No, pyörin eilen Kansallisessa kirjakaupassa lastenkirjahyllyn äärellä ja odotin ystävääni. Yhtäkkiä kuulen pariskunnan kyselevän myyjältä mikä kirja kannattaisi ostaa hyvin lukevalle, keväällä kahdeksan täyttävälle lapselle. Myyjä tietenkin suositteli Finlandia juniorin voittajaa. Paljastan nyt alhaisen puolen itsestäni: Minua harmitti, että kaikkialla kirjakaupoissa suositellaan nyt Rosvoloita, vaikka kirja epäilemättä on hyvä ja sopii kaikille. Mutta kun sattumoisin olisi muitakin kirjoja tarjolla.
Pariskunta tyytyi myyjän suositukseen ja sanoi ottavansa kirjan. Mennessään kassalle rouva kuitenkin yhtäkkiä sanoi, että mikäs kirja tämä REETTA JA LINNAN VANGIT ON, TÄMÄ NÄYTTÄÄ KIVALTA. Myyjä oli tietenkin ihan öö, ei aavistustakaan.
Minä olin ajan tasalla, toisin kuin yleensä. Sanoin voivani kertoa kirjasta, koska olen kirjoittanut sen. Pariskunta oli haltioissaan. Rupattelimme hetken, ja he ostivat kirjani. Olen pahoillani, että ryöväsin muutaman euron Siiri Kolulta, paitsi etten olekaan.
Näin omin silmin miten suuri vaikutus kirjakauppojen myyjillä voi olla. He vievät ostajia kuin pässiä narussa. Harmi etten voi olla kaiken aikaa kaikissa kirjakaupoissa pitämässä omani puolta.
Tekstit
Ajattelin ihan samaa, kun olin kirjakaupassa torstaina. Melkein jo ostin Me rosvolat pukinkonttiin, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että en haluakaan. Mieluummin tuen tässä vaiheessa kirjailijoita, joilla ei jo ole nostetta. Mikä ei tarkoita, etten toivoisi Kolulle parasta menestystä. kunhan päätin lainata kirjan kirjastosta lapsille.
VastaaPoistaVoi olla, että teen tästä vielä erillisen postauksen, mutta kiinnitin huomiota myös siihen, että ulkomaisten kirjojen kannet ovat usein paljon myyvempiä kuin suomalaisten lastenkirjojen. Olin esimerkiksi pettynyt Möbiuksen maan kanteen. Mutta en tietysti ole itse kohderyhmää. :D Toisaalta, useimmiten aikuiset ostavat lastenkirjat.
Kauheaa sanoa, mutta esimerkiksi kansainvälisten, värikkäästi kuvitettujen satukirjojen kannet vetoavat minuun joululahjaostoksilla paremmin kuin vastaavat suomalaiset. Yritin kuitenkin taistella tätä ajatusta vastaan.
Seija Vilénin kirjaa ei muuten saanut HML:n SKK:sta ja tilaaminen olisi kestänyt kaksi viikkoa :(
Mahtavaa! Pariskunta oli varmasti ihan fiiliksissä että sai tavata kirjan kirjoittajan ja jutella kanssasi!
VastaaPoistaOikeassa paikassa oikeaan aikaan! Ihmisille on yllättävän iso asia, että he tapaavat "ihan oikean kirjailijan". Tosin kun kultaisella 90-luvulla jouduin joskus nököttämään kirjakaupan nurkkaan, minut kierrettiin kaukaa, koska ihmiset pelkäsivät silloin joutuvansa ostamaan kirjani... Mutta näin päin homma toimii!
VastaaPoistaHienoa, että satuit paikalle! Suosittelijalla on iso vastuu, hänen pitäsi kyllä olla paremmin perehtynyt myytäviin tuotteisiin. Voisi olla, että kauppakin kävis paremmin.
VastaaPoistaHienoa, että avasit suusi! Pyysivätkö omistuskirjoituksen?
VastaaPoistaSinun pitää tehdä niin kuin minä teen: käyn Akateemisessa ja nostelen Keskiäkäisiä hajatelmia paremmin näkyviin sarjakuvien seassa.
En nyt ihan joka päivä, joskus vaan...
Pitäisiköhän sinun kiertää eri kirjakaupat ja jutella myyjien kanssa, sehän voisi olla ihan ok.
Susu, pyysivät nimmarin. Hyvä ehdotus, mutta en taida ihan tuohon kyetä kuitenkaan, siis kiertämään kaupoissa ja juttelemaan myyjille.
VastaaPoistaJenni, sitä minäkin ajattelin, että myyjä joka itse lukee kirjoja ja jolla on jokin oma mielipide kirjoista voisi olla kullanarvoinen.
Kaisa, kyllä minullakin on kokemusta noista hyllyn takana piileskelevistä.
Salla, fiiliksissä olo oli molemminpuolista.
Hanna, minäkin katselin kirjojen kansia. Itse kiinnitin huomiota tummasävyisyyteen, ja siihen että fantasiaa oli tarjolla paljon. Noitia ja velhoja ja vamppyyreja.
Täälläkin pitäisi olla semmoinen "tykkää"-nappula, niin kuin facebookissa. Olisin klikannut.
VastaaPoistaMeillä oli hausa äidinkielen opettaja. Hän otti kirjakaupasta kirjoja "sovitettavaksi". Hän luki kirjat, palautti, kertoi kirjakaupan tädeille sisällöt, suositteli ja osti sitten muutaman mielikirjan. Muisti Salme.
VastaaPoistaJukka, sellainen tykkäänappi olisikin kiva, mutta miten sen saisi?
VastaaPoistaSalme, tuossa äidinkielenopettajasi touhussa on kyllä pointtia.
http://aurinkosadetta.blogspot.com/2010/11/jee-osasin.html (sori en jaksa etsiä alkuperäistä linkkiä, mutta tuolta kautta sen ainakin saat)
VastaaPoistaIhanaa! :) Ja hitsi sä olet rohkea, mä olisin varmaan livahtanut jonnekin hyllyjen väliin punastelemaan, jos olisin oman kirjan kohdalla osunut vastaavanlaiseen tilanteeseen >_<
VastaaPoistaHienoa, Kirsti! Tämä on juuri oikeaa rosvousta, jonka Me Rosvoloiden kirjoittaja taatusti ymmärtää.
VastaaPoistaKirjakaupoissa on kutkuttavaa salakuunnella, ja joskus toimiakin. Kiva kuulla, että joku toinenkin (SusuPetal) siirtelee omia kirjojaan paremmin näkyville...
Joskus harmittaa vietävästi, jos omia kirjoja ei löydy kirjakaupasta. Karisto oli pistänyt perjantain Aamulehteen ison mainoksen Piruettiystävyydestä, kiitos. Mutta sitten tuli pari puhelua: "Piti hankkia joululahjaksi tyttärelle, mutta Akateemisessa ei ollut yhtään kappaletta, ostin sitten Terhin kirjan" (hyvä valinta sekin), myös tätini oli käynyt Akateemisessa kysymässä ja lopulta ostanut Infosta viimeisen kappaleen. Onko lehtimainoksesta hyötyä, jos kirjaa ei löydy kauppojen hyllyiltä? Kukaan ei enää lähde tilaamaan joululahjoja.
Auts Kirsti, tuo on juuri paha jos noin käy. Ehkä kustantamon kannattaisi pyrkiä olemaan vuorovaikuuksessa kirjakauppojen kanssa, niin että mainoksissa toimisi jonkinlainen yhteispeli. Varmaan tämäkin asia on siellä tiedossa, mutta jotain tämänkin asian suhteen pitäisi tehdä, koska kirjakauppojen tarjonta tuntuu todella keskittyneeltä. Samoja kirjoja mainostetaan joka puolella. Kalliit lehtimainokset menevät hukkaan jos kirjaa ei löydy kaupoista.
VastaaPoistaAnu, olet niin paljon nuorempi kuin minä, siksi ujostelet. Mutta kun vuosien epätoivo kertyy sisimpääsi, häveliäisyyden kahleet kirpoavat.
Tuosta tykkää-napista: en tajua miksi minä sain nyt blogiini toiset jakonappulat edellisten lisäksi, vaikka tykkää nappi piti tulla. Poistin koodin, mutta nyt nuo jakonapit jäivät tuohon. Minulla on siis kahdet. Voi huoh.
VastaaPoistaNoh noh, kyllä kirjakauppiaat ovat kirjailijan töiden myyjiä, kannattaa olla hyvissä väleissä henkilökunnan kanssa.
VastaaPoistaTämä homma on elikeinon harjoittamista, että sitä myydään mikä myy. Ja kauppias tekee valinnan, ei kirjailija. Anteeksi nyt vaan, mutta näin se menee.
No se on kyllä huomattu, Kirjakauppias, että kirjakauppias tekee valinnan. Minä kirjailijana en silti pysty millään olemaan hyvissä väleissä kaikkien Suomen kirjakauppiaiden kanssa, kun pitää istua täällä kotona kirjoittamassa juttuja.
VastaaPoistaLoistava ajoitus ja kärppämäistä toimintaa, pesee tavalliset markkinointikeinot mennen tullen. Totta kai pariskunta kertoo tapauksesta tuttavilleen ja niin se sana kiertää. :-)
VastaaPoistaSe tuli mieleen minullakin:-)
VastaaPoistaItse kirjakaupan myyjänä pyrin aina suosittelemaan hieman tuntemattomampia nimikkeitä asiakkaille. Niin moni ostaa muutenkin niitä mediassa pyöritettyjä, että ei tee yhtään pahaa saada asiakas ostamaan teos, mitä hän ei olisi koskaan kuvitellut ostavansa astuessaan kauppaan sisälle. :)
VastaaPoistaKirsti, olit oikeassa paikassa oikeaan aikan, hieno juttu!
VastaaPoistaPitäisi varman kaikkien muiden kuin julkkiskirjailijoiden ottaa opiksi. Päivystää isoissa kirjakaupoissa erityisesti sesonkiaikaan. Ja siirtää oma kirjansa esille, ellei se sitä muutoin ole. Aina parempi, jos kirjailijalla olisi iso verkosto, joka voisi tehdä sitä samaa: muutoin voi saada porttikiellon kirjakauppaan, jos rupeaa liian omatoimiseksi. Olisihan siinä tietysti iltapäivälehdille uutinen, joka voisi myydä: kirjailija sai porttikiellon kirjakauppaan.
Olin opiskeluaikana useina vuosina jouluapulaisena kirjakaupassa ja muistan, että myyjiä oli monenlaisia. Joku työhönsä sitoutunut luki monenlaista itsekin ja oli tietoinen siitä mitä myytiin laajasti, mutta kaikki eivät. Ihmettelen kyllä sitä myyjää, joka sanoi kirjastasi, että "en oo koskaan kuullutkaan kirjailijasta" vai miten se meni: tuommoista ei kenenkään soisi päästävän suustaan työssä, joka hänen oletetaan hallitsevan. Sen verran pitäisi olla ammattiylpeyttä. Mutta ilmeisesti tänä päivänä on yhä enempi ihmisiä, jotka vain nostavat liksan ja heille on yhdentekevää, onko myytävä tavara lihaa vai paperia. Sääli. En minä vain viitsisi tehdä työtä, josta en ole yhtään kiinnostunut.
Siperiina, ei myyjä sanonut mitään kirjastani, oli vain vähän hämmentynyt, ei selvästikään ollut valmentaunut sitä esittelemään. Ei hän Rosvoloitakaan osannut sen kummemmin esitellä, kuin että kirja oli palkittu. Kirjoja tietenkin ilmestyy niin paljon, ja vain osaa valmistaudutaan myymään. Suurinta osaa odottaa vajoaminen unhon yöhön.
VastaaPoista