kuva: realbollywood.comOlen ollut niin kuohuksissani kaikesta esitteiden, lippujen ja lappujen ja lehti-ilmoitusten värkkäämisestä etten ole oikein kunnolla ehtinyt tajuta, että ekologinen ja maagisrealistinen lastenkirjani Majavakevät sai myönteisen päätöksen kustantamon kokouksessa ja päätyy siis julkisuuteen keväällä 2012.
Näin ollen minun kirjailijanurani jatkuu ainakin ensi vuoden. Se on sitten kahdeskymmeneskolmas kirjani. Uusia tekijöitä on ajanut ohitseni oikealta ja vasemmalta ja osa jyrännyt ylikin, mutta pitää olla kiitollinen jokaisesta kirjasta, joka saa mahdollisuuden elämään.
Kirjaan tulee Kirsi Haapamäen kansi ja muutama kuva.
Haaveilin kuvitukselle suurempaakin osuutta, mutta parempi muutama kuva kuin ei mitään.
Tämän käsikirjoituksen ensimmäinen versio hylättiin, mutta sitten keksin liittää tarinaan muukalaisuuden teemoja kansainvälisen adoption ja kanadanmajavien kautta ja kirjoitin tarinan muutenkin kokonaan uusiksi. Kanadanmajavathan ovat valtavasti levinneet ja ryöväävät tilaa euroopanmajavilta. Oikeastaan kirjassa on teemoja, jotka sopivat persu-suomeen kuin nenä naamaan. Lapsiahan tällaisten asioiden ei tarvitse kiinnostaa, mutta itseäni tällaiset jutut aina huvittavat.
Tekstit
Onnnnittelut! Ihana kuva :D
VastaaPoistaHihi, persumajavia... "True Beavers"?
Paljon onnea toivoo
VastaaPoistaa real beaver, majavaklubin eli piiverilupin jäsen, entinen Kanadan siirtolainen.
Ihminen on tuhonnut ainakin Kanadassa luontoa enemmän kuin majava.
Kiitos, kiitos.
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Ensin luin kyllä "miten kyrsii" ja mietin vastaako se jotenkin omia tunnelmiasi...
VastaaPoistaMulla on selvästi ollut kyrsiminen pinnalla viime aikoina, jos se alkaa jo vaikuttaa siihen kuinka ihmiset lukevat näitä tekstejä...
VastaaPoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaEntisenä "Majavavartion" jäsenenä ilahduin kirjan teemasta. Tuli myös mieleeni senaikainen joulusatuni erään sinkkumajavan joulusta... :-)
Kiitos, Jyrsii hyvin! Oli riemastuttavaa löytää tämä blogisi ja kotisivusi. En tiedä mihin kohtaan kommentoisin, joten kirjoitan nyt tähän :)(Siirrä vaikka itse järjevämpään kohtaan..) Ensimmäisenä lukaisin sinun tekstisi kirjoittamisesta; kohta 'saako oikeista ihmisistä kirjoittaa, ja teksti muistamisesta koskettelevat juuri niitä asioita, joita mietin tällä hetkellä. Olen kirjoittamassa toista omaelämänkerrallista dokumenttiromaaniani. Tässä välissä vierähti 6 vuotta (kirjoitin kaksi nuortenkirjaa välillä) ja nyt pähkäilen julkisuuden ja yksityisen rajamaastoa. Olen tullut samaan lopputulokseen kuin sinä, oikeista ihmisistä saa kirjoittaa, mutta ne pitää etäännyttää niin että heitä ei tunnista. Mutta läheiset ihmiset? Heistä ei voi kirjoittaa, koska kaikki tuntevat/arvaavat heidät kumminkin. Ja jos heistä kirjoittaa, alkaa ahdistaa. Siinä kait menee se raja = omatunto. Toinen mielenkiintoinen juttu on muisti. Olen kypsytellyt tätä tekstiä 3 vuotta, aloitin kirjoittaa vuoden 2006 tapahtumista kalenterin tuella. Ja kas kummaa, mitä asioita olen etenkin tänä vuonna, kun kirjoitusprosessi lähti kunnolla käyntiin, alkanut muistaa; asioita, ihmisiä, yksityiskohtia. Vielä kun ystävät ovat heittäneet vinkin esim. jostain tuolloin tapaamastani ihmisestä, alankin pikkuhiljaa muistaa jopa keskusteluita, vaikka ensin en muistanut edes koko ihmistä! Kyllä muistin harjoittaminen on tarpeen, tässä iässä. Päiväkirjan kirjoittaminen olisi ollut kova juttu, harmi kun en sitä koskaan aikuisiällä tehnyt. Kiitos mukavista lukukokemuksista, Kirsti!
VastaaPoistaSinkkumajavan joulu kuulostaa aika lupaavalta Maisakaisa!
VastaaPoistaHei Tiina, mukava että löysit sivuilleni! Muistaminen tosiaan on jännä prosessi. Minäkin olen ollut aikuisena laiska päiväkirjan kirjoittaja, eikä minulla ole nuoruudenkaan päiväkirjoista ollut paljon hyötyä merkintöjen epämääräisyyden vuoksi. Ehkä siksi olenkin niin kallellaan fiktioon, vaikka vedänkin silloin tällöin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kursseja:-)
Kiitos Kirsti vastauksestasi. Juu, minullakin nuoruuden päiväkirjat ovat teinikalentereita, ja niissä on pienoinen ongelma - en näe lukea enää tekstiä, joka on tungettu kahden viivan väliin. Suurennuslasilla pystyin vielä neljä vuotta sitten lukeman senverran, että sain joitain elementtejä nuortenkirjaani :))) Hei, minua jäi niin kovasti puhututtamaan tuo saako oikeista ihmisistä kirjoittaa, että otin asian esille blogissani. Linkitin kyllä siihen, että ajatus tuli sinun blogistasi (toivottavasti sain tehdä niin, kerro jos haluat pois). Olisi hienoa, olisin helpottunut, jos kävisit kertomassa mielipiteesi, kirjoittajaopettajana ehkä osaisit auttaa minua rajausongelmassa....tv. Tiina
VastaaPoista