lauantai 2. toukokuuta 2009
Huojennus
Eikö ole hiukan huvittavaa miten elämä kirkastui, kun mökiltä kotiutuessa löysin postilaatikosta kirjastoapurahapäätöksen ja totesin, että vielä saan ainakin yhden vuoden tehdä tätä työtä. En minä suinkaan koko vuodeksi rahoitusta saanut, mutta kun lasken yhteen kaiken mitä eri puolilta saan kynityksi kokoon, niin kaipa tässä taas jonkin aikaa pärjäillään. Mutta se tietysti edellyttää, ettei tule mitään kovin suuria taloudellisia vastoinkäymisiä. Valitettavasti niitä voi kyllä aina tulla. Tässä iässä sitä jo miettii terveyttäänkin, että kestääkö se. Ja kumppanin terveyttä. On kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa elää täysissä ruumiin ja hengen voimissa. Vaikka ehkä tuo on vähän liioiteltua väittää että täysissä. Mutta niin täysissä kuin minulle on mahdollista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Onneksi olkoon, siitä jatketaan.
VastaaPoistaSylvi
Onnea, hieno uutinen :)
VastaaPoistaNiin jatketaan juu, Sylvi.
VastaaPoistaJaa Tuimakin siellä. Joo, kiitosta kiitosta.
VastaaPoistaMyötäkäyminen ei pistä runosuonta liikkeelle, mutta kun kirjoitat masennuksestasi, yleisö riehaantuu antamaan monisanaista palautetta ja heittäytyy jopa syvälliseksi. Mitä tästä voisi päätellä? Ai niin, onneksi olkoon.
VastaaPoistaOnnitteluja vaan täältäkin. Olet sinä kuule aika sisukas, kun jaksoit vielä opiskellakin, joten eipä tiedä, vaikka saisit vielä kypsällä iällä puserrettua kansakunnan kaapin päälle jonkun merkkiteoksenkin ;-)
VastaaPoistaNo hyvä jos masennukseni ilahduttaa sinua anonyymi:-)
VastaaPoistaMillan, se kaapin päälle pääseminen olisi kyllä iso yllätys. Mutta kiitos!
Kirjastoapurahan saaminen jännittää joka kevät tavattomasti, vaikkei toimeentuloni ole suoranaisesti siitä kiinni, kun en leipätyöskeni kirjoita. Mulla on kuitenkin ollut mukavaa säkää sen suhteen, sillä olen saanut joka kevät sen mitä olen hakenut. Osaan vissiin hakea just sopivan kohtuullisesti, etteivät tiputa yhtään niinkuin parilla ystävälläni käy, vaikka hakevat samaa summaa kuin minä. Tai sitten mulla on aina pirun hyvä hakemus :)
VastaaPoistaMutta siis sitä mä ihmettelen, että miksi sinunkin pitää sitä jännittää kun olet sentään vakiintunut kirjailija joten luulisi että ilman muuta saat sieltä rahaa.
Se olis jännä tietää että ketkä sieltä niitä kokovuotisia saa kun sinäkään et ole saanut koskaan. Varmaan ne jotka muutenkin tulevat hyvin toimeen.
Mutta siis hieno homma että kirjoittamisesi jatkuu. Mulla on vielä sun pappikirja lukematta. Mutta ehdottomasti luen viimeistään kesällä.
Karpalo, kyllä se jännittää, koska tiedän että todella monet kirjailijat, jotka ovat tottuneet joka vuosi saamaan apurahan, ovat viime vuosina jääneet ilman. Jaettavana oleva pottihan pienenee koko ajan, ja vastaavasti jakajia tulee koko ajan lisää, joten yhtälö on aika katala tämmöisen kaltaiseni turhakkeen kannalta.
VastaaPoistaTaloudelliset huolet ovat suuri taakka, onneksi se osaltasi keventyy ja mahdollistaa työskentelysi, teet arvokasta työtä. Ja vaikket merkityksiä, joita kirjasi jakavat lukijoilleen, uskoisi olevan olemassakaan, niin aivan taatusti ne kantavat/jakavat noita merkityksiä ja ovat olemassa.
VastaaPoistaNiin, kyllä niitä merkityksiä tietysti aina on olemassa, mutta ehkä hingun itselleni jonkinlaista riippumattomuutta siitä. Tosin sitä en koskaan saavuta kylläkään, se on selvä:-)
VastaaPoistaOnneksi olkoon :)
VastaaPoistaTän päivän hesarissa on iso artikkeli kirjastoapurahoista.
VastaaPoistaMutta onhan se jännä että joku joka julkaisee yhden runokirjan kymmenessä vuodessa on ihan kärkisijoilla apurahan saajista. Ehkäpä se tuotanto luokitellaan sitten niin äärimmäisen korkeatasoiseksi.
Syy miksi minä apurahani saan lienee se että olen näytelmäkirjailija. Näytelmäkirjailijoita ilmiselvästi arvostetaan siellä lautakunnassa. Ja kuten juttukin totesi varsinkin aloittelevilla näytelmäkirjailijoilla leipä voi olla todella tiukassa.
Kiitos Celia!
VastaaPoistaLuin sattumoisin saman jutun Karpalo. Tapani mukaan laskeskelin myös sitä kuinka monta naiskirjailijaa oli suurimpia apurahoja saaneiden joukossa. Totesin että niitä oli vähän, ja mietin jälleen että ovatko naiset niin paljon huonompia kirjailijoita kuin miehet, vai mistä on kysymys.