Suosio johtuu varmaankin osittain siitä, että Algeria, jonne tapahtumat sijoittuvat, on kuulunut Ranskalle. Ehkä myös siitä, että uskontojen välinen rinnakkaiselo on tätä nykyä entistä ajankohtaisempi aihe siitä huolimatta, että uskontojen tuhoa ja merkityksen vähentymistä on povattu ainakin koko minun elämäni ajan. Kun saamme tietää kuinka maa pyörii jne, emme tarvitse jotain niin barbaarista kuin uskonnot, ja ne lakkaavat olemasta.
Mutta siis kun ne eivät lakkaa. Luulen, että uskonto tekee paluuta myös Suomeen.
Jumalista ja ihmisistä kertoo islamin ja kristinuskon rinnakkaiselosta, ja siten ennen kaikkea ihmisten välisestä rinnakkaiselosta. Ja siitä mikä rikkoo tämän yhteyden. Se kertoo trappistimunkkien elämästä ja palvelutyöstä Algerian syrjäseudulla, islamistien aiheuttamasta uhasta, ja kutsumuksen voimasta. Munkit elävät todeksi kristinuskon ehdottoman vaatimuksen, että lähimmäisen rakastaminen merkitsee myös vihollisen rakastamista. Sehän ei meidän elämässämme yleensä kovin hyvin yleensä toteudu, koska vihollisen rakastaminen on niin ankara vaatimus. Ei se ole helppoa munkeillekaan.
Äksöniä kaipaaville elokuva ei sovi, sillä enimmäkseen siinä vain seurataan munkkien puuhia. Jumalanpalvelukset saavat elokuvassa paljon tilaa. Kamera kuvaa iäkkäiden munkkien käsittämättömän kauniita ja ilmeikkäitä kasvoja. Mutta hän ken haluaa ymmärtää ihmistä, ja myös uskonnollista ihmistä menköön katsomaan. Elokuva perustuu tositapahtumiin.
Trappistien kotisivut.
Elokuvan traileri
Tekstit
Kun neljä viidesosaa kansasta on virallisestikin jonkun uskontokunnan jäsen, ei voida puhua uskonnon katoamisesta.:) Se on ollut vain joidenkin piirien toiveajattelua.
VastaaPoistaUskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuu valtavat määrät ihmisiä. Niistä ei vaan kerrota mediassa.
Esimerkiksi erään helsinkiläisen luterilaisen kirkon toimintaan osallistuu 3000 eri ikäistä henkilöä kunkin viikon aikana. Harvassa paikassa nähdään sellaisia ihmismääriä.
Eri puolilla Suomea pidettäviin kesäjuhliin osallistuu yhtä paljon ihmisiä kuin popkonsertteihin, vaikkapa 70 000 henkilöä muutaman päivän ajan.
Sitten ovat vielä ne, jotka ovat uskonnollisia, vaikka eivät olekaan kirkon tms jäseniä tai käy uskonnollisissa tilaisuuksissa. Suomessa on perinteisesti pitkien matkojen vuoksi harjoitettu uskontoa kotona, ja tapa jatkuu nykyaikanakin.
http://blogisisko.blogspot.com/2010/12/suomiko-uskontoneutraali.html
Koko ajan se kirkkoon kuuluvien osuus on kuitenkin vähentynyt, suunta on ollut tanakasti alas, joten siinä mielessä uskonnottomuustoiveille on ollut perusteita. Mutta kun avaa lehden, löytyy ilmoitusosastolta nykyään liuta selvänäkijöitä, joilla ilmeisesti on hyvät markkinat nykyään. Eli vaikka kirkko menettää porukkaa, uskonnollisuus ei välttämättä vähene, ainakaan samassa suhteessa.
VastaaPoista