Nuoret toimittajat Anna Sojunen ja Melissa Heikkilä olivat kiinnittäneet huomionsa siihen, miten toimituksellinen aineisto ja maksetut mainokset ovat naistenlehdissä iloisesti sekaisin. Toisella sivulla on mainos, toisella sivulla on samanlaisia tuotteita, mutta sitten ei kysymyksessä olekaan mainos. Keskustelijat selvittivät asiaa. Maahantuojat lähettelevät toimituksille tuotteita. Toimittajat valikoivat esiteltäviksi tuotteita, joiden ajattelevat voivan kiinnostaa lehden lukijoita, ja tästä ei peritä maksua, koska kiitollisina huomiosta firmat sitten ostavat lehdistä mainostilaa, mikä taas on lehden kannalta olennaista, koska mainosten avulla lehden hinta voidaan pitää huokeana.
Näin siis kumpikin hyötyy. Kun lehti ilmaiseksi mainostaa tiettyjä tuotteita, se saa myös maksullisia mainossopimuksia.
Katsellessani ohjelmaa tajusin (todellakin vasta nyt!), että tämä sama mylly pyörii tietenkin myös kirjallisuudessa. Kirjailijan kirjoja arvostellaan lehdessä ja hän pääsee helpommin esittelemään rakkauselämäänsä, masennustaan tai vaatekaappiaan, mikäli hänen kustantamonsa ostelee lehdistä mainostilaa. Jos kustantamo ei mainostilaa juuri ostele, mitä järkeä lehden on tuhlata ruutia moiseen turhakkeeseen?
Bisneslakien ohella suhdetoiminta on toki ollut kirjallisuusmaailmassa aina tärkeässä roolissa. Olisi tärkeä henkilökohtaisella tasolla tuntea avainhenkilöt, ja saada joku tärkeä ja vaikutusvaltainen ihminen tahtomaan, että juuri minun pitäisi joka paikassa pullahtaa esille kuin korkki veden pinnalle. Mutta sitä mukaa, kun viimeisetkin pidäkkeet on purettu markkinatalouden tieltä, voi olla että suhdetoiminnan merkitys vähenee, ja rahan merkitys kasvaa entisestään.
Tekstit
Katselin saman ohjelman. Taas ihailin, miten hyviä parhaat nuoret ovat - tällä kertaa asiaansa paneutuvina ja täydelleen osaavina toimittajina.
VastaaPoistaJa taas ihmettelin, miten huonosti asiansa osaavat perustella ne, joiden työnsä puolesta pitäisi osata napakasti vastata heille esitettyihin kysymyksiin. Aivan avuton toistelija oli mainostoimistomies, eipä kummoisempi ollut Trendin toimittajakaan. Vai väheksyivätkö konkarit ja itsensä muiden yläpuolelle nostaneet "osaajat" nuoria teräviä lukiolaislikkoja?
Hehheh, jaksoin kyllä naureskella änkkääviä opettajiakin. Opetussuunnitelmassa on ollut ainakin 80-luvulta asti mediakasvatusta, luetun ymmärtämistä, kuvien lukemista. Kun haastateltiin rivioppilaita, ilmeni, että tieto/ taito mainonnan perusasioista oli suurin piirtein yhtä plus/ miinus nolla kuin opettajillakin.
Tilanne kirjallisuudessa on kait sama. Tunkiessani liki kirjoittamisen alkulähteitä törmäsin ensimmäiseksi juuri tähän ongelmaan josta kirjoitat. Sisäiset intrigit, kyräily ja solidaarisuuden puute johtavat siihen, että vain harva hyötyy. Avainhenkilöiden tuntemisesta on verinen kilpailu, pienimmistäkin näkyvyyden mahdollisuuksista käydään raakaa kilpailua. Olen monesti kiittänyt itseäni, etten nuorena lähtenyt rämpimään taiteen ansapolkuja.
Nyt juuri näyttää kyllä siltä, että markkinavoimat jyräävät viimeisetkin taiteen mahdollisuudet. Jaettavien palkintojen summat ovat naurettavia, sääntöjä muutetaan sopiviksi, kerran palkittu palkitaan yhä uudelleen. Kukaan ei kyseenalaista tuotteen laatua. Kuka sen tekisi?
Ajatteles, jos joku oikein hypetetty kirjailija, siis esimerkiksi kirjailija, äkkiä nousisi sanomaan: "Älkää aina minulle lykätkö mainetta, kunniaa ja rahaa. On niitä muitakin palkitsemisen arvoisia."
- Mistä tällaista syytettäisiin? Itsensä korottaisesta? Mainostempusta?
- Liisa -
Hei Liisa! Mulle tuli oikein raikas ja iloinen olo kun katsoin ohjelmaa. Ajattelin ttosiaan,ä tällaisiakin voisivat ajankohtaisohjelmat olla! Haastatellut opettajat vaikuttivat ihan siltä kuin ne olisi pinseteillä nyhdetty esiin jostain kotelosta. Miten sitä tosiaan voisi tuotesijoitteluun suhtautumista opettaa, jos ei ole koskaan kiinnittänyt tuotesijoitteluun itse huomiota eikä miettinyt mitä se on.
VastaaPoistaPeräti vaikea olisi kuvitella kirjailijaa älähtämässä jotain tuollaista. Lienee inhimillistä, että kun onni potkii, sitä ajattelee itse ansainneensa sen. Siksi vaikea myös sanoa, miten siihen suhtauduttaisiin. Se olisi niin tavatonta.
Katselin ohjelmaa abiturienttityttäreni kanssa. Hän on järkyttynyt opettajien kommenteista. "Mistä nuo reliikit on kaivettu?"
VastaaPoistaNuoret toimittajat olivat loistavia ja Trendin edustaja kertakaikkiaan ala-arvoinen.
Kirsti, juuri noin on todella kirjallisuusmaailmassakin. Pitäisi tuntea oikeat henkilöt ja rapsuttaa heidän selkäänsä. Rapsuttajia riittää yllin kyllin ja kateus on aivan valtaisaa.
En tiedä, kannattaako siellä rämpiminen ollenkaan.
Kun entinen kansanedustaja ja poliitikko ja rikkaan miehen puoliso Kirsi Piha päättää heittäytyä kirjallisuusihmiseksi ja ryhtyy päättämään siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta, kysyn vaan, onko tällaisella henkilöllä perspektiiviä ymmärtää jotain arkitodellisuudesta.
Ajattelen nyt lähinnä sitä, että kaikki F-ehdokkaat olivat todella sisäsiistejä ja sopivan porvarillisia kenen tahansa pikkurouvan tajuta.
Tämä meni nyt aiheen vierestä, anteeksi!
Hei Anonyymi, kyllä siellä rämpiminen varmaan kannattaisi, jos olisi sen luontoinen, että siellä pystyisi rämpimään. Minäkin välillä haikailen, että ryhdyn käymään kokkareilla ja ryhdyn tutustumaan ihmisiin, mutta turhaa haikailuahan se on, sillä minusta ei ole siihen. Kirjallisuus on hyvin toimeentulevan keskiluokan harrastus, ja keskiluokka nostaa esille kirjoja jotka sopivat keskiluokan makuun. Keskiluokan ohella on olemassa ryhmä ihmisiä, jotka eivät erityisesti harrasta kirjallisuutta, mutta lukevat paljon kirjoja. En ole ihan selvillä siitä miten suuresta ihmisryhmästä on kysymys, ja onko niitä vielä nuoremmissa ikäluokissa, vai onko ikäisteni ja vielä itseänikin vanhempien puuhaa. Nämä lukemista harrastavat sitten vain lukevat kirjoja, eivätkä ehkä niin kauheasti hyperventiloi kirjallisuuspalkintojen vuoksi. Kirsi Pihan harrastuksiin en osaa ottaa kantaa. Seurasin hänen kirjapiiriään joskus, mutta onkohan se jotenkin tipahtanut listaltani.
VastaaPoistaHyvä huomio, Kirsti! Esim. kosmetiikkapuolella tuo on ollut tiedossa jo iät ajat, mutta enpä ole tullutkaan ajatelleeksi asiaa kirjallisuuden kantilta, siinähän voi olla perää. Ainakin kun olen joskus ehdotellut juttuja niistä vähemmän näkyvistä kirjailijoista - vaikka jollain hyvällä tulokulmallakin - vastaanotto on ollut nihkeähköä tai ainakin jutuille luvattu tila on tupannut kutistumaan huomattavasti matkan varrella. Olen ajatellut että lehtiä myydään kai sitten vain jo valmiiksi julkuilla tyypeillä, tätä näkökulmaa en ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi.
VastaaPoistaVeikkaanpa, ettei ole moni muukaan tullut ajatelleeksi, enkä minäkään ennen kuin nyt, kun katsoin tuon ohjelman ja aloin miettiä mainosten ja kirjailijoiden välistä kytköstä medioissa.
VastaaPoistaEntisenä WSOY:läisenä haluan sanoa, etten tuollaista kytkyä kolmentoista vuoden aikana havainnut.
VastaaPoistaKirja-alaa ja mediaa ikäni seuranneena totean vielä, että WSOY:nkin vähemmän näkyvistä kirjailijoista tehtiin vähemmän juttuja. Media toimii omilla aika julmilla viidakon säännöillään ja niin markkinointikin.