Piruettiystävyys osuu hermooni, sillä ekalla luokalla minulla oli kiva kaveri, Anne, ja hän tanssi balettia. Hän sanoi, että voisin tulla mukaan balettikouluun. Ehdotin tanssiharrastuksen aloittamista äidilleni, mutta hän sanoi, etten voi tanssia balettia, koska olen lihava. Niin minä en sitten mennyt balettikouluun, enkä minä sitten enää myöskään ollut Annen ystävä.Kannoin vuosikaudet kaunaa äidilleni siitä, ettei hän päästänyt minua balettikouluun. Nyt tietenkin ymmärrän, että jos hän olisi päästänyt minut balettikouluun, olisin saanut itkeä toisenlaisia kyyneliä, koska eihän siitä olisi mitään tullut tietenkään. Jos on maailma ylipäätään säälimätön pulskia tyttölapsia kohtaan, niin baletin maailma on sitä potenssiin korotettuna. Balettimaailman ankaruus tulee kirjassa ilmi hienovaraisesti, mutta selkeästi kuitenkin.
Olen kokenut Kirsti Kuroseen nimeen perustuvaa maagista yhteyttä. Minun kokemuspiirissäni Kirsti on ollut harvinainen nimi. Elin läpi koulu- ja opiskeluvuosieni törmäämättä yhteenkään Kirstiin, Kirsejä sen sijaan on tullut vastaan useita. Tapasin Kirsti Kurosen ensimmäisen kerran Tiina- tyttökirjaseminaarissa Tampereella, ja rekisteröin hänestä ensimmäiseksi juuri nimen. Suomen Markuilla on ollut tapana kokoontua Porin liepeillä Noormarkussa, ja voin ymmärtää yhteydentunteen, jonka sama nimi saattaa synnyttää.
Luin kaimani kirjoittamia Vili Voipio-kirjoja, ja haikailin niiden hilpeää, ahdistusvapaata maailmaa. Kaikenlainen jossittelu on tietenkin turhaa, mutta toisaalta, minä en olisi kirjoittanut yhtään kirjaa ilman jossitteluja. Siksipä paljastan tässä jossitteluni. Kaimani, ja hänen kirjoittamansa kirjat saavat minut jostain osin käsittämättömästä syystä aina miettimään millaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos en olisi ollut lihava lapsi.
Tietyllä tavalla Piruettiystävyys ja Reetta ja linnan vangit ovat sukulaiskirjoja, koska kummassakin on liikunnallinen tyttö, jolla on ulkonäköpaineita.
Kurosen kirjoissa ihmisillä saattaa kyllä olla ongelmia itsensä kanssa, mutta he ovat suorasukaisessa ja positiivisessa suhteessa ulkopuoliseen maailmaan ja muihin ihmisiin. Vaikka he voivat olla hankalia, heitä ymmärretään ja he saavat muilta tukea. Samalla kun tällaiset tarinat lohduttavat, ne myös muistuttavat asioista, joita ilman olen joskus joutunut pärjäämään.
Vaikka elämässäni kaikki on hyvin, lapsuutta ja nuoruutta on silti aina muisteltava hyvin varoen, etteivät pedot herää.
Tekstit
Osa lapsista on pyöreitä ja osa hoikkia, mutta enemmän baletissa katsotaan varmaan sitä miten jalka taittuu yms. Siinä kun aikansa hyppelee, (mielestäni typerännäköisessä tutussa) niin johan alkaa kilot karista. Mutta joo, äitisi varmasti tarkoitti hyvää.
VastaaPoistatäällä yksi traumatisoitunut. Tanssin 11 vuotta balettia ja kärsin koko sen ajan siitä, että olin liian iso balettitanssijaksi enkä päässyt ikinä kauneimpiin tansseihin mukaan saati tanssimaan sooloja yms. Kai se kasvatti luonnetta, mutta antoi samalla myös todella huonon itsetunnon ja käsityksen itsestä liikalihavana norsuna. Kaiken aikaa olin kuitenkin aivan normaalipainoinen ja normaalivartaloinen tyttö. Nyt se tajuan, silloin en. Että kyllä uskon, että Kirstin äiti oli ennalta viisas.
VastaaPoistaItselläni on Piruettiystävyys tässä vieressäni ja olen alkua jo lukenutkin...
Kun oli 14-vuotias, äitini sanoi, etten voi käyttää tiukkoja farkkuja, koska takapuoleni on liian iso. Tuskin hänen tarkoituksensa oli haavoittaa pysyvästi, mutta niin teki. Äitien todellakin pitäisi miettiä, mitä suustaan päästävät. ("Ootko muka itte miettinyt!" puhahtaa poikani tässä kohtaa.)
VastaaPoista"Jos lasta kehuu, hänestä tulee ylpeä" -fraasin saisi myös haudata niin syvälle, ettei se enää koskaan sikiäisi päivänvaloon. Lapsia TÄYTYY kannustaa ja tukea AINA ja KAIKESSA! Miten muuten oppii kunnioittamaan itseään, valintojaan, kehoaan, taitojaan? Ja niin myös metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Tanssin balettia nuorena minäkin, olin normaalin kokoinen. Minua ei kiusattu. Ryhmässämme oli muutama tanakka tyttö, tietääkseni heillekään ei huomauteltu kiloista. Harrastuksena balettia voi tanssia minkä kokoinen tahansa, jos intoa riittää. Eri asia on, jos tähtää ammattiin. Luulen Kirsti, että olisit tykännyt käydä baletissa.
Kirsti-nimestä: Minunkaan luokallani ei ole koskaan ollut toista Kirstiä, Kirsejä useampia. Saan edelleenkin usein korjata eri yhteyksissä nimeni, kun se väännetään väkisin Kirsiksi, mm. viime viikolla lähetin Helsingin kirjamessujen nettipäivittäjälle korjauksen. Tunnen aina värähtelyä vatsanpohjassa, kun tapaan toisen Kirstin - olen varma, että kaikki Kirstit ovat hyviä ja ihania naisia!
Kummallista, ettei kaunis Kirsti-nimi ole tullut uudelleen muotiin. Muistaakseni toissa vuonna ei ollut kastetuissa yhtään Kirstiä. Eräs ystäväni pitää Kirsti-nimestä ja on luvannut antaa nimen tyttärelleen - huonolta näyttää; ystävälläni on kolme poikaa.
Ollaan ylpeitä Kirsteydestämme. Vähän sen jälkeen kun tutustuin sinuun, tapasin itseäni 20 vuotta nuoremman Kirstin, ja silloinkin olimme molemmat ilahtuneita tapaamisesta. Hän on nykyään jopa Facebookkaverini. En tiennyt, että Kirstien asiat ovat niin heikosti, ja uudet Kirstit jääneet syntymättä. En ymmärrä Kirsi-nimen suosiota terhakkaan Kirstiin verrattuna. Samoin koen minä, Kirstit ovat loistavia. Onhan meillä kuuluisia esikuviakin, Kirstit Paakkanen ja Rautiainen nyt ainakin tulevat etsimättä mieleen. Tohtori Phil sanoi kerran, että jos lapselle sanoo yhden ulkonäköä arvostelevan lausahduksen, hän tarvitsee sata kehua, jotta yksi arvostelu unohtuisi. Vanhemmilla on kyllä ankara vastuu. Mutta onneksi lapset ovat sitkeitä, ja varttuvat kohtuullisen täyspäisiksi aikuisiksi vähän holtittomampienkin vanhempien huomassa. Minä muuten aina ajattelin, että olisin pärjännyt baletissa hyvin. Olen notkea ja liikunnallinen, vaikka punkero. Jos olisi ollut ymmärtäväinen ope, olisin varmaan saanut siitä paljon iloa. Mutta kukaan ei tietenkään voinut tietää, millaisia opettajia siellä oli.
VastaaPoistaHanna, ikävä kuulla baletin aiheuttamista traumoista. Ihan turhia sinun kohdallasi kyllä, jos olit pikkutyttönä vähänkään saman sorttinen kuin nyt.
AnneT, nimenomaan, hyppely olisi saattanut karisuttaa kiloja. Varmaan äiti tarkoitti hyvää joo. Ja sen ajan tyylin muistaen, niin saattoi olla oikeassakin. Luultavasti siellä olisi ollut joku hirmu opettajana.
Balettihaaveita oli minullakin. Ylipainoa ei, sen sijaan hurjan aikainen murrosikä(11v) kuukautisineen ja rintojen kasvuineen. Ei ollut minustakaan joutseneksi. Kokeilin vuoden ja norsutuntemuksia tuli kun toiset olivat pieniä, kaitaluisia keijuja. Klassisen baletin ulkonäkövaatimukset ovat hurjia, onneksi nykyisin lajia on tarjolla aikuisille ja kaiken näköisille ja kokoisille harrastusmielessä.
VastaaPoistaNimistä, nuorin Kirsti, jonka tunnen, on syntynyt vuonna 1983 ja on kyllä harvinaisuus nimineen. Kirsitkin ovat harvassa nykylapsilla. Ja oli todella outoa kun tuttavapiirissä oli noin kaksitoistakesäinen Jaana muutama vuosi sitten; pidän nimeä oman ikäpolveni nimenä.
Sukupolvien ero on selvä nimistössä. Minulla oli aina ainakin yksi Kirsti samalla luokalla. Meitä sodanjälkeisiä oli niin paljon, että joka nimeä varmaan tulvi siihen aikaan joka ympäristössä. Ei ihme, että seuraavien vuosikymmenien aikana samoja nimiä ei enää tullut niin paljon.
VastaaPoistaMinä en koskaan oppinut piruettia luistimilla. Meidän luokan piruettimestari oli samanlainen punkero kuin minäkin. Ei se ollut kooosta kiinni...
Juu, ei koko ole balettiharrastuksessa ratkaisevaa. Meidänkin porukassa punkeroin oli notkein ja ilmaisukykyisin, ja kaikki olivat aina mukana näytöksissä. Kun on sinut kroppansa kanssa, se näkyy säteilynä. Laihakin voi olla epävarma, ja nähdä itsensä läskinä, vaikka muut väittäisivät mitä. Jos on kovin suorituskeskeinen, niin yleensä vertaa itseään muihin tanssijoihin, haluaa hypätä korkeammalle, pyöriä ketterästi, liitää kuin keiju - ja se kaikki tietysti onnistuu helposti ja keveästi, jos kiloja on vähän.
VastaaPoistaReine, Voin kuvitella, että varhainen puberteetti aiheuttaa nuoressa ihmisessä hämmennystä. Jaana tosiaan taitaa olla nimenä harvinaistunut. Joskus oli sellainen naistenlehtikin kuin Jaana.
VastaaPoistaMm, olenkin miettinyt, että mikä on ollut se taitekohta Kirstin kohdalla. Ei taittunut kyllä piruetti minultakaan, en kyllä yrittänytkään, koska siinä vaiheessa olin jo heittänyt balettihaaveet ja keskityin olemaan poikamainen.
Kirsti, on kyllä hirveän suuri merkitys sillä, jos opettaja ottaa kaikenlaiset lapset mukaan esityksiin. Olin itse mukana Porin naisvoimistelijoissa, mutta kun kevätesitystä harjoiteltiin, minulle sanottiin ettei tarvitse tulla. Jostain syystä en seuraavana syksynä enää mennyt mihinkään naisvoimistelijoiden jumpparyhmään.
Kamalaa, miten julmia opettajia kohdallesi on osunut. Tuntuu pahalta.
VastaaPoistaSe jotenkin tuntuu julmemmalta nyt kuin silloin. Luulen, että tuo oli ihan normaalia Porissa siihen aikaan, siinä ei ollut mitään kummallista.
VastaaPoistabaletti, aivan, punkeron painajainen. Muistan, että kävin jonkin kerran balettitunneilla, sillä yksinhuoltajaäitini tahtoi minun saavan harrastaa kaikkea, mitä hänellä ei koskaan ollut mahdollisuus kokeilla. Baletti tyssäsi alkuunsa kömpelyyteen, mutta pianoa pimputin vuosikausia... En koskaan kehittynyt taitavaksi soittajaksi, vaan aloin lintsata tunneilta lukiovaiheessa. Se siitäkin harrastuksesta.
VastaaPoistaMitä Kirsti-nimeen tulee, minä käytin sitä koko oppikouluajan eli kahdeksan vuotta. Jotenkin se tuntui räväkämmältä kuin Tuija, ja samalla luokalla oli jossain vaiheessa toinenkin Kirsti. Ei kuitenkaan mikään yleinen nimi kuten Riitta, joita siihen aikaan oli pilvin pimein. Mutta yliopistoon otin taas Tuijan, jotenkin se oli enemmän oma! Tuija L
Lapsia kohdellaan monesti hyvin omavaltaisesti, ja usein he eivät edes kerro siitä kotona.
VastaaPoistaEräänä kesänä halusin suorittaa "uimamaisteriksi". Suoritin kaikki tehtävät kuten pituusuinnin, pituussukelluksen, syvyyssukelluksen (= piti hakea mutaa järven pohjasta), uin vaatteet päällä ja suoritin pelastusharjoituksen, jossa uitiin kyljellään "hukkunutta" kuljettaen.
Sitten oli vaihtoehtoisena tehtävänä joko kymmenestä metristä jalat edellä hyppääminen tai kolmesta metristä sukeltaminen. Hyppy niin korkealta tuntui jännittävältä. Kuvittelin, että hyppään hukkuvasta laivasta mereen. Sukeltaminen kolmesta metristä pää edellä olisi taas tuntunut epämiellyttävältä ja jopa vaaralliselta. En halunnut lätsähtää vatsalleen veteen.
Ennen promootiotilaisuutta uimaopettajamme, nuori tyttö, sanoi vastoin alkuperäistä sopimusta, että kaikkien piti promootiossa sukeltaa kolmosesta tai ei saanut uimamaisterin arvoa. Se tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta, ja jäin pois promootiosta. Uimisintoani tapaus ei onneksi vähentänyt.
Tuija, minullakin on kokemusta pianon pimputuksesta. Aloin lintsata sinua varhemmin. Ai, olet siis kaikki nämä vuodet ollut salaa vähän Kirsti. Kirstissä totta vieköön on räväkkyyttä, mutta Tuijassa taas on sellaista jännittävää vetoa.
VastaaPoistaAnna, hyvä että uimisinto kuitenkin säilyi!
Täällä entinen balleriina,nykyinen bulle..harrastin balettia 7v kunnes muut asiat alkoivat kiinnostaa murrosikäistä minua.Silloin ei ollut ainakaan meidän pikkukaupungin balettikoulussa ulkonäköpaineita,enkä muista niitä kokeneeni,vaikken mikään siro tyttö ollutkaan.Parhaiten liikunnan ilon tappoi lukion liikunnanopettaja.Lentopalloa lentopallon perään joka hemmetin liikuntatunti!
VastaaPoistaLapsuuden balettihaaveidenkohan takia nykyään on tarjolla myös aikuisbalettia? Kun ei silloin, niin edes nyt?
VastaaPoistaHeh-heh, on salarakas, valelääkäri... ja nyt Tuija paljastuu sala-Kirstiksi!
VastaaPoistaKeltainen apina, opettajasi varmasti halusi päästä vähällä.
VastaaPoistaHelena, tunnethan sanonnan: kohtalo antaa meille kamman, kun olemme jo kaljuja. Minulla on vähän tuollainen olo balettituntien suhteen.
Kirsti, älä mollaa aikuisbalettia ;) Täällä yksi intohimoinen harrastaja, vaikka olenkin kanssa 'bulleriina'. Mutta balettiasentoon pääsee ja sarjoja voi tehdä, ei se ole koosta kiinni. En kerinnyt lukea, ope puhui Kotiliesi 18/2010 numerosta. Juttu oli, vaikkei meistä. Meillä on ollut monenlaista kremppaa, vanhoja naisia(eläkeläisiä) kun etupäässä ovat... pehmytkudosreumaa, polvivammoja, selkävammoja ja silti tehdään ja nauretaan ja tanssitaan yhdessä. Ja jopa esiinnytään.
VastaaPoistaJa tiedän, tutussani olen kuin vaaleanpunainen sika, mutta se sika liitää varpaillaan!!!!!
"Ja tiedän, tutussani olen kuin vaaleanpunainen sika, mutta se sika liitää varpaillaan!!!!! "
VastaaPoistaOo mikä asenne. Tuon haluan omaksua!