Ilahtumisen ja huolestumisen välillä oli ehkä noin viisi iloista minuuttia.
Sitten jatkoin syksyllä ilmestyvän kirjan editointia ja takaraivossa tykytti: mitä järkeä tässäkin, ei kukaan ymmärrä kuitenkaan. Muita kehutaan, minua ei koskaan. Minä vain raadan ja ihmiset pitävät minua pilkkanaan. Kirjoistani tehdään vessapaperia, nimeni tallataan lokaan.
Ja miksi minun pitää aina kirjoittaa näin tyhmistä aiheista? Entä jos tosiaan olen huono kirjailija, tai keskinkertainen, mikä on vielä kamalampaa, ja tyhmien aiheiden valinta on juuri osoitus huonoudestani.
Miksi mietin tällaista juuri nyt, kun kahdesta kirjastani on tulossa toinen painos ja novellini lähtee valloittamaan Venäjää? Minunhan pitäisi puhkua voitonriemua.
Niin, sitä Arkangelin matkaakin olen alkanut miettiä. Tiistaina 22.2 olisi lähtö, ja takaisin kotiin pääsisin vasta sunnuntaina 27.2. Mutta voiko tällainen ihminen lähteä mihinkään, kun jo pelkällä helsinkireissulla huomasin riutuvani koti-ikävässä ja minulla oli sentään halinalle mukana.
Tekstit
Kirsti, spontaani ensireaktioni oli *halaus*.
VastaaPoistaMinulla oli ennen aina unipupu matkalla mukana mutta viime vuosina olen jättänyt sen kotiin välttyäkseni typeriltä kysymyksiltä.
Onnea! Paljon!!
VastaaPoistaTosi hienoa, onnea!
VastaaPoistaEivätkös kustantamot ole sen verran haluttomia ottamaan riskejä, että eivät toista painosta ota, ellei ole vahvat enteet siitä, että se menee kaupaksi. Ajattele vaikka sillä lailla ja iloitse toiset viisi minuuttia! ;)
Totta kai toinen painos menee kaupaksi kuin siimaa. Arkangelissa on revontulet, nenetsit ja jäätä ja enkeli Mikaelille omistettu kaupunki. Jännittävää. Tiedoksi, että Kirstin halinalle on MIES.
VastaaPoistaSalme, saattaa minulla olla muitakin halinalleja. Jännältä saat kuulostamaan Arkangelin. Onkohan siellä kirkkoja, on kai. Pitääkin tutustua, jos se sopii maalliseen matkaohjelmaan.
VastaaPoistaVarjo, kyllähän ne kustantamot tosiaan laskelmoivat, mutta pelkään aina että juuri minun kohdallani jokin laskelma meneekin mönkään.
Kiitos myötäelämisestä Lastu ja Helena unipupuineen:-)
"Tiedoksi, että Kirstin halinalle on MIES."
VastaaPoistaNiin, kyllä minäkin tämän tajusin että kyse on *ihmisestä* vaikka olenkin viime aikoina osoittanut kyvyttömyyttä abstraktiin ajatteluun.
Eikös sitä sanota, että huominen kantaa huolen itsestään. Mutta murehtiminen on ihan luvallista ja joskus kivaakin :)
VastaaPoistaToinen painos on oikeasti hieno juttu, onnittelut! :D Sä taidat olla perusluonteeltasi sellainen, että näet lasin puoliksi tyhjänä, tai sitten olet jossain herkässä vaiheessa elämää oppinut, että iloitseminen ei syystä tai toisesta kannata tai ole kohdallasi luvallista tai oikeutettua tai jotain. Ja jokaisen pitää saada olla sitä mitä on, vaikka tietysti olis upeaa saada sut vakuuttuneeksi siitä faktasta, että olet fiksu, lahjakas, viisas, hauska ja tosikiva ihminen :)
VastaaPoistaJoka tapauksessa, mahtava juttu että sait edes viisi iloista minuuttia! ;)
Muuten, sun aiheet on HYVIÄ. Kirkkotrilogia on käsittääkseni aika uraauurtava aihepiiriltään, ainakin Suomessa. Ja se yksi aihe mihin silloin meidän Turun Tiistaiklubissa kerroit perehtyneesi, on ihan massiivisen loistava. Kadehdin (sillai hyvästi ;) ja todellakin toivon että joku päivä vielä tartut siihen, koska sen kirjan haluan eh-dot-to-mas-ti lukea.
Helena:-)
VastaaPoistaIsopeikko, kyllä pyhä huolettomuus olisi arvokas asia oppia.
Anu, toi on ihan totta, mulla on tämä luonnehäiriö. En tiedä mistä se on tullut ja voisko siitä jotenkin parantua. Nykyään se ei ehkä ole enää niin totaalista kuin aikaisemmin, eli osaan tavallaan jo nähdä, että pessimismini on oikeasti vähän kornia. Mä muuten yhtenä päivänä just mietin, että mitä ihmettä ryhdyn krjoittamaan sitten kun saan valmiiksi nämä mitä nyt työstän. Kiitos että muistutit!
Et voi olla tosissasi, Kirsti. Himmailes hiukan. Luin-joskus-jostain, että ryöstöviljelty ilmaus 'KIIRE' on pääosin itse tehty - oma aikaansaannos. Jokainen meistä löytää siitä eläviä esimerkkejä. Ihan samalla tavalla kehrätään huomispäivää todellisista - ja niiden puutteessa - tekaistuista angsteista. Evästä siihen on aina tarjolla, de facto.
VastaaPoistaPutsaa linssit - silmät tiehen!
Aina pitää ottaa halinalle mukaan, tosin minusta tällä "mukanakulkevalla" on enemmän ajatuksia kuin sylihalinallella.
VastaaPoistaKiva homma, iloitsen, ja PS kirjasi tuotti iloa kahdelle pikkupojallekin. Kiitos.
Kirsi, olen ihan samaa mieltä, suurin osa angsteista on itse tehtyjä. Ja tää bloggailu osittain niiden angstien prosessointia, niin ettei niiden valtaan tarvitsisi jäädä.
VastaaPoistaHirlii, mukava kuulla!
Sillä suunnalla suoritettiin ydinräjäytys 1961 ja P-Karjalassa sijaitseva lapsuudenkoti natisi liitoksistaan, kun tärähti. Nyt Arkangelossa on rauhallista siltä osin, onneksi, joten voit lentää leiskauttaa halinalleinesi, rohkaisee Salme
VastaaPoistaObelix tipahti lapsena taikajuomapataan ja sinä sait superihmisvalmiutesi Arkangelin ydinräjäytyksistä.
VastaaPoistaHehe. Paljastettakoon, että tapasin töiden merkeissä sun kustantamon ihmisiä. Kehuimme sua selän takana ihan pyyteettömästi. Sekä kirjoista että blogista. ;)
VastaaPoistaKeskimäärin mun tuntemat kirjailijat potee säännöllisin väliajoin epäuskon, pessimismin, aliarvostuksen ja osaamattomuuden tunteita. Sinä vaan sattumoisin kerrot ne yleiset tuntemukset täällä. Onnea tokasta painoksesta, yes you can, sanoi Obama! :)
Kiitos Ina kun tulit kertomaan. Nyt tuli jo paljon parempi mieli:-)
VastaaPoista