Minulle tuli jutusta mieleen yksi ihan muu asia, ja siksi teinkin kyselyn liittyen dekkaribuumiin. Olkaa hyvät ja vastatkaa kyselyyn. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja, minun tuotantoani tietenkin. Saa esittää toivomuksia kirjasta, jonka haluatte saada ikiomaksi. Se ei valitettavasti voi olla dekkari, koska olen tehnyt niitä vain yhden, eikä minulla ole enää tekijäkappaleita.
Arvontaan osallistuvien pitää ilmeisesti lähettää minulle tietonsa sähköpostissa, vai kuinka näiden kyselyjen kanssa toimitaan? Se löytyy tuosta oikealta. Tämä on ensimmäinen kerta kun kokeilen moista. Mutta ainakin Pappia kyydissä, Pelastusrenkaita, Reetta ja linnan vangit kirjaa on luvassa, pyynnöstä voin kaivaa esiin myös joitakin muitakin entisiä kirjojani jos joku jostain kummallisesta syystä niitä kaipaa.
Voitte myös tämän postauksen perään laittaa arvelunne siitä, miten kauan dekkarien hypetystä vielä jatketaan. Varmuuden vuoksi kerron, että minulla ei ole mitään dekkareita vastaan, luen niitä itsekin joskus.
Tekstit
Vastasin "ihan sama" ;) Ahmin dekkareita joskus 11-14 ikävuosina, enkä sen koommin ole pahemmin dekkareihin tarttunut. Tai no ehkä Westlaken Dortmunder-kirjat luokitellaan dekkareiksi, mutta mun mielestä ne on enempi huumorikirjoja.
VastaaPoistaTää ei tarkoita että mun mielestä dekkarit olisi jotenkin lapsellista luettavaa, oma kiintiö vaan tuli täyteen jo varhain. Ei siis intohimoja suuntaan tai toiseen, niin kauan kun muitaKIN kirjoja julkaistaan ;)
muitakin buumeja on menossa, koko ajan, ollut aina menossa tai tulossa. jos voitan, haluan trilogiasi kolmannen osan.
VastaaPoistaMuitakin buumeja on menossa. Luin aiemmin dekkareita, mutta olen nyt niihin vähän kyllästynyt. Olin yliopistolla joulukuun alussa kuuntelemassa kuin Harri Nykänen kertoi dekkarikirjailijan työstä ja pikaisesti myös tästä CrimeTime osuuskunnasta, mutta tuota Hesarin juttua en ole vielä lukenut.
VastaaPoistaJos voitan, niin haluaisin kirjan Reetta ja linnan vangit.
Minäkin uskon, että muitakin buumeja on menossa eikä välttämättä edes kovin salaa. Jotenkin tuntuu, että mediaan mahtuu vain yksi aiheeseen liittyvä buumi kerrallaan. Ovat siis mielestäni aika subjektiivisia buumeja.
VastaaPoistaItse luen kaikenlaista. Nyt on jäänyt dekkarien lukeminen vähemmälle, mutta tykkään kyllä lukea niitä. Tuntuu, että minun kohdallani menee vähän kausiluontoisesti nämä lukuteemat.
Luen kausittain dekkareita. Suosikkejani ovat ruotsalaisten naiskirjailijoiden psykologiset tarinat (Alvtegen, Frimansson) ja islantilaisen Arnaldur Indrithasonin kipeän kiehtovat teokset, joissa on aina mukana ripaus Islannin historiaa.
VastaaPoistaEn ikinä osaisi kirjoittaa dekkaria. Jännitysjuonen kutominen vaatii supertaitoja.
Jos voitan, tykkäisin saada Pappia kyydissä, kun sitä minulla ei vielä ole.
Ai niin, jos voitan, niin haluaisin joko sen trilogian kolmannen osan tai sitten Reetta ja linnan vangit.
VastaaPoistaEn haluaisi niputtaa kaikkia medioita tyhmiksi, mutta buumeja on varmaan aina monta rinnakkain - riippuu keneltä kysyy. Minä taidan olla dekkaribuumista vähän pihalla. Ahmimisiässä kalusin läpi kaikki lähikirjaston Agatha Christiet, mutta sen jälkeen dekkarointi on jäänyt vähemmälle: satunnaisen Christie-kertauksen lisäksi olen lukenut vain pari Alexander McCall Smithin lupsakkaa arvoituskirjaa.
VastaaPoistaVastasin "ikuisesti kun ovat ihanii", vaikken näiden suuri fani olekaan, tosin tykkään mm. Harlan Cobenin kirjoista. Luulen että buumi kuitenkin jatkuu, koska dekkarit on niin käteviä myynnillisesti, ne on helppo brändätä ja helppo lukea, ainakin suurin osa perusdekkareista. niitä voi lukea huolettomasti puoliunessa tai melun keskellä, ja jos jotain unohtaa tai kohdan yli hyppää kun on tylsää, sillä ei ole niin väliä. Joten tottakai niitä myydään paljon... Joten miksi niitä ei myös tuotettaisi ja markkinoitaisi ja hypeä pidettäisi elossa vaikka väkipakolla.
VastaaPoistaMuita trendejä on tietysti koko ajan, esim vampyyritarinat.
Kiva kysely, tälläisiä voisi olla useamminkin.
Minustakin tuntuu, että myös muita buumeja on menossa samanaikaisesti, vaikkei kaikista ehkä kohkata mediassa samaan malliin. Minä luen myös dekkareita, mutta paljon muutakin. Dekkareita olen lukenut aika nuoresta iästä lähtien, joten mikään meneillään oleva buumi ei ole siihen vaikuttanut.
VastaaPoistaJos voitan, haluaisin kirjan Pappia kyydissä.
Tykkään dekkareista, luen niitä eniten silloin, kun ylipäänsä joskus aikanaan luin.
VastaaPoistaVastasin ihan sama, koska en pysty tällä hetkellä lukemaan mitään.
Jos voitan, haluaisin saada jotain vanhaa tuotantoasi olevan kirjan, koska ne uusimmat ovat jo hyllyssä. Tai sitten voisit maalata minulle jotain!!
Luen dekkareita kausittain, edellisestä on jo aikaa. Kun lukee muutaman peräkkäin, alkaa murhien selitysten samankaltaisuus tympiä. Asialla on aina ollut joku "mielipuoli" tai "maanikko" ja se siitä.
VastaaPoistaKirjatoive: Reettaa, kiitos. :-)
Tykkään kyllä lukea dekkareita mutta en aina. Eivätkös ne ole aina suosiossa, en ole huomannut mitään poikkeuksellista... (tosin en niin tarkkaan ole asiaan paneutunutkaan) Vastasin siis, että muitakin buumeja on meneillään.
VastaaPoistaVoiton mahdollisesti sattuessa kohdalle toiveena olisi Pappia kyydissä.
Buumeja keksitään aina vähän siitä ja tästä... joten vastasin että muita ei vain ole niin paljon huomioitu. Sitä paitsi genre on onnistunut muuntautumaan hyvin ajan mukana. Nykyään Agatha Christietä lukee jo lähinnä yhteiskuntahistoriallisena aineistona :-) mutten usko että hyvän ja pahan välinen taistelu menee ikinä muodista.
VastaaPoistaItse luen varmaan aina dekkareita kun haluan jotain selkeää ja yksiselitteistä. Vaikka tosin: osa dekkareista on nykyään aika haastavaa kirjallisuutta.
Pappia kyydissä jos onni suosii.
Vastasin että ihan sama. Onhan noita dekkareita kaiken muun lisäksi aina ollut ja ilmeisesti tulee olemaankin. Niin hintelä on dekkarimakuni, että Agatha Christien jälkeen on lukulasieni eteen tullut vasta Donna Leon.
VastaaPoistaArvontaan toki osallistun mieluusti, toiveena puutoslistalla oleva Pelastusrenkaita.
Terveisin
Rocky
Vastasin, että muita buumeja on olemassa (ja toivon, että mediakin joskus sen huomaa).
VastaaPoistaItse olen lukenut satunnaisesti Chirstietä, Liza Marklundia ja uusimpana Madame Ramotswea, mutta jälkimmäisessäkin tapauksessa kävi se sama, mikä aina dekkareiden kanssa: ne alkavat ennen pitkää kyllästyttää, kun samaa kaavaa toistetaan. Vaikka Ramotswet olivatkin kivan erilaisia, niin jaksoin seurata kivaa erilaisuutta 2-3 kirjaa.
Suurimman osan aikaa vain ahistaa, kun kaikki oppilaat haluavat lukea vain Ilkka Remestä, kun se on ainoa kirjailija, jonka tuotantoa löytyy kotoa (ei siis tarvitse astua sellaiseen paholaisen laitokseen kuin kirjasto).
Laitoin sinne tuon muitakin buumeja. Ei media välttis ole tyhmää, ehkä vain osa toimittajista... *ehehheh* Dekkarit on kivaa "hömppälukemista" eli kun ei tartte ajatella ja oikeasti ratkaista mitään. Silmät hyppii riviltä toiselle ja juoni häviää, mutta roistot saadaan kiinni. Mikälie Mickey Spillane vai-mikä-se-oli paperipokkari on hauskimpia mistoja, siinä oli pahis jolla oli haimainen hymy. Ajattelin tietty haimaa ja kuvittelin viherkäisiä hampaita ja kaameaa hönkälöyhkää, mutta se olikin hai-mainen, siis keleletto, joku fisu!
VastaaPoistaJaa niin, kirjatoive piti laittaa: Reetta.
VastaaPoistaTäytyy kyllä todeta tähän väliin, että taiten kirjoitettu dekkari hyvinkin voi herättää kaikenlaisia ajatuksia ja pistää pohtimaan ihan syvällisiäkin asioita - jos siis itse haluaa.
VastaaPoistaIhanaa, kun on äänestetty ja otettu kantaa! Pelkäsin, että kukaan ei vastaa. Niin noista dekkareista, minusta tuntuu että olen samoilla linjoilla kaikkien vastaajien kanssa. Dekkareita tulee välillä luettua, välillä ei. Asiaan ei liity suurta dramatiikkaa. Voi olla, että tuo mainitsemani dekkaribuumikin johtuu vain jostain omasta vinoutuneesta näkökulmastani. Minusta vain näyttää siltä kuin dekkarit pääsisivät monia muita kirjoja paremmin esille, suosionsa vuoksi arvatenkin. Tähän asiaan minut havahdutti oikein totaalisesti Larssonin Millenium-sarja, joka oli minun mielestäni huonosti kirjoitettua uskomatonta paskaa, millä ei tietenkään ole mitään väliä, koska juuri tuommoisina ne ilmeisesti ovat suuren suosionsa saavuttaneet. Elegian mainitsemia syvällisiä dekkareitakin on elämän varrella aina joskus tullut vastaan.
VastaaPoistavastasin "ikuisesti", sillä minusta dekkarit ovat jotenkin maskuliininen vastine hömpälle. (maskuliininen on huono sana, mutta en tähän hätään keksi parempaakaan!)
VastaaPoistaSe on miesdiskurssin hömppää, jollain tavalla legitiimimpää (apua! en tiennyt että osaan noin monta hienoa sanaa peräkkäin!!) kuin naishömppä, mutta en kyllä osaa pitää edes hyvin kirjoitettuja dekkareita korkeakirjallisuutena.
Reetta ja linnan vangit, jos kävisi säkä ja voittaisin.
Vastasin eilen Muita buumeja jne. ja kommentoinkin tänne, mutta sitä kommenttia ei näy missään. Onkohan se joutunut roskapostiin? :-) Äänestysääni sentään tuli perille.
VastaaPoistaAsia oli suurinpiirtein se, että *toivoisin* jonkin muun buumin nostavan päätään, koska en itse oikein välitä dekkareista, joten se jokin muu voisi olla kiinnostavampaa. Ja jos voitan, haluan Pappia kyydissä!
Uskon, että dekkareiden buumi jatkuu. Niitähän on ollut aikojen alusta. Monet klassikot ovat todellisuudessa dekkareita, esim monet Dickensin romaanit - ja jo kauan ennen häntä.
VastaaPoistaKuten täällä on jo kirjoitettu, uskon minäkin, että on olemassa muitakin aikuisten suursuosikkeja kuten naistenromaanit ja historialliset romaanit (muualla jo buumi, ei vielä meillä), sotakirjat.
Dekkarit saavat nykyään paljon huomiota TV-sarjojen vuoksi. Ainakin minulle on käynyt niin, että dekkarit tulee vain katsottua TV:ltä, lukeminen on jäänyt Naisten salapoliisitoimiston muutaman osan lukemiseen - niissähän on aivan uusi kulttuuri esillä.
Varsinkin englantilaiset TV-sarjat ovat rentouttavia: hyvät näyttelijät, hienot maisemat, taitava ohjaus, hyvä kieli, koko juttu viimeisteltyä. Näitä katson: Miss Marple, Hercule Poirot, Morse, Midsomerin murhat, Sherlock Holmes, Foylen sota enimmäkseen DVD:ltä kotona ja samoja uudestaan ja uudestaan. Ne kiertävät myös sukulaisilla ja ystävillä.
Olen lukenut viime vuosina vain yhden suomalaisen dekkarin. Se oli Leena Lehtolaisen. Pidin siitä. Kieli on hyvää ja normaalia, ja rikosten vastapainona on normaali poliisi ja hänen perheensä - se yhdistelmä toimii hyvin esim Midsomerissa.
Heippa,
VastaaPoistavastasin, että muita buumeja on meneillään. Mielestäni dekkareille on oma tarpeensa. Ne ovat kirjallisuutta, jota luetaan kun halutaan nollata arki helpolla tavalla. Itse en ole lukenut dekkareita moneen vuoteen, enkä katsonut myöskään telkasta ohjelmia. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten pahuudella ja rikoksilla mässäily ei tee hyvää psyykelleni. Ainakaan suurissa erissä. ;)
Ja tosi on, että dekkarit vastaavat ihan eri tarpeeseen kuin kirjat, joiden lukemisesta nauttii tekstin kauneuden, mahdollisen uuden näkökulman ja maailman kautta. (huom en tarkoita, että oma mitätön nuortenkirjani vastaisi myöskään tähän tarpeeseen ;))
Luin yhden Madame Botswanan vai mikä nimi nyt olikaan ja tylsistyin. Millenium -sarjaan en ole halunnut edes tarttua.
Dekkareita voisi lukea joskus kesällä, mökillä, paitsi että minulla ei ole mökkiä. ;D
Hienoja aatoksia dekkareihin ja lukemiseen liittyen! Minustakin tosiaan dekkareissa, niin kuin kaikessa muussakin kirjallisuutta on tärkeää, että kirjat on hyvin kirjoitettu. Se on rentouttavaa jos mikä.
VastaaPoistaMiesdiskurssin hömppä on kyllä hyvä sana. Naisetkin tietenkin lukevat dekkareita, mutta ehkä heillä on vähän maskuliinisempi moodi päällä kuin lukiessaan Bidget Jonesia vaikka.
Kiitoksia tähänastisille äänestäjille. Odotan jos vielä heruisi muutama lissää, että saataisiin arvontaan jännitystä...
Perustelen tuota miesdiskurssia siksi, että originaali dekkari on miesten tuottamaa ja siinä seikkailevat sankar-miekkoset.
VastaaPoistaAivot narikkaan joka tapauksessa!
siis sanaa miesdiskurssi
VastaaPoistaVastasin, että muitakin buumeja on meneillään dekkaribuumin lisäksi. Ainakin fantasia on ollut kova sana jo jonkin aikaa. Tosin arvelisin, että dekkarit pysyvät suosittuina vastedeskin.
VastaaPoistaMinun puolestani genret saisivat vapaasti sekoittua toisiinsa. Lukisin mielelläni romanttisia tai historiallisia dekkareita, dekkarifantasiaa tai -scifiä, fantastisia rakkaustarinoita, historiallista scifiä ja vaikka minkälaisia enemmän tai vähemmän hätkähdyttäviä genreyhdistelmiä.
Henna, muistan että joku aika siten puhuttiinkin crossoverista, eiköhän se tarkoittanutkin jotain genresekoittumista? Mutta kirjastonhoitajat joutuvat vaikeuksiin jos kirjailijat eivät pysy kuosissa.
VastaaPoistaMarika, joka tapauksessa mahtavaa, kun blogissani puhutaan diskurssista:-)
Eläissäni en ole dekkaria lukenut, enkä aio lukea. Vastasin siis "ihan sama".
VastaaPoistaJos arpaonni suosii, Reettaa kovasti himoitsen! :)
Terveisin Anna (2.)
Päinvastoin kuin kaimani toivon jotain muuta kirjaasi, sillä Reetan toi jo joulupukki.:)
VastaaPoistaÄänestin "hällä väliä", sillä kaikenlainen kirjallisuus on tärkeää ja kaikelle löytyy lukijansa. Oma lukemiseni aikuisiässä on vaihdellut elämäntilanteidenkin mukaan. Nuorempana dekkarit viehättivät, nykyään lainaan mielelläni elämäkertoja ja novelleja. Aika aikaansa kutakin.
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista:-)
VastaaPoista