Nyt kun on ollut jonkinlaista joulutaukoa, olen paitsi yrittänyt lukea kirjoja, myös katsonut elokuvia. Wim Wendersin Land of Plenty jäi pyörimään mieleen. Siinä amerikkalaisen lähetyssaarnaajan tytär Lana palaa Amerikkaan. Hän tapaa Vietnamin sodassa henkisesti vaurioituneen enonsa Paulin, joka vakoilee arabeja siinä tarkoituksessa että paljastaa näiden tulevat terrori-iskut. He joutuvat tuntemattoman arabimiehen murhan silminnäkijöiksi ja päätyvät sen vuoksi matkalle, joka lopulta vie WTC tornien rakennustyömaana olevalle aukiolle. He katselevat aukiota jossa tornit olivat joskus olleet. Lana kertoo olleensa Israelissa kun torneihin iskettiin. Ihmiset olivat hurranneet. Paul oletti heidän hurranneen, koska he olivat hulluja terroristeja. Lana sanoi, että he olivat aivan tavallisia ihmisiä, he vain vihasivat amerikkalaisia. Paul ei voinut ymmärtää, miksi joku vihaisi amerikkalaisia. Lana sanoi: Ei puhuta enempää. Yritetään kuunnella.
En ole vuosikausiin tehnyt uuden vuoden lupauksia, eikä kai tämäkään ole sellainen, mutta Lanan lause jäi mieleen pyörimään. Tänä vuonna haluaisin olla enemmän hiljaa ja kuunnella, mitä maailmankaikkeus puhuu. Mitä ihmisten mielessä liikkuu. En voi muuttaa maailmaa, enkä ihmisten ajatuskulkuja, en ehkä ymmärtääkään. Mutta voin kuunnella, ehkä sekin on jotain.
Tekstit
Hyvää uutta vuotta! Linkitin blogisi alkavaan kirjahyllyyni. Sopiihan?
VastaaPoistaToki, sehän on kunnia:-) Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaUpea tavoite: Kuunnella. Vuode alku antaa tilaisuuden tuoreeseen lähtöön. Aion miettiä. mitä on tapahtunut Pohjois-Kyproksessa, ehkä luen historiaa myöhemmin, nyt imen vain vaikutelmia. Kuulemma joskus 40 vuotta sitten on pommitettu tavallisten ihmisten koteja Kyproksen pohjoisosissa. Käyn polkuja. Kertovatko rauniot tarinaa kiistoista? Kuulenko minä, turvallisen maan asukas menneitä vaiheita kivimuureista?
VastaaPoistaTuntuu vaan että historia, vanhat valokuvat puhuvat tälläiselle viiskymppiselle erilailla kuin nuorena. Malttaisipa kuunnella!
Minulle on jäänyt mieleen, kun seisoin Nikosiassa muurin luona ja katselin sen yli turkkilaisten puolelle, siellä oli kummallinen autiokaupunki, talot rikkinäisin ikkunoin, ihmisiä ei missään. Hieno paikka todella kuunnella.
VastaaPoista