Ehkä kirjat silti jotenkin ovat kantaneetkin, muutenhan olisi ollut aika mahdoton elää tässä ammatissa 16 vuotta. Mutta aikamoista kädestä suuhun elämistä tämä on ollut. Hirvosen Hannun kanssa kyllä puhuttiin siitä, että eihän tätä hommaa mihinkään vaihtaisi, ja että monesta asiasta olemme valmiit tinkimään, jos vain saa jatkaa tässä hommassa. Mutta silti, ei kirjailijan kannattaisi kyllä luottaa siihen, että kirjat kantavat, vaan pitäisi tehdä vähän peeärrää myös.
Joiltakin se peeär käy luonnostaan. Ihmiset jotka ovat positiivisia, ja joiden on helppo mennä vieraiden ihmisten joukkoon ja tutustua uusiin ihmisiin, luovat huomaamattaan tärkeitä suhteita, jotka auttavat heitä eteenpäin uralla. Minä taas olen itsetuntovammainen mörökölli, ja olen siksi ajatellut ettei paljon auta uraani vaikka menenkin joskus jonnekin, koska silloin minä yleensä vain itken jossain nurkassa sitä miten kukaan ei ole kiinnostunut kirjoistani.
Mutta kummallista kyllä, olen huomannut, että nurkassa itkeminenkin voi olla parempi strategia kuin pysyä vain kotona ja odottaa, että milloin joku arvovaltainen ihminen ymmärtää miten hienoja kirjoja kirjoitan.
Tekstit
Minunkin ammatissani olisi suhteiden luominen ja itsensä esille tuominen tärkeää. Mutta kuinkas ollakaan - minäkin olen sellainen itsetuntovammainen, joka säikähtää isoja massoja ja huomion keskipiteenä olemista. Hommat kyllä sujuvat, jos porukka on pieni, mutta vähänkin isommassa joukossa tulee ahi.
VastaaPoistaJoooo... Täällä yksi mörökölli, en saa lähdettyä K-liiton kekkereihin. Tosin on mulla jonkinlainen verukekin, remontin loppukatselmus on tänään eikä ne oo vieläkään ehtineet meidän kämppään, ja mun pitäis rähjätä niille pattereista.
VastaaPoistaLisäksi, koska olen Vaaka, oon veivannut eestaas koko päivän: Lähden, en lähde, lähden, en lähde. No nyt ollaan siinä pisteessä etten enää EHDI. Ja kumminkin vähän harmittaa, siellä vois olla oikeesti ihan kivaa, varsinkin jos on tuttuja. Lisäksi olisin saattanut tutustua johonkin tyyppiin, joka vois vaikuttaa mikropromillen verran mun apurahamahiksiinkin (tai sitten heikentänyt niitä entisestään, jos/kun olisin onnistunut möläyttämään jotain tyhmää tai epäkorrektia).
Jep, parempi pysyä kotona :)
Onpas tähän vaikea vastata niin, ettei sorru esittelemään omia sosiaalisia ongelmiaan. (Eikä se onnistunutkaan ennen kuin olin kirjoittanut pari laajaa ja erittäin epäkiinnostavaa harjoitusvastausta.)
VastaaPoistaLyhyesti: tuntuu hirveän epäreilulta ajatukselta, että kirjailijan pitäisi olla rakastettava seurahenkilö ja oman itsensä pr-henkilö, jotta hänen kirjansa saisivat huomiota, myyntiä, arvostusta. Olet silti varmasti oikeassa. (Toivon, ettet olisi, mutta toive lepää hyvin hataralla faktapohjalla.)
Terv. Sari P.
Varjo, mulla sama juttu, ja olen ajatellut, että täytyy sitten vain olla tyytyväinen siitä, että edes pienissä porukoissa yhteistyö sujuu.
VastaaPoistaAnu, tuo eestaas veivaus sujuu kyllä aivan loisteliaasti minultakin, vaikken vaaka olekaan. Mitä tuohon kokoukseen tulee, niin niitä on vastaisuudessakin, että silloinkin ehkä vielä ehtii.
Heh Sari, olisit nyt vaan esitellyt muutaman sosiaalisen ongelmasi:-)Niin, kyllä joku kirjailija varmaan edelleenkin voi menestyä olematta pr-henkilö, mutta paljon pienemmällä todennäköisyydellä vaan. Ja se mörököllimpi kirjailija kuitenkin tarvitsee sitten sen jonkun ulkopuolisen, joka jostain, ties mistä syystä päättää ryhtyä mörököllin pr-henkilöksi. No kustantaja tietysti on joskus ennen vanhaan hoidellut niitä hommia.
Sari: jos olet pee niin kuin Peltoniemi, niin tykkäsin kovasti Hämärän rengistä! (ks linkki nimeni takana)
VastaaPoistaKiitos! Sallan linkki itse asiassa viekin muistoon info-tilaisuudesta, jossa minun olisi pitänyt olla sulavasti itseni pr-henkilö. Istuin kahden amerikkalaisen kirjailijattaren keskellä. He olivat erittäin hauskoja ja teräviä ja hyvin puheliaita. Kun sain lopulta oman esittäytymisvuoroni, sieltä tuli suunnilleen seuraavanlainen korahdus: "Hei! Olen suomalainen lasten- ja nuortenkirjailija. Olen lähes mykkä."
VastaaPoistaSari P.
Siis sieltä tuli = suustani tuli.
VastaaPoistaSari P.
Hahhaa, hyvä tarkennus. Ehdin jo pohdiskella, että mistä tuli:-)
VastaaPoistaMainittakoon vielä, että minua siellä tilaisuudessa ei häirinnyt kirjailijoiden esiintyminen tai esiintymättömyys, mutta ihmettelin kovasti paikalle vaivautunutta toimittajakuntaa. Kovin olivat hiljaista väkeä! Eikös se työnjako mene niin, että toimittajien pitäisi aloittaa keskustelu kyselemällä jotain, jotta arvon kirjailijat sitten voivat jotain vastata. :)
VastaaPoistaNo tilaisuuden jälkeen Hesarissa ilmestyi toisen amerikkalaisen fantasiakirjailijan pitkä haastattelu, joten kaipa se Hesarin toimittaja vaan säästeli omia kysymyksiään kahdenkeskiseen tilanteeseen. Tai jotain.
Voihan se olla, että toimittajilla on jo valmiiksi mielikuva siitä kenestä ja mitä he aikovat kirjoittaa, joten kyseleminen voisi turhaan sotkea omat selkeät kuviot.
VastaaPoistaTämä oli taas tuhmasti sanottu, mutta tuollainen ajatus joskus hiipii mieleen. Kiire ja asioiden tulva ehkä vaikuttaa toimittajiin.