Palkintosummilla on käsittääkseni eroa 4000 euroa.
Jos Ars Fennica ei olisi osunut samalle päivällä, Junior Finlandia olisi voinut saada vähän enemmän huomiota, ehkä.
Kummalla mahtaa olla suurempi vaikutus ihmiselämään, nykytaiteella, vai lastenkirjallisuudella? Kumpi on vaikuttavampaa? Epäilen vahvasti, että vaikka Kiasman kävijämäärät voivat olla suuria, ja moni ehkä kävelee läpi huoneen jossa Sandisonin sanat seilaavat seinissä ja katossa jonkin tietokoneohjelman mukaan, niin lastenkirjallisuus peittoaa modernin taiteen vaikuttavuudessa mennen tullen.
Joten kysymys kuuluu, miksi uutistoimituksissa vallitsee niin voimakas konsensus sen suhteen, että nykytaiteen palkinto on suurempi uutinen kuin lastenkirja? Haluaisin ymmärtää.
Minun verovarojani saa kyllä käyttää Kiasman ylläpitämiseen, ja olen itsekin käynyt siellä muutaman kerran. Minä vain en ymmärrä, miksi ne siellä esiteltävät teokset ovat tärkeämpiä kuin lastenkirjat. Johtuu ehkä siitä, etten tunne ketään, joka olisi kokenut saavansa niistä teoksista tärkeitä rakennusaineita elämäänsä. Sen sijaan tunnen ja tiedän valtavasti ihmisiä, joille lapsuudessa luetuilla kirjoilla on ollut koko elämälle suuntaa antava merkitys.
Kävi muuten niin, että kun makasin flunssahalluissani sohvalla, puhelin soi, ja joku kysyi saisiko hän puheessaan siteerata blogikirjoitustani tilaisuudessa, jossa FJ jaetaan. Puhuimme siinä hetken lastenkirjallisuuden asemasta ylipäätään. Voi olla, että innostuin saarnaamaan. Joka tapauksessa unohdin, jälleen kerran, ottaa nimen ylös, ja varmistaa olinko ymmärtänyt oikein. Voi olla, että puhelinsoitto oli pelkkä hallusinaatio sekin. Eihän minulle juuri kukaan ikinä soita.
Tekstit
Minä näin eilen kaksi kertaa uutisista FJ-palkintojaon, YLEN kuuden uutisissa on kulttuuriosio, jossa se näytettiin, samoin puoli ysin uutisissa. Voittajaa haastateltiin.
VastaaPoistaMinä soittaisin sinulle, jos tykkäisin puhua puhelimessa!
No, onneksi on tekstarit ja s-posti.
Minäkin soittaisin, jos tykkäisin puhua puhelimessa :)
VastaaPoistaOlispa ollut kiva kuulla se puhe, jossa tuota hienoa postausta siteerattiin! Kerro nyt edes kuka se oli? ;)
Joo, lapsuuden kokemusten merkitys (muutenkin kuin vain lukemisessa) kyllä teoriatasolla tiedetään ja tunnustetaan, vaikka käytännössä niiden tietojen pohjalta toimitaan ihmeen vähän... Kiasma on kyllä jännä paikka, mutta enimmäkseen olen siellä ihan hoomoilasena. Jotkut lapsuudessa luetut kirjat sen sijaan aiheuttaa yhä tunnemyrskyjä vaikka vain pelkkinä muistikuvinakin.
PS: Jatkuuko sullakin flunssa vielä? Tää on ihan karsea tauti. Nyt en saa enää edes nukuttua, kun yskittää niin pirusti >:(
Onneksi olkoon, Kirsti. Kyllä vain, Anna Baijars, Kustannusyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, aloitti puheensa kommentilla blogistasi. Se oli varsin vaikuttava ja hyvä aloitus! Ollos ansioituneesti ylpeä!
VastaaPoistaHerra Giljotiini piti myös aivan loistavan puheen, mutta hän ei siteerannut sinua.
Aha, kiitos tiedosta Raili! Ja muuten, taas varmistui ajatus, joka on käynyt mielessä aikaisemminkin. Tämä blogi on suurenmoisinta, mitä olen kirjallisuusmaailmassa saavuttanut. Nyt blogini on siis päässyt jo FJ jakotilaisuuteen!
VastaaPoistaAnu, asenteiden ja tekojen välinen ristiriita lienee varsin tunnettu probleemi kaikkialla ihmisyhteisöissä. Juhlapuheissa hehkutetaan, käytännössä ei tapahdu mitään. Mulla flunssa on kyllä mennyt huomattavasti parempaan suuntaan, mutta puhe on vielä ihme honotusta ja nenästä tursuaa jotain, joka tuntuu valuvan aivoista asti...
Susu, arvelinkin että kyllä FJ:kin johonkin väliin on päässyt. No onhan se lohdutus sekin, että soittaisit minulle, jos ylipäänsä soittelisit puhelimella ihmisille.
Lastenkirjallisuushan voi olla hyvin oivaltavaa ja rehellistä. Kiasmasta tulee mieleen se "kallis homerakennus, jossa pyöritetään spermaa tehosekoittimessa". :/
VastaaPoistaSullapa mainioita hallusinaatioita...;). Seuraava hallusinaatio voisi olla FJ palkintoehdokkuus tai palkinto. Eikö?
VastaaPoistaSanoit kyllä hyvin. Lastenkirjallisuus ei ole mikään vähäpätöinen kirjallisuudenlaji, se sopii hyvin monenikäisille aikuisille.
Hyvä kirjallisuus toimii kuin lääke: se on terveysvaikuuteista.
Hahhaa Anne, sinulla on jäänyt Kiasmasta mieleen täsmälleen sama näytttely kuin minulla? Ja sitäkin aikanaan esiteltiin ahkerasti television uutislähetyksissä. Joku voisi kyllä kertoa ko. näyttelyn merktyksestä, olen pelkkänä korvana.
VastaaPoistaHirlii, terveysvaikutteista nimenomaan. Noista palkintohallusinaatoista pidättäydyn, mutta hienoahan se on kun edes tuommoisessa yhteydessä mainitaan.
Joskus Kiasmassa yhtyy kirjallisuus ja taide hedelmällisesti kjeh kjeh, esimerkiksi silloin kun siellä oli Palsan retrospektiivinen näyttely. Videoesityksessä se se yks näyttelijä oli oikein vaikuttava. Kirsti on aina ollut todella vaikuttava netissä, ei silti ettei olisi muutenkin. Baijars on oikeestaan aika ihkun näköinen myös.
VastaaPoistaPV
Peter on aina ymmärtänyt naiskauneuden päälle.
VastaaPoistaVoi kun kuulisitte lastenkirjallisuutta arvioivan jonkun, joka on siihen yhtä monipuolisesti perehtynyt siihen kuin sinä ja kommentaattorisi nykytaiteeseen...
VastaaPoistaMiksi tämmöinen vastakkainasettelu? Kitkerää.
Anonyymi, vastakkainasettelu syntyi uutisista. Mietin miksi Ars Fennica on suurempi uutinen kuin Finlandia junior, sehän oli tämän postauksen tarkoitus? Ja toisin kuin kuvittelet, me lastenkirjat kuulemme aivan jatkuvasti ihmisten arvioivan lastenkirjallisuutta paljon pienemmillä tiedoilla kuin mitä minulla on modernista taiteesta.
VastaaPoistaJaaaa... minä olen notaarannut vain FJ:n. Muusta en ole nähnyt enkä edes kuullut. Taidan olla valikoiva. Vai olisiko sillä vaikutusta, että minulla ei ole kuvalaatikkoa?
VastaaPoistaSinä et tiedä mitään uutisten pakkosyötöstä, jos kerran olet laatikotta. Onnittelut reippaudesta!
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaeikö täällä puhuttu huomion määrästä, jota taiteenlaji saa? Ei laadusta. Kirjallisuudessakin haukut Hesarissa on arvokkaampaa kuin ei mitään mainintaa.
Hyviä pointteja tässä blogitekstissä! Lastenkirjallisuuden merkitystä ja taiteellista arvoa toisinaan vähätellään, ja se on surullista. Minun elämääni lastenkirjat ovat vakuttaneet aivan valtavasti - niin lapsena kuin aikuisenakin luetut!
VastaaPoistaLainasin muuten, Kirsti, kirjastosta yhden Sisu-kirjan. Kirjoitan siitä blogiini, kunhan ehdin. :)
Ja kiitos mielenkiintoisen oivaltavasta Mangopuu-tekstistä omassa blogissasi!
Niin, minustakin lastenkirjallisuuden merkitys ei oikein pääse ulos juhlapuheista käytäntöön.
VastaaPoistaSisupostausta jään odottamaan:-)
Mangopuu herätti paljon uskontofilosofisia kysymyksiä, joita hiukan tuli sivuttua kommenttilaatikossa. Olisi ollut kiinnostava käydä selkeämpää uskontodialogia aiheeseen liittyen, mutta elämänkatsomukselliset asiat niin herkästi syttyviä, joten pidin sordiinoa päällä...