2010 julkaistu juttu tulevasta Netta Walldnin mysteeriromaanista. Kirjailija kertoo siinä enemmän tarinoidensa syntyprosesseista. Siinä vaiheessa päähenkilön nimi näyttää vielä olleen Ringo. Sympaattinen juttu.
VastaaPoistahttp://www2.lehtiluukku.fi/esp/espview?p=eyJmaWQiOiI1NTMyXzA1YTYyNDE2NmM4ZWI4MjczYjg0NjRlOGQ5Y2I1YmQ5IiwidGkiOiJOdXJtaWpcdTAwZTRydmVuIFV1dGlzZXQgMTUuMDguMjAxMCIsImUiOjEzMTc5NzUwNjAsInAiOiI1NTMyIiwiYSI6InIiLCJwcCI6MSwidG8iOiI0ODcwNWM3NTkzN2Q2MGQxYmFjYjFkZGRmY2Y2ZGI1OSIsImFzIjoxMDAwfQ%3D%3D
(Mahtaako noin pitkä linkki toimia?)
Näin sivusta seuraajana vaikuttaa siltä, että joillakin tarinat kypsyvät koko lailla valmiiksi ajatuksissa, ja sen jälkeen ne voi suhteellisen nopeastikin "kirjoittaa ulos". (Kukas olikaan se kuuluisa kirjailija, joka teki niin? En saa mieleeni.) Seikkailutarinan varmaankin voi kirjoittaakin hyvin intensiivisesti, kun on sopiva mielentila päällä. Jotkut kuuluvat hiovan jokaista lausettaan päiväkausia. Esseekirjailijoissa ja aforisteissa lienee näitä. Suurin osa on kai siltä väliltä: enimmäkseen kirjoittaminen on kovaa puurtamista lukuun ottamatta joitakin flow-hetkiä, jolloin teksti virtaa pidäkkeettä.
Mitä sanoo asiantuntija?
Hääh, kuinkamhan moni wannabe-kirjailija keksii tämän seurauksena patistaa isompia kustantajia päätöksentekoon väittämällä, että pienet ovat jo tehneet päätöksen ja haluavat julkaista kirjan. Voi kustannustoimittaja-raasuja, kun pallo alkaa pyöriä...
VastaaPoistaAnonyymi 7.01, ihmiset ovat lyhytjännitteisiä juu. Kirjailijan työ taas on väkisinkin pitkäjänteistä touhua. Vaikka yksittäinen teos syntyisi viidessä minuutissa, niin siltikin uran rakentaminen vaatii sinnikkyyttä. Tai siis on vaatinut tähän asti. Nähtäväksi jää, tuleeko asiaan muutos.
VastaaPoistaMaisakaisa, kirjoittajia onkin tyypitelty beethovenilaisiin ja mozartlaisiin kirjoittajiin. Mozart mennä humputteli maailmalla ja mietiskeli sävllyksensä aika valmiiksi ennen kuin istui nuottivihon ääreen. Beethoven taas synnytteli teoksensa pianon ääressä istumalla, niin että ymmärrän hyvin erilaiset työtyylit.
Anonyymi 8.59 Hehheh, joo.
Anonyymi: tosi moni kirjailija tekee juuri noin, eli jos ekat vastaukset tulevat pienemmistä kustantamoista, niin sitten kysytään isoilta että haluavatko hekin katsoa kässäriä ennen kuin sopimus syntyy pienemmän kustantamon kanssa. Minusta tuo on täysin luonnollista. Ei niitä pieniäkään voi odotuttaa sitä puolta vuotta, mikä on normaali vastausaika isoilta kustantamoilta. Kirjailijakin haluaa tietysti tehdä sopimuksen.
VastaaPoistaIhana tuo tunne, kun on jostain niin innoissaan ettei malta nukkua! Työniloa! :D
VastaaPoistaAnonyymi 9.58 (olen se edellinen anonyymi jonka kirjoitusta kommentoit).
VastaaPoistaJuujuu, jos luet kirjoitukseni niin huomaat, että kyseenalaistanutkaan sitä, että kirjailija soittaa kustantajalle saatuaan pienemmiltä vastauksen, vaan spekuloin josko joku keksisi soittaa ja VÄITTÄÄ saaneensa vastauksen vain saadakseen isot kiinnostumaan.
Eli tuo mainitsemasi tapa on toki ok, mutta jos luet kirjoitukseni niin huomaat että en tosiaankaan tarkoittanut tässä sitä ;)
Olis muuten kätevää, jos anonyymit, niin rakkaita ja kiinnostavia kuin ovatkin juuri tuollaisina, voisivat laittaa jonkin hilseestä reväistyn nimen viestiinsä, niin ei tarvitsisi tihrustaa noita kellonaikoja. Sinänsä epäilen, että toimiiko yleisenä periaatteena tuollainen kilpailuttaminen. Erittäin harvinaista, että joku tuntemattoman tekijän kässäri on niin rakas, että siitä ryhdytään taistelemaan. Vaan tietysti, joka viikko joku voittaa lotossakin, että siinä mielessä tietysti.
VastaaPoistaKiitos Tiinanen:-)
Tunnettu kulttuurisuvun sukunimi auttaa.:)
VastaaPoistaOlin matkalla kehumaan blogiasi, ja nyt osuinkin keskelle kuumaa kohua! :D
VastaaPoistaSamat kehut saat silti: silmääni osui tänään kirjaston poistomyynnissä kaksi Emma-sarjan kirjaa, ja ostin ne. (Siitä huolimatta ettei perheeseen nuorisoa ole kuulunut pitkään aikaan eikä vuosikausiin tule kuulumaankaan.)
Tässä taisi olla vähän huonoja ja hyviä uutisia samassa virkkeessä: huonoja, että oli poistomyynnissä, mutta hyviä, koska ostopäätökseni perustui blogistasi saamaani kuvaan sinusta kirjailijana.
Eli kiitokset hyvästä blogista ja hyvää jatkoa :)
Onni onnettomuudessa, kun kirjat löysivät uuden kodin luotasi Täti-ihminen:-) Ja kiitos kommentista!
VastaaPoista