Yläpuolella on kuva tytöstä, joka ratsastaa ponilla. Se on Susu Petalin äskettäin ilmestyneen Sairaalapäiväkirjan viimeinen kuva. Susu kirjoittaa, että siitä huomaa ettei hän maalaa kuvaa itselleen. Olin juuri ehtinyt ajatella, että siinäpä suloinen kuva, joka kuvastaa kirjoittajan sisäistä elpymisprosessia.
Kun näin kuvan, minulle tuli heti mieleen eräs toinen kuva, nimittäin tämä:
Tämä on kuvitusta Reetta ja linnanvangit kirjasta. Kuvaa ei ole tehty minulle eikä minusta, mutta silti ajattelen sitä katsellessani, että se on jonkinlainen voimakuva minulle. Linnanvangeissa on niitä monta. Susunkin kirjan kuva voisi olla voimakuva, vaikka kirjan tarina päättyy hauraaseen toivoon elpymisestä, ei ylenpalttiseen voimaantumiseen.
Jos sairastat masennusta, tai haluat ymmärtää mitä masennus tekee ihmiselle, niin Susu Petalin runo- ja kuvateos Sairaalapäiväkirja on sinulle.
Lyhyistä, ilmavasti taitetuista proosarunoista ja niitä kuvittavista maalauksista muodostuu juonellinen kuvaus yhden ihmisen matkasta päiväsairaalasta päivystyksen kautta suljetulle osastolle, ja sieltä ulos. Jotkut kuvat ovat hämmästyttävässä kontrastissa teksteihin, mikä tietysti tekee kirjasta eloisan ja nautittavan dokumentin.
Tekstit
Pitääkin tutkailla, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaEloisa ja nautittava dokumentti kauhunkertomusten ystäville ja hulluusfantasioille.
VastaaPoistaSe on tässä teoksessa hyvin läsnä. Olen lukenut teoksen ja minusta se ei, ikävä kyllä, tuo mitään uutta tämän asian tiimoilta tai tähän aiheeseen.
Kannattaa tutkailla, anonyymi!
VastaaPoistaHirlii, ei näitä henkilökohtaisia kuvauksia masennuksesta minusta ole ollut mitenkään liikaa, eikä niitä uutiskriteerejä tarvitse ihan joka paikkaan soveltaa. Tuo tämä aiheeseen sen uuden näkökulman, että Susu ei kai aikaisemmin ole kirjoittanut masennuksestaan.
Olen siita iloinen etta Susu voi paremmin.
VastaaPoistaRohkenen nyt kommentoida, vaikken kirjaa ole ihan loppuun asti vielä lukenutkaan. Mutta yleensä masennusjutut, joita lehdissä (tai jopa näissä recovery story –kirjoissa ainakin Englannissa) tarjoillaan, ovat sitä samaa peruskauraa.
VastaaPoistaEnsin masennutaan (usein osataan jopa hienosti eritellä syyt masennukseen, mikä luo osaltaan virheellistä kuvaa kys. sairaudesta, koska useinhan ne masennuksen perimmäiset syyt eivät välttämättä koskaan selviä.
Se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi silti parantua) ja ollaan ihan down ja sitten parannutaan milloin terapian voimin, milloin lääkkeiden (joka on kyllä vielä hieman tabu Suomessa tai ainakin yleinen asenne tuntuu olevan, että vain heikot niitä popsivat, kun eivät jaksa hoitaa itseään) ja milloin ”ei vaan enää jakseta olla masentuneita”.
Uutta siis kirjassa lienee se, että ei saada sitä sadunhohtoista happy endiä. Ja sekös monille tuottaa ahdistusta. Mutta niin se kuulkaa on – joskus depressiosta tulee elinikäinen ”toveri”. Se on kolikon toinen puoli.
Enkä nyt tarkoita, että Susulla näin on (en minä voi tietää toisista), mutta on monia, jotka joutuvat opettelemaan elämään masennuksensa tai muun mielenterveyden ongelman kanssa.
Minusta monen olisi hyvä tajuta tämäkin puoli asiasta eikä vain lukeskella niitä häpi endejään.
Samoin, Hpy.
VastaaPoistaVarjo, masennusjutut ovat tosiaan usein selviytymistarinoita, onnellisine loppuineen. Monet kuitenkin joutuvat koko elämänsä elämään erilaisten fyysisten ja psyykkisten ongelmien kanssa. Siltikin elämä on elämää, ainutkertaista ja todennäköisesti ihmisen ainoa. Luulen, että nykyaika vähän turhaan lataa meille paineita siitä, että meidän pitäisi olla valtaisan onnellisia ja nauttia elämästä täpöllä koko ajan. Ehkä riittää kun vain elää sen elämänsä.
Hirlii, minusta kirjan ei aina tarvitse tuoda esiin uutta. Riittää, kun se värisyttää mieltä. Tärkeämpää kuin uusi näkökulma on tunteiden ja ajatusten tunnistaminen, samastuminen.
VastaaPoistaEn ole lukenut Susun kirjaa, mutta olen varma, että se toimii sekä loistavana vertaistukena ja auttaa tietämättömiä ymmärtämään sairauden laatua.
Onnea kirjallesi, Susu - ja sopivan kokoisia päiviä syksyysi!
Olen samaa mieltä. Jotenkin liikaa vouhotetaan sen uutuuden perässä, varsinkin kun ei ole mitään uutta auringon alla jne.
VastaaPoista