Mikael Jungerkin kerskuu kirjassaan naisjutuilla. Jostain syystä naispuoliset puoluetoverit pitävät Jungerin pröystäilyä sopimattomana (tieto peräisin jommasta kummasta iltapäivälehdestä). Miksi ihmeessä? Jos iäkäs naisrunoilija saa vuotaa julkisuuteen seksikokemuksensa, niin miksi ei keski-ikäinen pomomies voisi sitä tehdä? Seksikokemusten muistelu ja kirjaaminen painotuotteeseen on saattanut olla Jungerille aivan välttämätön terapeuttinen kokemus. Ei siitä kauaa ole, kun hän oli otsikoissa saman osaston toimintaan liittyvien terveysongelmiensa kanssa.
Mutta ei tämä kirjasyksy sentään pelkkää seksiä ole. Myös Twitter-romaani on nyt julkaistu. Onkohan kirjan sisältö kiinnostava, ovatkohan tekijät kiinnostavia, jaa mutta nyt tuolla ei olekaan väliä, koska se on maailman ensimmäinen Twitter-romaani. Viis siitä vaikka se romaanina olisi yhtä jännittävä kuin puhelinluettelo.
Meillä on perheessä semmoinen ongelma, että auton takapyörä on juuttunut kiinni. Moottori siis toimii, mutta auto ei liiku, koska toinen takapyörä ei pyöri. Hinausauto varmaan pitäisi tilata, mutta kun ei millään haluaisi. Me emme nyt edes tarvitsisi koko autoa, mutta mökillä pitäisi käydä tyhjentämässä vesilukot ja nostamassa uimaraput järvessä.
Kadulle juuttunutta autoa ajatellessa tunnen samuutta. Minulla taitaa olla vähän samanlainen tilanne. Moottori käy, mutta takapyörä jumittaa. Huomenna pitäisi kuitenkin vielä mennä messuille. Turku lava 12.50.
Tekstit
Ollaan täällä joskus taidettukin seksiähkystä muutama sananen vaihtaa. Täytyy tunnustaa, että auton juuttunut takapyöräkin on kiinnostavampi aihe ainakin tällä hetkellä.
VastaaPoistaTietenkin riippuu, miten sitä sekstailua käsittelee, mutta en tajua noita julkisuudenhenkilöitä, joiden täytyy väkisin päästä kertomaan seksielämästään: enää ei edes iltapäivälehti riitä, vaan pitää ihan kirja pykätä (en ole lukenut mainitsemiasi kirjoja, mutta kommentoinpa silti).
Minua ei siis voisi vähempää kiinnostaa jonkun muun (kuin omani) seksielämä.
Harmi, etten pääse kirjamessuille. Nolona tunnustan, etten ole koskaan vielä päässyt, vaikka kirjarakastaja olenkin.
Ai niin, olin niin syvällä seksissä, että meinasi mennä tuo Twitter-kirja ohi. Mahtaa olla upea kirja (tähän sarkastinen irvistys)! Jokohan Facebookista on tehty kirja...
VastaaPoistamä syänkin välillä
VastaaPoistaVieläkö rengas jumissa? Minulla oli kerran sama juttu, kun mulla oli autovuokraamon auto: rengas vain ei suostunut pyörimään (siis se joka ei ole vetävä rengas). Soitin liikkeeseen ja käskivät nitkuttaa edestakaisin autolla ihan rohkeasti ja niin tehtyäni sainkin rengasjumin hellittämään. (Vuokraamon autolla sitä uskalsikin kokeilla, oman kanssa lienee viisaampaa harkita.)
VastaaPoistaHei Pazi, joo jumittaa edelleen. Siinä on tollasta vaivaa ollut ennenkin, mutta aikaisemmin jumi on häipynyt, kun on toimittu kuvaamallasi tavalla. Vaan nyt ei mikään tunnu auttavan.
VastaaPoistaHannele, kyllä ruoka onkin ihana juttu. Taidan kohta mennä valmistamaan lounasta.
Elegia, minusta siinä ei ole mitään noloa, vaikka ei ole käynyt kirjamessuilla. Minä en missään tapauksessa menisi, ellei liittyisi töihin. Kirjoja voi rakastaa lukemalla niitä rauhassa kotona. Messuhulina ei ole välttämätöntä. Ja sitten vielä tuosta seksiasioiden esittelemisestä kirjoissa, niin varmaan noissa kirjoissa on paljon muutakin asioita, mutta toimittajia kiinnostaa seksi, koska ilmeisesti yleisöä kiinnostaa vain ja ainoastaan seksi. Tai toimittajat uskovat näin, ja ehkä he ovat oikeassa. En tiedä. Ja ihan samaa mietin. Että pitäisikö tehdä facebookromaani.
...jumittava jarru saattais aueta myöskin kumilekalla paukuttaen - ja tilanteen ehkäisyssä auttaa, jos ei pidä käsijarrua päällä parkissa.
VastaaPoista- Ehkä nämä asiat oli jo ihan hyvin tiedossa, mutta jos vaikka ei ollutkaan... niin nytpä on.
Seksihän on perustavanlaatuinen tarve, toisin kuin autoilu tai lukeminen (saati kirjoittaminen). Sutii, mikä sutii, mutta kunhan on gummi alla (tai päällä), hyvin pelittää.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa
Kiitos Kasbach, tuo kumileka-asia ei ollut tiedossa. Mistähän sellaisen hankkisi.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa, tokkiinsa on seksi perustavanlaatuinen tarve, mutta niin on syöminenkin.
No juu, nyt kun mainitsit, niin joskus aikoja sitten ilmestyi suuren kohun saattelemana Riitta Uosukaisen kirja "Liehuva liekinvarsi". Kohun liittyi nimenomaan siihen "naimisen loiskeeseen", jota Riitan ja Topi makkarissa esiintyi.
VastaaPoistaMahtoi olla seksinälkäisille pettymys kirjan ostettuaan huomata, että kirjan seksianti perustui noin kahteen virkkeeseen ja kyseessä oli Riitan (tai Topin) kaunis kirje kumppanilleen. Aikamoinen haloo siitä kuitenkin saatiin mediassa aikaiseksi, kun jopa minäkin muistan sen. Ja juu, minulla on se kirja - ei ollut mikään pornokirja :D
Elegia, muistan myös, että vesisänkykirjaa oli pakko hankkia kirjastoihin hyllymetreittäin, kirjaa jonotettiin kuumeisesti, ja kun huuma kirjasta sitten haihtui, kirjastoilla oli käsissään röykkiö kirjoja, jotka eivät kiinnostaneet ketään. Mediahässäkkä moninkertaisti Uosukaisen kirjamyynnin.
VastaaPoistaAika jännä, että vaikka tissiin ja pebaan ja seksiaktiin törmää joka puolella heti kun vaan avaa telkkarin/lehden/kirjan, niin sitten kun on kyse keski-ikäisestä naispoliitikosta, jengin tirkistelynhalu roihahtaa liekkeihin (tai liekinvarsiin) muutaman lauseenpätkän takia. Onko se jotenkin järisyttävän kohahduttavaa ja ennenkuulumatonta, että yli 25-vuotiaillakin voi olla aktiivista seksielämää?
VastaaPoistaMutta ainahan lukeminen kannattaa, oli syy mikä tahansa ;)
Tosin tuosta Uosukais-ilmiöstä on jo jonkin verran aikaa, nykyään taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus, että jokainen vähänkin julkisuudessa heiluva avautuu jollekin läpyskälle seksielämästään ennemmin tai myöhemmin.
Kirjamessuilla tavataan siellä jossain Turku-lavan luona, jossa esiinnyt. Illan suussa menen purkamaan tietokirjailijoitten messuosastoa. Minäkin keräsin jossain vaiheessa tekstiviestejä tehdäkseni niistä jotain, muistatko. Sitä voi julkaista melkein mitä vain, kunhan on tavalla tai toisella ENSIMMÄINEN.
VastaaPoistaEdellistä bloggaustasi en viitsi kommentoida, koska se on taas sitä. Salme
tekstiviestiromaani on julkaistu jo 2007, eli siinä kyllä myöhästyit. Muistan kyllä keräämäsi tekstiviestit, minulla on niitä tallessakin. toivottavasti nähdään messuilla, vaikka mun jututhan on aina sitä.
VastaaPoistaAnu, se juuri kaltaiselleni tädille vaikea ymmärtää että vaikkei seksistä ole ympäristössämme minkäänlaista puutetta, sitä edelleen lehdissä esitellään suurena ihmeenä, jos sitä on jollakin joskus elämänsä vaiheessa ollut. Sen tietysti ymmärtää, että seksi on ihmiselle itselleen aina suuri kokemus, ja sitä kautta siis ymmärrettävää, että ihminen itse kirjaa muistiin nuo elämää mullistava kokemukset. Mutta se että ihmiset ovat niin kiinnostuneita joidenkin toisen seksielämästä, se hämmästyttää.
Ei seksi ole läheskään niin tarpeellinen kuin ruoka.
VastaaPoista1974 ilmestynyt kirja Suomalaisten seksielämästä kertoo, millaista oli ennen nykyistä seksihullua aikaa.
Vanhana sosiologian opiskelijana luin joskus tämän tutkimuksen ja ihmettelin. Todelta se vaikutti. Useimmat ihmiset aloittivat seksielämän vasta paljon yli 20-vuotiaina, heillä oli vähän seksipartnereita ja he tyytyivät yleensä omaan puolisoonsa naimsiin mentyään. Oli tietenkin kekkosiakin.
Lasten ja nuorten kohdalta oli kuin toinen maailma tähän aikaan verrattuna. Tilastoja siitä:
http://blogisisko.blogspot.com/2008/01/tytt-ja-seksi.html
Voi tosin olla, että 1970-luvulla hurjasteltiin lähes yhtä lailla kuin nykyäänkin (tai ainakin olisi haluttu hurjastella, jos ei olisi ollut äpärän tai seksitaudin häpeällistä pelkoa), sitä vain ei tutkimushaastattelijalle myönnetty.
VastaaPoistaMainitsiko muuten ko. tutkimus mitään siitä, kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat seksielämäänsä?
Ennen epillereitä tasa-arvo ei seksiasioissa toteutunut edes sen vertaa kuin nykyään. Mietin joskus ymmärränkö mitään siitä todellisuudesta, jossa naiset ennen elivät. Seksi oli kuolemanvakava asia, kirjaimellisesti.
VastaaPoistaOli myös alapääjuttuihin liittyvä kaikenlainen suuri häveliäisyys, joka ei tarkoittanut pelkkää siveää seksikäyttäytymistä. Ei minun tarvitse kuin jutella äitini kanssa, ja joudun silmätyksin aivan toisen todellisuuden kanssa. Kun hän muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, tuntuu kuin kuuntelisin hyvin primitiivisen kansan tarinoita. En haluaisi elää siinä maailmassa ja todellisuudessa, olkoonin että ihmiset ehkä olivatkin siveämpiä ja avioliitossaan uskollisempia kuin nykyään.
En mielestäni ole tavattoman innostunut kirjoista, jotka vetoavat tirkistelyn haluun. Olen pitänyt Aila Meriluodon päiväkirjateoksista, kun ne ovat hyvin kirjoitettuja, asenteiltaan sympaattisia.
VastaaPoistaLuin juuri tämän uuden, jossa on minusta hienoa tiedostamista kirjailijan työstä, vanhenemisesta, rakkaudesta (seksistä) ja ihmissuhteista. Aika lailla satuttaa antoisan avioliiton raadollinen arki, miehen alkoholismi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, kirjailijan omakin juominen, hankalat raha-asiat. Kirjoittajakin sanoo, että päiväkirjaan tulee merkityksi huonot hetket, hyvät jäävät pois.
Minua harmittaa, kun laiskat toimittajat pitävät lukijoita vielä typerämpinä kuin itse ovat. Lukevat kirjoja samalla otteella kuin joskus lapsoset raamatusta tarinaa Oholasta ja Oholibasta.
Sylvi
Vai synkkää aikaa! Ei näytä siltä. Ehkä selvänä kaikki on hauskempaa.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2007/12/iloinen-1950-luku.html
Tuo nyt on hiukan menneiden aikojen idealisointia, kaukaa katsoen kaikki näyttää kivalta. Naiset eivät juoneet ja tupakoineet siksi, koska naisille oli aivan erilaiset sovinnaisuussäännöt kuin miehille (kuten on kyllä osin nykyäänkin). Avioliitot kestivät koska eroaminen oli suuri häpeä, niinpä kärsittiin hiljaa huonoissa ja jopa hengenvaarallisissa liitoissa. Ikävistä asioista vaiettiin koska ne olivat "yksityisasioita", eikä se tarkoita etteikö ikäviä asioita olisi ollut. On naiivia kuvitella toisin.
VastaaPoistaSilloin oli paljon hyvää, mutta niin on nykyäänkin. Ja tämä pitää paikkansa nykypäivänäkin aivan yksi-yhteen:
"Rakkaus kokonaisuudessaan oli arvossa, myös haaveet, romantiikka, rakkauskirjeet, päiväkirjoihin kirjoittelu, musiikki, treffit, koulutanssiaiset, seurustelu, käsi kädessä käveleminen, suudelmat."
Sylvi, tuo se varmaan ongelma juuri on. Toimittajien käsitys siitä, mitä asioita nostamalla esiin he palvelevat lukijoitaan parhaiten. Siitä on ihmisillä erilaisia näkemyksiä.
VastaaPoistaMenneiden aikojen ihannoinnista samaa mieltä kuin Anu, siitä huolimatta että minustakin jokin 50 luku vaikuttaa varsin valloittavalta ajalta, ihan perhealbumien valokuvienkin perusteella.
Ei tämä ole menneiden aikojen ihannointia vaan syvää sääliä niitä nuoria tyttöjä ja poikia, jopa lapsia kohtaan, joiden kasvuvuodet nykyajan seksihulluus pilaa.
VastaaPoistaTämän aamun lehti (HBL) kertoo, että alaikäisten tyttöjen aborttien määrä on jälleen noussut. Niiden lukujen takana on paljon kyyneleitä.
Kukaan ei uskalla ehdottaa, että lapset voisivat olla lapsia eikä seksiobjekteja. Sen ikäisille on nimittäin paljon muutakin hauskaa tekemistä kuin seksi ja juopottelu. Varsinkin nykyaikana, jolloin voi harrastaa miltei mitä hyvänsä.
On unohdettu sellaiset hauskat asiat kuin ystävyys ja toveruus tyttöjen ja poikien välillä. Uskooko kukaan enää, että sitä voi olla myös aikuisten miesten ja naisten välillä?
Seksihulluus voi pilata nykyajan nuorten elämän, mutta siitä ei käsittääkseni seuraa, että ennen olisi eletty jossain auvolassa. Minäkin vielä muistan mitä tiettyjen syrjäisten kaupunginosien enkelintekijät saivat aikaan, tosin kuulin niitä juttuja salaa, kun muijat kioskilla supisivat keskenään, kun olin ostamassa pennillä nallekarkkiani
VastaaPoistaOlet oikeassa siinä, että seksi on tuonut kyyneleitä ennenkin. Mutta tilanne on nyt aivan eri suuruusluokkaa.
VastaaPoista"Kukaan ei uskalla ehdottaa, että lapset voisivat olla lapsia eikä seksiobjekteja."
VastaaPoistaKuinka niin kukaan ei uskalla tätä ehdottaa? Kyseinen aihe on esillä vähän väliä milloin missäkin. Ongelmana on se, että asiaan on vaikea löytää ratkaisua. En minäkään tiedä oikeita vastauksia, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ratkaisu ei ainakaan ole palaaminen "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin asioista konsensushenkisesti vaiettiin ja seksivalistuksena toimi [uskonnollissävytteinen] pelottelu sekä tukahduttava ahdasmielisyys.
No, ehkä yksi ratkaisu voisi olla läsnäolevampi vanhemmuus (jonka puutteesta myös paljon puhutaan), jotta lapset kasvaisivat itsetunnoltaan niin vahvoiksi, että osaisivat jo hyvin nuorena toimia siten kuin itsestä tuntuu hyvältä eivätkä esim. hyppäisi sänkyyn tai ryyppäisi vain "siksi kun kaikki muutkin".
Mutta kun vanhemmatkaan eivät ole täydellisiä, lienee mahdotonta kasvattaa täydellisiä lapsia.
Niin, vielä naisten ja miesten välisestä ystävyydestä ja toveruudesta: Meikäläisen piireissä nuo asiat ovat aivan arkipäiväisiä, normaaleja asioita. Ja avomieheni on myös minun paras ystäväni :) (Toki myös rakastajani ;)
VastaaPoistaMinä luulen, että yksi liian varhaiseen seksiin altistava asia on lasten liian varhainen itsenäistäminen, josta KJ:kin puhuu kirjassaan. Suomessa kannustetaan aivan pikkulapsia jo riippumattomuuteen vanhemmista. Vanhempien ja lasten fyysinen läheisyys vähenee jo varhain. Ihminen kuitenkin kaipaa syliä aina. Jos 13 vuotiaan ei ole luonteva olla äidin tai isän kainalossa, niin sitten hän hakee sitä muualta ja saattaa hellyydenkipeydessään lipsahtaa pitemmmälle kuin suunnittelikaan.
VastaaPoistaSiis tää ihan arveluna vaan.
Kirsti,
VastaaPoistaolen samaa mieltä.
Tämä pitäisi laittaa kaikkialle mainokseksi: Halaa lastasi joka päivä!
Mieheni mielestä siihen pitää lisätä: Kehu lastasi joka päivä!
Se on täysin päinvastainen neuvo, kuin Suomessa niin yleinen ajattelu, että lapsi menee pilalle, jos häntä kehutaan.
Jokainen ihminen tarvitsee rohkaisua ja kannustustusta, varsinkin lapsi ja nuori. Varsinkin hankala teini-ikäinen.
Vanhemmille pitäisi antaa mahdollisuus tehdä puolipäivätyötä. Sehän on suosittua monissa muissa maissa.
Anu,
VastaaPoista"vanhat hyvät ajat" koettuina olivat toista kuin se, mitä kirjoitat tuossa yllä.
Ainahan on outoja ja häiriintyneitä ihmisiä, joista saa kiinnostavia romaaneja, ja ne leimaavat usein jälkipolvien käsitystä jostakin aikakaudesta. Todellisuus oli kuitenkin 1950-1970-luvuilla yleensä sellaista kuin tutkimuksessa, josta kerron.
Siitä "uskonnollisesta ahdasmielisyydestä": Minunkin körttimummoni moitti, kun en ottanut permanenttia enkä käynyt tansseissa. Minusta oli hänen mielestään tulossa varsinainen vanhapiika, kun olin aina kirja kädessä. Suku päästi helpotuksen huokauksen, kun aloin seurustella 19-vuotiaana.
Nuorten seurustelua pidettiin luonnollisena ja toivottavana, sitä kannustettiin, mutta oletettiin, että elää siivosti eli jättää varsinaisen seksin harjoittamisen avioliittoon.
Ei siihen kuollut! Tuli juteltua tuntikaudet, ja romantiikka on aina suositeltavaa. Naimisissaolevat neuvoivat naimisiin meneville ehkäisyä ja kertoivat, "miltä se tuntuu" ensimmäisellä kerralla.
Noiden aikojen avioliitot ovat olleet yleensä kestäviä, ei pakosta vaan molemminpuolisen rakkauden ja uskollisuuden vuoksi.
(Avoliittoa ei suosittu, sillä ei ollut mitään lakia suojaamassa naista ja lapsia, kuten oli esim keskiajalla pohjoismaissa.)
Minä olen kokeneilta kuullut paljon muunkinlaisia tarinoita (varsinkin tuosta avioliitosta), mutta tosiaan kokemuksia on monenlaisia, myös nykyaikana :)
VastaaPoistaEikö holtittoman sekstaamisen ja "itsensä avioliittoon säästämisen" välillä ole mitään välimuotoa? Voihan seksiä harrastaa vastuullisesti, vaikka se olisi ns. irtoseksiä, ja toisaalta seksiakti voi olla avioliiton sisällä jopa väkivallanteko - ei kumpikaan ole itsestäänselvästi mikään absoluuttinen ihanne.
Ja entä jos sattuu menemään naimisiin henkilön kanssa, joka onkin vällyjen välissä aivan itselle epäsopiva partneri, eikä erotakaan saisi? Siinäpä todellinen helvetti maan päällä ;)
Jos puhutaan vastuullisesta seksistä, jossa huolehditaan suojautumisesta niin ei-toivotulta raskaudelta kuin seksitaudeiltakin, ja jossa molempien toiveita ja kehoa kunnioitetaan, ja josta molemmat saavat suurta iloa - mitä PAHAA siinä on, vaikka osapuolet eivät olisi naimisissa?
Me puhumme nyt kahdesta eri aikakaudesta, joilla on on aivan erilaiset tavat ja aivan erilaiset moraalikäsitykset.
VastaaPoistaJa toiseksi, voimme puhua joko normaalitapauksista tai erikoisista ja suorastaan dramaattisista poikkeustapauksista ja verrata nitä sitten toisiinsa.
Juu, tiedän että puhutaan eri aikakausista, mutta kun noita menneitä aikoja tuodaan esiin nostalgian kultaamina ja siihen sävyyn, että ennen oli kaikki paremmin ja niiden palauttaminen ratkaisisi nykyajan ongelmat, yritän vaan muistuttaa että
VastaaPoistaA) Ennenkin oli perhehelvettejä ja turvattomuutta kokevia lapsia, eivätkä ne olleet "dramaattisia poikkeustapauksia" sen enempää kuin nykyäänkään - asiasta vain vaiettiin, koska sitä pidettiin yksityisasiana miten kukin kotonaan toimi
B) Esiaviollista seksiä on harrastettu maailman sivu, seksuaalisuus on sen verran vahva luonnonvoima, että himon herätessä ihminen on valmis ottamaan melkoisia riskejä
C) Nykyajassakin on paljon hyvää - jopa siinä, että ihmisellä on vapaus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ilman ulkopuolisten painostusta tai pakotteita (tähän sisältyy tietenkin se, että ketään ei myöskään saisi painostaa seksin harrastamiseen, jos ei koe sitä [vielä] haluavansa).
Lisäksi wanhoina hyvinä aikoina mm. homoseksuaalisuus oli ensin rikos ja sitten sairaus, vai kummin päin se nyt menikään...
Tosiasia on, että nykyisin painostetaan seksiin, kun pikkutytötkin häpeävät sitä, että ovat vielä neitsyitä, ja heitä pilkataan ja kiusataan. Se on surullista.
VastaaPoistaAlaikäisistä olen huolissani, aikuiset tekevät omia päätöksiään ja vastaavat niistä.
Niin, kun taas ennen pilkattiin ja kiusattiin jos käyttäytyi "huonon tytön" tavoin (joka ei läheskään aina tarkoittanut edes yhdyntää).
VastaaPoistaEhkä mitään lopullista ratkaisua ei ole, koska ihminen on laumaeläin, ja siksi aina enemmän tai vähemmän riippuvainen ympäristön asenteista. Tuomitseva, ahdasmielinen ja luonnolliseen seksuaalisuuteen nitkahtaneesti suhtautuva ympäristö luo kehittyvälle lapselle omat ongelmansa, mutta niin luo myös liian salliva tai suorastaan seksiä tyrkyttävä ympäristö.
Anu, tuohon voi sanoa 'amen'.
VastaaPoistaTuo kyllä-sanan vastine sopii rakkaustarinaan, joka sattui eteeni omassa keskiaikablogissani:
Humphrey Newton (1466-1536) merkitsi vuodesta 1497 lähtien muistikirjaan elämänsä merkkitapauksia ja taloudenhoitoon liittyviä yksityiskohtia. Muistikirjasta löytyy jopa rakkausruno, jonka hän kirjoitti vaimolleen Ellenille.
Mitä kirjoitti Humphrey runossaan? Hän vakuuttaa uskollisuutta vaimolleen ja toivoo samaa häneltä. Ellen oli kesyttänyt hänen sydämensä ja Humphrey vannoi, ettei koskaan hylkää Elleniä.
Humphreyn ja Ellenin järjestetystä avioliitosta muodostui rakkausavioliitto, jota kesti 46 vuotta, mikä on hyvin paljon aikana, jolloin ihmisten elinikä oli lyhyt. Ellen synnytti 11 lasta, mikä oli tavallinen määrä siihen aikaan. Seitsemän lapsista eli aikuisiksi, ja Ellen ja Humphrey saivat lapsenlapsia.
Päättyikös tämä ideologinen vääntö nyt jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen? Hienoa jos niin kävi:-) Kiitoksia panoksestanne blogin ylläpitoon!
VastaaPoistaEn kokenut tätä ideologisena väittelynä vaan kahden aikakauden kohtaamisena. Se on mahdollista.:)
VastaaPoistaKiitos sinulle, Kirsti, kiinnostavista aiheista. Varsinkin flunssaisena sitä on aika pöhkö eikä keksi itse mitään. Tämä blogi on tavallaan bloggaajien hesari, josta saa ideoita omiin blogeihin.