Minulla on sivistyksessä Juha Vuorisen mentävä aukko. En ole lukenut hänen kirjojaan, koska niissä ei vaikuttaisi olevan sisältöä joka vetäisi minua puoleensa, mutta siitä huolimatta pidän kummallisena jos häntä ei ole hyväksytty Kirjailijaliiton jäseneksi. Järkeni mukaan ihmisen, joka julkaisee kirjoja ja jolle tämä hassu sijaistoiminto on merkittävä tulonlähde, pitäisi olla Kirjailijaliiton jäsen. Olettaen, että ihminen itse sitä toivoo. Se että hänen kirjansa kiinnostavat monia lukijoita, joskaan eivät minua, osoittaa mielestäni että ne ovat riittävän korkeatasoisia.
Ymmärrän, että asiasta päättäneiden mielestä Vuorisen kirjat ovat jotenkin kyseenalaisia. Ehkä ne ratsastavat ihmisen alhaisilla vieteillä ja tekevät sen suorasukaisesti vedoten siten lukijoihin, jotka eivät ole kiinnostuneita hengittämään sitä kirjallista yläpilveä, jota esim. taannoisessa Turun sanomien kirjallisuusblogijutussa suitsutettiin.
Ok, ymmärrän tämän. Minustakin ihmisten kannattaisi lukea mieluummin fiksuja kirjoja kuin vähemmän fiksuja. Mutta eikö ole kuitenkin niin, että kaikkia meittiä tarvitaan, ja kirjojen lukemisen ollessa monella tavalla uhanalainen harrastus, pitäisi aina iloita, kun luetaan kirjoja, vaikka ne kirjat olisivat vähän tyhmempiäkin. Ja tukea ihmistä, joka pystyy kirjoillaan houkuttelemaan lukemisen pariin porukkaa, joka ei ehkä muuten kirjaan tarttusi.
Painotettakoon tässä, että kirjoitan asiasta, josta en tiedä mitään. Kommentoin ainoastaan tuota Vuorisen blogijuttua.
Jos joku ihmettelee, että miksi päivittelen blogiani tähän aikaan yöstä, niin uskokaa huviksenne, sitä ihmettelen minäkin.
Tekstit
Miksi ihmeessä kirjalijaliittoon tulisi ottaa jäseneksi kirjoittaja joka kutsuu kirjoittamistaan harrastamiseksi.
VastaaPoistaEikö kirjailijaliitto ole ammattijärjestö? Voisihan kirjalijaliitolla olla harrastajajaosto, kuten useilla muillakin taiteilijajärjestöillä.
Minä olen lukenut Vuorisen kaikki kirjat ja omistan osan. Tykkään - kovasti! Ja eikö pääasia ole todellakin se, että kansa lukee. Ihan oikeita kirjoja. Kaikki herran opukset eivät nyt ole niin "rajua tavaraa", ettei niitä normikansalainen lukisi ja nauraisi hervottomasti.
VastaaPoistaEpäilen kyllä, että Vuorinen ei välttämättä enää halua kuulua mihinkään, ei myöskään isompien kustantamojen talliin. Täysin ymmärrettävää!
Anonyymi, Vuorinen sanoo vain ääneen sen mikä on todellisuus 90% suomalaisten kirjailijoiden kohdalla: kirjoittaminen on käytännössä harrastus, ja edellyttää jotain muuta työtä kirjoittamisen ohessa.Veikkaan etteiVuorisen kirjoittaminen todellisuudessa ole mikään harrastus, vaan hän tekee kirjoilla ihan kohtuullista tiliä. Joka tapauksessa, jos Kirjailijaliittoon valittaisiin vain kirjailijat jotka todella tulevat toimeen kirjoista saamillaan rahoilla, joukko muodostuisi piskuiseksi.
VastaaPoistaBolga, ymmärrän Vuorisen potutuksen, ja hän varmaan pärjäilee kohtuullisesti ilman liittoja ja apurahoja ja hyvä niin.
Harrastushan siitä tulee, jos sillä ei voi elää. :)
VastaaPoistaEn ole ihan varma millä periaatteella kirjailijaliitto jäsenensä valitsee.
Vuorinen, niin, heh, Hän on Kirjailija
VastaaPoistaBwahahaa, 15 vuotta ja kiloa sitten olisin varmaan apurahaturhautumissani pyrkinyt Vuorisen eläintarhan elätiksi.
VastaaPoistaMutta sitä en jaksa lakata ihmettelemästä, miksi Kirjailijaliitto nähdään jonkinlaisena mystisenä salaseurana. Sehän on vain kirjailijoiden ammattiliitto eikä mikään Illuminati.
Sanasta sanaan, juha Vuorinen:
VastaaPoista"..seison edelleen sen aatokseni takana, että jos ei kykene itse rahoittamaan taideharrastustaan, niin sitten pitää vaihtaa harrastusta."
Ei hän tarvitse kirjailijaliittoa, mutta ammattitaiteilijoille se on tarpeen, ettei esim tehdä sellaisia yhteiskunnallisia päätöksiä tai ratkaisuja jotka entisestään heikentävät kirjailijoiden toimeentulon.
Anonyymi, ei kai joku Tervo tai Oksanenkaan tarvitse kirjailijaliittoa? Eli se, tarvitseeko liittoa vai ei, ei kai voi olla peruste päättää jäsenyydestä?
VastaaPoistaAnu, jos olisit jäänyt liiton ulkopuolelle haettuasi jäseneksi, ajattelisitko aivan samoin?
Eljas, niin eikö olekin?
Anne, kiva harrastus:-)
Niin, voi olla että kuvittelisin sitä sun tätä jos mua ei olisi huolittu K-liiton jäseneksi. Keksinhän mä huvinpäiten salaliittoteorioita siitäkin, miksen saa apurahoja ;) Mutta pidän kumminkin itseäni lopulta aika merkityksettömänä (ei siis vähättelevästi vaan realistisesti) ja sellaisethan sujahtaa salaseuroihinkin ihan huomaamatta tutkan alitse :D
VastaaPoistaNo oikeestihan tein niin, että hain jäsenyyttä vasta useamman kirjan jälkeen, kun sisäänpääsy alkoi tuntua aika takuunakilta. Kyllähän se silti vähän jännitti huolitaanko vai ei, kieltämättä. Itsestäänselvyytenä sitä siis en pitänyt, vaikka suht toiveikas olinkin.
Juha Vuorisen kirjoista en osaa sanoa juuta tai jaata, kun en ole lukenut. Pitäis kyllä, jos ne on niin hervottoman hauskoja kuin jotkut kehuu :)
Lukekaapa rinnakkain Rimmisen Pussikaljaromaani ja vaikka joku Vuorisen romaani.
VastaaPoistaVerratkaa sisältöä, kieltä ja rakennetta, ja sitä minkälainen ihmiskuva välitetään, mitä kirjailija haluaa välittää lukijalleen.
Tästä nk. reaalifiktiosta voi tehdä kioskikirjallisuutta jota joku jokajätkä ja jokajaana lukee. Se kuuluu samaan sarjaan kuin kaikki tositv-sarjat jotka vain esittävät tosielämää, ja kuitenkin olematta sitä.
Sillä tienaa. Se on totta.
Ja hirveän surullista.
Taide, niinkuin sen ymmärrän, silloinkin kun se on hauskaa, niin se on totta.
Kirjailijaliitto valitkoon jäsenensä, aivan kuten haluaa, se kuuluu minulle vain siltä osin, että kaikkki itsensäilmaisu ei ole taiteellisesti sellaista että se on minusta edes kirjallisuutta.
Se saattaa olla itseilmaisua ja muuta, mutta rimansa siinäkin on, kuten muissakin taiteenlajeissa.
Anu, käsittääkseni Vuorinenkin on julkaissut aika monta kertaa ennen kuin haki jäsenyyttä. Itse hain jäsenyyttä kolmen kirjan jälkeen, ja kyllä jännitti, enkä varmaan olisi ottanut kovin hyvin, jos hakemukseni olisi hylätty. Mutta kieltämättä on itselläkin käynyt mielessä, että senkö vuoksi pääsin, ettei kukaan tuntenut, ei tiennyt mitään. Nyt en ehkä enää pääsisikään, kun olen mekkaloinut blogissa.
VastaaPoistaHirlii, voin olla asiallisesti samaa mieltä tuosta kirjallisuudenlajista, mutta minusta vaan kirjailijaliiton pitäisi olla ammattiliitto, joka ajaa kirjoilla itseään elättävien ihmisten asioita. On minusta kyseenalaista makuasioiden perusteella sulkea toisilta pääsy liittoon, jos ihminen kuitenkin aivan selvästi harjoittaa kirjailijan ammattia, oli sitten liitossa tai ei.
Heh, Rimminen on surkean huono mutta Vuorinen on hyvä. Että näin se vaan on.
VastaaPoistaNo, sinä olet kirjailijaliiton jäsen, minä en ole eikä minulla ole minkääntason sananvaltaa tämän yhteisön valintoihin, enkä siihen sanokaan mitään, mutta tässä ihmiskuva asiassa voin avata suuni.
VastaaPoistaJos kirjalijaliitto katsoo että Juha Vuorisen kirjallinen tuotanto on kirjallisesti ja ammattieettisesti sillä tasolla, että hänet hyväksytään tähän ammattiliittoo, niin eihän minulla ole siihen mitään sanomista.
Ymmärsin hänen kirjoituksistaan sen, että ellei pärjää omillaan niin sitten voi lopettaa taiteenharrastamisen.
Vaan kyllä minussa elää senkaltainen humanisti, että taiteentekijöitä kannattaa tukea julkisilla varoilla.
Vaan voin olla vallan vääärässä, voihan se toisaalta olla niin että jokainen jätettäköön omansa onnensa nojaan. Aivan jokainen.
Lapsilisätkin kai voisi lopettaa ja moni muu sellainen itsestäänselväetuus, sellainen jota ihmiset eivät edes älyä olevan olemassakaan, tule edes ajatelleeksi että, ai juu, en olisi edes oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ellei tätä olisi ollut.
No jaah, mieluummin annan naapurin koiranpennun hyppiä minua vasten hississä ja mieluummin monta muutakin asiaa...
Tulkitsen Vuorisen viime aikaisia vuodatuksia sitä taustaa vasten, että hänet on jonkin makumieltymyskysymyksen perusteella jätetty kirjailijaliiton ulkopuolelle, hän on suivaantunut siitä ja käyttää omaa julkisuusarvoaan nyt omalla tavallaan, maksaa pottuja pottuina. Kun kaikenlaisia muutama sata kappaletta myyviäkin runoilijoita ja lyhytproosantekijöidä hyväksytään liittoon, niin miksi ei ihmistä joka todella ansaitsee kirjoillaan ja todella toimii kirjailijan ammatissa, tätä minä en ymmärrä. Minusta on kummallista jos kirjailijaliittoon pääsemisen kriteerinä olisi oikeanlaiset mielipiteet ja oikea maku. Enkä usko että onkaan, sen verran monenlaista sakkia on vuosien varrella päässyt läpi, niin kuin oikein onkin.
VastaaPoistaOn toi kieltämättä aika erikoista, että noin paljon kirjoittanut ei pääse Kirjailijaliittoon (googlasin vähän lisätietoa ;) Vaikka tosiaan en itse ole lukenut, jos kirjat on tasoltaan jotain teini-ikäisen kännissä näpyttelemiä räpellyksiä niin sitten sen ymmärtäisi. Ja tää siis ei tarkoita että _olettaisin_ näin olevan, sanoin _jos_ ovat.
VastaaPoistaJos taas eivät ole, niin kyllä noilla pitäisi ammattiliiton jäseneksi päästä, semminkin kun ilmeisesti myynnin perusteella voidaan puhua enemmän ammattikirjailijasta kuin esim. *köh* minä.
OT: Vuorisen nettikirjakaupassa näköjään myydään Coelhon pölhöpseudosyvälliseeposta Alkemistiakin, ai hitto että repesin sen myyntilauseelle:
"Voiko yli 40 miljoonaa kirjan ostajaa olla väärässä? "
:D
Niin, voiko olla väärässä?
VastaaPoistaMinusta tämä on kysymys, jota kannattaisi meditoida eri kanteilta;-)
Niinpä, kantteja ja kantteja. Jos olisin itse kirjoittanut sen 40 miljoonaa myyneen kirjan, olisin vahvasti sitä mieltä että ostajat ovat OIKEASSA ;)
VastaaPoistaVaikka vasemmisto on edelleen yliedustettuna Kirjailijaliiton johtokunnassa, siellä ei taideta enää evätä kenenkään Kirjailijaliittoon pääsyä poliittisista syistä. Vai tapahtuuko sitä vieläkin?
VastaaPoistaTiina Pystynen haki useamman kerran. Hylkyä perusteltiin nähtävästi mm. liialla kuvituksella suhteessa tekstin osuuteen, mikä kuulemma teki Pystysen teoksista aikuisten kuvakirjoja, kun taas Kirjailijaliitto oli sanataiteen harjoittajia varten. Pystynen kuvaa tätä prosessia runsaasti kuvitetussa kirjassaan Runousoppi.
VastaaPoistaHelena, se on totta, että Pystysellä oli ongelmia. Muistan, että hän kertoi asiasta Pentinkulman päivien esikoiskirjailijatapaamisessa v.94. Onhan näitä tämän tästä ollut, kun joku ei ole päässyt. Vuorinen ei omalla toiminnallaan kyllä edesauta mahdollisuuksiaan päästä liittoon tulevaisuudessakaan. Mutta ilmeisesti hän ei edes halua.
VastaaPoistaAnonyymi, poliittisista voimasuhteista ja poliittisen mielipiteen vaikutuksesta en rehellisesti sanoen osaa lausua mitään. En ole koskaan miettinyt mitä poliittista kantaa siellä nykyään edustetaan. Uskon kuitenkin, ettei politiikka sanele sitä kenet hyväksytään jäseneksi, sen verran kirjavalta nimittäin vaikuttaa tuo kirjailijakunta.
Anu, sitä minäkin:-)
Tulee mieleen tämä Spede-ilmiö eli hänelle ei myönnetty rahoitusta ja mies kimpaantui, hankki rahoituksen itse ja kas, elokuvat möivätkin aivan helvetisti ja niillä kustannettiin seuraavat. Jälkikäteen kyllä sitten taputeltiin "taitelijaa" hartialle, mutta kyllä varmasti Spede muisti kivittäjänsä loppuun saakka.
VastaaPoistaSpede saattaa olla hyväkin vertailukohta tässä. Aikanaan hänenkin touhujaan pidettin ihan luokattomina, mutta ajat muuttuivat, ja Speden arvoa alettiin ymmärtää.
VastaaPoistaTämä ei tarkoita sitä, että itse jaksaisin katsoa yhtään Speden elokuvaa. En ole koskaan jaksanut. Mutta siis kyllähän hän oli taiteilija, merkittävä elokuvaheppu.
Vuorinen ei ole pyrkinyt Kirjailijaliittoon. Jos olisi, hän olisi jäsen.
VastaaPoista"eikä minua ole hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi heikkojen kirjallisten näyttöjeni takia,"
VastaaPoistavalehteleeko Vuorinen?
Olen lukenut yhden Vuorisen teoksen ja se nauratti. Voisin kuvitella lukevani muitakin ja niin nähtävästi moni muukin tekee. Sen sijaan mitään Vuorisen vuodatuksia mistään en ole lukenut, joten niitä en voi kommentoida.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että tässä on taas vallalla vähän sama ajatus, että olet mitä syöt ts. olet mitä luet. Ihmisiä arvotetaan sen mukaan, mitä he lukevat ja jos nyt sattuu lukemaan jotain Vuorista, niin voi kauheaa – ei voi olla kovin fiksu. Ikään kuin ihminen ei voisi lukea kaikenlaista kirjallisuutta eikä jumittua vain yhteen genreen.
Mutta ehkä tämäkin on taas kosmeettinen kysymys: pitää lukea tietynlaista kirjallisuutta, että voi antaa itsestään kultturellin ja älykkään kuvan. Ikään kuin ihmisen älykkyys olisi verrannollinen siihen, mitä hän lukee. Hohhoijaa.
Täytyy taas sanoa (ilman mitään perseensuolemistaka-ajatuksia), että pidän Kirstin ajatuksista.
Eikös muuten Kata Kärkkäinen (nykyään Souri?) hakenut myös kirjailijaliiton jäseneksi joskus. En nyt jaksa googlettaa, mutta ainakaan aiemmin häntä ei sinne huolittu. Onkohan nyt tapahtunut muutos?
Anonyymeille: kuten sanoin, en tiedä asiasta enempää kuin tuon Vuorisen blogikirjoituksen verran.
VastaaPoistaElegia, Suomessa on tosiaan voimakas tarve arvottaa sekä kirjoja, kirjallisuudenlajeja, että myös lukijoita. Pari kuukautta sitten kuuntelin kun radio Novan toimittajat juttelivat mitä kirjoja kehtaa lukea junassa tai bussissa kaiken kansan nähden. Ei mitään kevyitä romaaneja tietenkään, vaan sellaisia joista muut matkustajat tajuavat, että tuossa on älykäs ja kehittynyt ihminen. Minusta oli hämmästyttävää tajuta, että tämä ajattelu edelleen elää, olkoonkin että toimittajat tekivät juttunsa huumorilla. Ei kuitenkaan sellaista leikkiä, ettei totta toinen puoli.
Kata Kärkkäisellä oli tosiaan sama ongelma, ja siitä nousikin aikamoinen haloo. Pitäisi kaivaa Kirjailijaliiton katalogi esiin ja katsoa joko rouva löytyy luetteloista. Harmi vain, etten säilyttele luetteloita.
En tiedä mitä kirjoja ne Novan toimittajat lukevat, mutta en ole ikinä ajatellut etten "kehtaisi" lukea jotain tiettyä junassa tai bussissa. Luen mielelläni vaikka 7 päivää -lehteä junassa, jos sellainen on tarjolla.
VastaaPoistaJa olen lukenut myös Odysseian, Idiootin, Anna Kareninan, Seitsemän veljestä, Täällä Pohjantähden alla ja monta monta muuta, mutta en näe tarvetta kanniskella juuri niitä mukanani juniin tai busseihin. Luen sitä mitä sillä hetkellä luen, piste.
Se johtuu siitä, että olet itsenäinen tyyppi. Mutta kaikki eivät ole yhtä itsenäisiä.
VastaaPoistaHahahah, tuosta kehtaamisesta tuli taas mieleen se tapaus vuosien takaa, kun ostin Pahkasika-lehden ja luin sitä metrossa. No tietysti kaikinpuolin ihan älyttömän typerä veto, minähän puhisin ja tirisin ja hytkyin hikisenä ja punaisena, meinasin melkein tukehtua kun yritin olla huutonauramatta keskellä metrovaunua niille jutuille. Kaiken kukkuraksi vasta kotiin päästyä huomasin, että lehden kansi oli painettu ylösalaisin :D
VastaaPoistaEn minä ainakaan pidä Vuorisen lukijaa huonona ja itseäni parempana kun en ole tuntenut kiinnostusta lukea hänen kirjojaan. Ja, antaisinko nyt minkään kirjailijan kirjojen vaikuttaa erityisemmin ihmissuhteisiini...enpä usko.
VastaaPoistaLukemistoni menee vähän elmäntilanteenkin mukaan, mutta erityisen selvästi nykyisin sen mukaan mihin ja kelle haluan antaa yhä vain arvokammaaksi käyvää aikaani.
Nuorempana sitäkin tuntui olevan ihan määrättömästi, mutta enää ei ole, ja olen tullut kitsaaksi ajan käyttöni suhteen.
Tämä muuten kannattaa ottaa huomioon, kun muistelen että täällä joku aika sitten puuhattiin jo +60vuotiaista kirjallisuuden kohderyhmää. Siinä iässä ollaan valikoivampia, ja aivan varmasti rajallisempia.
Katariina Souri hyväksyttiin jäseneksi 2009. Hyvä niin.
VastaaPoistaIhmisillä ei muuta olekaan kuin aikaa... se vain tuhlataan esim. television katsomiseen ja netissä surffailuun. :)
VastaaPoistaAnu, Pahkasika on kuitenkin aina kuulunut intellektuellien varustukseen...
VastaaPoistaHirlii, se olisikin kiinnostava tietää, että millä tavalla 60+ ikäiset valikoivat. Siinäkin ikäryhmässä on monenlaista väkeä. Niin kuin jokaisessa ikäryhmässä.
Kiitos tiedosta kaima! Onnea Sourille näin jälkikäteen.
Niin, se on se priorisointi, Anne. Tärkeät asiat ensin:-)
Jos Kirjailijaliitto on "ammattiliitto", miksi sen päätöksentekoon osallistumista tuetaan apurahoin? Hesarin jutussa noin viikko sitten kerrottiin että Valtion kirjallisuustoimikunnan apurahojen myöntämisen yhtenä perusteena on aktiivinen osallistuminen järjestön toimintaan, vaikka itse kirjallista tuotantoa ei apurahan saajalla niin olisikaan.
VastaaPoistaOlen varmaan väärä ihminen vastaamaan, sen verran on itsellekin kaunoja kertynyt vuosien mittaan apurahojen jakoperusteita kohtaan:-)
VastaaPoistaNo luultavasti siinä iässä viimeistään valikoi mihin aikansa käyttää, olen vain huomannut, etenkin viimeisten muutamien vuosien aikana, että elämänrajallisuus tulee aina vain konkreettisemmaksi ja sillä on vaikutuksensa minuun lukijana kuin muuhunkin elämään. Ei tämä tässä olem ei alkuunkaan vielä, mutta valikoivampi minusta on tullut.
VastaaPoistaVarmasti on monenmoista lukijaa +60:ssäkin, ja voihan se olla että ne perusmieltymykset vain korostuvat tai jokin vanha mieltymys nousee pintaan. Ehkä. Mahdollisesti.
Eilinen anonyymi esitti, että apurahoja on saatu "vaikka itse kirjallista tuotantoa ei niin olisikaan". Semmoistahan Hesari ei voi väittää, kun kaikki jutussa nimeltä mainitut kirjailijat ovat olleet aktiivisen tuotteliaita. Mutta semmoisen kuvan juttu tietysti voi antaa, ja semmoisen kuvan anonyymikin näköjään oli saanut.
VastaaPoistaOtetaan nyt esimerkiksi minut, joka jutussa oli nostettu yhdeksi pääpukariksi, semmoiseksi joka on saanut apurahoja vain sen takia, että olen ollut Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Sen Hesari jättää mainitsematta, että tuona sen tarkasteluvälinä 2000-2010 julkaisin 21 omaa teosta, ja sen lisäksi toimitin useita teoksia, sellaisia kuten Kirjailijan työmaat ja Runo vieköön.
Huvittavinta tuossa Hesarin minuun kohdistamassa väitteessä on se, että kun sain valtion viisivuotisen apurahan 1999 en ollut mukana Kirjailijaliitossa muuta kuin rivijäsenenä. Siis kun tulin Kirjailijaliiton johtokuntaan ja sitten puheenjohtajaksi 2002 minulla oli jo valtion pitkäaikainen apurahoitus, ei tosinpäin, niin kuin Hesari antaa ymmärtää.
Kari Levola
Hirlii, olen huomannut, että monen ihmisen lukeminen on kausiluonteista. itsellänikin selviä kausia. Esim. dekkareita en ole lukenut aikoihin, vaikka joskus ne olivat tärkeitä. Nyt tulee luettua enemmän tietokirjallisuutta.
VastaaPoistaKari, ehkäpä Hesarin toimittajilla on sama vaiva kuin monilla muillakin ihmisillä, lasten ja nuortenkirjoja ei lasketa varsinaiseksi kirjailijantyöksi. No sinulla varmaan on ollut muutakin tuotantoa, mutta tämä nyt vaan tuli mieleen. Minulle ei tule Hesaria, joten en osaa kommentoida Hesarin artikkeliakaan. Se ei ole mikään yllätys, että lehdessä julkaistu juttu vääristelee asioita.
@Kari Levola - Hesari lainasi Valtion taidetoimikunnan sihteeriä, joka sanoi apurahoja myönnettävän ilman tuotantoakin jos "kirjailija" on osallistunut "yhteisen hyvän" tuottamiseen järjestötoiminnassa.
VastaaPoistaAnonyymi - Taiteen keskustoimikunnan sihteeri Ansa Aarnio ei sanonut niin. Hän sanoi: "Kaikilla taiteenaloilla huomioidaan se, jos joku ihminen käyttää paljon aikaa yhteisen hyvän edistämiseen." Se on ihan toinen asia, jos sillä, kun hakijoita on paljon, on jotakin painotusarvoa.
VastaaPoistaMutta kukaan, ei koskaan ole saanut apurahaa ilman tuotantoa. Ja pitempää apurahaa ei ole saanut ilman laajaa tuotantoa.
Kari Levola
Toisaalta voisi ajatella, että myös kirjallinen työ olisi itsessään yhteisen hyvän edistämistä.
VastaaPoista