Arkiporinassa oli kivasti Porin murteella arvioitu hengentuotteitani. Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita oli saanut arvoisensa käsittelyn. Siellä esitettiin myös kysymys: Heini Junkkaala sano Hesari haastatelus omast näytelmästäs: "Päätin, että jos pystyn asettumaan jonkun henkilön yläpuolelle, niin näytelmä ei ole valmis." Olis hauska tiätää, onko Kirsti Elliläl ollu samanlaine vai erilaine päätös.
Paulalle oli siis tullut kirjasarjastani mieleen kuuluisa näytelmä Kristuksen morsian.
Minulla oli kirjoittamisen lähtökohtana pyrkimys yrittää ymmärtää naispappeuden vastustajia. Koska siis en mitenkään ymmärtänyt. Ymmärtämisellä tarkoitan tässä sitä, että tajuaisin mistä siinä on kysymys. Perehdyin asiaan ja kirjoitin kirjasarjan, ja ymmärrän nyt, että kun teologia ja tietynlainen jäykähkö temperamentti yhdistyvät, syntyy naispappeuden vastustaja. Vastustuksen ensisijaisena pontimena ei ole misogynia, mutta käytännössä toiminta saattaa näyttää siltä ja myös tuntua siltä toisen osapuolen nahoissa, siis naisen joka joutuu omassa työssään tekemisiin naispappeuden vastustajan kanssa.
Ymmärsin myös, että tämä problematiikka tosiaankin koskee vain luterilaista kirkkoa. Katolisilla ja ortodokseilla tilanne on eri.
Olen ennenkin jo ihmetellyt sitä, että kristilliset mediat ovat suhtautuneet kirjoihini niin torjuvasti. Ainoastaan liberaali Kotimaa on kirjoittanut kirjoistani, eikä niiden tie Kotimaankaan palstoille ollut aivan mutkaton.
Kirjoittelin jonkin aikaa Kotimaan blogipalstalle juttuja, joissa ohimennen markkinoin kirjojani. Se olikin jossain määrin tuloksellista toimintaa, sillä jotkut ihmiset löysivät kirjani sitä kautta ja jopa ilahtuivat niistä. Mutta vastapainoksi joitakin se myös ärsytti, enkä ole päivittänyt sikäläistä blogiani enää kuin satunnaisesti. Olen niin herkkänahkainen.
Minulla on itselläni se kuvitelma, että monia seurakuntalaisia voisivat nämä minun kirjani ihan oikeasti kiinnostaa jos he vain saisivat tietää niistä. Mutta miten minä pääsisin heidän tietoisuutensa? Pitäisikö mennä kirkon ovelle jakamaan mainoksia? Tiedän aika monta ihmistä, jotka ovat ottaneet yhteyttä erilaisiin kristillisiin lehtiin ja tiedustelleet voisiko kirjoistani kirjoittaa. Vastaus on aina sama: He keskittyvät raportoimaan vain tärkeistä asioista.
Tekstit
Kirsti. Aanailen hiukan samaa: "Kun teologia ja tietynlainen jäykähkö temperamentti yhdistyvät, syntyy naispappeuden vastustaja." Mutta hyväksymisessä ja vastustamisessa on asteita ja vivahteita. Vaikka ehkä se on hassua ulkopuolisille. Eräs helsinkiläinen pappi kuulemma sanoi olevansa ehdottomasti naispappeuden kannalla mutta vastustavansa naispappeuden vastustajien vastustajia... Nämä vuorosanat ovat sattumoisin päätyneet tuohon Kristuksen morsian -näytelmäänkin.
VastaaPoistaLisään vielä, että minä siis ilmoittaudun mielelläni. Harmittaa itseäni nuo oman murretekstini kirjoitusvirheet, kuten "haastatelus" po. "haastattelus" (virhe siirtyi lainaukseesi). Mut ei kai mailma tähänkää kaadu.
VastaaPoista"Ymmärsin myös, että tämä problematiikka tosiaankin koskee vain luterilaista kirkkoa. Katolisilla ja ortodokseilla tilanne on eri."
VastaaPoistaMitähän tarkoitat tällä? Kiinnostaa.
Kristillisissä lehdissä siis pystytään edelleenkin asettumaan muiden (= lukijoiden) yläpuolelle.
VastaaPoistaLuin jostain että edes Hgin sateenkaarimessuissa kaikki eivät hyväksy naispappeutta, mutta tarve messuihin oman väen kesken ajaa tällaisen teologisen seikan ohi. Yllätyin itse tästä kun kuvittelin "meidän" olevan jotenkin liberaalimpaa porukkaa. Mutta nähtävästi jokainen poimii omat rusinansa Isosta Pullasta ja elää sen mukaan.
Hei vaan!
VastaaPoistaIlmoittaudun mukaan, sillä olenhan lukenut edelliset osat jo ja niistä kirjoittanutkin. Onpa kiva saada jatkoa tarinaan! Muistaakseni tässä on näkökulma käännetty auliksen suuntaan?
Kirsi H.
Ilmoittaudun minäkin mielihyvin mukaan. Ihan jo olen uteliaskin tietämään, mitä olet Auliksen osalle kehittänyt.
VastaaPoistaIhmetyttävät nämä kirkolliset nykyleirit: naispappeuden vastustajat, vastustajien vastustajat, sateenkaari-ihmiset, naispappeutta vastustavat sateenkaari-ihmiset... Se "... että he kaikki olisivat yhtä" lipuu yhä kauemmas. Ja tämä vasta vain Suomen Siionissa - epäilen, että muuallakin osataan.
Kristuksen morsian muuten oli erinomainen näytelmä! Kannattaa käydä katsomassa.
Hei, laittakaahan ilmoittautuneet osoitteenne mulle sähköpostiin kirsti.ellila(at)gmail.com, niin katsotaan mitä loppukesästä, alkusyksystä tapahtuu. Siis ketkä eivät ole vielä laittaneet.
VastaaPoistaJoo, uskon että Kristuksen morsian on hyvä näytelmä.
Hah Helena, hauska havainto, tai ehkei hauska, mutta inhimillinen:-) Niin, minusta kristilliset mediat eivät oikein tajua huumoria, mutta kristityillä ihmisillä ei ole samaa ongelmaa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Paula, jaoin blogiasi facebookin puolella, ja monet tuntuivat tykkäävän, koska oli murteella kirjoitettu.
Anonyymi, tämä on laaja kysymys, mutta keskeinen asia on ainakin suhde traditioon. Se on katolisille ja ortodokseille eri tavalla tärkeä, kuin luterilaisille, joiden koko kirkkokunta syntyi protestina traditiolle. Protestantit ryhtyivät uudistumaan ja ovat siis jatkaneet uudistumisten tiellä. Käsitys pappeudesta muuttui, se ei ole sakramentti niin kuin noissa vanhoissa kirkkokunnissa. Niissä kunnioitetaan ja luotetaan traditioon eri tavalla kuin luterilaisessa kirkossa. Marian keskeinen rooli vanhojen kirkkojen hurskauselämässä on myös minun mielestäni muovannut niitä kokonaisuudessaan feminiinisemmiksi kirkkokunniksi, vaikka niitä johtavatkin miehet. mm. nämä asiat vaikuttavat siihen, että keskustelu pappeudesta on siellä erilainen, vaikka luultavasti painetta papin viran avaamiseksi naisille löytyy sieltäkin puolelta.
Ai, kiitos, Kirsti. En itse olekaan Facebookissa enkä tunne maaperää... Mult mennee jo nii runsaasti aikaa pelkkää plokkailuu ja kuvie ottamissee, ettei rahkeet piisais ennää sihe Feispuukkii.
VastaaPoista