Sehän se on meistä useimpien tragedia, että lähipiiri ei meitä ymmärrä. Läheisillä ihmisillä on usein niin voimakas käsitys siitä, millaisia olemme ja millaisiksi meidän pitäisi tulla, että he eivät malta miettiä mitä itse ajattelemme itsestämme, ja mikä ihan oikeasti olisi meidän oma tiemme.
Jokaisen olisi kuitenkin löydettävä oma tiensä, sillä muuten tulee elämässä monenlaisia ylimääräisiä vaikeuksia.
Vaikeuksia tulee tietysti, vaikka se oma tie olisikin löytynyt. Minä olen siitä hyvä esimerkki. Mutta on minulla silti enimmäkseen ollut aika hauskaa tähän asti.
Tekstit
Tai sanotaan nyt niin, että tässä viime vuosina on ollut enimmäkseen aika hauskaa, niin ei kuulosta noin yltiöpositiiviselta.
VastaaPoistaSitä jotkut sanovat myöskin, että "tie valitsi minut", että ehkä sekä tie että kulkija valitsevat toisensa.
VastaaPoistaOnko semmoisia ihmisiä olemassa jotka eivät ole kohdanneet vaikeuksia elämässään? Jos on, niin he ovat suuressa pulassa kun niitä ilmaantuu, koska niitä on kyllä varattuna joka iikalle. Ne ovat tarpeellisia, kohtuullisessa määrin tietenkin.
Eikä tämäkään ole ylipositivismia vaan näin meitä jokaista kuljetetaan, vaikkei aina tahtoisikaan. Ylipositivisti on minusta sellainen joka ei ole kohdannut vaikeuksia (tai myönnä niitä olevan).
Tie valitsi minut, ja minun osani on kiittää, se on Dag Hammarsköldiltä. Niin, kyllä kai kaikilla on omat vaikeutensa. Mutta joskus tuntuu, että ihmiset myös ehdoin tahdoin kerjäävät itselleen ylimääräisiä vaikeuksia, itselläkin on tuosta kokemusta.
VastaaPoistaAah, nyt tiedän, mitä hankin 8-vuotiaalle Kolmoselle joululahjaksi ja lukemisen houkuttelijaksi. Hän ei oikein ole vielä innostunut sarjakuvia kummemmasta paria lyhyttä Potter-kokeilua lukuunottamatta. Tai taisi pätkän lukea Maukkaa ja Väykkääkin mutta mieluummin kuuntelee sitä isän lukemana. Kiitos mainonnasta, Kirsti ;)
VastaaPoistaOle hyvä vaan:-)
VastaaPoistaMiten meni, toivottavasti oli antoisa iltapäivä.
VastaaPoistaToivottavasti Kirsti oli hauskaa - mulla oli ainakin siinä toisen mikin varressa. Suosittelen ehdottomasti Reettaa alakouluikäisille. Oma kirjani lähtee 8-vuotiaalle kummipojalleni tuonne Oulun lähelle. Ehkä pääsen hänen kanssaan seikkailemaan Turun Linnaan joskus ensi kesänä. Mä en haluaisi jäädä jumiin linnan salakäytäviin, mutta kummipoikani varmaan riemastuisi siitäkin.
VastaaPoistaKiitoksia kannustuksesta ja myötäelämisestä:-) On hienoa, kun on kirjakauppoja jotka ponnistelevat myydäkseen kirjoja, siis myös minun kirjojani.
VastaaPoistaHgin keskustan Suomalaisessa oli yksi Reetta ja linnan vangit, joka lopulta löytyikin hyllystä myyjän avustuksella. Oli kylläkin hypännyt nuorten osastolle. Maltoin olla lukematta ennen pakettiin laittoa :)
VastaaPoistaHyvä että löytyi:-)
VastaaPoista