Olin eilen katsomassa Tom of Finlandin piirroksia. Mies on tosiaan järkyttävän hyvä piirtäjä. Minulla oli silti hiukan omituinen olo, kun kävelin näyttelyhallissa niiden piukkapeppuisten, isoja peniksiään eri paikkoihin tunkevien nahkatakkisten ja koppalakkisten mieshahmojen ohi. Mietin miksi penisten on oltava jättimäisiä. Tom of Finland ei paljon naisia kuvannut, mutta jos olisi kuvannut, arvaan että niillä naisilla olisi jättimäiset rinnat. Ymmärrän, että kuvissa on kysymys fantasiamaailmasta, ei niitä ole tarkoitettu ihan vakavastiotettaviksi, mutta minua siitä huolimatta ihmetyttää miksi fantasiamaailma on sellainen. Miksi se tuottaa hahmoja, jotka aiheuttavat mitättömyydentunteita ja ahdistusta, mikäli ihminen saa päähänsä verrata omia komistuksiaan kuvissa esitettyihin. Ja oletan, että ihminen aika usein sellaista saa päähänsä.
Onneksi nykyään on kivoja seksiterapeuttisetiä ja -tätejä ja erilaisia kriisipuhelimia jonne voi soittaa jos huomaa ettei itse täytäkään mittoja ja se alkaa jossain vaiheessa ahdistaa.
Logomassa juoksenteli koululaisia, mahtaakohan joku niistä eksyä katselemaan Tom of Finlandin kuvia ja onko sillä väliä. Ehkä taide on aina hyväksi.
Tekstit
Mun mielestä olisi aika surkeaa eroottista fantasiaa, jos siinä näkyisi vaan jotain kurttuisia pieniä lurppiksia ;) Eihän tuollaiseen ole tarkoituskaan verrata todellista elämää. Paljon pahempaa jälkeä tehnee ihan tavalliset mainokset, realistisen näköisine superihmisineen jotka kuitenkin ovat kaiken photoshoppailun jälkeen kaukana realistisesta. Niitä ei edes tarvitse mennä vartavasten katselemaan johonkin erilliseen paikkaan, vaan ne tunkee silmille ihan joka paikassa.
VastaaPoistaAika erikoista jos pikkukoululaisille esitellään ToF-taidetta. Mä puolestani ihmettelin H.R. Giger-näyttelyssä, kun sinne oli tuotu pieniä lapsia...
Ei sitä ToF taidetta pikkukoululaisille esitellä, mutta siellähän ne ovat kaiken keskellä.
VastaaPoistaJättipenisten vastapoolina ei mielestäni heti tarvitse ajatella jotain lurpsahtaneita nakkeja. Voi ajatella vaikka japanilaisia, kiinalaisia tms vanhoja teoksia joissa kuvataan seksiä suorasukaisesti ja aika vaikuttavasti ilman kauhistuttavan kokoisia peniksiä.
Joo, totta kai eroottista taidetta voi esittää hillitymminkin ja ns. hyvällä maulla. Mutta toi lippis-ja-jättipenis on vähän niinkuin Tomin juttu, en mä sitä nyt itsekään mitenkään fanita, mutta voin kuvitella että jotkut syttyy sille.
VastaaPoistaJokaiselle jotakin ;) ja tietysti kantsii välttää ToFin kuvat, jos ne aiheuttaa peniskateuden (en nyt tarkoita sua Kirsti ;) Onhan se sillai tunnettu, että aika harva kai menee sen näyttelyyn täysin tietämättä mitä odottaa.
Niin, mua vaan kiinnostaa, että mikä kulttuurissa synnyttää tällaisia jättipeniksiä. Mitä ne ikään kuin kuvastavat. Jokin suuruudenhulluus niissäkin tuntuu olevan takana. Ja siis ne joita nämä teokset puhuttelevat myönteisesti ehkä jakavat saman suuruudenhulluuden. Mutta mä en nyt selvästikään osaa pukea ajatustani järkeviksi sanoiksi.
VastaaPoistaKannattaa sijoittaa työt omaan aikakauteensa. Touko Laaksonen, taiteilija, teki työnsä aikakautena jolloin homous oli hävettävä asia, rikollista ja sairasta. Siis kaikinpuolin tuomittavaa. Lisäksi homomiehen stereotypia oli (ja taitaa yhä olla) kimeä-ääninen ei-miehekäs hahmo.
VastaaPoistaTouko, siis Tom, loi homomiehestä toisenlaisen kuvaston ja liioitteli malliensa/hahmojensa miehekkäitä ja machoja ominaisuuksia.
Touko Laaksonen oli mainosmies ja mielestäni Tom & Co olisikin nähtävä eräänlaisina mainoksina nekin. Heteromiehet ovat kautta aikojen saaneet nauttia mainonnan kauniista naiskuvastosta ja heteronaisille on mainoskuvissa aina tarjolla komeita poikaystäviä, aviomiehiä ja isukkeja. Maalaislegendan mukaan Anttilan kuvastot toimivat monen pojan (ja tytönkin) salaisena itsetyydytysaineistona.
VastaaPoistaHomomiehille ei oikein ole ollut kuvastoa, joka kättä liikuttaisi, kuten kulunut sanonta kuuluu. Mutta sitten tuli Tom! Siellä on kaikki: ylikokoista parrua, tiukkoja pyllyjä, pullistelevia rintalihaksia nöpöttävine nänneineen, rohkeita katseita, suorasukaista toimintaa. Tom-sankarit eivät totisesti piileksi kaapeissa, he tarttuvat toimeen rohkeasti ja iloisesti, niin kuin pitääkin.
Tomin kaltaisia sankareita ei ole oikeasti olemassa, mutta sama juttu pätee moniin naispuolisiinkin seksipommeihin. Mennessään aamulla markettiin maitotölkkiä ja lauantaimakkaraa hakemaan kumisaappaissa ja kuluneissa farkuissa he eivät juuri kiinnitä huomiota. Mutta kun kampaaja, meikkaaja, pukija ja valmentaja ovat tehneet viisikin tuntia töitä saadaan nähdä seksiobjekti vailla vertaa.
Minusta Tom on hauska ilmiö, yhtä hauska kuin hänen naispuolinen vstineensa, neiti J. Tukiainen Botox-huulineen, silikonirintoineen, mahtipyllyineen, jatkokiharoineen ja viettelevine, ylikokoisine silmäripsineen.
Vanha Erkki
Hirlii ja Vanha Erkki, ymmärrän pointtinne, ei siinä mitään. Minusta vaan on jännää, että kun arkeologit löytävät kaivauksilta isovatsaisen, paksureitisen ja isotissisen naisen, he tietävät, että tässä on hedelmällisyyteen liittyvä kulttiesine.ToF:n teoksistakin voisi joku marsilainen vierailija tehdä saman johtopäätöksen, mutta sama logiikka ei pädekään. Eivät jättipenikset mitään hedelmällisyyttä markkeeraa, vaan mitä? Ja siis mietin, että miksi kulttuuri tuottaa ja luo kaikupohjaa tällaisille tuotteille ja mikä on se sanoma näiden tuotteiden, siis Tuksujen ja ToF:ien takana.
VastaaPoistaKun yhteisön elämä oli sen varassa, että eläimet ja kasvit lisääntyivät, lisääntymistä pyrittiin edesauttamaan luomalla figuureja joiden toivottiin hahmollaan jotenkin edesauttavan sitä lisääntymistä.
VastaaPoistaMainoksissa esitetään asioita, joihin me uskomme, ja joilla on meihin vetovoimaa.Siksi ne ovat sellaisia kuin ovat.Eivät ne ole sellaisia siksi, että ne ovat meistä hauskoja, vaan siksi, että ne vetoavat meihin, kuvastavat jotain johon uskomme. Ja siis kysymys kuuluu, mikä se asia on esim Tuksun ja Tofin kohdalla. Sen minä haluaisin nyt ymmärtää.
No tää on taas vain mun perskohtainen mielipide, mutta en usko että kaivelemallakaan löytäisin itsestäni mitään kovin henkis-syvällistä uskon ulottuvuutta ToFin/Tuksun vetoavuudesta ;)
VastaaPoistaKyllä camp-taiteella on ihan oma itseisarvonsakin, siinä on vähän sama logiikka kuin monissa vitseissä: Kun joku asia vedetään aivan poskettoman överiksi, se muuttuu kiusallisesta ja salatusta hulvattomaksi ja avoimeksi, jolloin ujompikin ihminen "saa" vapautuneesti riemastua siitä :)
Tosin Tuksun kohdallahan homma hipoo paikoitellen inhimillistä tragediaa, jolloin sen hulvattomuus hieman kyseenalaistuu. Mutta ToFissa on munaa (hih) ja mielestäni Vanha Erkki määritteli Tom-meiningin hienosti :)
Kun sanoin Tomia ja Tuksua hauskoiksi ilmiöiksi kyseessä oli tietenkin vain puhtaasti henkilökohtainen mielipide. Tunnen ihmisiä, jotka saisivat raivokohtauksen Tom-kuvasta. Tuksua he lähinnä säälisivät.
VastaaPoistaHirlii on varmaan oikeassa sanoessaan, että Tom uudisti homon julkikuvaa. Laaksonen on tämän tainnut jossain haastattelussaan itsekin sanoa.
Tomin homot ovat miehekkäitä. Katsopas Kirsti telkusta Dressman-mainoksia. Neljä-viisi komeata karjua siinä housuilee, läpsii joskus kaveria olkapäälle. Mainos vaikuttaa sekä naisiin (mun miehelle kans tollaset housut!), heteromiehiin (joo, hyvät jalassa varmaan) että homomiehiin (hyvän näköisiä kundeja...) Ja niin koko kööri marssii Dressmaniin ostoksille. Mainosmies Tom teki siis hyvän palveluksen housukauppiaalle: ei tarvitse tehdä kaikille genreille omaa mainontaa. Silkkaa säästöä taas.
Dressman-mainosten Tom-miehet siis herättävät salattuja (ja miksipä ei julkisiakin?) toiveita katsojassa ja siinä ohella patistavat ostamaan uusia housuja.
Tuksu taas painii omassa sarjassaan. Hän muistuttaa lähinnä takavuosien sirkusten parrakkaita naisia tai ilopaikkojen mutapainijoita, joita tultiin katsomaan erikoisuuden, ei naisellisen kauneuden takia.
En oikein nyt osaa selittää kantaani kunnolla, mutta yritin sentään jotain.
Vanha Erkki
Kirsti kirjoitti, että "Minusta vaan on jännää, että kun arkeologit löytävät kaivauksilta isovatsaisen, paksureitisen ja isotissisen naisen, he tietävät, että tässä on hedelmällisyyteen liittyvä kulttiesine."
VastaaPoistaOlen aina hiukan ihmetellyt näitä arkeologeja. Kulttiesine! Ja paskat! Yhtä hyvin kyseessä on vain onnellisen aviomiehen näpertämä muotokuva vaimostaan. Taiteen historia on täynnä tauluja ja kuvapatsaita, joissa on lihavia ja laihoja, mutta ei niitä kukaan sano kulttiesineiksi.
Anuhin kanssa olen samaa mieltä camp-huumorista. Juuri Tomissa on lujasti campia. Tom of Finland on niin camp, että hänestä voisi tehdä koko Suomea kuvaavan mainoshahmon. Pohjolan homoparatiisi! Toisi takuulla sata kertaa tehokaammin turisteja maahan kuin joku "tuhansien järvien maa". Ja Hesan torilla myytäisi Tom-lippalakkeja, housuihin pujotettavia Tom-kaluja ja nahkaliivejä. Kohta saisivat poronsarvien kauppiaat raijata romunsa muualle.
Vanha Erkki
Vanha Erkki kuvasikin jo aika perusteellisesti ja hyvin ToF:n kuvataiteen. Tärkeä pointti, etenkin homomiehille on juuri se ettei heitä "neiditellä" vaan että myös he ovat Miehiä. Lesbojen naiseutta ei aseteta niin kyseenalaiseksi kuin homomiehen miehuutta, koska naisidentiteetti, naisen elämä rakentuu hieman toisin ja sallii enemmän variaatioita. Ehkäpä lapsettoman naisen naiseus saattaisi rinnastua kokemukseen siitä, ettei ole "kunnon nainen" aivan kuten homomies jota heteromies pitää ei-miehenä.
VastaaPoistaEn rinnasta tätä Tuksua ja ToFia tosiinsa, koska ne syntyvät vähän eri merkitysmaailmoista. Tuksu ei varsinaisesti luo mitään uutta kun sensijaan Tom of Finland kuvat ovat syntyneet homomiehen elämästä, mm sota-aikojen Suomessa. Touko Laaksonen osallistui sotaan, on siis suomalainen sotaveteraani aivan kuten muutkin sodassa olleet miehet. Hän kertoi myös eräässä haastattelussa, että hänellä oli saksalaissotilas rakastajanaan sota-aikana.
Siksi tuntuu melko mahdottomalta rinnastaa Tuksulaisuutta ja Laaksosen homoeroottisia ja erittäin taidokkaita töitä toisiinsa.
No tuo Tuksu nyt livahti tähän mukaan vähän kuin omalla painollaan, jos ilmaisu sallitaan. Hänellä ei todellakaan ole mitään tekemistä Tomin ja hänen taiteensa kanssa.
VastaaPoistaPidetään siis Tom Tomina ja Tuksu Tuksuna. Se vain minulle sopii.
Vanha Erkki
Joo, en mäkään rinnasta Tuksua ja Tomia, molemmat vaan edustaa tietynlaista ekstremeä. Esim. semmoinen pieni ero, että toisen työ on taidetta ja toisen ei...
VastaaPoistaSiinäpä sanoit anuh nappiin. Ekstremeä. Tuksu on sitä. Ja niin ovat Tomin kiihkeät urhotkin.
VastaaPoistaVanha Erkki
Kyllä monen muunkin taiteilijan elämä on ollut suurta taidetta kuin Tuksun, ja yhä enemmän on menty siihen suuntaan, että taiteilijan merkityksellisin taideteos on hän itse, ja hänen elämänsä. Taidemaailman trendit eivät ole nyt Tuksulle suosiolliset, joten voimme heittää lokaa hänen päälleen, kuten olisivat kaiken tietäneet taidepiirit osanneet heittää aikanaan lokaa myös ToFin päälle.
VastaaPoistaKeties Tofin ja Tuksun kaikkein merkityksellisin ero on aikakausi. Tofin taiteelle on kypsytty, Tuksulle ei. Eli ehkä jälkipolvi ymmärtää ja osaa paremmin analysoida hänen merkitystään.
Ja vielä noista arkeologien löytämistä hedelmällisyyden kulttiesineistä, niin ne kai eivät sulje pois toisiaan, etteikö vaimonsa uhkeita muotoja ylistänyt taiteilija olisi voinut silti nähdä taideteoksensa kaiken luodun hedelmällisyyttä edesäuttavana taikakaluna?
"Kyllä monen muunkin taiteilijan elämä on ollut suurta taidetta kuin Tuksun"
VastaaPoistaNo mutta moni muu taiteilija on kuitenkin tehnyt _myös_ taidetta, siis ns. oikeaa ja muutakin kuin livestream-autobiografiaperformanssia ;)
Vaikka niinhän tuota "ole oman elämäsi kiinnostava taideteos" -lähtökohtaa suositellaan joiltain tahoilta jo ihan vakavissaan, jopa kirjailijoille. Pitäis vissiin lähteä ottamaan hiuslisäkkeet ja geelikynnet ja silarit ja naamankiristys, ja kotiin tullessa poiketa pornokaupan ja Alkon kautta. Huoh.
No en pidä Tuksua taiteilijana, en siten kuin piirtäjä/kuvataitelijaa Laaksosta joka töissään myös parodioi muotimaailman hahmoja.
VastaaPoistaJos joku ryhtyisi piirtämään ja maalaamaan Tuksun näköisiä/oloisia naisia, niin se voisi olla taidetta sitten se.
"Taidemaailman trendit eivät ole nyt Tuksulle suosiolliset, joten voimme heittää lokaa hänen päälleen, kuten olisivat kaiken tietäneet taidepiirit osanneet heittää aikanaan lokaa myös ToFin päälle."
En tiedä kuka on heittämässä täällä lokaa hänen päälleen, ei minua haittaa hänen elämänsä tosin ei myöskään kiinnosta erityisemmin. Et tunnu oikein käsittävän, että homoseksuaalisuus on ollut rikos silloin kun Touko Laaksonen piirteli kuviaan, kehitti tyylinsä ja sai yleisönsä.
Se ei ole mitenkään sama asia kuin tissien tai oman elämän esittely lehtien palstoilla tai blogeissa tai muussa mediassa.
Hei Kirsti!
VastaaPoistaEn toki sulje pois sitä mahdollisuutta, että nuo menneisyyden naisveistokset todella olisivat kulttiesineitä. Joskus vain huvittaa, kun arkeologit julistavat jotain kulttia heti uuden luunpalan löydettyään. On mahdollista, että tulevaisuuden arkeologit julistavat kulttipaikoiksi nykyään käytettävät kaatopaikat. Onhan niihin rahdattu muovikasseittain tavaraa, jolle on vaikeaa keksiä muuta käyttöä kuin jumalien lepyttäminen.
Hauska tuo ajatuksesi Tuksun "elämäntapaperformanssista". Vai onko termini väärä?
Onhan meillä näitä. Pentti Saarikoski eli yhtä lailla juopottelijan maineellaan kuin kirjallisilla töillään, joskin on sanottava, että hänen kirjalliset kykynsä olivat korkeammalla tasolla kuin Tuksun laulutaidot. Tai en minä tiedä. Makuja on niin monia.
Sofi Oksanen taitaa olla tämän hetken menestyvin elämäntapakirjailija. Hänethän on stailattu ja trimmattu tehokkaaksi myyntikoneeksi. Kirjamessuilla mikään tila ei riitä kun Sofi puhuu. Mitäkö hän puhuu? Ei sillä väliä, pääasia että kauppa käy. Utelias rahvas haluaa nähdä hänen nakkimakkaratukkansa ja kasvojen kalkkikerroksen.
Niin, tosiaan... mitä eroa siinä on Tuksuun? Ei kukaan kuuntele hänen lauluaan. Hänen hehkeää vartaloaan kansa janoaa nähdä. Lunttasin hänen blogistaan, että Tampereellakin oli yökerhon ovelta pitkä jono kadulle. Paikat ovat täynnä aina siellä, missä Tuksu performanssaa.
Vanha Erkki
Hirlii, puhun yleisesti, kyllähän Tuksu on aikamoinen sylkykuppi ja minusta se on vähän halpamaista. Ei siihen kuitenkaan tarvita kuin yksi arvovaltainen taidepiirien tyyppi joka iskee häneen silmänsä ja sanoo jossain ääneen, että Tuksu on kiinnostava elämäntapaperformanssitaiteilija, ja jo muuttuu ääni kelloissa. Ja siis totta kai tiedän missä kontekstissa ToF on piirustellut.
VastaaPoistaVanha Erkki, Saarikosken Pena ja Oksasen Sofi saattavat tietysti olla taiteineen korkeammalla tasolla kuin Tuksu omansa kanssa, mutta itse en mahda mitään sille epäilykselle että monet Penaa ja Sofia ylistävät henkilöt saattavat ylistyksessään nojata itseään arvovaltaisempien tahojen mielipiteisiin enemmän kuin omaan perusteltuun analyysiinsa asiasta. Nähtäväksi jää onko Tuksulla riittävästi pelisilmää, sosiaalista älykkyyttä ja muuta sellaista, jotta hän voisi pelata itsensä parempiin asemiin. Katariina Sourista voi ottaa mallia, miten hän on ponnistellut Play Boy tytöstä eteenpäin hyödyntäen ko. kokemusta ja uppoamatta sen mukana.
Kirsti, mikä mielestäsi on Tuksun missio taiteellisessa luomistyössään?
VastaaPoistaItse arvelen, että Tuksu-ilmiön taustalla on käsikirjoittaja, joka annostelee tapahtumia suurelle yleisölle. Kohtapuoleen saattaa käsikirjoituksessa olla raitistumisyritys tai uusi, näkyvämpi uskoontulo. Julkkis-uskoville on Suomessa aina tilausta ja heidän ei tarvitse totisesti tehdä julistustyötään ilmaiseksi. Hoikistunut, raitistunut Tuksu vetäisi teltat täyteen hetkessä eikä uudenkarheaa Mersua tarvitsisi pitkään odotella. Telttailun myötä saattaisi löytyä se kaivattu miljonäärimieskin. Kenties käsikirjoittaja on hänet jo sparrannut Tuksun varalle.
Vanha Erkki
Vaikea sanoa Vanha Erkki, mikä on Tuksun missio. Mutta kyllä hän voimakkaita tunne-elämyksiä tarjoaa, on modernin taiteen edustajana yhtä kuohuttava kuin se tehosekoitin joka pyöritti Kiasmassa spermaa joitakin vuosia sitten. Sitä esiteltiin uutisissa ja erilaisissa ajankohtaisohjelmissa arvostavaan sävyyn ja selvästikin saman teeman puitteissa oltiin liikkeellä, ja spermasta tulikin jälleen oiva linkki jälleen takaisin ToFin jättipeniksiin. Uskoontulo voisi tehdä Tuksulle terää, mutta oikeastaan uskoon pitäisi tulla joka päivä, jotta siitä oikein todella olisi apua, joten työläs tie sekin.
VastaaPoistaYääh, me käytiin aikanaan kouluretkellä siinä erite-Arsissa. ToFin kuvissa on kuitenkin ihan selkeää estetiikkaa ja taidokasta kynänjälkeä, mutta ne kusisammiot ja erilaisilla ruumiinnesteillä täytetyt kodinkoneet meni kyllä railakkaasti yli meikäläisen hilseen, ne oli pelkästään ällöttäviä :-O
VastaaPoistaTuli just sellainen tunne, että tässä on nyt miettimällä mietitty vaan mahdollisimman suurta sokkiefektiä, siis vähän sama periaate kuin lööppien laatimisessa...
Aikansa se kesti, mutta nyt alan Kirsti vähitellen tavoittaa pointtisi. Nykytaiteen eritesammioissa on tosiaan sellaista tavaraa, että sen rinnalla Tuksu vaikuttaa ihan taiteen kulta-ajan tuotteelta. Olenhan itsekin nähnyt mm. roskaläjiä taidemuseoiden lattioilla. Oli niillä "teoksilla" joku nimikin ja tekijä oli saanut vuosikaudet stipendirahaa veronmaksajilta.
VastaaPoistaTäytyypä vielä vähän sulatella ajatusta. Tuksu tosiaan tarjoaa tunne-elämyksiä siinä kuin Taistelevat metsotkin.
Vanha Erkki
Anu, en oikeastaan ajatellutkaan rinnastaa Kiasman spermanpyöritystä suoraan ToFiin. Ajattelin vain, että jos se on taidetta, niin miksi ei Tuksun performanssit. Jos Tuksu keksisi, että hänen pitäisi päästä Kiasmaan esiintymään ja jos hän onnistusi sinne pääsemisessä, niin sittenhän se hänen pyllynpyörityksensä olisi taidetta. Kysymys siis kuuluu, olisiko Tuksulla mahiksia Kiasmaan. Minä sanoisin että 50/50, mutta työtä se vaatii.
VastaaPoistaErkki, ehkä minäkin alan tässä vähitellen vasta tavoittaa pointtini. Tämä jätteiden ja eritteiden kanssa peuhaaminen taisi olla jokin trendi männävuosina. Ja niidenhän kanssa peuhaavat tavallaan myös Tuksu ja ToF.
Pyöritellään vielä vähän Tuksu-taidetta. Toden totta: jos kerran nykyään lähes mikä tahansa voi olla ja on taidetta, miksi ei myös Tuksu? Jos vaikka Jörn Donner nyt julistaisi Hesarissa, että Tuksu on paras performanssi, minkä hän on kuunaan nähnyt, alkaisi valtava kuorokehunta siitä paikasta. Pekka Tarkka tekisi ensi töikseen Tuksusta esseen ja sitten kaksiosaisen tutkimuksen.
VastaaPoistaJa hei! tämä kaikki on jo tapahtunut. Moni muistaa vielä nuoren Loirin, joka heilui hampaat mustattuina rikkinäisessä verkkopaidassa valkokankaalla ja kaatui lahjakkaasti lavalla. Sitten hänet keksittiin nostaa lavalle laulamaan Leinoa ja kas: tähti oli syttynyt! Laaja, kaikkea suvaitseva kulttuurijengi oli täpinöissään kun Ploiri oikein vääntelehti, vinkui ja huudatti pilliä lavalla. "Unohtumaton, taivaallinen tulkitsija" oli arvostelun normaalia kauraa. Ja esiripun takana nauroi Härski Hartikainen ääneen laskiessaan pankkiin kertyviä miljoonia.
Myös aikoinaan maan rakoon mollattu Rillumarei-kulttuuri on nostettu kansakunnan kaapin päälle. Äkkiä onkin hienoa panna pelleperuukki päähän, ottaa tekohampaat suusta ja laulaa savon murteella.
Onko Tuksun "Lööppijulkkis" sen huonompi biisi?
Vanha Erkki
Mä en oikein osaa nähdä ToFia "jätteiden ja eritteiden kanssa peuhaajana", mutta näkökulmakysymys tämäkin lienee.
VastaaPoistaMinä EN näe ToFia noin kuten täällä hänen taiteensa halutaan nyt niputtaa. Tuksu on jäänyt minulle hyvin etäiseksi, en olisi sitä varmaan ikinä huomannutkaan ellen olisi nähnyt mainintoja blogeissa. Kiinnostuksenaiheensa tietty kullakin.
VastaaPoistaKuten AnuH tuossa myös sanoo: en miellä mitenkään ToF:n töitä "jäte-erite asiana". Eikä tämä ole myöskään ole näkökulmakysymys vaan ihan muu.
Tämä liittyy mm luterilaisessa kirkossa sitkeästi elävään homofobiaan: kaikkein kauhistuttavinta on miesten välinen seksuaalisuus. Se herättää kaikkein voimakkaimpia inhon ja ahdistuksen tunteita. Torjuntaa. Alastomia naisia, naisten välisiä intiimejä suhteita sekä heidän sukuelimiään on sen sijaan kuvattu kuvataiteissa jo iät ja ajat. Moni heteromieskin, uskovainenkin, lepuuttelee silmiään niissä kuvissa mielellään.
ToF kuvat pitäisi ehkä saada kirkkojen seinille, kuvataanhan monissa kirkkomaalauksissakin alastomia ihmisiä muutenkin. Osaa voi jopa pitää eroottisina.
Hiljaisessa mielessäni niputan kuvataiteilijat kahteen kastiin: niihin, jotka osaavat piirtää ja niihin, jotka eivät osaa. ToF kuuluu eka kastiin. Se, joka sanoo, ettei ToF ole taiteilija, yrittäköön piirtää perässä.
VastaaPoistaToF-Jesus kirkon seinällä voisi olla kova sana! Siihen ympärille vielä opetuslapset tiukoissa housuissaan ilman paitaa. Saattaisi tulla maan suosituin turistinähtävyys.
Vanha Erkki
Vanha Erkki, ToF kuuluu samaan kastiin kuin Michelangelo miesvartalon piirtämisessä. Laaksosen viiva ja kynänjälki on uskomaton. Michelangelokin liioitteli malliensa käsiä, jalkoja ja sukuelimiä. Muutoin mies ei vaan yksinkertaisesti näytä yhtään miltään.
VastaaPoistaOlen viettänyt pari-kolme vuotta elämästäni alastonmallia piirtämässä ja maalaamassa. Mikään ei ole niin ikävystyttävää kuin yrittää piirtää miesmallia, he kun usein ovat laihoja ja melkein täysin lihattomia, toimeentulonsa alastonmallina hankkivia nuorehkoja miehiä. Mutta naiskeho, olkoonpa se minkäikäinen tai -kokoinen tahansa on aina paljon kiinnostavampi.
Juu, kyllä minustakin naiskeho on mieskehoa kiinnostavampi.
VastaaPoistaVanha Erkki
Siitä kai ei tässä postauksessa ja sen jälkimainingeissa olekaan ollut kysymys etteikö ToF osaisi piirtää. Mutta aika ei ole aina ollut kypsä näkemään hänen taitoaan. Ehkä tälläkin hetkellä ympärillämme muhii suuria taiteilijoita joiden suuruutta emme vielä ymmärrä. Mitä kehoihin tulee, niin itse äänestän kyllä mieskropan puolesta.
VastaaPoistaTarkoitin kylläkin ihan silkkaa piirtämistä, en näitä muita haluja, vaikka meneehän ne nekin tässä samalla, mutta ettei pidä ihmetellä miksi alastomia naisia on enemmän taidemuseon seinillä kuin miehiä.
VastaaPoistaSiksi että taiteilijan pitää liioitella miesfiguuri, naisessa sensijaan luonto on liioitellut kaiken jo valmiiksi.
Nii, piirustamista minäkin ajattelin. Minusta syy naisvartalon runsaaseen esilläoloon taideteoksissa saattaisi liittyä siihen, että taitelijat ovat olleet enimmäkseen miehiä ja miehet ovat niitä myös tilanneet ja rahoittaneet.
VastaaPoista