Olen pitänyt sitä johtotähtenä, mutta välillä olen miettinyt onko tosiaan niin, että luovat tappiot ovat parasta mitä saan aikaiseksi. Mutta lohduttaudun ajatuksella, että se mikä nyt näyttää tappiolta, voi toisessa tilanteessa ollakin jotain muuta.
Tai sitten ei.
Tekstit
tämä lainaus sattui hyvään aikaan silmiini... ;)
VastaaPoistaÖöö...määritteleekö Cameron myös jotenkin mikä on 'luova tappio'? Vai jääkö se jokaisen itsensä määriteltäväksi? Vai onko minulla vain niin köyhä mielikuvitus etten ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan?
VastaaPoistaEljas, minuun tämä osuu aina kun tämän muistan, tai näen jossain.
VastaaPoistaHelena, ei kysymys ole tappion laadusta, vaan siitä kuinka suhtaudumme vastoinkäymisiimme. Voimme suhtautua niihin luovasti, tai vähemmän luovasti. Ymmärrän Cameronin lauseen niin, että epäonnistumista ei peitellä, mutta siihen ei myöskään jäädä itsesäälisinä kieriskelemään, vaan siitä oivalletaan jotain, sen jälkeen kun epäonnistumista on ensin surtu.
Sama periaate toimii tieteessäkin: tarvitaan monta epäonnistumista, joiden kautta tie onnistumiseen sitten löytyy, jos on löytyäkseen. Tämän vuoksi virheitä ja epäonnistumisia ei pitäisi pelätä tai häpeillä. Luova ihminen uskaltaa heittäytyä ja ottaa riskejä.
VastaaPoistaMaisakaisa, heittäytymiskyky on tosiaan tärkeä. Sitä ehkä pitäisi harjoitella...
VastaaPoistaKaunis ajatus.
VastaaPoistaJuuri nyt toivon, että myös sanonta: "aurinko paistaa aina sateen jälkeen" pitää paikkansa ja se taitaakin olla kaukaista sukua tälle Cameronin lausahdukselle.
Cameronin ajatus on vähän sukua Samuel Beckettin ajatukselle:
VastaaPoistaAlways tried
Always failed
No matter
Try again
Fail again
Fail better
Claes Andersson on suomentanut sen teokseensa “Luova mieli” näin:
Aina yritetty
Aina epäonnistuttu
Entäs sitten
Yritä uudestaan
Epäonnistu uudestaan
Epäonnistu paremmin
Kaikkeen luovaan tekemiseen liittyy aina ristiriitaisia ja hankalia tunteita, epävarmuutta ja avuttomuutta, epäonnistumisia ja alemmuudentunteita. Ne hedelmöittävät koko prosessia.
Ai hedelmöittää vai? Epäonnistuneesta aktista ei seuraa ees kuspäisiä kakaroita, tekisi mieleni väittää. Mutta en väitä, vaan väännän väkisin hymyä ja vakuuttelen itselleni, että vielä se päivä paistaa risukasaankin...
VastaaPoistaAno, tuo oli Claes Anderssonin teoksesta joka mitä ilmeisemmin sinun kannattaa kiertää kaukaa. Älä missään nimessä lue sitä ! Se ei ole sinulle hyödyksi tai iloksi, se voi olla jopa vaaraksi.
VastaaPoistaSinun tiesi luoviin voimiisi kulkee aivan ilmeisesti muita polkuja pitkin.
Minustakin Anderssonin kirja oli aika ankea, silloin kun sen luin. Mutta voisihan sen lukea uudestaan, aika on voinut tehdä työtään ja muuttaa pääkoppaani paremmin Anderssonin mentäväksi. On tuossa runossa ainakin viisautta, vaikka se samalla huokailuttaa. Anonyymi, päivä paistaa pilvien takana aina. Lohduttaako lainkaan?
VastaaPoista"Muutos merkitsee uuden syntymistä, heittäytymistä tuntemattomaan. Siinä joutuu luopumaan entisestä turvallisesta olotilasta. Niinpä monen apua hakevan ihmisen todellinen viesti onkin usein: auta minua, mutta älä yritäkään muuttaa minua!"
VastaaPoistaAnkeaa?
Andersson puhuu minusta taas ilon ja muutoksen puolesta, sekä luovaan työhön liittyvästä vastarinnasta ja niistä voimista jotka nousevat vastustamaan tätä elämäniloa. Nähdyksi ja rakastetuksi tulemisesta. Mutta hän puhuu myös niistä perusristiriidoista jotka ovat olemassa, jokaisessa, ja joka muuta väittää saa kyllä väitteensä tueksi esittää aika hyvät perustelut mitätöidäkseen ne.
Maisakaisa puki tuolla edellä hyvin saman asian sanoiksi.
Minulla ei nyt ole kirjaa käsillä, joten en pysty tähän liittämään esimerkkisitaattia osoittamaan, millaiset kommentit koin kirjassa masentavina.
VastaaPoista