Minä luonnollisesti toivoisin kaikkien lukevan kirjojani, koska olen turhamainen ja haluaisin tulla törkeän rikkaaksi, jotta voisin tehdä merkityksellisiä hyväntekeväisyyshankkeita. (Niin, en ole koskaan kieltänyt ettenkö olisi narsisti)
Mutta kaikki eivät tarvitse kirjojani. He eivät ehkä välitä kirjoista ollenkaan, tai sitten he kaipaavat aivan toisenlaisia kirjoja kuin mitä minä kirjoitan. Mutta nämä tytöt, jotka kuuntelivat silmää räpäyttämättä, viittasivat ahkerasti ja esittivät kysymyksiä, tajusin että he todella tarvitsevat tätä minun kirjaani. Kirjani antaa heille toivoa ja luottamusta siihen, että he ovat hyviä. He todella ovat hyviä, vaikka heidän ympäristönsä ei heitä ehkä oikein tajua. Mutta minä tajuan, ja siksi kirjoitin tämän kirjan.
Kummitusjutut tietysti ylipäätään upposivat yleisööni, ja ansaitsisin Turku-palkinnon, sen verran tehokkaasti tein promootioita Turun ja Turun linnan hyväksi. Yleensä luokkaretkille lähdetään kuulemma Helsinkiin tai Tampereelle. Turussa ei ole varsinaista vetonaulaa, paitsi nyt, kun he kuulivat, että Turun linnassa kummittelee. Ehkä Salmen kannattaisi järjestää Turun linnaan oikea kummituskierros Reetan hengessä.
Viimeisessä koulussa sain kokea senkin ihmeen, että nimikirjoituksen pyytäjiä oli niin valtava määrä, että opettaja lopulta päätti monistaa nimikirjoitukseni kaikille.
Tekstit
tuossa on jo ihan suuren maailman tuntua, kun nimikirjoitusta lähdetään monistamaan. Enää puuttuvat aurinkolasipäiset turvamiehet...!
VastaaPoistaNo niinpä. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta minun urani aikana.
VastaaPoistaReetta on mainio tapaus ja tykkäsin kirjasta. Hyvä että upposi myös varsinaiseen kohderyhmään.
VastaaPoistaOho, tuo on kyllä hyvä määrä nimmarin pyytäjiä, upeaa! :D
VastaaPoistaJuttujen kuuntelemisesta ja nimmarin pyytämisestä on vielä harppaus kirjan lukemiseen, mutta...
VastaaPoista...sekin on varmaan tulossa. Tämä on suoramarkkinointia parhaimmillaan ja luulen, että pidempivaikutteista kuin kustantajan ponnistukset esimerkiksi Akateemisen kirjailijaesittelyiden tms. kanssa. (Näin kun markkinointikoulutuksessa olet ollut, niin yritän käyttää alan termejä:-))
VastaaPoistaMinäkin lottoan vain siksi että voittaisin jättipotin, josta antaisin puolet merkityksellisiin yhteiskunnallisiin tutkimusprojekteihin, joiden lähtökohdat tietenkin määrittäisin itse.
VastaaPoistaMutta kuulostaa siltä, että olet pienten tyttöjen keskuudessa saavuttanut sellaista mitä ei saa rahaa tahkoamallakaan. Veikkaan että ennen pitkää sinut valitaan Vuoden turkulaiseksi ja nimitetään Suomen entisen pääkaupungin kulttuuriattaseaksi. Ensi vuonna Turku taisi olla kulttuuripääkaupunki tai jotain? :-)
Sokea kana, sitä juuri ajattelin, että tämä on kyllä aika ylellistä suoramarkkinointia, koska tästä vielä maksetaan minulle.
VastaaPoistaHelena, sepä se, kulttuuripääkaupunki ollaan. Mutta vielä toistaiseksi ei vaikuta kovin lupaavalta kohtaloni tuossa mielessä, jos toden sanon. Mutta muuten ei ole valittamista. Toivon sinulle mtls lotto-onnea.
Hei, me tehtiin luokkaretki Turkuun olikosenyt kuudennella luokalla (pääkaupunkiseudulla asuvana se Helsinki oli käyty jo alemmilla luokilla).
VastaaPoistaSen oikean kohdeyleisön tapaaminen on epäilemättä hieno asia...
Niin, sitä juuri mietin, että miksi en aikaisemmin ole tajunnut kirjoittaa kummituksista, jos ne noin kiinnostavia on.
VastaaPoistaMekin tehtiin kyllä luokkaretki Turun linnaan. Mitään ei ole jäänyt mieleen. Mutta sen muistan, että olisin Turun tuomiokirkon seinäsyvennyksessä seissyt ja laulanut dirlandaata.
Voi miten antoisalta reissusi kuulostaakaan! Ja ajattele, jo niiden kahden tytön takia sinun on kannattanut kirjoittaa.
VastaaPoistaTuli hyvä mieli matkastasi.
Pike
Edistystä. Olet laulanut Turun linnassa karaokea. Olisit saanut laulaa dirlandaankin, mutta ei se nyt tietysti olisi ollut mitään verrattuna Tuomiokirkon holvien alla esitettyyn.
VastaaPoistaPike, noin minäkin ajattelin, jo noiden tyttöjen vuoksi kannatti kirjoittaa. Kunpa muistaisin tämän myös huonoina päivinäni.
VastaaPoistaSalme, silloin kun Tuomiokirkossa hoilotin ei tosiaan ollut vielä karaokea keksitty. Maailma muuttuu.
Pyhäjärvellä 17.11 eli keskiviikkona kirjaston tiskin takana kaksi pientä oppilasta yhdeltä koululta keskellä korpea kyselemässä kirjaa Turun linnasta. Silmät säihkyvät, innostus on tarttuvaa! Kirjalle löydettiin oikea nimi ja se varattiin - Kirstin lasten kirjat oli jo klo 16.30 mennessä lainattu! Äidille saatiin mukaan Pappia kyydissä ja Miehenvaihtoviikot!
VastaaPoista- Itse muistan omilta kouluajoilta sen, kun Matti Lehtinen kävi meille laulamassa. Pienen korvesta tulleen mökintytön mieleen jäi Ristilukki niin upeana, ettei sitä kukaan sen jälkeen ole osannut laulaa. Uskon vahvasti, että kirjailijavierailuista jää lapsille ikuinen muisto. Kiitos Sinulle, Kirsti! Otetaan keväällä uudestaan, nyt Haapajärven kouluilla.
Sinisiä hetkiä!
Eila
Hei Eila:-) Kyllä lapsena voi tosiaan kokea järisyttäviä elämyksiä. Mieheni muistelee, kun Jyrinkoski kävi lausumassa kansakoulussa, mutta minä muistan kansakoulusta vain Hautaviita nimisen miehen, joka riiputti hampaissaan isoa punnusta. Hän taisi olla jonkinlainen voimamies. Hiukan myöhemmin kävin jostain syystä omatoimisesti kuuntelemassa Veikko Sinisaloa lausuntaillassa. En tiedä mistä olin sen ällin saanut, että sinne piti mennä. Mutta elämys oli ikimuistoinen. Hauska olisi päästä Pohjanmaalle keväällä! Kyllä nämä vierailut ovat kirjailijallekin ikimuistoisia:-)
VastaaPoista