torstai 16. joulukuuta 2010

Takaisin keski-aikaan

Oli mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun luin Mari Viertolan arvostelun Reetta ja linnan vangit kirjasta Turun sanomista. Hän kirjoittaa näin:

Historiallista tietoa on siroteltu mukaan sopivasti, mutta turhan valikoiden: kyllä varhaisteineille maistuisivat verisemmätkin yksityikohdat, kun niitä kerran on tarjolla
.

Epäilemättä verikekkerit maistuisivat. Sitähän osoittaa se väkivaltaviihteen tulva, jonka keskellä elämme. Minä vain olen kyllästynyt mässäilemään silpomisilla, raiskauksilla, kidutuksilla, murhilla. Ja menneisyydestä kun kirjoitetaan, ei tarvitse rajoittua siihen julmuuteen, jota on ihmisille tehty, myös eläimiä on kohdeltu aivan käsittämättömän julmasti. Pitäisikö laittaa mukaan jokin kissantappo tai elävän vasikan nylkeminen, että varhaisteinien verenhimo saataisiin tyydytettyä? Ja hei Mari Viertola, ovatko kahdeksanvuotiaat tosiaan varhaisteinejä?

Jäin muutenkin miettimään arvostelun sävyä. Se on olevinaan myönteinen. Todetaan, että kohderyhmä varmasti viihtyy kirjan parissa, kirja etenee selkeästi kielen ja juonen puolesta jne. Mutta sitten kun Viertola pääsee Roope Lipastin kirjaan Terveisin Robinson Saarinen, hän kuvaa sitä dystopiaksi, siis jonkinlaiseksi tulevaisuuskauhukuvaksi, ja sitten tokaisee, että Lipastin kirja on Ellilän kirjaa huomattavasti kunnianhimoisempi. Tähän perään tulisi ainoastaan painokelvottomia sanoja ja ajatuksia, joten jätän ne nyt pois. Voitte kuvitella ne itse mielessänne.

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Kyllä linnan historiasta löytyy väkivaltaa, se on totta. Niistä kertomuksista saa nauttia meidän kauhukierroksillamme syksyn pimeinä iltoina. Ne ovat K15, joten Reettaa ja linnan vankeja lukeva ryhmä ei pääse mukaan. Ovatko he varhaisteinejä, apua, ihmettelee Salme

    VastaaPoista
  2. No voihan paavi ja pari inkvisiittoria, mikä kommentti :o
    Viertolalle tiedoksi, että julmuuksista, pelosta ja kauhukuvista EI ole erityisen haastavaa kirjoittaa - nehän on kirjallisuuden perushuttua. Menepä kirjastoon tai kirjakauppaan ja kuljeta sormea selyksiä pitkin, veikkaan että aika pitkään saa talsia ennen kun sormi osuu kirjalle, jonka juonessa ei ole oleellisena osana huomattava määrä fyysistä tai ainakin henkistä väkivaltaa.

    Paljon vaikeampaa on kirjoittaa positiivinen ja toiveikas tarina, koska silloin lukijaa koukuttavat jännitteet pitää rakentaa ihan muista elementeistä kuin niistä helpoista ällöpalikoista.

    Muutenkin tuo Mari Viertolan tapa vertailla samaan juttuun ympättyjä kirjoja keskenään on rasittava, miksei jokaista kirjaa voi esitellä itsenäisesti. Siis ihan muutenkin kuin sen takia, että mun kirjat on niissä aina se "vaatimattomin", "jää auttamatta [niiden muiden] varjoon" jne. ;)

    VastaaPoista
  3. Et sinä Salme varmaan kauhukierroksillakaan kerro kaikkea mitä tiedät linnassa tapahtuneen, vai kerrotko.

    Anu, se vertailu on varmaan jotain "hajoita ja hallitse filosofiaa." Mua nyt alkaa vähitellen ihan oikeasti huolestuttaa tämä meidän kulttuurin henkinen tila, kun yhä nuorempia pitää uittaa verisammioissa.

    VastaaPoista
  4. Johan lykkäs! Lisää verijuttuja? En käsitä ollenkaan. Toivottavasti Viertolan juttu ilmestyy Kritiikkiporttiin. Kiinnostaisi se lukea. :/

    Noista vertailevista kritiikeistä, joskus se helpottaa kriitikon työtä, että niputtaa kirjoja, jos niissä esim. on sama aihe. Merkkimäärä on usein tosi rajattu, ja näin saa useampi kirja palastatilaa.

    Itse en tätä juttutyyppiä koskaan kritiikkejä tehdessäni harrastanut, mutta ymmärrän, että niitä tehdään. Toinen juttu on sitten kokonaan, mitä lukija niistä saa irti. Minusta niputusjutussa väistämättä syntyy kilpailuasetelma kirjojen välille, halusi kriitikko sitä sitten erikseen painottaa tai ei.

    VastaaPoista
  5. No, huh huh, mikä kommentti arvostelijalta. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että sitä väkivaltaa tursuaa kyllä joka tuutista riittävästi kaiken ikäisille. Se turruttaa ja kasvattaa meistä väärällä tavalla kovapintaisia jo varhain.

    Täytyy vaan toivoa, että oikeanlaiset kirjan ostajat lukevat tuon arvion. Minun tuttavapiirissäni tuo lausunto nimittäin toimisi lähinnä mainoksena.

    VastaaPoista
  6. En paljasta kaikkea. Lapsiin ja eläimiin kohdistuvasta väkivallasta, josta löytyy historiallisia tietoja, en voi kertoa kuin viitteellisesti. Sensijaan paasaan ihan iloisesti, kuinka naisia kivitettiin, poltettiin ja haudattiin elävältä.

    VastaaPoista
  7. Ei ole hyvä vertailla kirjoja keskenään, ei. Jos ei omenoita ja appelsiinejakaan, niin miksi sitten kirjoja pitäisi sillä tavalla arvottaa?

    Ja olen samaa mieltä tuosta väkivalta-asiasta. ihan tarpeeksi niitä verisiä yksityiskohtia jo tarjoillaan peleissä ja leffoissa.

    VastaaPoista
  8. Marika, sitä välillä olen miettinytkin, että onko ihan tarkoituskin kylvää epäsopua kirjailijoiden välille.

    Millan, kyllä minäkin kuvittelen, että aika harva joka suunnittelee kirjalahjan ostamista kahdeksanvuotiaalle, haikailee kirjaan lisää väkivaltaa.

    Salme, sinänsä kiinnostavaa kyllä, että naisiin kohdistuva väkivalta on niin paljon harmittomamman oloista kuin eläimiin kohdistuva. Mutta eihän se oman muijan hakkaaminen taida nykyäänkään olla kummoinenkaan rikos.

    Seija, niin minäkin ajattelin että väkivaltaviihdettä kyllä löytyy. Tämä kirja on niille jotka kaipaavat jotain muuta. Kai sellaistakin nyt hemmetti sentään saa vielä kirjoittaa.

    VastaaPoista
  9. Olen Millanin kanssa samaa mieltä: vähäverisyys toimii hyvänä mainoksena mummo-ostajille. Vili Voipio -kirjaani kritisoitiin kerran siitä, että kirjassa kiroillaan liian vähän - otin asian kehuna.

    Hienoa, että kirjoitat väkivallattomia tarinoita, joissa silti on tutisuttavaa jännitystä!

    Tuo kunnianhimon vertailu on käsittämätöntä. Mistä ihmeestä kriitikko voi kenenkään kunnianhimoista tietää. Ei sinun kielesi tai tarinoittesi sisältö ainakaan viesti kunnianhimottomuutta - päinvastoin. Täysin ala-arvoinen ja perusteeton veto arvostelijalta.

    VastaaPoista
  10. Ja kun nuo kivittämiset ovat ihan laillisia rangaistuksia jossain päin maailmaa nykyäänkin. Eräs linnassa käynyt pörätuolipoika kommentoi vammaisen elämäänsä: "Ei minulla ole mitään valittamista. Ennen tällaiset miehet upotettiin suohon." Minusta Reetta-kirjassa oli tarpeeksi monta jännityksen ja vaaran paikkaa. Olisiko pitänyt lapsen nippanappa selviytyä kivityksiltä ja hirttämiseltä, olisiko hänen kipujaan lievitetty kuolemaantuomitun katkaistulla sormen kosketuksella. Sellaisiako kirjoja vanhemmat haluavat ostaa lapsukaisilleen?

    VastaaPoista
  11. Vai verta ja suolenpätkää 8-vuotiaille. Just just. Ovat ajat muuttuneet, sano. Pitäisiköhän suositella Veriveljiä näille "varhaisnuorille"?

    VastaaPoista
  12. Kirsti, minäkin mietin tuota kunnianhimottomuutta. Mutta kaipa se vain on eufemismi sille, että kirja ei hänen mielestään ollut hyvä, vaikka perusteet huonoudelle jäivät hatariksi.

    Salme, tuo pyörätuolipojan kommentti on ravisteleva.

    Anne, varmasti ainakin toisella kymmenellä olevien joukosta jo löytyy nuorisoa, joka kiinnostuu tarinasasi.

    VastaaPoista
  13. Meille koulussa opetettiin, ettei kritiikki kritiikkiä ole, jos vain kehutaan. Luin vartavasten tämän päivän Hesarista kirjallisuuskritiikkejä ja jäi mieleen "joskin tarinan tyhjänpäiväisyys korostuu". Silti tekee mieli ostaa kirja, ei vaikuta yhtään Ansa Aarnion lausahdus. Koeta nyt rauhoittua, kirjailija Kirsti. Päin uusia seikkailuja.

    VastaaPoista
  14. Luin sen ns kritiikin uudelleen. Minusta sen kirjoittaja ei sano juuri mitään. Se "kunnianhimoisempi" viittaus on tosi hämärä ja ärsyttävä. Mutta ehkä jutusta on kuitenkin hyötyä: ihmiset saavat tiedon, että tälläinen kirja on nyt maailmalla ja saatavissa.
    terv Naapuri

    VastaaPoista
  15. Moi Naapuri! Tietenkin on aina eduksi, jos kirjasta kirjoitetaan. Ei pitäisi valittaa, vaan ottaa kiltisti vastaan mitä ylhäältä annetaan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!