Kuten kenties tiedätte, olen kirjoittanut kirjan, joka käsittelee luterilaisen kirkon seksiongelmaa. Sen nimi on Pelastusrenkaita. Kirjani vuoksi olen alkanut markkinointihenkisesti miettiä pitäisikö minun pyrkiä hyödyntämään sitä tosiasiaa, että yhtäkkiä kauhean monet ihmiset tuntuvat keskustelevan tulisesti siitä, mitä kirkon pitäisi tai ei pitäisi tehdä homoseksuaalien kanssa.
Asiaa pohtiessani huomaan, että minulla on kirjani kanssa ongelma. Kevyiden viihderomaanien lukijat eivät ehkä piittaa tällaisesta ajankohtaisesta kuohunnasta. He haluavat kirjaa lukiessaan päinvastoin unohtaa kaiken ajankohtaisen hulabaloon. He eivät ehkä innostu ostamaan kirjaani kuullessaan, että se on ajan hermolla. Sanokaa, että olen väärässä. Haluaisin olla väärässä. Mutta mielessäni kummittelee Anni Polvan viihdefilosofia. Maailmankatsomuksellisia kysymyksiä ei kannata käsitellä viihderomaaneissa, koska se karkottaa lukijoita.
Mutta entä ihmiset, jotka ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia, voisiko heitä kiinnostaa ajankohtaisesta aiheesta kirjoitettu kevyt ja hyvin kirjoitettu draamakomedia? Mutta heidän kanssaan on se ongelma, että heillä on niin vähän aikaa. He keskittyvät lukemaan vain tärkeitä kirjoja, eikä minun kirjani ehkä ole tuossa perinteisessä mielessä tärkeä.
Pitääkö minun nyt vain tyytyä sivusta katsomaan, kun toiset vouhottavat kirkon homohommeleista, ja latiakaan ei siitä vouhkauksesta sada minun laariini?
Tekstit
Tässä Pelastusrenkaitten takakannen teksti. Kyllä se ajankohtaisia asiita käsittelee kevyen syvällisesti tai syvällisen kevyesti: Matleenan avioliitto on päätynyt eroon. Matleena ottaa tuntumaa uuteen elämään eroryhmän kautta. Hän tapaa itseään 15 vuotta nuoremman miehen, johon hän rakastuu. Matleenan ystävätär kertoo olevansa lesbo. Matleenan on vaikea hyväksyä sitä, siinä suvaitsevaisuuden rajat tulevat vastaan hänen kohdallaan. Kysymys on siis Pappia kyydissä kirjan jatko-osasta. Palautteen perusteella tiedän, että kirja itkettää ja naurattaa erityisesti ihmissuhdevaikeuksien keskellä kamppailevia. Terapeuttiset ulottuvuudetkaan eivät ole poissuljettuja.
VastaaPoistaNiin, kyllä minä tiedän, että kirja on puhutellut sinua Salme, mutta miten saisin itselleni toisenkin lukijan? Takakannen teksti ei taida riittää?
VastaaPoistaTiedätkö, Kirsti, minä en usko että viihteen lukijat tahtovat välttämättä unohtaa sen mitä maailmalla tapahtuu. Luulisin että jos tarina on tässä ajassa ja sen tapahtumissa,se auttaa lukijaa samastumaan päähenkilöön ja hänen ajatusmaailmaansa.
VastaaPoistaMinä kirjotan toistaiseksi Kolmiopokkareita, en muuta, mutta olen ottanut rakkaustarinoiden sivujuonteisiin ajankohtaisia asioita, mm. naispapin joka ei saanut töitä siksi että eli naisen kanssa parisuhteessa, suomalaisnaisen ja egyptiläismiehen avioliiton ja kulttuuritörmäykset, muslimityttöjen ympärileikkaukset, prostituution. Miksi ne asiat jotka tapahtuvat lukijan elämässä maailmassa karkoittaisivat lukijoita? Olisi mukavaa kuulla miten Polva väitteensä perusteli.
Reine, hän perusteli mielipiteensä sillä, että maailmankatsomuksellisista kysymyksistä ihmiset voivat olla niin monta mieltä, ja voivat siis ärsyyntyä jos kirjassa asiaa käsitellään jostain sellaisesta näkökulmasta, joka ei sovi heidän sapluunaansa. Hän ei mm. halunnut käsitellä millään tavalla uskontoa, välttyäkseen loukkaamasta lukijoita. Ehkä hänellä siis olisi ollut siitä jotain kriittistä sanottavaa, en tiedä. Niin, mitä viihteen kirjoittamiseen tulee, niin onhan sinne tarinaan pakkokin pistää asioita muusta elämästä, ei pelkästä rakkaussuhteesta oikein saa tarinaa, kyllä sen täytyy tapahtua jossain kontekstissa.
VastaaPoistaHei Kirsti, pystytkö sinä korjaamaan kirjoitusvirheen tekstistäni. Siis siinä pitä olla asioita tai pohjoiskarjalaisittain asijoita.
VastaaPoistaHiukan asiaa sivuten: luin vuosikymmen sitten Pirkko Arhipan 70-luvulla kirjoittamia dekkareita, joissa oli sen hetken ajankuvaa. Tuntui liikuttavalta lukea mm. joukko-oppia opettavasta peruskoulun opettajasta... Naispappeus-, homo- ym. problematiikka saattaa näyttäytyä muutaman vuosikymmenen kuluttua aivan erilaisena kuin nyt.
VastaaPoistaPappia kyydissä sen enempää kuin Pelastusrenkaatkaan eivät vielä ole osuneet missään tulemaan vastaan, joten niihin en osaa ottaa kantaa.
Salme, en pysty. Voisin vain napsaista viestisi pois, mutta sitä en tahdo tehdä. Sinä ehkä voisit itsekin napsaista kommenttisi pois, mutta älä sinäkään ryhdy niin väkivaltaiseen toimeen. Pienet kirjoitusvirheet ovat söpöjä,
VastaaPoistaMaisakaisa, se on kyllä totta. Eikä kukaan tässä vaiheessa tiedä, näyttäytyvätkö aiheet naurettavina, tylsinä, liikuttavina, vai millaisina neljänkymmenen vuoden kuluttua.
Minua ei kiinnosta pätkääkään, mihin genreen kirja luokitellaan. Yleensä luokittelija on joku muu kuin kirjailija itse. Lainasin kirkkotrilogian kaksi osaa, koska kannessa seisoo KIRSTI ELLILÄ, ja tiesin aiheen kiinnostavaksi ja harvoin näin käsitellyksi. Saarnaaminen ja alleviivaaminen karkottaa lukijan. Sitä et tee. Ujutat pohdittavaa hyvän tarinan lomassa. Niin sen pitää mennäkin.
VastaaPoistaAnni Polva oli väärässä. Mailmankatsomuksellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien käsitteleminen ei karkota viihderomaanien lukijoita. Ei ainakaan, jos tarkkailemme Catherine Cooksonin uraa.
VastaaPoistaKatselin viime viikolla sairaana ollessani ison pinon Catherine Cooksonin kirjoista tehtyjä TV-sarjoja. Cookson on eräs maailman suosituimmista viihderomaanien kirjoittajista, vaikka käsitteli nimenomaan yhteiskunnallisia ja maailmankatsomuksellisia ongelmia, sekä 1800-luvulta että 1900-luvulta.
Aiheina TV-sarjassa olivat nimittäin mm rasismi,uskonnon asema yhteiskunnassa,luokkaerot, naisten kokema väkivalta. Minulle oli suuri yllätys, että Cookson on tällainen kirjailija.
Kirjasi ovat ajankohtaisia.
Terhi, eipä genre kiinnosta montaa muutakaan potentiaalista lukijaa, mutta kun kirjat toisaalta luokiteltaan genrettäin, ja minun kirjani on ghettoutettu romantiikkahyllyyn, se tosiaan vaatii lukijoilta valveutuneisuutta, että löytävät kirjani sieltä, mikäli eivät ole vannoutuneita romantiikkahyllyjen asiakkaita. Mulla varmaan sielua vieläkin kirvelee jokin keskustelupalstakommentti, jossa vihainen lukija vertasi minua Tuija Lehtiseen sanoen, että Lehtisen kirjat ovat hyviä, kun niihin tarttuessa voi olla varma, ettei joudu lukemaan mitään uskontopaskaa. Olen miettinyt tätä. Ja muistellut Polvan oppeja.
VastaaPoistaBlogisisko, pitkään sekoitin toisiinsa Cartlandin ja Coocksonin. Pitää paikkansa, että Coocksonilla on todella rankkoja aiheita.J
kyllä hyvässä hömpässä on jotain sanomaa! Sehän nimenomaan tekee siitä niin hyvää. Ainakaan minä en jaksa sivutolkulla lukea sellaista "ah rakkaani kuin kaunis oot", vaan ennemmin valitsen henkilön jossa on särmää ja tarinan jossa on jotain sisältöäkin. (ota tämä nyt kehuna Kirsti, olen lukenut ja tykännyt!)
VastaaPoistaOnhan Lehtisellä (varsinkin nuortenkirjoissaan) usein joku syvällinen probleemi (ja on ollut pappejakin, minä muistan kyllä!)
Enkä ainakaan minä kokenut kumpaakaan kirkkotrilogian tähän mennessä ilmestynyttä osaa "uskontopaskaksi" (tämäkin on kehu: me varsinaissuomalaiset vaan emme pysty kai sanomaan asioita suoraan). Ja jos nyt siinä jotain "uskontopaskaa" olikin, niin minä ainakin ihailin sitä, miten tyylikkäästi se oli toteutettu ja miten napakasti osui esim. viime aikoina paljon pinnalla olleeseen rytmiryhmään, joka naispappeja ei suvaitse.
Minun nähdäkseni hömpällä on ihan oma funktionsa ajan ja arjen kuvaajana - enemmänhän hömppä tämän ajan reaaliteeteista kertoo kuin jokin synkeä ja ahdistunut omanapainen tiiliskivi. Ja ajankuvassa pitää myös tulla esiin niitä pinnalla olevia asioita.
Jos ei maailmankatsomuksellisia niin kyllä ainakin yhteiskunnallisia kysymyksiä voi viihteessä käsitellä. Ero on kerronnassa, hahmoilla saa olla kärjistyneitä ja ärsyttäviäkin mielipiteitä mutta kertojalle sitä ei välttämättä lasketa eduksi. Jos katsoo dekkarimaailmaa - joka lasketaan usein edelleen viihteeseen - on tuosta "yhteiskunnallisuudesta" tullut jo vähän rasittavakin ominaisuus joka pahimmillaan liimataan tavallisen juonipalapelin päälle ilman sen syvempää merkitystä. Vähän samaan tapaan kuin 70-luvun lopussa piti biiseissä olla "sanomaa".
VastaaPoistaKyllä, ehdottomasti tärkeitä asioita voi käsitellä viihdekirjallisuudessa! Käsitelläänhän niitä nykyään ihan kaikkialla: netissä, iltapäivälehdissä, "naistenlehdissä" jne. Miksei sitten kirjoissa, vaikkapa dekkareissa? Esimerkiksi Kishwar Desain Pimeyden lapset on helppolukuinen, "kevyt" murhamysteeri, mutta kantaa silti mukanaan vakavaa sanomaa. Suosittelen!
VastaaPoistaPolva sanoi kommenttinsa eri aikakaudella, kenties? Kirjallinen kulttuuri Suomessa ei ehkä sallinut tuolloin kevyen ja vakavan sekoittamista?
Hei Marika, hauska nähdä sinua näin virtuaalisesti. Paljon on vettä virrannut Aurajoessa jne. Niin, olen iloinen jokaisesta jaa äänestä sen puolesta, että hömpässä saa olla sisältöä. Ja kai kaikessa hömpässä onkin jotain yhteiskunnallista sisältöä, mutta uskontoteemat ovat olleet Suomessa aika hankalia, koska siinäpä aihe, josta ei perinteisesti ole paljon kahvipöydissä ja taukotuvissa rupateltu.
VastaaPoistaAnonyymi, yhteiskunnallisia asioita tosiaan käsitellään paljon ja dekkareissahan sitä nykyään suorastaan edellytetään. Eikä tunnu suosiota paljon haittaavan, vaikka yhteiskunnalliset jutut olisivatkin vähän päälleliimattuja. Mutta mikä lie yhteiskunnallisuuden ja maailmankatsomuksellisuuden suhde? Esimerkiksi poliittista satiiria jotkut kyllä kirjoittavat, mutta olisiko mahdollista kirjoittaa romaani poliitikosta niin, että pohdittaisiin sitä mihin hän uskoo, millaisen maailman puolesta taistelee ja mihin se johtaa?
Seija, tuo on kyllä totta, että Polva oli oman aikansa lapsi, ja maailma on hänen jälkeensä muuttunut. Kiitos kirjavinkistä, täytyy pistää mieleen. Minulla on nyt sitä ennen luettavana muuan Mangopuun juurella...
Kirsti, valitettavasti minun täytyy sanoa, että olet oikeassa. Viihteen tosikuluttajat eivät halua yhteiskunnallista ja ajankohtaista problematiikkaa kuin päälleliimatusti, viitteenomaisesti.
VastaaPoistaPahin leima, minkä viihdekirjaan voi liittää, on ajankohtaisuus. Se karkottaa ja saa luulemaan, ettei tarjolla olekaan aitoa, rentouttavaa hömppää (niin kuin ei usein olekaan!).
Näin suuret massat kokevat.
Olet joskus muistaakseni arvellut olevasi väliinputoaja. Älä sure, on niitä muitakin. Nyyh.
Kirjasi ovat mainioita, helppolukuisia, hyvin aikaa kuvittavia.Tykkään niistä, mutta en osaa sijoittaa niitä mihinkään genreen. Pitäisikö?
Pike.
Niin, mitä sitten lukijalla on lupa odottaa... Jos olisin sillä päällä, että haluaisin nollata ajatukseni, lukea kuplivankirpeää ja sokerihuurrutettua viihdettä, niin pettyisin kovasti jos kirjailija tarjoaisi minulle yhteiskunnallista, osallistuvaa ja osoittelevaa epäviihdettä kultaisiin kansiin kätkettynä. En sanonut, että sinun kattauksesi on sellaista (en ole vielä lukenut teoksiasi), mutta sellainen maku tästä keskustelusta tulee. Ei se lukijan vika voi olla, että enemmän tai vähemmän kovaproosallinen kirja on lykätty romantiikka-osastoon.
VastaaPoistaAnonyymin kommentti näistä dekkaristien pakkopullayhteiskunnallisuudesta oli myös hyvä. Ja jossakin vaiheessa lakkasin itse lukemasta nuorten kirjallisuutta, koska ne oli tupattu täyteen isän itsemurhaa, äidin alkoholismia, raiskauksia ja teiniraskauksia, melankoliaa, märehtimistä, tuskaa tuskan päälle. Joskus olisi ollut kiva lukea ihan puhdasta hömppää, viihdettä ilman lukijan syyllistämistä osallistumattomuudesta maailman pelastamiseen.
ystävällisesti teidän Liisa lippa vinossa
Hm jaa, mutta Polvahan oli jonkunmoinen feministi itse hah hah. Itse en pysty katsomaan enää uutisia enkä käymään foorumeilla, koska niissä olevat väärät mielipiteet ärsyttävät niin pahasti joopa joo. Toisaalta joskus on mukava ärsyyntyäkin. Sitten taas on ehkä mukava lukea jotain tekstiä, jossa ollaan juuri samaa mieltä kuin mitä itsekin on. En kyllä ole muistaakseni sitten Sariolan semmoiseen proosaan törmännyt hah hah. Vaihdoin muuten nimeäkin jälleen kerran, joopa joo. Uusi Pekka.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa, nuortenkirjallisuutta on tosiaan joskus syytetty tuollaisesta ongelmakeskeisyydestä. Voi olla, että siinä on jotain perää. Mitä tuohon sokerihuurrettuun viihteeseen ja toisaalta kovaproosaan tulee, niin minulle kai on alusta asti ollut kutsumuksena kirjoittaa jotain mikä sijoittuu tuohon ääripäiden väliin. Kirjoitan siis kevyttä, mutta samalla käsittelen ajassa liikkuvia todellisia asioita. Siksi kai kirjoissani ei mitään kullattuja kansitekstejä olekaan, koska pyritään vetoamaan vähän arkisemman maun lukijoihin.
VastaaPoistaPike, muistat oikein, väliinputoajaksi olen itseni kokenut. Ehkä meitä on tosiaan muitakin. Sitä olen itsekin miettinyt, että pitäisikö kirjat voida sijoittaa johonkin selkeään genreen. Minä en sitä genreluokitusta kaipaa, se lähtee luokittelijoista, kirja-alan ammattilaisista, jotka kai luokittelulla kokevat vastaavansa lukijoiden odotuksiin. Mutta kummaltahan se tuntuisi ryhtyä kirjoitustyyliä muuttamaan vain mahtuakseen paremmin johonkin genreen.
Hei Uusi Pekka, eikös nyt Remes, Oksanen linjalta kuitenkin löytyisi samanhenkistä seuraa?
VastaaPoistaVoisi löytyäkin mutta jostain syystä inhoan Remestä ja enimmäkseen uusia dekkaristeja. Luin kyllä vasta Wallanderin vanhan kirjan Kennedyn aivot. Wallander tai sen suomentaja kuitenkin minusta kirjoittaa hyvin vaikka on enimmäkseen mielipiteiltään väärässä ehkä, ja olihan siinä vähän salaliittoteoriaakin mikä uppoaa aina. Larsson on oikein huono oikein huono. Pekka.
VastaaPoistaHeh, sekoitan aina Wallanderin Ja Mankellin. Sen verran fiktioon päin kallellaan. Sama Pekka.
VastaaPoistaNo mikset kulkisi omia latujasi? Olen kirjojasi lukenut ja näin ei-heteronakin asenne vastaa omaani, kun se tässä kirkko-homo yhteydessä nyt pitää kai ilmaista.
VastaaPoistaEt huihai koko kirkko ja muu plaaplaa, tallo vain omia latujasi vaikka ne meniskin metsään ja edessä olis umpihanki. Odotellan tässä kirkkotrilogiasi kolmatta osaa, ja innolla kuule.
Olen juuri lukemassa Larssonia ja ajatellut, että onpa huono. Mutta toisaalta, ei voi olla, kun kaikki kehuvat. Wallander tai Mankel, samapa tuo. Mankelia luin joku kesä, minusta ihan kivoja, mutta viime aikoina en ole jaksanut.
VastaaPoistaAi sinne oli tullut anonyymiltäkin kommentti. Niin ei kai siinä muu auta kuin tallata omaa latua, kiitos vain kannustuksesta. Mutta vielä jäi tässä keskustelussa vaille vastausta se kysymys, että voisiko tätä kirkkovouhkausta jotenkin markkinointimielessä hyödyntää. Mutta ehkä siihen tarvittais jonkin markkinointihemmon mielipide.
VastaaPoistaMarkkinahemmoilla ei vain ole aikaa markkinoida väliinputoajia, kun kaikki energia menee tähtien kiillottamiseen. Niin se on työelämässä, kai se täytyy hyväksyä.
VastaaPoistaEikä tähän maahan mahdu monta tähteä kerrallaan. Ne taas valitsee Hesari ja Antti Majander oman makunsa mukaan.
Mahtavaa, kun joku muukin myöntää, että Larsson on huonohuonohuono. Harvoin jää kirja kesken, nyt jäi. Ja ehdin ostaa kaikki kolme osaa, kun jokainen niin kehui...
On tää vaan hyvä blogi!
Pike
Niin, siksi yritänkin itse ryhtyä markkinointihemmoksi. Muutin jo tuolta profiilistani kohdan, jossa ilmoitin alakseni "voittoa tavoittelematon". Nyt kuulun kategoriaan "taide". Kunhan vielä saan taottua tappioni voitoksi. Tämä tosiaan on erinomainen blogi, koska täällä on niin erinomaiset kommentoijat. Olen ylpeä teistä kaikista!
VastaaPoistaYlpeästi tavoitellaan voittoa! Sinun pitäisi jotenkin päästä kommentoimaan asioita mediaan ja siihen väliin saada faktaruutu että "Kirsti Ellilä, kirjailija jonka modernia suomalaista kirkkoa kommentoivan trilogian kolmas osa ilmestyy XXXXXX. Trilogian ensimmäiset osat Pappia kyydissä (20XX) ja Pelastusrenkaita (20XX) ovat olleet arvostelumenestyksiä." (ei niitä kai niin monessa paikassa olla arvosteltu mutta jos ne arvostelut ovat olleet pääosin positiivisia...)
VastaaPoistaHesarin (tai oikein minkään muunkaan yleisesti arvostetun tahon) dekkariarvosteluihin en kauheasti luota, kun ne tapaavat aina olla niin innoissaan siitä kun dekkarissa on yhteiskunnallisia probleemeja käsitelty. Riippumatta siitä onko se käsittely hyvää tai onko kirja muuten hyvä. Alan harrastajat ovat ne joiden mielipiteisiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Ja kun en välitä myöskään kauheasti hardboiledeista niin uudempi dekkari jää vähälle lukemiselle...minusta hyvissä dekkareissa vanhat naiset juovat teetä.
Eiks siellä katergorioissa ole "Kaupallinen"? Koska jos tavoittelee taloudellista voittoa ja haluaa markkinoida oikein kovasti niin silloinhan pitäisi ilmoittaa, että: Tämä on kaupallinen taideblogi.
VastaaPoistaja sitten kehua niin paljon kuin sielunreunat vain antaa periksi. Myydä tuote. Sitähän sinä teet?
Hdcanis, niinhän sitä meikäläisen pitäisikin päästä kommentoimaan, mikäli olisi odotettavissa, että siitä olisi hyötyä. Mutta en ole ihan varma siitä hyödystä. Ensinnäkin pitäisi osata kommentoida jotain järkevää, ja se ei ole lainkaan helppoa. Dekkarimaku minulla saattaa olla vähän samanlainen.
VastaaPoistaHirlii, pelkkä kaupallinen tuntuisi vähän turhan tylyltä. Vai saako siellä valita useamman kategorian. Luulin että vain yksi pitää valita. Kaupallinen ei minusta kuitenkaan vastaa tarkoitustaan, koska en minä täällä ensisijaisesti myy, vaan päästelen paineita, etsin kontaktia, teen muistiinpanoja. En ylipäätään täällä myy mitään, minulla ei ole verkkokauppaa esim. Yritän nyt vain jotain älähdellä, ja muistuttaa olemassaolostani niitä joita mahdollisesti edes hiukan voisi kiinnostaa.