sitä saattaa miettiä
miksi edes aloitti.
Runotorstai käski runoilla Alusta
torstai 13. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
Hihii, minä täällä!
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
Linkit
Hae tästä blogista
Blogiarkisto
-
►
2019
(7)
- ► heinäkuuta (4)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (1)
-
►
2018
(18)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2017
(7)
- ► joulukuuta (1)
- ► maaliskuuta (4)
-
►
2016
(108)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (12)
- ► huhtikuuta (16)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2015
(117)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (14)
-
►
2014
(2)
- ► joulukuuta (2)
-
►
2013
(165)
- ► heinäkuuta (17)
- ► toukokuuta (21)
- ► huhtikuuta (29)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (18)
-
►
2012
(204)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (14)
- ► heinäkuuta (16)
- ► toukokuuta (17)
- ► huhtikuuta (16)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (23)
- ► tammikuuta (19)
-
▼
2011
(209)
- ► joulukuuta (17)
- ► marraskuuta (15)
- ► heinäkuuta (17)
- ► toukokuuta (18)
- ► huhtikuuta (20)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (16)
-
▼
tammikuuta
(17)
- Tunnustus + älkää unohtako äänestää--->
- Äänestä paras nimi ja voita!--->
- Järjestö puolustaa pientä kirjailijaa
- Nimiehdotuksia?
- Hahhaa, olin oikeassa, joku muu on söhlännyt
- Kyselyn tulokset
- Taide koskettaa + vielä on aikaa vastata kyselyyn--->
- Lisätkää tietouttani, vastatkaa kyselyyn ---->
- Kaunis ihminen
- Peruuttamatonta
- Olenko vähän aasi ihaa
- Projektityöläinen
- ajatus joululoman päätteeksi
- Vuorinen ja Kirjailijaliitto
- Ryhdyin vaikuttavaksi kirjallisuusperseeksi, eikun...
- Kauhea ikävä yllätti
- Universumin unelmat
-
►
2010
(177)
- ► joulukuuta (18)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (12)
- ► helmikuuta (14)
- ► tammikuuta (16)
-
►
2009
(164)
- ► joulukuuta (14)
- ► marraskuuta (14)
- ► heinäkuuta (19)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (10)
Tekstit
Sitten aloitetaan uudestaan :-) Hieno aforismi.
VastaaPoistaJoskus isoistakin projekteista ei jää käteen kuin hyvässä tapauksessa kokemusta. Uudet alut ovat kyllä innostavia ja lopussa voi joutua luopumaan paljosta.
VastaaPoistaOnneksi ei kuitenkaan
VastaaPoistaalussa tiennyt.
Olisi jäänyt kokematta
tämäkin hetki.
:-)
Niin, ehkä sitten kun aikaa on kulunut, sitä ymmärtää, että aloittaminen oli välttämätöntä.
VastaaPoistaJoskus alussa
VastaaPoistasitä saattaa miettiä
miten lopettaa.
Noinkin voi käydä. Onneksi voi aloittaa uudelleen alusta.
VastaaPoistaTämä antaa kyllä ajattelemisen aihetta :)
VastaaPoistahelanes, varsinkin vanhemmiten alkaa miettiä tuotakin.
VastaaPoistaLiplatus, tuo on totta.
No niinpä, Isopeikko:-)
Tähän pystyy vain 100%:sti täysverinen porilainen, tähän "ei-tää-kannata" -ajatuksen viljelyyn. Jopa lopussa.
VastaaPoistaMusta ei kovin helposti kyl saa porilaista...;)
No siis porilaiseksi tullaan vain syntymällä porilaiseksi:-)
VastaaPoistaPorilaiselle tämä on positiivinen runo. Sehän alkaa sanalla Joskus eikä Aina ja verbinäkin on tuo saattaa...
VastaaPoistaNiin, parempi ehkä ettei tiennyt ennen kuin lopetti ;)
VastaaPoistaHyvä pointti, mm. Nyt aloin kyllä ajatella, että runoa olisi tosiaan voinut vielä tiivistää.
VastaaPoistaElegia:-)
tosi juttu. Lähes jokainen joskus ihmettelee, miksi aloitti kun ei loppua näy vaikka tahtoisi.
VastaaPoista