keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Mä sulle eväät näytän

Mainoskatkossa oli luettu Eksyneitä, kiitos mediahuomiosta!
Preivissä oli luettu Ristiaallokkoa jo jonkin aikaa sitten, samoin Villasukan kirjahyllyssä, kiitos siitäkin. Luullakseni en ollut linkittänyt niitä tänne vielä. Varmasti on jäänyt muitakin linkittämättä, koska blogeissa nuohoaminen on ollut vähissä tänä syksynä.

Sain tänään suloista palautetta, kun kuulin kuusivuotiaasta pojasta joka on hullaantunut Reetta ja linnan vangit kirjaan. Hän oli päässyt tutustumaankin Turun linnan jänniin salaisiin paikkoihin joita ei kaikille näytetä. Tiedän pari muutakin lasta, jotka ovat innostuneet siitä ajatuksesta, että Turun linnassa on paskakuilu. Tiedän myös joidenkin ihmisten lähestyneen Turun linnan ylläpitoa siinä toivossa, että olisi mahdollista päästä Reetta-kierrokselle tutustumaan salakäytäviin, mutta toistaiseksi kaikki yritykset ovat karahtaneet kiville.

Porin seurakuntalehdestä kävi tänään toimittaja tekemässä juttua. Minä luulin, että ne siellä olisivat heränneet tajuamaan miten hyvän kirkkotrilogian olen kirjoittanut ja siksi halusivat jutun. Mutta ne halusivatkin porilaissyntyisen kirjailijan kertomaan mitä eväitä Pori on antanut elämään.


Share/Bookmark

21 kommenttia:

  1. Taidat olla turhan kiltti. Olisit vain kylmästi ilmoittanut. että ellei kirjaasi kehuta jutussa, et anna mitään haastattelua. Tuollaiset seurakuntalehtien toimittajat ovat niin arkoja, että niiltä pääsee housuun, jos kirjailija vähän jyrähtää.

    VastaaPoista
  2. "Todellinen taide syntyy kärsimyksestä. Pori on antanut minulle paljon kirjoittajana." (ei vaines)

    VastaaPoista
  3. Erkki, kaipa siinä jutussa kirjakin mainitaan, mutta kirjasarja ei ollut syy juttuun, niin kuin olin jo ehtinyt suuruudenhulluuksissani kuvitella.

    hdcanis, jotain tuollaista minäkin ensin sanoin, mutta toimittajan kynä ei alkanut liikkua, vaan poika katsoi minua odottaen, että milloin aloitan varsinaisen asiani esittämisen.

    VastaaPoista
  4. Eipä kestä :) Kirkkotrilogia aiheutti minulle kirjastokirjajumin, muut saivat jäädä odottamaan kun Matleena ja Aulis kiilasivat edelle.

    Hö, eivätkö porilaiset ymmärtäneet hyvän päälle ;) (Enkä tarkoita nyt yleensä porilaisia, vaan kyseisen jutun tekijöitä. Minulla ei ole mitään porilaisia vastaan joten ei virtuaalista muilutusta keneltäkään, kiitos!)

    VastaaPoista
  5. Tyypillistä paikallislehteä. Minusta kysymys on tosin kohtalaisen urpo. Tai sitten en vain tajua näitä tällaisia kysymyksiä, koska en omaa porilaista taustaa.

    Ryhdyin kuitenkin leikkimielisesti miettimään, mitä tuollaiseen kysymykseen voi vastata?! Kysytyäänkö esim. espoolaiselta tai vantaalaiselta kirjailijalta, millaisia eväitä Espoo/Vantaa on antanut elämään.

    Itse olen Helsingistä ja mietin, mitä vastaisin tuollaiseen kysymykseen. Ei tullut mitään mieleeni - tietty mutkan kautta voisi kuvailla kaupunkia ja sen ilmapiiriä niin paljon kuin sielu sietää, mutta mutta... :D

    VastaaPoista
  6. Villasukka, tuo hyvän päälle ymmärtämättömyys ei tosiaan liity mitenkään erityisesti Poriin...

    Elegia, kaipa siinä odotetaan haasteltavalta jotain sellaisia sanoja, jotka ylösrakentaisivat ihmisten paikallisidentiteettiä positiivisella tavalla. Mutta kun sitten yritin tehdä niin, ja kehua Porin murretta ja siihen kätkeytyvää ajattelutapaa, haastettelija oli pöyristynyt. Hänen mielestään sen kamalampaa ei olekaan kuin Porin murre. Vähän siis puun ja kuoren välissä koin olevani siinä tilanteessa.

    VastaaPoista
  7. Ollaanko tässä porilaisuuden ytimessä?

    (Olen ollut ymmärtävinäni, että umpiporilaisuudessa on kyse "eitästämitääntulekummiskaan" -elämänfilosofiasta)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kun kotikaupunkini on haastatellut minua kirjojeni vuoksi, olen yleensä itse tuonut esille, miten kotikaupunkini on vaikuttanut kirjoittamiseeni. Voihan ajatella niitä tyttöjä ja poikia, jotka kasvavat siinä pikkukaupungissa. Pori yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä paikka antaa meille paljon.

    Mieleen tulevat Emma-kirjojen elävät kaupunkikuvaukset. Minusta tuntui siltä, että olisin voinut astua sinne sivulle ja katsella, kuinka tuuli kieputtaa maassa olevia puiden lehtiä ja paperinpaloja.

    Olisiko syytä olla kiitollinen kotikaupungilleen tai - kylälleen - sekä hyvästä että pahasta? Kaikkihan on materiaalia taiteilijalle ja kirjailijalle.:) Puun ja kuoren välissä siinä tietysti ollaan, kuten sanoit, KIrsti.:)

    P.S. Korjasin kielioppivirheen. Toivomus: Poiston voisi laittaa sellaiseksi, että siitä ei jää mitään jälkeä. Kiireessä tulee virheitä.

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän toki, että tällaisilla jutuilla yritetään nimenomaan luoda yhteishenkeä ja tuoda esille kyseistä paikkakuntaa/kaupunkia positiiviseesa valossa. Ja ollaan myös ylpeitä siitä, että tämä kirjailija on juuri täältä kotoisin.

    Koen kysymyksen hankalaksi lähinnä siksi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tottakai ympäristö muokkaa ihmistä, mutta en itse oikeasti osaisi sanoa, millaiset eväät Helsinki on minulle antanut. Voisin vain sanoa, että koen itseni helsinkiläiseksi ja rakastan Helsinkiä. :)

    Ehkä mietin sitäkin, että keksisivät joskus jotain uusia kysymyksiä. ;)

    VastaaPoista
  11. Hyi kauheeta, kun kuulostan negatiiviselta! Ei siis ole tarkoitus sellainen olla. Toki paikallislehtien perimmäinen idea onkin olla paikallisia ja juttuihin halutaan paikallinen kytkös ja näkökulma. Kyseenalaistin vaan sitä iänikuista kysymystä, joka esitetään.

    VastaaPoista
  12. Hah Hirlii, saattaa tietenkin olla:-)

    Anna, olen monestakin asiasta kiitollinen, mutta "kotikaupunki" on kuitenkin sen verran korkean tason abstraktio, että vaikea saada otetta. Sitähän on kiitollinen joistakin konkreettisista asioista, kuten isästä joka opetti käyttämään kirjastoa ja siitä, että oli olemassa kirjasto, jossa sai käydä. Olenko minä siis kiitollinen Porille siitä, että minulla oli kirjaston arvon ymmärtävä isä...

    Elegia, et kuulosta negatiiviselta. Minä ajattelen juuri samoin. Eihän meitä se kaupunki sinänsä muokkaa, vaan ihmiset joita kohtaamme siellä, asiat joita meille siellä tapahtuu.

    VastaaPoista
  13. Ja kuitenkin porilainen saa aikaiseksi vaikka mitä. Koko ajan. :-)

    VastaaPoista
  14. Kyllä kaupunkikin muokkaa, sen historia, rakennukset, luonto, kieli, eläimet, ilmasto, kokonaisuus.

    Ihmiset ovat usein se epätäydellisin osa kaupunkia, riskitekijä. Näin on varsinkin lasten kohtalo. Mutta huonokaan lapsuus ei voi tuhota ihmistä. Ihmisen ei tarvitse jäädä menneisyytensä vangiksi.

    VastaaPoista
  15. Voi, lähtöpaikkakunta muokkaa meitä rajummin kuin voi aavistaakaan.
    Ja satakuntalainen haluaa aina hakea ylpeydenaihetta, olipa se sitten vaikka kaupungista lähtöisin oleva kirjailijarukka...
    Voi että minua naurattaa!
    Et tietenkään sinä, Kirsti, vaan ns. porilaiset, noin niin kuin globaalina ilmiönä.
    Mutta eikö ole kuitenkin ihanaa, kun joku jossain huomioi?
    t. Elsa

    VastaaPoista
  16. Hei, tottakai toimittaja kysyy tuollaisia kotipaikkakysymyksiä. Ei pidä ottaa kovin vakavasti, Ja oikeastaan haastateltavallekin on paljon mukavampaa vastata helppoihin kysymyksiin kuin yrittää olla kauhen viisas. Ja sitäpaitsi: tuohon kotipaikkakysymykseenhän voi leperrellä ihan mitä tahansa ja voisi joskus tarjota vallan kummallisiakin vastauksia. Olisi sitten kiva katsoa, mitä toimittaja on niistä väsännyt aviisiinsa.

    VastaaPoista
  17. Hei Hymyilevä eläkeläinen, joo ei siinä mitään, ymmärrän kyllä kotipaikkakysymykset muiden kysymysten joukossa, mutta jutun pointtina se rinnastuu vaatekaappien esittelyyn ym asioihin. Olennaista on kokemus, että kirja ei ollut syy haastikseen ja koska kirjat ovat kuitenkin MINUN mielestäni PARAStA jota olen tehnyt, jopa parempaa kuin syntyminen Poriin, niin siksi tämä sävy postaukseen.

    Ja Elsalle oikeastaan sama, onhan se ihana kun joku huomioi, mutta aina sitä kuitenkin odottaa, että joku huomioi KIRJAN. Mitäs minä sillä huomiolla teen, en minä ole myytävänä. (Vaikka kaipa minä sitten tavallaan olen)

    VastaaPoista
  18. Viimeistään kirjamessuilla Helsingissä huomaat, että kirjailija ei ole yhtikäs mitään muuta kuin kauppatavaraa...
    En ole kyyninen, tai ehkä sittenkin.
    Kai sinäkin olet jo brändännyt itsesi?
    t. Elsa

    VastaaPoista
  19. Olisin brändännyt, jos olisin osannut, mutta kun en osaa:-(

    VastaaPoista
  20. Ex-porilainen vähän hitaasti täältä kommentoi. Minulle ne maisemat kyllä muokkasivat paljonkin luonnetta tai jotakin minussa (tarvetta sellaiseen peltomaisemaan tms. avaraan tilaan, jossa näkee kauas). Samoin se, että on pois sieltä, minne syntyi. Jokin juurettomuus, jota sitten yrittää paikkailla tai selättää ja jonka mieluusti selittää poissaololla sieltä, vaikka kyse on varmaan lähinnä siitä jostakin universaalista ikävästä, josta Hannankin blogissa keskusteltiin.

    Paljon koen olevan sitäkin, että on lähtöisin pienestä ja ns. hallittavasta maisemasta. Isoihin kaupunkeihin hukkuu (fyysisestikin). Joskus se on tietty ihan hyväkin juttu.

    VastaaPoista
  21. Katja, voi olla totta tuo, että maisema muokkasi. Muistan nuorena, että tuntui ihanalta palata Poriin, kun oli käynyt jossain "sisämaassa". Mutta tällaiset kokemukset ovat välillä unohtuneet, eivätkä toimittajan revolverihaastattelussa palautuneet mieleen. Kiitos kun muistutit tuosta puolesta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!