Nyt pukkaavat jo ensi syksyn kirjat päälle, joten on käytävä käsiksi kirkkotrilogian kolmanteen osaan, joka on kirjoitettu naispappeutta vastustavan Auliksen näkökulmasta. Hänellä on intohimoinen ja rikas sisäinen elämä, joka kiinnostaa hänen lähipiirinsä naisia, ja tarjoaa siis kaikenlaista tarinanaihetta. Käsikirjoitus vaatii kustannustoimittajani mielestä vielä viilaamista, kahvia siinä juodaan ihan liikaa. Suomeksi tuo kai tarkoittaa, että hän pitää kässäriä tylsänä. On siis edessä vielä totinen uurastus, jos aion saada tarinasta hyvän. Tarkoitus on myös huolehtia siitä, että kirja on itsenäinen teos, eikä vaadi edellisten osien lukemista ollakseen nautittava.
Sivumennen sanoen otan sitten vastaan viestintä- ja markkinointivinkkejä, että kuinka saadaan myytyä tällaisesta aiheesta kirjoitettu romaani, ja sen siivellä mielellään tietysti vielä muutama kappale kahta edeltävääkin osaa. Keksiessäni tämän naispappeusaiheen kuvittelin, että kirjaani lukisivat laiskanpulskeat tapakristityt, jotka saisivat viihdyttävässä paketissa tietoa siitä miksi naisten pappeus, tai homoseksuaalisuus jaksaa vielä puhuttaa tällä vuosituhannella. Mutta palautteesta päätellen kirjaani ovat lukeneet lähinnä kirkon työntekijät ja/tai heidän puolisonsa, tai sitten elämäntapapakanat.
Mutta nyt siis käyn työhön kiinni. Hiukan pelottaa avata dokumentti, joka on avattu viimeksi elokuun puolivälissä. Mitähän siellä tulee vastaan.
Tekstit
"kirkkotrilogian kolmanteen osaan, joka on kirjoitettu naispappeutta vastustavan Auliksen näkökulmasta"
VastaaPoistaOoo, erittäin kiinnostavaa! :) Syksyä odotellessa...
t. elämäntapapakana ;)
Lohduttakoon se, että Stieg Larssonin hehkutetussa trilogiassa (josta olen samaa mieltä kuin sinä) KEITETTIIN KAHVIA KOKO AJAN. KOKO AJAN. Ne eivät saaneet mitään tehtyä ilman kahvia.
VastaaPoistaOn pelottavaa avata vanha käsikirjoitus, tiedän, kun olen joulun alla muokannut 2,5 vuotta sitten tekemääni... Mutta toisaalta se on lahja. Pääset lukemaan tekstiä "vieraan silmin".
Anu:-)
VastaaPoistaKaisa, kiva kuulla mielipiteesi Larssonista.
Niin, kyllä sitä tosiaan tekstiään uusin silmin katselee kun on vettä saanut välillä virrata joessa.
Yritä saada kolmannen kirjan jälkeen haastattelu kirkkojen lehtiin sekä jo nyt heti naistenlehtiin vasta tapahtuneen kirkkokohun varjolla... Kyllä ihmisiä kiinnostaa. Lisäksi lähetä arvostelukappaleita yllättävillekin tahoille, siis jos kustantaja ei sitä tee. Vaikka ET-lehteen tai Vivaan, (en tarkoita, että aihe olisi iäkkäämmille ihmisille, mutta heillä on aikaa pohtia tällaisiakin asioita enemmän kuin työelämässä olevilla), yritä päästä radio Deihin haastateltavaksi jne. Valtavirtamedioiden lisäksi. Palaan, jos tulee muita ideoita mieleen :D
VastaaPoistaAah, kiitos mielenkiinnosta Hanna. Niin noi liberaalimmat kirkolliset mediat ovatkin ystävällisesti pitäneet edellisiä kirjoja esillä. Deissäkin olin just mennäsyksynä.
VastaaPoistaMinulla on menossa vähän samanlainen vaihe.
VastaaPoistaPiti kuitenkin yrittää, vaikka olivatkin siis jo kokeiltuja ideoita :). Jos ei näillä yllä olevilla, niin tee sitten joku Martin Luther tyyppinen tempaus ja naulaa kirjasi Turun tuomiokirkon oveen?
VastaaPoistaHanna se jaksaa tuota ikärasismia: ei me kaikki haudan partaalla horjuvat olla kiinnostuneita uskonnollisista asioista tippaakaan. Sitäpaitsi yli kuusikymppisiä on työelämässä pilvin pimein, ei ole aikaa eikä kiinnostusta pohtia ikuisuusasioita.
VastaaPoistaKirstin aihepiiri on varmasti sellainen, joka jakaa lukijoita. Markkinointi siis kannattaa tehdä täsmätyönä niille, joita papit ja kirkot ja homojen mahdollinen synnillisyys jotenkin kiinnostaa.
Miksi rajata yksi alue pois kirjallisuudesta? Sehän on ahdasmielistä, vaikka sen tyylin ahdasmielisyys on muodikasta Suomessa nimenomaan kirjallisissa piireissä.
VastaaPoista"Haudan partaalla roikkuvat" lukevat myös murhista, vakoilusta, sodasta, nuorten seurustelukiemuroista, lesboista, homoista, avioliitto-ongelmista jne, joita lähinnä käsitellään suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja näytelmissä. Tavallinen lukija ei ole ahdasmielinen, vaan utelias.
Monet suurimmista kaunokirjallisista tuotteista, esimerkiksi vanhoista klassikoista ovat syvällisesti uskonnollisia teemaltaan: Quo Vadis, Jumalainen näytelmä, Dostojevskin ja Waltarin tuotanto - luettelo on pitkä.
Myös huumoria löytyy kuten Isä Camillo -kirjat, jotka ovat suosittuja myös elokuvina.
Uskon, että muissa maissa on myös korkeatasoista uskonnollista naisten viihdekirjallisuutta, ja sitä luetaan. Meillä kustantajat pelkäävät, että ateistit suuttuvat.;)
Minulle on kyllä ollut yllätys, että kirkollisia teemoja käsittelevät viihderomaanini ovat joidenkin mielestä jotenkin kovin epätoivottavia nimenomaan aiheensa vuoksi. Tietysti jokaisen kirjan olisi syytä löytää kohderyhmänsä, mutta että näiden kirjojen kohdalla se olisi jotenkin erityisen tärkeää, ja että vain hikipinkouskovaiset voisivat olla kiinnostuneita, on tuntunut oudolta. Mutta voihan se olla niin, en tiedä, en tunne ihmisten mielenliikkeitä riittävän hyvin. Nämähän eivät ole erityisen uskonnollisia kirjoja, vaikka kirkkoa käsittelevätkin.
VastaaPoistaLisään vielä, että en käsittääkseni ole ikärasisti :)- ystäväpiiriini kuuluu yli kuusikymppisiä ihmisiä, enkä pidä heitä mitenkään rajoittuneina, päin vastoin. En siis mielestäni viitannut kommentillani siihen, että iäkkäämmät ihmiset olisivat tylsempiä kuin muut? Siinä tapauksessahan pitäisin Kirstin kirjan aihetta jotenkin tylsänä?
VastaaPoistauseinhan on niin, että jos joku aihepiiri ahdistaa itseä, kuvittelee muiden tarkoittavan kommenteillaan juuri sitä, mitä itse pelkää?
Ajattelisin asian niin päin, että Suomessa on yhä enenevissä määrin pian eläkkeelle jääviä ihmisiä, joilla on kiinnostusta ja innostusta ja myös rahaa käytettävissään kirjojen ostoon. Jos heidän mielenkiintonsa saa heräämään, kyseessä on paljon suurempi voitto, kuin jonkun kymmenen kolmikymppisen kiinnostuksen herättämisessä, noin esimerkkinä.
Olisi lisäksi kiva kuulla, mitä tarkoitti kommentti: Hanna se jatkaa ikärasismilla?
@Kirsti: itse en ainakaan viitannut nk hikipinkouskovaisiin kommentillani, vaikka heitäkään vastaan minulla ei ole mitään. uskon, että näitä uskonnollisia kanavia seuraavat myös muut. Erityisesti kirkkojen paikallislehtiä lukee varmasti suuri osa kaupunkilaisista, tai ainakin Vantaan Lauri oli mielestäni sellainen lehti, jota luki mielellään ihan tällainen "tavallinenkin" ihminen.
oho ei se ollutkaan jatkaa vaan jaksaa, sori :D
VastaaPoistaHanna, ei se hikipinko ollutkaan suunnattu kenellekään tässä blogissa kommentoineelle. Olen vain törmännyt netissä joihinkin keskusteluihin, joissa olen nähnyt kirjaani kritisoitavan pelkästään sen aiheen perusteella, siis ettei olisi pitänyt kirjoittaa tällaista kirjaa, ja sitten perään vielä vannotukset, että minähän en tällaiseen kirjaan koske, enkä lue takakansitekstiä enempää. Että tämä on pistänyt miettimään. Vantaan lauri, samoin kuin Kirkko ja kaupunki ovat kivasti esitelleet kirjani aikanaan. Sen sijaan tämä turkulainen Kirkko ja me ei aio koskea kirjaani tikullakaan, se on tässä vähitellen tullut selväksi. Mutta ehkä voisi muiden seurakuntayhtymien lehtiä vielä lähestyä, mutta noissa pakkaa olemaan vähän sitä ongelmaa, että myös vakaumukselliset kristityt voivat karsastaa sitä, että näin vakavista asioista tehdään huumoria. Täsmälleen samaa mieltä eläkkeelle jäävien ostopotentiaalista. Kiinnostavat kovasti minua noin niin kuin kohderyhmänä.
VastaaPoistaAhaa. Onko sinulla ollut omia sivuja näille kirjoille? Ei varmaan olisi pahaksi olla omat esittelysivut, joissa olisi kunkin alkuluku. Ja näistä linkki facebookiin ja meidät FB kaverit mainostamaan? Usein joku aihe voi "pelottaa" lukijoita, mutta kun pääsee "maistamaan", kirja voisi viedä mukanaan. Okei, tiedät kyllä nämä itsekin, mutta katsoin juuri kotisivuiltasi ja siellä ei ainakaan alkulukuja näy? Eikö voisi olla ihan oma sivunsa vaikka blogspotissa vain näille?
VastaaPoistaVarmaan voisi olla oma sivu, jos nyt ei joka kirjalle, niin trilogialle. Mutta meinaatko, että ihmiset jaksaisivat lukea alkulukuja netistä? Olen ollut skeptinen sen suhteen, koska en itse lue mitään postimerkin kokoista pätkää pidempää juttua netistä.
VastaaPoistaOlen huomannut, että jotkut kirjailijat ovat tehneet päähenkilöilleen fb profiilit, mutta eivät ne näytä mitään valtavaa fanijoukkoa keränneen. Kun keksisi jonkin hauskan somejipon, niin sitä yrittäisin heti.
juu en usko noihin FB profiileihin, mutta alkulukuihin uskon. Ainakin jos ne eivät ole liian pitkiä...
VastaaPoistaVilkaisen aina Amazonissa kirjan sisälle, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Sisällysluettelosta ja muutamasta sivusta sieltä täältä saa jo jonkin käsityksen kielestä ja tyylistä. Alkuluvun sijaan ottaisin maistiaisiksi jonkin kohdan, jonka voisi olettaa herättävän myös vähän vastahankaisen lukijan kiinnostuksen.
VastaaPoistaHannan ehdotus kirjan/kirjojen naulaamisesta Turun tuomiokirkon oveen onkin sitten astetta radikaalimpi tapa herättää kiinnostusta. :-)
Sam Body Plays - hanke on siis päässyt jo todella toteuttamisasteelle. Muistan sen alkuvaiheita. Maahanmuuttajiin liittyvät projektit kiinnostavat jo sinänsä. (Nyt tajusin linkittää tuon kulttuuriturun2011 itsellenikin.) Ihan täysin ulkopuolisenakin olen varsin otettu tällaisista solidaarisuus-yhteisöllisyys-suvaitsevaisuus-monimuotoisuus-erilaisuuden samanlaisuus-projekteista. Humaanisuus, jota salaa nimitän myös kristillisyyden osaksi, on ainoa ihmiskunnan tulevaisuuden toivo. Semmoisena koen nämä pienetkit irtiotot massakulttuuristamme...
VastaaPoistaKiinnostava kuulla Helena, jonkin katkelman tekstistä voisi tosiaan laittaa. Kotisivujen kanssa on vaan se ongelma, että siellä käy tosi vähän väkeä verrattuna blogiin. Jos tekisin kirjoille oman blogin, siinä olisi sama juttu. Ongelma siis on miten haalin potentiaaliset asiakkaat sivuille lukemaan mainioita tekstinäytteitäni.
VastaaPoistamm, kristillisyyden ja humaanisuuden välinen suhde onkin minua paljon askarruttanut... Itsekin miellän, että ne kuuluvat yhteen, mutta sitten tulee jokin Päivi Räsänen mielipiteineen, saa suuren suosion, ja pistää minut miettimään että hetkinen, mitenkäs se nyt olikaan.
Kyllä SBP on kovassa vedossa, minähän olen siinä vain työrukkasena, ja mukana yhdessä osaprojektissa, Vielä hirmuisemmassa vankilassa näytelmän kirjoittajana. Tässä muuten suora linkki hankkeen sivuille, niitä voi olla vaikea löytää turku2011 sivuston uumenista
http://www.turku2011.fi/sam-body-plays
Hyvin tuossa kuvasit hankkeemme, yhteisöllisyys, monimuotoisuus, erilaisuus, samanlaisuus muodostavat hankkeen dynamon. Tervetuloa Turkuun toukokuussa, jolloin työväenopistolla on kaksi viikkoa aamusta iltaan hankkeen tuottamaa ohjelmaa.
Tuo kommentti ikärasismista Hannalle viittasi hänen omassa blogissaan käytyyn aiempaan keskusteluun varttuneemmista kirjailijoista. Ikärasismia parempi termi olisi ehkä ikääntyneempien aitaaminen: kaikki tietynikäiset ovat enempi tai vähempi samanlaisia.
VastaaPoistaMitä taas jonkun aihepiirin kirjallisuuteen tulee, niin ei lukija sitä välttämättä karta, mutta teksti jää helposti kesken. Ei tämä koske mitenkään erityisesti uskontoaiheista tekstiä. Ihan yhtälailla kesken jäi esimerkiksi Kari Häkämiehen dekkari, joka käsitteli politiikan maailmaa. Myös jokin kepeämpi kirja, jossa oli liian paljon ympäristötuhoaihetta, jäi kesken, en muista edes tekijää. Mutta jos käytetty kieli on omaperäistä ja henkilöhahmot kiinnostavia, niin aihepiirilla ei niin paljon väliä. Kunhan vain ne henkilöt ovat etusijalla, ei heidän edustamansa asia.
Ikääntyneiden aitaaminen on hyvä termi, ja kuvastaa hyvin sitä tilannetta mikä on. Luulen että omien kirjojeni vahvuus onkin ollut juuri siinä, että ne ovat ennen muuta koomisia ihmissuhdedraamoja. Ne voisivat tapahtua missä tahansa, missä miehet ja naiset setvivät välejään. Kirkollisuus on vain yksi osa tarinaa, eikä minulla myöskään ole ollut mitään erityistä aiheeseen liittyvää kirkkopoliittista agendaa. Tosin jotkut uskovat pelkän aiheen perusteella, että sellainen on ollut.
VastaaPoista