Minusta on aika äärimmäisen huvittavaa, että kirjoittajayhdistyksen varapuheenjohtaja soitti ja kyseli voisinko tulla vetämään markkinointihenkistä koulutuspäivää heidän jäsenilleen. Kun sellaiselle olisi nyt kova tarve.
Miten ihmeessä joku keksii minua pyytää? Onko tarkoitus asettaa minut vitriiniin näytteille, ja sitten kirjoittaa jokin selittävä teksti, jossa kansantajuisesti osoitettaisiin markkinointi- ja brändäysvirheet ja annettaisiin ystävällinen ohje: Älä tee näin!
Yritinkin mutista vähän vastaan. Varapuheenjohtaja kiirehti heti selittämään, ettei tarvitse ilmaiseksi tulla, he kyllä maksavat. Kuuden oppitunnin päivästä olisi kysymys. No rahasta minä tanssin vaikka napatanssia Turun torilla, vaikken pidäkään sitä erityisenä osaamisalueenani. Videokurssin olen joskus katsellut läpi ja opetellut liikkeet. Kyllä minä sen verran olen jo oppinut markkinoinnistakin.
Olen huomannut, että on todella kätevää, kun kirjasta on tehty postikortti. Postikortin voi ojentaa kelle tahansa, ja ihmiset ilahtuvat, kun saavat kauniin käyttökelpoisen postikortin ilmaiseksi. Eivät he edes huomaa, että siinä minä nyt tyrkytän itseäni ja tekemisiäni. Sain myös viimein niin paljon aikaiseksi, että tein itselleni käyntikortin. Painatuksen hoiti Raumalla sijaitseva HvGrafia.
Tekstit
(Aaaargh blogspot nielaisi ekan kommenttini)
VastaaPoistaHieno käyntikortti! :) Loistoidea laittaa isoimmalla tekstillä blogin nimi - herättää välittömästi kiinnostuksen.
Mitä ihmeen markkinointi- ja brändäysvirheitä olet muka tehnyt?
Tässä käyntikortissa tosiaan myötäilen sitä saamaani käytännön palautetta, että blogi selvästikin on ollut kiinnostavin kirjallinen saavutukseni jos mittaa lehdistöosumilla menestystään. Ihmiset, jotka eivät kuuna kullan valkeana viitsisi lukea kirjojani, seuraavat blogiani. Joten otan lippulaivani selkeämmin työkaluksi, kun se tähän asti on ollut enimmäkseen varaventtiili.
VastaaPoistaMarkkinointivirheistä, voi huokaus. Suurin virhe on se, että olen liian arka ja ujo, joten en tosiaankaan ole yrittänyt tunkea esiin medioissa, vaan olen ajatellut, että jos kirjat kiinnostavat, joku varmaan ottaa sitten yhteyttä. Virhe virhe.
En ole verkostoitunut, en ole toiminut aktiivisesti kirjallisuus-ja kulttuurijärjestöissä, virhe virhe.
En ole osallistunut kokkareille, joihin olen saanut kutsun, ja jaellut siellä käyntikorttiani ja tehnyt itseäni tykö, virhe virhe.
Sitten kun olen joskus satunnaisesti jotain noista yrittänyt, strategiani on ollut päin pyllyä. Olen ollut juuttuneena joihinkin omiin ajatuspinttymiini, kuten että viihde ja nuortenkirjat ovat yhtä arvokasta kirjallisuutta kuin mikä tahansa muu, tajutkaa pöntöt tämä viimein. Mutta se on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Sellaiseen ei olisi kannattanut hukata voimia. Vaan tehdä niin kuin sinä ja monet muut kirjailijat, liittoutua samanhenkisten kanssa ja järjestää jotain positiivista äksöniä.
Tässä nyt ihan aluksi joitakin virheitä.
Kirsti! Kyllä sinä tunnut virheesi hyvin tiedostavan ja olet päätalomaisen stoalainen kun níitä myös paljastat, muille opiksi. Olet edistynyt tuolla itsensä markkinoinnin saralla.
VastaaPoistaKukapa muukaan sinua myy ellet sinä itse! (pitäisi kai niiden kustantamojen ja kirjakauppojen ym. tehdä sitä). Käyntikortit hyvä juttu. Ja tuo postikortti.
Ja blogi ilman muuta! Sorry vaan, mutta vasta sieltä minäkin sinut löysin.
VastaaPoistaSirkka, parempi tosiaan myöhään kuin milloinkaan. Jos elinvuosia ja terveyttä riittää, niin tässähän on vielä uraa edessä. Ja jos terveyttä ei riitä, niin siinä vaiheessa menneet markkinointikömmähdykset ovat luultavasti aika pieni murhe. Ja parempi, että löydyn blogista kuin en mistään.
VastaaPoistaOn sentään jotain, mihin et ryhdy mistään hinnasta. Painamaan macin omenamenusta yhtä nappulaa. Siis tietokoneopettajaksi et lähde, vaikka olisit siinäkin jo aika haka, muistuttaa Salme.
VastaaPoistaEn ymmärrä macin sielunelämästä mitään. Se on todella noloa, mutta niin se vain on. Osaan käyttää joitakin ohjelmia, mutta tätä konetta en osaa säätää. Siltikin, voisin ehkä tehdä tuollaisen kotikäynnin, jos minulle ilmoitettaisiin siitä viikkoa aikaisemmin, saisin sopia ajankohdan, ja saisin konkreettisen kuvauksen ongelmasta, mieluiten kirjallisena.
VastaaPoista"No rahasta minä tanssin vaikka napatanssia Turun torilla"
VastaaPoistaPäivän paras!
Minusta sinun ei kannattaisi myydä itseäsi aina niin halvalla. Sinullahan on paljonkin kokemusta siitä mikä onnistuu ja mikä ei ja roimasti itsetuntemusta. Miksipä et jakaisi sitä niille, jotka vasta astuvat polulle märin korvin ja odottavin sormin? :)
No se vaan on sellaista, että nykyaika tuntuu kaipaavan suuria menestys- ja sankari(tar) tarinoita, eikä minulla ole sellaista tarjota. Kyllähän minä pyynnöstä kerron kaikille joita kiinnostaa mitä olen alasta oppinut ja ymmärtänyt. Kaipa mullakin tosiaan jotain kompentenssia on, mutta en voisi suositella muille, että tehkää perässä. Jollakin nurinkurisella tavalla olen tietysti ylpeäkin siitä, että meikäläinen vaan porskuttaa, vaikka monet lahjakkaammat ja lupaavammat, nuoremmat kauniimmat jne ovat jo uupuneet. Pelin henkeen tietysti kuuluu, etten itsekään tiedä milloin se stoppi tulee.
VastaaPoistaHyvä idea!
VastaaPoistaOlen laittanut yhdestä kirjasta kirjanmerkin, toisin sanoen ehdotin kustantajalle ja laittoivat sen.
Kirjanmerkit on tietysti kans kivoja.
VastaaPoistaToisaalta ei kirjailijan kannata olla liian mediatyrkkykään. Parempi jos kirjat puhuvat puolestaan. Kirjoja kirjoja voi tietenkin vinkkailla ja pyytää muitakin niin tekemään, varsinkin niitä, jotka ovat tykänneet. Minusta kustantajalla on myös vastuunsa tunnetuksi tekemisestä.
VastaaPoistaKirjailija ei ole tuote eikä brändi, kirjahan se tuote on, jota myydään.
Blogin vaikuttavuutta ei kannata aliarvioida. Minä ainakin jäin heti ensikäynnillä koukkuun, kun täällä käsiteltiin niin kiinnostavia aiheita rehelliseen sävyyn, ja kommenttikeskustelut olivat samoin antoisia.
Maisakaisa, sen minäkin haluan uskoa, ettei liika mediatyrkkyys kannata, ja että kirjat puhuvat puolestaan. Mutta lievä skeptisyys on alkanut painaa olemusta viime vuosina. Se kyl aina piristää kun blogia kehutaan:-)
VastaaPoistaBlogi söi tekstin, mutta kokeillaas uudelleen...
VastaaPoistaNiin se on tietysti aina, että mikä lasketaan "tyrkkyydeksi"? Monellehan tämä blogin pitäminen on jo sellaista... Mutta tunnettuus harvemmin haittaa myyntiä ja itse edustan sitä ajatusmaailmaa, että kirjan mainostaminen ei ole pelkästään kustantajan tehtävä. Kukin tietysti tyylillään ja jotkut myyvät salanimellä, piilossa eläen, helvetin paljon.
En tarkoittanut mediatyrkkyydellä osallistumista paneeleihin, haastatteluihin tms. vaan hakeutumista julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä ja omien kirjoitusten estotonta kehumista - tai sellaisten henkilöiden moittimista, jotka eivät niiden arvoa ymmärrä. Sellainen on jotenkin epäsuomalaista ja siksi ikävästi särähtävää ja nolostuttavaa.
VastaaPoistaBlogin pitäminen on minusta ihan eri asia. Sitä lukemaan hakeudutaan itse eikä kirjoittaja ei voi kovin paljon tyrkyttäytyä luettavaksi blogin kautta. Sen sijaan se on mainio väline olla yhteydessä lukijoihin ja aihepiiristä kiinnostuneisiin blogimetsässä vaeltelijoihin.
Minäkin lainasin juuri työpaikan kirjastosta kirjan Sisu Tähtinen ja kohtalokas samba - se kun oli ainoa sieltä löytyvä Kirstin kirja... :-)
Aiemmin, jo ennen tähän blogiin tutustumistani, olin lukenut kirjan Usko, toivo, kuolema. Nyt varmaan luen muutakin, kunhan käsiin osuu...
Anne T, tunnettuus ei varmaan myyntiä haittaa, mutta tunnettuuden ja myynnin välinen positiivinenkin seuraussuhde tuntuu silti olevan jotenkin kimurantimpi kuin mitä äkkipäätä kuvittelisi. Melko suurikaan julkisuus ei välttämättä lisää myyntiä niin paljon kuin jotkut tuntuvat odottavan.
VastaaPoistaMaisakaisa, toivottavasti Sisu uppoaa:-)
Niin osittain onpi mysteerio, mutta kirjan saatavuudella ja hinnalla myös jotain vaikutusta asiaan. En tiedä kuinka kauan kirjoja voidaan enää myydä hintaan 30 euroa kappale. :)
VastaaPoistaHintahan se on aina ongelma joo. Mullakin lähti hulluilta päiviltä pino pokkareita mukaan, ja hiukan kirveli kun tiedän että niistä ei kyllä kollegaparoille enää koitunut latin latia:-(
VastaaPoista