Syy numero yksi: Naiset ovat huonoja kirjailijoita verrattuna miehiin.
Syy numero kaksi: Raadilla on pientä klappia niissä kriteereissä joilla se kirjailijoita arvottaa.
Olen edellispäivien haastattelujen jälkeen jälleen äkämystynyt siitä, että joudun jatkuvasti puolustautumaan genreni vuoksi. Toissapäivänä Porissa Ruusun ja kirjanpäivien haastattelija tivasi, että onko tämä oikeaa kirjallisuutta kun niin monet ovat sitä mieltä ettei ole, ja sama toistui, joskin eri sanoin Kotimaan haastattelussa.
Kotimaan Olli Seppälä äimisteli myös aiheenvalintaani. Viihdettähän kirjoitetaan luksuselämän säihkyvistä sankareista, ei kummallisista vanhakantaisten jääräpäiden porukoista.
Jälkeen päin tajusin, että uskonnolliset yhteisöt käyvät aiheeksi vakavaan kaunokirjallisuuteen ja myös dekkareihin. Vakavan kaunokirjallisuuden aiheet ovat vakavia. Sitten on joitakin loistavasti meritoituneita kirjailijayksilöitä, jotka ovat häkellyttäneet yleisöä kirjoittamalla vakavaa kaunokirjallisuutta pintakulttuurista. Esim. Pirjo Hassinen ja Kjell Westö.
Viihderomaanien tonttina on pidetty pintakulttuuria.
Jostain syystä minua ei kiinnosta pintakulttuuri ollenkaan. Haluan kirjoittaa aiheista, jotka ovat olleet vakavan kaunokirjallisuuden tonttia, mutta kevyemmässä ja mielellään vähän ilkamoivassa hengessä. Se sitten tekee minusta tällaisen höpsön hömppäkuningattaren. Höpsön siinä mielessä, että enhän minä tällä linjallani ole saavuttanut valtaisaa ja vastaanpanematonta kansansuosiota. Olen pysynyt hengissä ja saanut tehdä tätä työtä, se on jo paljon. Se on enemmän kuin koskaan uskalsin haaveillakaan, mutta höpsöhän minä siitä huolimatta olen.
Eilisessä Hesarissa oli toinenkin kiinnostava juttu. Anna Kontula on julkaissut uuden kirjan, jossa hän kertoo, että uuden polven feministit haluavat olla pissiksiä, ja samalla tulla otetuksi vakavasti. Kontula ei nimittänyt näitä feministejä pissiksiksi, se on minun tulkintani. Yhtäkkiä tajusin, että minähän teen sitä samaa. Olen kirjallinen pissis, joka ajattelee että pissiskirjat ovat kirjallisuutta niin kuin kaikki muukin kirjallisuus. Ja siihen pitäisi suhtautua kirjallisuuteena. Jos pissiksen tekemä hömppäkirja kertoo oikeista asioista, on hyvin kirjoitettu ja hauska, niin se on sitten ihan oikea romaani. Feministipissiksetkin haluavat, että heihin suhtaudutaan täysivaltaisina kansalaisina, vaikka he meikkaavat ja käyttävät korkokenkiä ja työntävät tissit törölleen.
En vielä osaa oikein täsmällisesti ilmaista mitä tarkoitan, mutta lukekaa eilisestä Hesarista Kontulan uusimman kirjan arvio, ja miettikää. Miettikää. Kaikki te, jotka tulette aina ystävällisessä hengessä sanomaan minulle, että olet lahjakas ihminen, miksi tuhlaat lahjojasi tällaiseen genreen, niin miettikää tekin. Miettiminen tekee hyvää ihmiselle. Minäkin mietin jälleen.
Tekstit
"Kirjallinen pissis" ;D
VastaaPoistaNo, miksei. Nimitys herättää minussa tällä hetkellä lähinnä hilpeyttä, mutta jos tosiaankin tunnet itsesi kirjalliseksi pissikseksi, niin anna palaa.
Nuo sinua ystävälllismielisesti kaitsevat ihmiset eivät ole ymmärtäneet varmaankaan kirjaillista laatuasi, kun menevät neuvomaan sinua, mitä ja miten sinun pitäisi kirjoittaa.
Samoin on käynyt kaikille apurahojen myöntäjille. Ehkä he ensin tarkistavat, onko rahanhakija oikeaa sukupuolta. Seuraavaksi he varmistavat, että kirjallinen tuotanto on sopivan vakavahenkistä. Muistaakseni apurahojen saajissa oli vain yksi humoristiksi luokiteltu, Daniel Katz, mutta hänkin on mies ja kirjoittanut niin kauan, että hän on ihan vakavasti otettava kirjailija ja näin on lunastanut paikkansa apurahojen saajien joukossa.
Hilpeäksi se pissis oli tarkoitettukin.
VastaaPoistaNiin kyllä kai se kirjallinen laatu on heille selväksi tullut, mutta he ajattelevat että minussa olisi potentiaalia jotenkin enempään ja parempaan. Minä taas yritin tässä tehdä ikään kuin kontulat ja kyseenalaistaa sen "enempään"ja "parempaan", että mitä se muka on ja onko sitä. Ehkä ei olekaan. Mutta niin kauan se tietysti on kun ihmiset uskovat siihen ja hehän uskovat, joten turhaan minä tässä naputan.
Oletko ikinä miettinyt, mikä mahtaa olla noiden sanojien (jotka ihmettelevät, miksi "hukkaat lahjasi tuohon genreen") motiivi? Minun mielestäni moiset kommentoijat kannattaa unohtaa: jos tekee leipänsä kirjoittamalla, siinä on turha kenenkään tulla inisemään. Tehkööt itse parempaa, jos kerran osaavat. Vaan niinhän se on, että jotkut kirjoittaa - ne, ketkä ei osaa, alkavat opettaa ja ne, ketkä ei osaa opettaakaan, ryhtyvät kriitikoiksi:-)
VastaaPoistaKirjallinen pissis voi olla humoristinen nimike, mutta älä ota itsellesi moista luokitusta: pää ja korvat pystyyn, ja selkä suorana. Hop!:) t. Birdy
Birdy, kaikki eivät ole yhtä reipasotteisia kuin sinä:-) Olen nyhverö, tiedän, mutta en osaa unohtaa tuollaisia kommentteja. On minussa silti ehkä jokin sisäinen pystykorva olemassa kaiken tämän keskellä.
VastaaPoistaGrrr... raadilla on aina ollut klappia, kele! Ja sitten, kirjallisuus, jota minä haluan lukea on minulle hyvää kirjallisuutta. Sanokoot muut mitä tahansa, se ei muille kuulu.
VastaaPoistaJos sitten virallisesti omalla omituisella nimelläni suosittelen tahi arvioin jotakin, se tapahtuu kyllä yleensä ihan ilman sarvia ja hampaita. Kehun estoitta hyvää, haukun huomaamattomasti kehnoa *kiero minä*.
Kivaa kesän alkua!
Parnasson blogissa kirjastoapurahalautakunnassa oleva Mervi Kantokorpi sanoi, että tosta listasta puuttuu ne, jotka saa parhaillaan jotain pitkää apurahaa.
VastaaPoistaParhaiten päästäisiin varmaan selvittämään tää apurahansaajien sukupuolijakauma jos viimeisen kymmenen vuoden ajalta listattaisiin kaikki jotka on saaneet erilaisia vuosiapurahoja ja monet jopa useita viisi tai kolmevuotiskausia peräjälkeen.
Siellä on toki paljon naisiakin jotka eivät sitten ole mukana tällä kirjastolistalla. Että sikäli juuri tämä lista ei ehkä anna todellista kuvaa tästä sukupuolijakaumasta noin yleisesti ottaen.
Kirjallisuustoimikunnan apurahoja tulee joskus mietittyä, että mikä siellä sitten lienee se kriteeri milloinkin. Eräskin keskinkertainen novellistinainen sai vuosi tai kaksi sitten kolmevuotisen apurahan ja millä meriiteillä. Kenties sillä, että oli oikeasta kustantamosta tai sillä että on joskus 15v sitten ollut hesarin esikoisvoittaja. Sillä se apurahaa edeltävä kokoelma oli tylsä ja huono. Tähän apurahalla kirjoitettuun uusimpaan en ole enää rohjennut tarttua. Ehkä pitäisi.
No joo Karpalo. Toisaalta kirjailijaliiton selvityksestä tiedetään, että naiskirjailijat ansaitsevat puolet siitä mitä miehet, ja kun lisäksi tiedetään, että apurahat ovat keskeinen osa kirjailijoiden toimeentuloa, niin eiköhän me nyt aika selvästi tiedetä, että joku sukupuolivinouma tässä on takana. Mutta mikä on vinouman syy, se että naiset ovat niin huonoja kirjailijoita, vai se että raadit ovat vinoja, niin se kai on sitten se asia mistä voidaan kiistellä. On totta kai iso joukko ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka ovat sitä mieltä, että naiset ovat niin paljon huonompia kirjailijoita.
VastaaPoistaMutta sitä minä kanssa mietin, että mistä kukaan voi osata sanoa, että joku kokoelma on objektiivisesti ottaen tylsä ja huono. entä jos kysymys onkin vain siitä, ettei tuo kokoelma sykähdyttänyt juuri sinua?
Heh Polga, hieno periaate:-) Hyvää kesää sinullekin!
Voisiko olla myös niin, että naiset säännönmukaisesti hakevat kirjastoapurahalautakunnalta pienempiä summia kuin miehet? Isompaa summaa kun on hakenut ei tietenkään saa, ja naiset tuntuvat vähän aremmilta kuin miehet tällaisissa hommissa.
VastaaPoistaJaa anonyymi, vaikea sanoa. Ei tuo mikään ihan poissuljettu ajatus tietenkään ole.
VastaaPoistaSyy numero kolme: Naiset eivät arvosta toisten naisten tekemisiä, jos arvotaisivat niin eivät pitäisi miesten kirjoittamaa itsestäänselvästi parempana, arvokkaampana. Vaan mittailevat tekemisiään siihen hyvään tai keskinkertaiseen mieheen ja jos pääsevät samaan sakkiin miesten kanssa, ovat siis "parempia" kuin toiset naiset.
VastaaPoistaKuinka monta naista muuten tuossa raadissa on?
KIRJAILIJOIDEN JA KÄÄNTÄJIEN KIRJASTOAPURAHALAUTAKUNTA KOKOONPANO
VastaaPoistaPuheenjohtaja
Riitta Kaivosoja, ylijohtaja
Varapuheenjohtaja
Mervi Kantokorpi, kirjallisuudentutkija, Fiskari
Sihteeri
Esa Rantanen, ma. pääsihteeri
+358 (0)9 1607 7065
PL 293 (käyntiosoite: Maneesikatu 7)
00171 Helsinki
Jäsenet
Risto Ahti, kirjailija, Tampere
Annikki Ellonen, dramaturgi
Juhani Lindholm, suomentaja, Järvenpää
Maaria Linko, VTT
Osmo Pekonen, filosofian tohtori, Jyväskylä
Markku Turunen, kirjailija
Gungerd Wikholm, kirjailija
Varajäsenet
Ahti Ahonen, teatteriohjaaja, Rovaniemi
Riina Katajavuori, kirjailija, Helsinki
Lasse Koskela, päätoimittaja, Vantaa
Bodil Lindfors, kirjailija, Turku
Tittamari Marttinen-Envall, kirjailija
Olli Mäkinen, informaatikko
Rauna Paadar-Leivo, kirjailija
Tarja Roinila, suomentaja
Jaakko Tapaninen, toimittaja
Valtion kirjallisuustoimikunta:
Puheenjohtaja
Arto Seppälä, kirjailija, Tampere
Varapuheenjohtaja
Tuula-Liina Varis, kirjailija, Joensuu
Sihteeri
Esa Rantanen, ma. pääsihteeri
+358 (0)9 1607 7065
PL 293 (käyntiosoite: Maneesikatu 7)
00171 Helsinki
Jäsenet
Kristiina Drews, suomentaja, Helsinki
Päivi Heikkilä-Halttunen, tutkija, kriitikko, Tampere
Peter Mickwitz, kirjailija, Helsinki
Matti Mäkelä, kirjailija, Hammaslahti
Olli Mäkinen, filosofian tohtori, Vaasa
Mari Mörö, kirjailija, Mikkeli
Juhani Niemi, professori, Lammi
Saila Susiluoto, kirjailija, Helsinki
Putte Wilhelmsson, kriitikko, Turku
Toimikuntien sukupuolijakauma ei ole mitenkään mahdottoman vääristynyt. Kirjastoapurahalautakunnassa on toki miehiä enemmän. Kirjallisuustoimikunnassa taitaa mennä tasan, kun en tiedä lasketaanko tota sihteeriä mukaan vai ei.
Hirlii voi olla oikeassa tossa että naiset eivät arvosta naisten tekemisiä ja pitävät mieskirjailijoita parempina.
Vai tuleeko se vääristymä sitten jostain muualta. Sieltä mitä esim lehdistö arvostaa ja nostaa ja hehkuttaa ja jos ja kun lehdistö nostaa mieskirjailijat naisia ylemmäksi niin se heijastusvaikuttaa sitten noitten lautakuntien asenteisiin.
Varmasti Kirsti on juuri niin että se kokoelma ei kolahtanut minuun, varmasti on ihmisä joihin se erityisen vahvasti uppoaa.
Ei Antti Tuurikaan kolahda minuun, vaikka kuinka on isosti arvostettu kirjailija. Mun mielestäni ahkeruudestaan huolimatta aika keskinkertainen. Olen lukenut nuorena useita hänen kirjojaan, viimeisintä tuotantoa tosin en, että ehkä pitäisi sikäli päivittää mielipide hänenkin suhteen että lukisi tuoreempaa tuotantoa ja kattoisi että kolahtaako se keski-ikäiseen minuun.
En minä ihmeellistä osaa tähän keskusteluun sanoa. Mutta en minä kyllä kirjailijan sukupuolen perusteella kirjastoautossa valitse kirjoja, tavislukijana itseäni pidän.
VastaaPoistaMinusta ei ole ollenkaan poissuljettu, että naiset hakevat pienempiä summia. Miehet vain tuntuvat osaavan paremmin otta sen, mitä ajattelevat kuuluvan itselleen. Tai siis, ajattelevatko naiset, että heille kuuluu pienemmät summat tai ovat vähemmän arvoisia. Mene ja tiedä.
Oikein kun alan miettiä kirjailijoitten sukupuolta, niin ajanvietekirjallisuudessa, tai onko se viihdekirjallisuutta, minusta sukupuolijakauma näkyy jossain määrin aiheissa. Miehet kirjoittavat enemmän pum-pum ja sellaista, seikkailua, vakoilua, oikeussali- tai lääkärijännitystä. Naiset kirjottavat minusta enemmän sosiaalisempaa viihdett tai ajankulua. Toki viihteestä (ajankulu, kaunokirjallisuus)ja miehistä on sellaisia kuin Nick Hornby ja Hanif Kureishi, jotka eivät ole seikkailu-pum-pum osastoa. Ja ei se tietysti se sukupuolijako ole selvä, en sitä tarkoittanut, mutta kun aloin mitiä niin ensin tuli mieleen lukemieni ja lukematta jättämieni kirjojen kohdalla aihe-sukupuoli -jaottelu.
En minä nyt tiedä mitä tuo viimeinen ajatus liittyy kirjastoapurahoihin, mutta annan sen jäädä tähän.
sorry typot, meillä on kylmä ja tärisen vilusta, sormet kohmeessa näppiksellä. se sama Lentsu
VastaaPoistaLentsu, en minäkään epäile, että ihmiset kirjoja kirjoittajan sukupuolen perusteella valitsevat. Mutta sitä minä mietin, että kirjoittavatko naiset miehiä useammin sellaisista aiheista ja sen tyyppisiä kirjoja, että niitä ei pidetä yhtä lailla tukemisen arvoisina kuin joidenkin muiden kirjoja. Ja että jos näin on, niin onko se oikein että se on näin, vai onko se vinoutuma. Minä olen tietenkin ihan jäävi sanomaan tähän asiaan mitään.
VastaaPoistaKarpalon esittelemät raadit näyttävät sukupuolijaoltaan tasaisilta, ja on ihan hyvä alku, että naisia saadaan raateihin, mutta senkin olen tässä elämäni aikana huomannut, mitä Hirlii tuossa mainitsi. Nimittäin ettei ole mitään takeita siitä, että naiset jotenkin osaisivat naisia arvostaa. Kyllä naiseuteen tuntuu olevan sisäänrakennettuna jotain sellaistakin juttua, että nimenomaan arvostetaan niitä miehiä mieluummin kuin naisia.
Mistä minä taas palaan siihen kysymykseen, että mistä se johtuu, siitäkö ettei naiset naiset ole yhtä hyviä, vai siitä ettei sitä heidän hyvyyttään jossain alueella arvosteta yhtä korkealle kuin miesten taipumuksia, kykyjä.
Ai niin Karpalo, olen tästä kyllä maininnut ennenkin, mutta tein joskus sellaista ihan typerää tutkimusta, että laskin Hesarista mies ja naiskirjailijoiden saamia palstamillimetrejä. Halusin vaan nähdä, että kuinka paljon annetaan tilaa miehille ja kuinka paljon naisille. Sillä seurantajaksolla tulos oli naisten kannalta murskaava. Mietin silloin, että miten ne miesten kirjoittamat kirjat voivat olla niin paljon tärkeämpiä kuin naisten kirjoittamat. Mutta kun tällaisista asioista huomauttaa, ihmiset alkavat puhua, että eihän sukupuolella ole merkitystä, vaan sillä onko kirja hyvä ja kiinnostava. Jolloin jälleen päädyn siihen tulokseen että naiset siis kirjoittavat merkityksettömämpiä kirjoja kuin miehet. Tästä on kyllä pian kymmenen vuotta kun tein tuon seurannan. Voisin ottaa uusiksi, mutta kun en ole enää hesarin tilaaja.
VastaaPoistaTämä sama sukupuoliviännös tulee joka puolella vastaan: kirjallisuustieteen reseptiotutkimuspuolella (mm. Katariina Eskola) on todettu, että sekä naiset että miehet tutkivat ja lukevat enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja. Kustantamoissa miehet ylittävät julkaisukynnyksen helpommin: runouden puolella on suorastaan raivoisa ero julkaisussa, onko runoilija nainen (mielikuva:lässy ja nyhjä) vai mies (mielikuva: viriili boheemi seksisymboli). Ja muuallakin asia tulee vastaan. Mm. Kaarina Hazard kirjoitti tästä pitkälti kirjassaan Kontillaan, että mikä ihme siinä on, että poikien tekemänä kaikki on niin helvetin paljon ihmeellisempää.
VastaaPoistaKirstille vielä: olen ehkä nynnympi kuin uskot, mutta siitä ei ole yhtään apua, että suostun nynnyksi ja annan vielä muidenkin pitää nynnynä:) Siksi yritän perskuleesti irtautua nynnyilystä, vallankin, kun kyse on omanarvontunnosta: mikäs kissan hännän nostaa ellei kissa itse. T. Birdy
Ai niin Kaarina Hazard kävisi kyllä meikäläiselle esikuvaksi siinä, että on niin räväkästi osannut näistä asioista kirjoittaa, vaikka on nainen ja vielä kookas sellainen.
VastaaPoistaTuo ajatus siitä, että sekä naiset että miehet mieluummin tutkivat miesten kirjoittamia kirjoja, on tosiaan tullut monessa paikassa vastaan, mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän, että mistä tutkimuksesta tämä ajatus on lähtenyt. Siksi pistän nyt kiinnostuksella korvani taakse tämän informaatiomurusen Katarina Eskolasta ja reseptiotutkimuksesta, joka itselleni on uusi sana.
Birdy, on minussakin jokin sisäinen luupäisyys, jota kierosti ilmennän.
Se on minusta jännä, että toisaalta sanotaan ettei sillä kirjailijan sukupuolella ole väliä ja sitten kuitenkin se näkyy, arvottamisessa/arvostuksissa. Sitä voi tietenkin itse tutkia omia valintojaan ja yrittää olla siinä niin rehellinen kuin vain voi, mutta tämä asia on tutkittu: yleisen mielipiteen vaikutus on suuri. Eli, jos yleinen mielipide on kirjaa/teosta kehuva, lukija menee helposti mukaan siihen.
VastaaPoistaSaisiohan tämän myös todisti ryhtymällä Larssoniksi, että kriitikoiden arviot olivat toisenlaisia kuin jos hän olisi kirjoittanut Saisiona.
En aina oikein usko, että kirjallisuuden arvottaminen on lainkaan niin sukupuolineutraalia aluetta kuin monet väittävät. Ettei sillä siis olisi väliä tai että sillä on hyvin vähän merkitystä tms. Ja vähänhän se on tilanne kohtainenkin asia tuo. Yhtälailla kirjallisuuden arvottamisperusteisiin vaikuttavat sukupuolen lisäksi muutkin tekijät: kulttuuritausta, ikä, ulkonäkö (on tullut yhä vaikuttavammaksi), teema, aihepiirit.
Kirsti, minusta kautta linajn on sellaista oikeasti, että naisten jutut ei ole niin cool. Kotiäiti on VAAN kotona, koti-isä on superhero ja uskalikko. Lääkäritkin on nyt paljolti naisia, voi mitä niille pokkuroitaville lekurisedille tapahtui?!? Naisten alaa on hoivaaminen, eihän siitä tartte maksaa, kun naiset tekee sitä vähän niin kuin sukupuolen kutsumuksena.... Hoitajamies on tosi hyvä juttu.
VastaaPoistaKyllä ne kulkuset tuntuu joskus kalkuttavan todella lujaa ja äänekkäästi siellä jalkojen välissä. Siitäkin huolimatta, että molempia sukupuolia tarvitaan. Ja varmasti saa itse peiliin katsoa joskus luutuneissa ajatuksissa tai huomaamattomissa/alitajuisissa arvottamisissaan.
Hmm, tuosta "ei sillä tekijällä ole mitään väliä arvostuksessa, pelkästään sillä onko tuote hyvä vai huono" asenteesta aioin jo kirjoittaakin jotain omaan blogiini mutta täällä siitä näkojään keskustellaan jo. Oma pohdintani lähti katsottuani Russ Meyerin hienon "Beyond the Valley of the Dolls"-elokuvan...Meyer on eksploitaatio-pehmopornon tekijä joka ei kriitikoiden tai taiteilijapiirien arvostuksesta nauti, siitä huolimatta että kuvausteknisesti ne filmit ovat loistavia...muita vastaavia esimerkkejä on useita (niin, montako lastenkirjailijaa on voittanut Nobelin? Tai muun ei-korvamerkityn kirjallisuuspalkinnon?)
VastaaPoistaMinä olen aina arvostanut kepeyttä tyylissä, sitä hienoa tasapainoilua että ei tarvitse sotkea siinä vakavuuden tai rankkuuden suossa, mutta toisaalta ei lipsuta tyhjänpäiväiseksi ja triviaaliksi.
Se vakavuus ja rankkuus kun niin usein on se tavattoman helppo ratkaisu että katsokaa, näkevät nälkää ja vauvakin kuoli, oikein väkivalloin raastetaan lukijasta/katsojasta edes jonkinlaista reaktiota...tai sitten vaihtoehtoisesti kirjoittajan itsekorostusta että katsokaa kuinka vakava ja syvällinen intellektuelli minä olen.
Huomaan kuitenkin kepeyden arvostuksessani olevani kulttuuripiireissä vakaasti marginaalissa. Aina silloin tälloin tulee vastaan samalla tavalla ajattelevia mutta harvassa ovat...
Ehkä noissa apurahoissa on osavastuu myos niissä kirjailijoissa itsessään, naiskirjailijat eivät ymmärrä olevansa Vakavia Taiteilijoita (Ehdottomasti Isoilla Alkukirjaimilla) tai eivät tuo sitä vastaavalla tavalla ilmi, eivätkä tosiaan välttämättä myoskään hae niin paljon ja niin suuria apurahoja.
Vaikka kyllä tosiaan niissä raadeissakin yms. on usein vikaa.
Niin Hirlii, harva tunnustaa sitäkään, että antaisi mainosten vaikuttaa ostopäätöksiinsä. Ajatellaan, että ne vaikuttavat muiden ostopäätöksiin, ei omiin. Kai tässä on vähän sama juttu. Ihmiset kokevat itse arvioivansa asioita antamatta sukupuolen, etnisyyden, ulkonäön jne jne vaikuttaa. Selvä se, että tuollaiset asiat vaikuttavat, eihän niitä muuten olisi kannattanut mainonnassa niin määrätietoisesti hyödyntää.
VastaaPoistaLentsu, minä olenkin miettinyt, että onko olemassa jokin miehisenä pidetty alue, joille tunkeutuessaan nainen voisi kokea saman arvonnousun kuin esim. koti-isäksi ryhtyvä mies. Ei esimerkiksi armeijaan menneitä tyttöjä ole mitenkään erityisesti hehkutettu, ei heitä sen ansiosta pidetä jotenkin enemmän tosinaisina kuin muita naisia.
hdcanis, Russ Meyer on tosiaan kiinnostava nimi tässä yhteydessä. Ja kovin yleistä ei tosiaan ole lastenkirjailijoiden nobelit, mikä on vähän erikoista, koska lastenkirjailijat vaikuttavat ihmisiin todella syvästi, lapsuudessa luetut kirjat voivat jättää elinikäiset jäljet.
Voi olla, etteivät naiskirjailijat ymmärrä olevansa Vakavia kirjailijoita, vaikka oma mutuni onkin sen suuntainen, että kyllä he itse sen ymmärtävät, muut vain eivät yhtä kirkkaasti halua asiaa ymmärtää...
Mitenkohan menisi jos mm. sina kiistaisit olevasi viihdekirjailija ja sen sijaan maarittaisit itsesi Dickens-Tolstoi-perinteen pohjalta, mukaan namedropaten joitain muita sopivia nimia...anglofonisessa kulttuurissa voisi toimia ehka paremmin kun siella niiden Dickensin ja Austenin ohella loytyy Twainia, Wodehousea, Westia yms. ja ilkamoivalla lukuromaanilla on vahvemmat perinteet...
VastaaPoistaMeyer on hyva esimerkki tekijasta jonka tekninen taitavuus jaa monilta huomiotta marginalisoivan genrevalinnan johdosta, vastaavia on muitakin monilla taiteen aloilla.
hdcanis, eipä taitaisi kiistämisestä olla hyötyä. Turha on potkia tutkainta vastaan:-)
VastaaPoistaKirsti ja muut: olette aivan oikeassa, kaikessa, mitä olette oheiseen kirjoittaneet. Allekirjoitan, allekirjoitan, allekirjoitan, tuhannesti.
VastaaPoistaLisäksi: katsotaan myös kyseisen henkilön taustaa ja pärstäkerrointa ja menneisyyttä.
Jos olet vaikkapa aiemmin ollut kosmetologi (aika kova väännös) ja sitten kirjoittanut ihan kasipluskirjan, niin kyllähän tuo tausta vaikuttaa loppuelämäsi, olipa arvottajana mies tai nainen.
Sen sijaan tutkijatausta antaa aivan toisenlaista prestiisiä, vrt. vaikkapa Virpi Hämeen-Anttila.
Ongelma on hiukan sama, kun ajatellaan median arvottamista.
Suomen Kuvalehti julkaisee kuivia, tylsiä ja keskustelua herättämättömiä stooreja, ja se on muka jollakin korokkeella.
Jonkun naistenlehden journalismi voi olla huomattavasti kriittisempää, taitavampaa ja ajankohtaisempaa, mutta sitä ei pidetä minään, koska seuraavalla aukeamalla on ruokaohjeita.
Ei ne pastoritkaan ilman päivittäistä apettaan elä, kele.
Kiitos tästä keskustelusta, valaisi äitienpäivääni!
Niin, kyllä olen monta kertaa ollut Virpi Hämeen-Anttilalle kade. Ja Suomen kuvalehden asemaa ei voi olla ihmettelemättä, siis ei voi. Että mihin ihmeessä sen asema perustuu? No joo on parempi kun en tiedä, enkä ajattele, tieto lisää tuskaa. Ja mitä noihin ruokaresepteihin tulee, niin ihmeesti niidenkin arvo nousee, jos jos ne esitellään Suomen Kuivalehden ruokaliitteessä tai muussa sellaisessa paikassa ja vielä miespuolisten julkkiskokkien tarjoilemina.
VastaaPoistaUskontoa vihataan. Uskonnollinen kirjailija on arvoton, kuin roska.
VastaaPoista