keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Onko tuotesijoittelu avain kirjan menestykseen?

Ihan nopeasti Stig Larssonista. Olen nyt vähän edennyt kirjassa, ja pistin ylös pari asiaa, jotka tähän mennessä ovat häirinneet.

Kirjojen tuotesijoittelu. Miksi romaanissa pitää esitellä jonkin tietokonemallin erityisominaisuuksia ja teknisiä tietoja? Tuntuu kuin lukisin tietyn tietokoneputiikin tuotekatalogia. Sponsoroiko ko. laitevalmistaja kenties Larssonia, vai mistä tuulee? Elokuvat ja televisiosarjat ovat täynnä tuotesijoittelua, ja käsittääkseni sitä on juuri sen vuoksi, että firmat sponsoroivat näitä kulttuurituotteita. On tietenkin museaalista ärsyyntyä tällaisesta asiasta. Onkin oikeastaan aika kummallista itsekin lukeutua viihdekirjailijaksi, ja samalla vastustaa markkinatalouden tunkeutumista joka rakoon. Kieltämättä olen muidenkin menestyvien viihdekirjailijoiden kirjoissa joskus kiinnittänyt huomiota tähän tuotesijoitteluasiaan, ja heräsin miettimään, että siksikö he ovat suosittuja, että he tuotesijoittelevat? Kirjailija esittelee firmojen tuotteita kirjoissaan, ja nämä firmat vastalahjaksi hommaavat kirjailijalle näkyvyyttä? Tai jotain muuta sellaista. Näinkö se menee? Valaiskaa minua.

Toinen prostestinaihe on miksi tarina pitää katkaista paatoksellisilla luennoilla Ruotsin holhouslain epäkohdista 80-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen? Tällaisten asioiden pitäisi tulla esiin tarinassa, siinä mitä tapahtuu, ihmisten välisissä jännitteissä. Jos tällaisia asioita pitää luennoida, mennään yli siitä missä aita on matalin, ja romaani on minusta kömpelösti kirjoitettu.

Minulla on muutakin mutinan aihetta kirjasta, mutta ehkä pitää jättää sanomatta vielä tässä vaiheessa, koska en edelleenkään ole lukenut kirjaa loppuun asti. Kommentoin aiheesta sitten, jos joskus jaksan ahertaa Larssonin loppuun.

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Luin äskettäin yhden Lauren Weisbergerin viihdekirjan, joka oli ihan viihdyttävä, mutta varsinkin näissä amerikkalaisissa naistenkirjoissahan on joka sivu kirjavanaan tuotemerkkien nimiä. Aika usein ne toki on semmoista luxuskamaa, että joka lukijalla niihin tuskin olisi varaa.

    Jos kirjan pointti on tuoda tarinaan tuulahdus ylellisyyttä ja "jokanaisen haaveita" (kukapa ei haluaisi 5000 euroa maksavaa Vuittonin veskaa, paitsi minä :-p ) niin sehän kieltämättä toimii. Ehkä noi Larssonin nörttiunelmat on sitten samaa miehille suunnattuna? ;) Vaikka vähän omituiselta kyllä kuulostaa.

    Leffoissa tuotesijoittelu ei niin haittaa, koska jos päähenkilö käyttää tietsikkaa tai kännykkää, niin joku mallihan sillä pitää joka tapauksessa olla käpelöitävänä. Ehkä enemmän mua ärsyttää se, miten jossain realityohjelmissa (tai ainakin Huippareissa, toinen niistä kahdesta realitystä jota katson) on tuotemerkit sutattu näkyvistä. Onko ne sutattu siksi, ettei ko. firmat ole suostuneet maksamaan näkyvyydestä? Piilomainontasyytteitä siinä tuskin ainakaan pelätään, sen verran räikeästi Huippareissa esitellään kaikenmaailman meikkejä ja hiustuotteita.

    Toi Larsson kuulostaa koko ajan pahemmalta, onneksi en oo dekkari-ihminen niin ei tarvii miettiä viitsiskö yrittää lukea sitä vai ei ;)

    VastaaPoista
  2. Kirjassa siihen tosiaan jotenkin töksähtää, kun aletaan selittää että minkä merkkisiä farkkuja kiskotaan jalkaan, tai millaisella tietokoneella tehdään jotain hakkerointia. On Larssonissa silti puolensa, nyt kun olen lukenut sitä vähän pidemmälle. Minäkään en ole oikein dekkari ihminen, joten siksi ehkä olen niin kriittinen.

    VastaaPoista
  3. Minä luin kerran yhden Torey Hadenin kirjan, jossa juotiin koko ajan Dr. Pepperiä. Vielä nykyäänkin, kun näen kaupassa kyseisen juomatölkin, tulee mieleen Haydenin romaani. :D

    Lukiessa juoman alituinen aukisihauttaminen oli silti ärsyttävää.

    VastaaPoista
  4. Liekö Stig halunnut esitellä tietämystään kompuroista vai... toisaalta joku, jota esim. yllämainitut kiinnostavat tai jotain niistä ymmärtää voi saada lisää tietämystä tai teksti on uskottavampaa. Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
  5. Yhden maksutapauksen olen kuullut, Fay Weldonin The Bulgari Connectioniin sovittiin diili että korumerkki Bulgari piti laittaa nimeen ja mainita 12 kertaa kirjassa, hinta 18000 puntaa.
    Kirjaa ne ole lukenut, mutta herätti ilmeisesti keskustelua aikoinaan.

    Muuten, ainakin Stephen King on maininnut että laittaa niitä tuotemerkkejä kirjoihinsa että se maailma tuntuisi kouriintuntuvammalta, limsan sijasta ihmiset juovat Dr Pepperiä yms.
    Ja kai noita jotkut käyttävät myös ihan hahmo- ja tilannekuvauksina, juoko dekkari Jack Danielsia vai Glenfiddichia tai onko koti sisustettu Artekilla vai Ikealla.
    Ja ehkä jotain pienimuotoisempaa korvausta tuotesijoittelustakin saattaa joku saada.

    Ja silloin tällöin kirjailija innostuu vain selittämään ummet ja lammet tietokoneen ominaisuuksista tai holhouslainsäädännöstä, ja kustannustoimittaja ei ole ollut tarpeeksi tiukka punakynän kanssa.
    Huvittava huomio siitä kun lukee tarpeeksi Agatha Christietä niin huomaa että Damella oli selvästi jotain hampaankolossa perintöverosäädöksiä kohtaan, kun se mainitaan ainakin loppupuolen kirjoissa ihan jokaisessa. Joka kerta se on ohimenevä heitto, mutta aina se on siellä että "vaikka valtion perintöveron jäljiltä ei niin paljoa jääkään, niin vainajalta jäi silti sievä summa rahaa, tarpeeksi että joku voisi sen vuoksi murhata".

    VastaaPoista
  6. Heh Hdcanis, luulen että muillakin voi olla tuollaisia juttuja, jotka tunkevat kirjoihin. Itsekin tunnistan vastaavia perintöverosäädöstraumoja, joiden kanssa saan oikein tosissani vääntää, etteivät ne tulisi joka kirjaan.

    Kieltämättä limsa voi olla aika ympäri pyöreä termi, mutta en tiedä miksi nuo tuotemerkit tökkiävt. No, pitää vissiin hunteerata tätä asiaa.

    Anne, ehkä se tosiaan on kirjailijan tapa osoittaa että tietoa on ja täältä pesee.

    Seija, noiden aukisihauttelujen ja kahvittelujen kanssa tosiaan täytyy olla varovainen. Herkästi ne voivat alkaa ärsyttää. Omien kirjojeni kanssa olen joskus miettinyt juodaanko niissä liian usein kahvia.

    VastaaPoista
  7. Joo, ilman muuta Larsson on saanut näin käyttöönsä viimeistä huutoa olevat vempeleet. Eli kirjailijalla pitää olla myös bisnestajua ja myydä tekeleensä sisältö jo ennen kuin se on ilmestynyt.
    Harva vaan haluaa, osaa ja ennen kaikkea - kehtaa sotkea tekstimainontaa kirjaansa.
    Vaikka minustakin on joissakin yhteyksissä selkeämpää sanoa levikset kuin farkut, tai oivariini kuin voi-kasvisrasvasekoita.
    Pike

    VastaaPoista
  8. Juuri tuo holhouslaki-luku oli aikoinaan todella pahasti särähtävä kohta. Ajattelin silloin että Larsson on ehkä käsittänyt "infotainment" -käsiteen jotenkin väärin. Tai sitten se oli jonkinlaista uusbrechtiläisyyttä...

    VastaaPoista
  9. Hyryn Uunissa käytetään sanaa "levite" eikä esim. voi.

    Tahallaan.

    Kaikkea voi käyttää, tahallaan. Tuotemerkkejäkin, ne kertovat maailmastamme tai henkilöstä jotakin.

    VastaaPoista
  10. Pike, bisnestajua, ja kaikenlaista muutakin tajua. Huoh.

    Anonyymi 1, uusbrechtiläisyys ei tullut minulle mieleen, mutta jokin etäännyttävä efekti tuossa tosiaan on.

    Anonyymi 2, tuo on myös totta. Mutta silloin tuotemerkki ei pomppaa esiin tekstistä ja ala mainostaa ko tuotetta, vaan se tukee tarinaa, sen tyyliä, on osa sen luonnetta.

    VastaaPoista
  11. Ei kaikki tuotesijoittelu ole ollut kirjailijalle edullista. Hannu Salama kirjoitti kuinka Santtu Salminen oli voidellut kipeitä peräpukamiaan Emännän käsivoiteella ja sai kosmetiikkafirman vihaisena kimppuunsa.

    Sylvi

    VastaaPoista
  12. Hah, kuinkas nyt noin. Sehän oli mainiota mainosta ko. tuotteelle.

    VastaaPoista
  13. Hyvä idea tuo tuotesijoittelu. Tulisi virkistävä fantasiaromaani:
    Elena ihmetteli mistä Lauri Tähkän uusin hitti oikein alkoi kuulumaan. Se ei jotenkin sopinut hartaaseen tunnelmaan, joka vallitsi Tähtilinnan rauhoittumissalissa. Kas, äänihän kuuluikin tytön taskussa olevasta vaaleanpunaisesta Motorolan puhelimesta. Puhelin oli uusinta mallia ja hän oli maksanut siitä vain kaksisataakaksikymmentä euroa. Elena painoi puhelimen soittoäänen vaivaantuneena pois, kun karvamahakkaat alkoivat katsoa häntä paheksuvasti. Sitten hän nappasi ilmasta salmiakkisäteen ja maisteli sitä uteliaana. Sehän maistui ihan Fazerin salmiakkipastilleilta! Ehkä elämä mielikuvitusmaassa ei sittenkään ollut niin erilaista kuin Suomessa, Elena ajatteli tyytyväisenä. R-kioskeja hän kyllä vähän kaipasi, niistä kun sai niin helpolla ostettua Estrellan sipsejä. Nyt Elena joutui paistamaan itse omat perunalastunsa.

    VastaaPoista
  14. Leffojakaan ei nykyisin jaksa enää katsoa, kun tuotesijoittelu häiritsee koko ajan. Haa, tuo puhuu Nokiaan! Tuossa on Aallon maljakko! Taas kirjoitetaan MacBookilla!
    Toistettakoon vielä, että Larsson oli minusta kuolettavan ikävystyttävä, jotenkin niin kuin uuslukutaidottomille tehty, ja joka kerta, kun tekstimainonta pomppasi esiin, teki mieli lopettaa siihen paikkaan.
    Pike

    VastaaPoista
  15. Mac tietokoneet ovat tosiaan hyvin esillä elokuvissa, televisiosarjoissa ja kirjoissa. Onkohan kukaan ääneen missään maininnut tästä Larssonin tuotesijoittelusta? Eikö se häiritse lukijoita? Mutta ehkä me elämme niin läpikaupallisessa maailmassa, että tämmöinen on suurimmalle osalle ihmisiä ihan luonnollista.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!