Kirjastani tehdään pokkaripainos. Sopimus makaa keittiön pöydällä, en ole vielä saanut sitä allekirjoitettua, enkä lähetettyä postiin. Mutta tarkoitus olisi.
Pienestä pokkaripainoksesta ei paljon ole taloudellista iloa, mukava silti että kirjaa on myynnissä. Kuulin juuri eilen jonkun sanoneen, ettei näin traagisista asioista pitäisi kirjoittaa näin kevyesti, ja sellainen jää tietenkin mietityttämään.
Välillä menee pitkiä aikoja jolloin en mieti ovatko kirjani lukijoiden mielestä onnistuneita vai epäonnistuneita. Mutta sitten jokin ohimennen lausuttu kommentti nostaa epäilykset pintaan. Kirjoitan viihdettä, mutta teen sitä vakavista asioista. Onko tämä ratkaisu ollut epäonnistunut?
Toisaalta se ei ole ollut mikään ratkaisu, koska kaikki kirjani ovat syntyneet välttämättömyyden pakosta. Vaihtoehtoina on ollut kirjoittaa juuri nuo kirjat, juuri tuolla tavalla. Tai sitten ei kirjoittaa kirjoja ollenkaan.
Mutta välillä mietin olisiko kannattanut jättää kirjat kokonaan kirjoittamatta. Olisiko pitänyt etsiä itselleen jokin muu elinkeino. Ovatko ne maksaneet vaivan? Mitä pitäisi tapahtua, millaista palautetta pitäisi saada, miten monta kappaletta kirjan pitäisi myydä, että minulle tulisi varmuus. Kannatti nähdä vaiva. Kannatti kirjoittaa.
Tekstit
"Ei noin saa sanoa" - kommentti nostaa aina niskakarvani pystyyn. Tympeää olisi, jos pitäisi kirjoittaa vain miellyttävistä asioista.
VastaaPoistaNiin no. Eikö kommentit kerro enemmän lausujastaan kuin kirjan objektiivisesta oikeudesta olemassaoloonsa? Jollekin keveys on liikaa, toiselle juuri sopiva lähestymiskulma. Sen kun vain siedämme elämän jatkuvaa ristipainetta ja otamme osaa suloiseen kakofoniaan!
VastaaPoistaEn tiedä onko kirjoilla ikinä mitään objektiivista oikeutta olemassaoloonsa. Ne ovat olemassa siksi, että riittävän monet ihmiset tahtovat niiden olevan olemassa. Kirjoittaja, kustantaja, riittävän suuri määrä lukijoita. Jos lukijat sanovat, että ää, ei kiinnosta, lakkaa kirjan olemassaolo hyvin nopeasti.
VastaaPoistaNuo ovat makuasioita tosiaan, jotkut kokevat kevyen käsittelyn vakavasta aiheesta loukkavana, toisille se taas on mitä parhain käsittelytapa...
VastaaPoistaLueskelen parastaikaa Flannery O'Connorin kirjoitelmia joissa tämä kommentoi ihmisten kykyä lukea fiktiota ja myös mainitsee esimerkkejä mitä häneltä on toivottu ja mitä on yleisemmin toivottu kirjailijoiden kirjoittavan (tai spesifisemmin etelävaltiolaisten kirjailijoiden, tai katolisten kirjailijoiden, tai...)
Sieltä löytyy kaikki näitä klassisia "kirjoitit tällaisen hahmon, miksi väität että kaikki tämän osavaltion asukkaat varastavat naisten puujalkoja?" kysymyksiä ja oletuksia...
Hahhaa, ehkä minunkin pitäisi lukea tuo O´Connorin teos, kuulostaa lupaavalta. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaVaikka taloudellinen onni ei välttämättä kartu pehmeäkantisella, on sen saaminen hyllyyn hieno saavutus. Se nostaa nimeäsi esille, ja voihan kirjoittaja aina aktivoitua tekemään enemmän pr-työtä, nostaakseen myös arvoaan hahmoaan kirjailijana, pikemminkin kuin taidetyöllään, eikö? Enemmän nähtyä arvoa, enemmän myyntiä.
Aina se ei ole sisällöstä kiinni.
Mutta ihanaa, että tunnut välittävän siitä.
Se on tärkeää.
Ainakin minusta.
Onnea!
-T
Luin Pappia kyydissä syksyllä samoihin aikoihin kun kiduin urasinkokurssilla ja voin vakuuttaa omasta puolestani, että kyllä kannatti kirjoittaa ja kannatti myös lukea. Teki mieli itkeä ja nauraa kun lukiessa törmäsi samoihin asioihin, joista taitetaan peistä myös kirkollis-uskonnollisilla areenoilla. Oli myös helpompi hengittää (ymmärtänet mitä tarkoitan). :)
VastaaPoistaVälttämättömyyden pakosta minunkin tekstini ovat syntyneet. Joku sanoo että minun täytyy kirjoittaa esimerkiksi aiheesta Turun linnan historian merkkitapahtumat. Ja niin minä alan kirjoittaa, mutta sitten alan tuntea ahdistusta, sillä tapahtumilla on syyt ja seuraukset, ei pelkät luettelot riitä. Tai onhan luetteloissakin jotain itua, sehän on hyödyllinen jopa itselleni. Alan tehdä ja sitten turhaudun, kunnes muistan, että olen kirjoittanut Ninan kanssa Turun linnan loiston ajan. Kirjan olemme tehneet ihan vapaaehtoisesti kiinnostuksesta menneisyyteen, välttämätöntä kuitenkin oli se tehdä. Siis aiheesta on jo kirjoitettu. Mikseivät hyvänen aika ihmiset ota kirjaa käteensä ja lue. Ai niin, eihän sitä saa mistään muualta kuin tilaamalla netistä. - Tämä taisi mennä vähän asian vierestä ja onhan minulla omakin blogi. Mutta ihan välttämätöntä on ollut kirjoittaa, niin on.
VastaaPoistaOnnea pokkarisopimuksesta! :) Sehän tarkoittaa, että kirjasi elää yhä ja voi hyvin, tällaisina aikoina se on jo jotain, kun jatkuvasti puhutaan että kirjan elinkaari kestää keväästä jouluun ja päätyy sitten -80% alennuspöydälle ja siitä unohdukseen...
VastaaPoistaMun mielestä Pappia kyydissä oli muutakin kuin viihdekirja, jos viihteellä tarkoitetaan sellaista joka hymyilyttää läpi tarinan eikä edes hipaise mitään elämän ikäviä puolia. Ja jos taas ajatellaan että "viihde" on naisille suunnattua ihmissuhdekirjallisuutta, silloin se oli viihdettä, mutta vakavaa ja taidokasta sellaista.
Minä ainakin olen iloinen, että olet kirjoittanut juuri noita kirjoja :)
Niin, paljon onnea tulevan pokkarin johdosta. Sehän on trilogian ensimmäinen osa, joten on tiedossa pokkareita lisää.
VastaaPoistaKiitokset onnitteluista T.M. Lahti, ja hauska saada sinut tänne vieraaksi. Osut naulankantaan, kun ehdottelet tuota PR työtä, sen tärkeyteen olen itsekin herännyt, vaan oi voi, kun välillä tuntuu, että kaikki PR vahvuudet ovat taaksejäänyttä elämää. Mutta ehkä se tästä!
VastaaPoistaHei Helena, mukavaa jos kirja auttoi hengittämään, se on parasta palautetta mitä voi saada:-)
Salme, sinä olet myynyt itsesi kaupungille, siksi et miettinyt kirjasi markkinointia silloin aikanaan. Sinulla ei ole aikaa tosissasi paneutua markkinointikysymyksiin. En oikein kestä tätä aihetta, kun alkaa ottaa heti niin valtasti pattiin.
Anu, en tiedä miten hyvin kirja voi, mutta jotain henkitoreissa kitumista nyt kuitenkin vielä hetken. Niin, se kai on määrittelykysymys, että mitä kukakin viihteellä tarkoittaa. Että onko siinä muuta eroa, kuin se että hämärät kirjat ovat taidetta, ja helppotajuiset viihdettä.
Ajattelin muutama päivä sitten Helsingin rautatieasemalla, että Kirsti Ellilän kirjoja pitäisi olla myös täällä myytävänä. Juuri tuo kirja. Ehkäpä kohta on.
VastaaPoista"Kioski- ja lentokenttäkirjallisuus" ei ole haukkumasana, vaan kertoo siitä, että kirjailija on tehnyt romaanistaan lukijaystävällisen.
Luen juuri välipaloiksi siitä, miten Agatha Christie, lukijaystävällisten kirjojen kuningatar, toimi. John Curran: "Agatha Christie's Secret Notebooks" . Hyvin epäjohdonmukaisesti, mutta taloudellisesti (mm käytti samoja juonia eri kirjoissa naamioiden ne taitavasti.), raapusteli suunnitelmiaan kouluvihkoihin, joita kertyi iso läjä. Suunnitteli kirjoja tiskatessaan ja laittaessaan ruokaa arkeologeille Mesopotamiassa, mm Aapeli Saarisalolle, joka kertoi minulle, että Agatha oli "mukava naisihminen", ihmetteli, miksi kyselin Mullivanin rouvasta.
Agatha jaksoi istua pöytänsä ääressä niin kauan, että kukin kirja tuli valmiiksi. Tehkäämme samoin.
Tämä on onnittelu, joka harhautui..
Kannatti kirjoittaa, koska et voi olla kirjoittamatta! (mutta pokkareista saatava rahallinen korvaus on sairaan naurettava, tosiaan...)
VastaaPoistaPike
Niin Anna, se pokkari kai pitäisi tosiaan saada myyntiin jonnekin, missä massat liikkuvat, ja massan joukosta voisi löytyä joku joka iskisi siihen silmänsä ja ostaisi pois kuleksimasta.
VastaaPoistaPike, no tuossa mielessä kannatti joo:-) Mutta siltikin jää vielä se kysymys, että olisiko vielä kannattavampaa ollut mennä hoitoon.
Kiitos kun kirjoitit tämän kirjan! Laskin sen juuri käsistäni (onneksi voin lohduttautua sillä että sarjaa riittää vielä kahden kirjan verran). Tunnen säätiön touhuja sisältä päin ja täytyy sanoa että tekstisi osuu nappiin! Matleenan torjutuksi tulemisen tunteet "ystäviltä" tukea hakiessa, naisen tyhjäksi selittäminen syntisyydellä, tasapainoilu suhteessa joissa kiintymys ja tukahtumisen tunne vuorottelevat... Hämmentävän osuvaa tekstiä, aivan kuin itse olisit ollut "sisällä".
VastaaPoistaHienoa, että kirjastaon julkaistu pokkari ja se voi päätyä useampien luettavaksi.