Ainoastaan yksi kirja on Pymiltä käännetty suomeksi. Tulen raivopäiseksi ajatellessani kuinka paljon maailmalla pyörii loistavien kirjailijoiden loistavia kirjoja, joista minä en tiedä mitään koska Pymin kaltaisia salavitsikkäitä hiljaisen naiselämän kuvaajia ei ymmärretä. Excellent Womenissa Mildred pohtii, että jos hän joskus kirjoittaisi romaanin, se olisi ilman muuta tajunnanvirtaromaani tunnista naisen elämästä tiskipöydän ääressä. Pym on selvästi Jane Austenin hengenheimolainen. Austen buumi meillä on ollut, missä viipyy Pym-buumi.
Turhauttaa ajatella, että maailmassa on varmaan tosi paljon sellaisia kirjoja, jotka toisivat minulle iloa ja lohtua ja inspiraatiota, mutta kun minä en koskaan saa tietää niistä mitään.
Ja kas kas, lukekaapa mitä kollega kirjoittelee blogissaan. Hän on toistanut kokeen, jonka itse tein joskus kymmenisen vuotta sitten, mitannut palstamillimetrit jotka Hesarin kulttuurisivuilla on tarjottu naiskirjailijoille ja mieskirjailijoille.
Tekstit
Sinun pitäisi kääntää Barbara Pymin kirjoja suomeksi, juolahti Sinikan mieleen.
VastaaPoistaEntä sitten me lasten- ja nuortenkirjailijat! Me vasta näkymättömiä olemmekin Hesarissa ja muissakin lehdissä, naiset ja miehet tasa-arvoisen näkymättömiä.
VastaaPoistaNo kaksinkertainen stigma jos sattuu olemaan nainen ja lastenkirjailija, vai mitä Anna.
VastaaPoistaNo tuo juolahti minunkin mieleeni Sinikka, vaan mahtaisko riittää kielitaito.
Kuvasit hyvin tuon tunteen kun lukee sellaista kirjaa, joka resonoi jossain syvällä. Ei haluaisi, että se loppuu ikinä. Eikä se eräällä lailla päätykään. Minuakin toisinaan ärsyttää kun kirjallisuudesta halutaan ikään kuin hävittää eräs tärkeä osa kokonaan. Osa klassikoista esim. on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja tekee yhä, muttei lainkaan kaikki. Enkä niitäkään kaikkia ole lukenut, enkä tiedä luenkokaan.
VastaaPoistaEikä sitä suurta vaikutusta ole tehnyt lainkaan kaikki palkitutkaan, jotka tuskin ovat huonoja kirjoja, mutta eivät ne ei-palkitut tai huomiotta, tunnustusta vaille jääneetkään ole huonoja. Lukemisen ilo ja onni täytyy saada myös säilyttää, koska sehän on valtavan suuri ilo lukea kirjaa, jota lukee mielellään ja antaumuksella, että tuntuu hetkittäin kuin siirtyisi kokonaan sinne kirjaan, sen kieleen ja maailmaan. Olisi siellä kuin kotonaan.
Se on sitten toinen juttu, että mitenkä se ”oikea” kirja löytäisi sen ”oikean” lukijan. Ja saattaahan se tuokin käväistä mielessä, että jospa jossain onkin kirja, jonka pitäisi päästä luokseni ja se ei koskaan löydä tietään luokseni tai minä sen luokse. Olisihan (tai onhan) se kauhea molemminpuolinen menetys.
Mikä kirja häneltä on suomennettu, kyselee Sinikka.
VastaaPoistaOlikohan se jokin Syksyinen seurue, Sinikka.
VastaaPoistaNiin Hirlii, sepä se, että kun tiedotus keskittyy rummuttamaan vain joitakin tiettyjä kirjoja, käy helposti niin ettei oikea kirja koskaan löydä sitä oikeaa lukijaa, ja se voi olla kauhia harmi.
Joskus tekisi mieli ruveta kääntämään vain siksi, että hyvät tarinat saisivat lisää lukijoita.
VastaaPoistaMaineikkaita englantilaisia suomentamattomia naiskirjailijoiden teoksia riittää. Vaikkapa Elizabeth Jane Howardin Cazalet-kronikka, Susan Howatchin anglikaanimaailmaan sijoittuva Starbridge-sarja ja Helen Dunmoren monet romaanit.
Niinpä Rilla, jotenkin niin yksipuoliselta tuntuu tuo käännösvalikoima heti kun vähänkin kääntää katseensa siihen suuntaan että mitä kaikkea periaatteessa olisi tarjolla.
VastaaPoistaTilasin juttusi perusteella Pymin Syksyisen seurueen kirjaston netistä ja luin Helsingissä käydessäni. Kiitos vinkistä, tosiaan sympaattista "tiskipöytätajunnanvirtaa" kuusikymppisistä!
VastaaPoistaPappia kyydissä oli muuten pääkaupunkiseudun yhteisessä varausjärjestelmässä kovasti menossa ja varattu.