Olen huomannut, että epäsosiaalisen oloisilla mörriköillä saattaa olla facebookissa satoja ystäviä. Minullekin on tullut muutama ystäväkutsu. Kun vastasin ensimmäiseen ystäväkutsuun, en tajunnut että silloin samalla tulen kirjautuneeksi facebookiin ja luoneeksi itselleni sinne jonkinlaisen sivun, ja että siitä lähtien olen jotenkin olemassa tuossa uudenlaisessa sosiaalisessa mediassa. Hei, sinäkin olet facebookissa, joku sanoi vähän myöhemmin. Ei kai sentään, minä ihmettelin. Mutta totta se oli. Ja vähän myöhemmin kuulin toiselta kaverilta, että olen siellä jopa kahdesti.
Eilisessä Voimalassa näistä sosiaalisista medioista puhuttiin. Jaana Venkula oli siellä dinosauruksena puolustamassa vanhanaikaisia vuorovaikutustapoja, ja muistutti myös siitä kuinka ihminen käsittää maailmaa tekemällä kaikenlaista käsillään. Kannattaisi kutoa tai leipoa sen lisäksi että näpelöi konetta. Uudet ja vanhat mediat eivät periaatteessa sulje toisiaan pois, mutta koska ihmisen aika on rajallinen, voi käydä niin, että ihmiset viettävät aikansa näissä uusissa sosiaalisissa medioissa ja tavallinen elämä jää elämättä, koska siihen aika ei enää riitä.
Ihminen on kehittynyt olennoksi, jonka pitää saada käyttää kehoaan monipuolisesti, jotta hän voisi hyvin. Sosiaalisten medioiden koukuttaman ihmisen persoona ohenee. Keskustelupalstoilta muistan valtaisat draamat, myrskyt vesilasissa, jotka syntyivät milloin kenenkin loukattujen tunteiden ympärille. Kiinnostava ajatus, että ihmisen evoluutio kulkisi siihen suuntaan, jossa ihmisten tunne-elämä alkaisi tosielämässäkin muistuttaa keskustelupalstojen vellontaa. Tai ehkä mitään tosielämää ei tulevaisuudessa enää olekaan, kaikki koetaan virtuaalisesti.
Olen ajatellut, että minun pitäisi poistaa tunnukseni facebookista, koska en kuitenkaan osaa enkä jaksa tehdä siellä mitään. Ei kai sen käyttöä nyt enää kannata opetella kun nyt on jo tuo Twitterkin.
Tekstit
Itse - kas kaikkeen suinpäin heti uteliaana ja innostuvana - menin kirjautumaan Facebookiin pari vuotta sitten. Sitten kauhistuneena tajusin, mihin olinkaan joutunut.
VastaaPoistaJa se poispääsy, sepä olikin mutkikasta. Monet kerrat sain vakuuttaa paluuviesteihin, että kyllä vaan, olen ihan satavarma siitä, että en tahdo kuulua tähän yhteisöön. Tuli ihan mieleen, mitä asian kokeneet kertovat uskonlahkoista eroon pyristelystään.
Sittemmin olen päässyt kaverin profiililla katselemaan puolituttujen "seiniä" ja olen järkyttynyt siitä, mitä kaikkea porukka kertookaan julkisesti.
Onko tosiaan niin, että ellet ole julkisuudessa, et ole kukaan etkä mitään...
Siitä huolimatta olen ylpeä siitä, ettei nimeäni näy Facebookissa. Tapa erottua sekin?
Jännittävä kertomus Anonyymi, siis tuo että facebookista irtautuminen oli vaikeaa. Voin uskoa sen, koska itsellenikin on osoittautunut yllättävän vaikeaksi irrottautua, vaikka en oikeastaan ole siellä. Olen vain käynyt vastaamassa joihin kutsuihin ja viesteihin, mutta en osallistunut mihinkään sosiaalisiin peleihin, enkä levitellyt asioitani. Silti en ole saanut poistettua tunnustani, vielä.
VastaaPoistaVenkula taisi Voimalassa puhua vähän tuostakin, että virtuaalissa helposti käy niin että oikeat tunteet korvautuvat lumetunteilla, jotka liikkuvat juuri sillä tasolla että ellen ole julkisuudessa, en ole olemassa. Sekin on tuttu vaiva. Mielestäni voi ihan syystä olla ylpeä itsestään jos on päässyt facebookista eroon.
Hei Kirsti! Twitter on yhä suositumpi sosiaalisen median piirissä. Arvelisin, että se syrjäyttää Jaikun, jos ei ole jo syrjäyttänytkin. Facebook on hieman toisenlainen ilmiö.
VastaaPoistaMinä olen kuitenkin keskittynyt tutkimaan hieman toisenlaisia sosiaalisen median ilmiöitä, sillä minua kiinnostaa se, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää opetuksessa. Tosin olen kuullut, että on perustettu opetusryhmiä jopa Facebookiin. Tätä miettiessäni en lakkaa ihmettelemästä ihmisten kekseliäisyyttä.
Kekseliäs on ihminen, se on totta Virve. Näissä sosiaalisissa medioissa vain on se ongelma, että niissä väline myös erottaa ihmiset. Joku tottuu olemaan maailman kanssa yhteydessä Twitterin tai Facebookin kautta ja ne jotka eivät ole kirjautuneet noihin paikkoihin, jäävät ulkopuolelle. Mutta niin tietysti elämä muutenkin erottelee ihmiset.
VastaaPoistaTwitteriä tutkailtuani ensiajatukseni oli, että se on joutilaan luokan touhua. Voi olla, että siitä on moneen muuhunkin... luultavasti on. Stephen Fryn innoittamana tutkin.
VastaaPoistaTietotekniikasta ja ryhmistä on moneksi. Eräs tuttuni (tuttu siis, ei ystävä, en ole varma nyk. puuhailuista) on tai oli kovin kiinnostunut tietotekniikasta opetuksessa ja opetuksen välineenä - siis syvemmin kuin tietsipeli kielitunnilla.
Mutta tosiaan Twitterin tahtiin minulla ei vielä ole aikaa, mikäli olen Twitterin oikein ymmärtänyt.
Heh, ihan sivuhuomautuksena, Virven sivujen kautta löysin tuttuni Sometu-sivuilta. Lentsu, taas.
VastaaPoistaHetkinen Lentsu, onko Fry se brittinäyttelijä? Niin, se on kyllä hauskaa keihin kaikkiin voi netissä törmäillä, mutta netissä surffailu on aikamoinen aikasyöppö. Twitterit ja muut tähtäävät siitä, että voi olla kaikenaikaa kaikkien kanssa, mistä on ollut, kuulemma, seurauksena, että ihmiset eivät enää soittele kavereille ja kysy että mitä kuuluu. Enää ei siis surra sitä, että ihmiset eivät käy kylässä niin kuin ennen, nykyään surraan sitä, ettei puhuta puhelimessakaan niin kuin ennen.
VastaaPoistaJuu, brittinäyttelijä ja (tieto)tekniikka entusiaisti tai-miten-se-anglismi nyt kirjoitetaankaan. Siis on kovin innostunut tietoteknisistä asioista.
VastaaPoistaLuulin, että Twitterin takoitus oli löpistä ja höpistä jonninjoutavia joka käänteessä nettiin ja siihen minulla ei ole aikaa..... Mutta ei kyllä puhelimeenkaan. Vierailuihin on, jos saa kuljettaa mukanaan kolmea alle kouluikäistä kaahopäätä.
Äh, siis luin huonosti, samaa luulin mitä Twitteristä kirjoitit. Lukihärö minä, tai vahva ymmärssynhärö ilmeisesti.
VastaaPoistaLentsu, kiva, että sivuistani on ihan konkreettista hyötyä. Löysit tuttavasikin. :)
VastaaPoistaStephen Fry on loistava koomikko. Pidän hänen kuivasta englantilaisesta huumoristaan. On hauska seurata, millaisia polkuja ihmiset ilmaantuvat sosiaalisen median ääreen, sinäkin läksit seuraamaan Stephen Fryta.
Twitterissä tosiaankin on seuraajia, jotka seuraavat muiden liverryksiä. Facebookissa taas luodaan ystäväverkkoja. Molempia voi käyttää ihan asiapitoiseenkin viestintään. Esimerkiksi Voimalassa esiintynyt Tuija Aalto on ilmiömäinen twitteröijä.
VastaaPoistaMinä puolestani olen tehnyt samankaltaisen ratkaisun kuin Voimalan ohjelmassa esiintynyt Mika Lumi Tuomola. Myös minulle Twitter ja Facebook ovat hieman liian intensiivisiä. Pitäydyn mieluummin blogeissa ja Sometun kaltaisilla keskustelusivuilla.
Kiinnostavaa oli kuunnella myös, mitä Jaana Venkulalla oli sanottavaa sosiaalisesta mediasta. Muistan hänet monen vuoden takaa palkittuna ja arvostettuna oman alansa asiantuntijana. Tällä kertaa olin kuitenkin aika monessa asiassa eri mieltä hänen kanssaan.
Kyllä on hämmästyttävää, miten te ihmiset pysytte mukana kehittyvän tietotekniikan myllerryksessä. Taas nostaa huonommuus päätään, koska minulla ei ole Twitteristä muuta havaintoa kuin että Voimalassa kuulin termin ensimmäistä kertaa. Venkulan kanssa taisin olla melkein kaikesta samaa mieltä, tai ainakin jotenkin ilahtunut hänen lievästi kriittisestä näkökulmastaan. Tosin samalla tunsin huonommuutta koska tajusin, että toisille sitten tosiaan tulee ilmeisesti niin paljon sähköpostia, etteivät pysy perässä, kun minulla taas ei ole koskaan ollut sellaisia ongelmia.
VastaaPoistaKirsti, mielestäni sinä tunnet ihan turhaan huonommuutta tämän suhteen. Kysymys on nimittäin ihmisten erilaisista kiinnostuksen kohteista. Kiinnostus sai minut hakeutumaan mediakasvatuksen opintojenkin pariin. Opettajamme sanoikin jotenkin niin, että kysymys ei ole tekniikkalajista vaan siitä, miten näitä välineitä käytetään.
VastaaPoistaJos ei ole tarvetta käyttää jotakin välinettä, niin sitten sitä ei tarvitse käyttää. Sinä puolestasi olet kiinnostunut hyvin erilaisista asioista, kuten olen lukenut täältäkin.
Kyllä se vaan vähän sellainen olo tulee, että jos putoaa kelkasta tällaisissa jutuissa, niin ei se mikään varsinainen meriitti ole, mutta kiitos kannustuksesta.
VastaaPoistaKirsti, minä olen samaa mieltä kuin Virve. Turhan tunnet huonommuutta, toisia ei tekniikka ja sen edistys tai kehitys ja uudet käyttömuodot kiinnosta eikä niile ole tarvetta. Toisilla on taas kiinnostus kaikkeen uuteen, missä on liikuvia osia, niin sanoakseni. Oma pappani oli intoilija, heillä oli pienen kylän ensimmäisinä jos mikin tekninen vempain, kuten puhelin ja radio.
VastaaPoistaEihän kaikilla intoilijoilla ole "oikeata" tai enemmän tarvetta kaikille intoilemilleen asioilla, he vain ovat niin kovin kiinnostuneita, että käyttöä tulee.
En minäkään ymmärrä kuin termin oikeastaan Twitteristä; kotiäitinä ja maalaisena tunnen olevani niin kaukana kaikesta urbaanista kehityksestä ja tohinasta - oli se tietsit, kulttuuri tai ihan vaan Stockan Hullut Päivät. Mutta meillä jokaisella taitaa olla näitä henkisiä Akilleen kantapäitä.
Niin ja hyvänen aika, olethan sinä juuri suorittanut/suorittamassa jonkun webbikoulutuksen! Häntä pystyyn, nainen! ;)
Äh, siis 'jonkun webbikoulutuksen'. En muistanut mikä se on, tarkoitus ei ole kuulostaa mitätöivältä. Lentsu
VastaaPoistaFacebook sivuja minulle on esitellyt kaksi ihmistä: toinen oli työkaveri ja toinen sellainen ihminen, joka ei juurikaan liikahda minnekään kotoaan – ei ole vuosiin liikkunut. Molemmilla oli hyvin erilaiset ”sivut” siellä ja erilaiset motiivitkin, mutta kummankaan kohdalla en usko, että heidän sosiaaliset taidot sinänsä lisääntyvät tai tuovat mitään merkittävää tai elintärkeätä heidän ihmissuhteisiinsa. Siellä voi kuulemma rakentaa virtuaalista puutarhaakin, joka minusta tuntui jo aivan mahdottoman kreisiltä. Paljon hauskempaa ja antoisampaa on upottaa kätensä oikeaan multaan.
VastaaPoistaEn ole vielä katsonut tuota Voimalaa, mutta katson sen kun joudan. Voi olla kivikautista puolustaa vanhanaikaisia vuorovaikutustapoja, mutta kyllä niihin kannattaa minusta yhä uskoa. Uskoa siihen, että elämässä pitää olla todellisia ihmisiä, lihaa ja verta olevia kanssasisaria tai –veljiä, joiden elämä koskettaa meitä ja joiden kanssa voimme jakaa läsnäoloamme niin myötä- kuin vastamäessäkin ja pitkospuilla sekä poluilla.
Pintatunteilua, se oli hyvin sanottu se. Niitä virtuaalissa etupäässä eletään, silloinkin kun kovasti yritetään olla syvällisiä. Toisaalta, onhan niitä niin yksinäisiä ihmisiä kai olemassa, joilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta olla yhteyksissä lajitovereihinsa kuin nämä virtuaalitodellisuudet. Ja voi tapahtua juuri noin kun kirjoitit, että näiden medioiden syvään pohjakoukkuun joutuneiden persoona ohenee ohenemistaan (ainakin tunne-elämä köyhtyy). Normaalit vuorovaikutustaidot katoavat lopulta kokonaan. Ihmissuhdekoulutuksiakin on tosi-nörteille kuulema jo järjestetty, kun huomattiin etteivät he osaa olla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa, ja olen virtuaalimaailmaan uponneita ja eksyneitä kohdannutkin, ja tuli kyllä tunne että realiteettitajuisuus oli heikentynyt.
Enimmäkseenhän virtuaalimaailmat ovat ja merkitsevät viihdettä, ja useimmille se kai sitä on – toivottavasti. Aika sci-fimäinen kauhuskenario se olisi, jos ihmiset eläisivät vain ja ainoastaan virtuaalissa. Huh. Ei kiitos, onneksi on tätä ihan oikeata elämää olemassa.
Joku viisas sanoi äskettäin jossain luennolla (huomatkaa asiantuntevat lähdeviittaukseni), että sosiaalinen media madaltaa ihmisten kynnystä vuorovaikuttaa keskenään. Siis sitä samaa, mitä sähköposti jo aloitti. Ja tällä ei siis tarkoitettu, että kynnys madaltu (vain) netissä, vaan että helpon verkkovuorovaikutuksen seurauksena se perinteinenkin vuorovaikutus on muuttunut helpommaksi, epämuodollisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja niin edelleen.
VastaaPoistaTän halusin siis heittää siksi, kun tuntuu, että tässä keskustelussa ollaan niin kovin sillä linjalla, että verkkovuorovaikutus jotenkin surkastaa sitä perinteistä vaan... Ja olen siitä aika kauhuissani, kun oma vuorovaikutus on hurjasti painottunut nettiin, monestakin syystä (eikä epäsosiaalisuus mielestäni ole yks niistä ;)
Kirsti, musta on hirveän hassua jopa, että olet niin epäluuloinen (vai epävarma?) sosiaaliaalista mediaa kohtaan. SINÄ, joka oot ihan GURU täällä blogimaailmassa!!! Mä kun käsitän sos.median ihan blogaamisen jatkumoksi, mikroblogaamistahan se on enimmäkseen, ja siitä kumpuavaa keskustelua.
Feisbuukissa ja muissakin voi valita, mitä siel tekee. Ne puutarhan istutukset voi tehdä ihan livenä ja naamakirjassa valita sellasia toimintatapoja, jotka itseä innostaa. Ei sen tartte olla höpöhöpöä vaan.
Samaan aikaan olen kyllä sitäkin mieltä, et ihan rohkeesti sais ihmiset valita myös, et EIVÄT osallistu. Ei kaikkien tartte! Eihän kaikki käy baareissakaan. Tai kirkossa. Tai matkustele. Vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet sais olla sitä omavalintaista, ilman painostuksia. (Mut silti kannustan kokeilemaan, vaikka kaikkia ;)
Oijoi Inka, ei kai nyt guru sentään. Huh! Mutta totta on, että itselleni sähköposti ja blogittaminen sopii todella hyvin ja ne ovat avartaneet ja helpottaneet kommunikaatiotani, olleet eräänlainen elinehto jopa. Joten pidän edelleenkin nettiä kaikkineen erittäin merkittävänä vuorovaikutusvälineenä.
VastaaPoistaAjattelen vain, että ihmisen pitäisi tehdä muutakin, ja kun aika on rajallista ja kun nämä nettivempeleet helposti koukuttavat, on jopa koukuttaviksi suunniteltu, niin tässä on kyllä pieni ongelman siemenkin olemassa. Tietenkin suurin osa käyttäjistä pystyy hallitsemaan näiden uusienkin medioiden käyttöä niin kuin kaikkea muutakin.
Sinänsä epäluulo kaikkea uutta kohtaan on minulle ihan temperamenttipiirre. Olen vastustanut kaikkea uutta korvalappustereoista lähtien. Minua ärsyttää kun koko ajan tulee kaikkea uutta, joka pitäisi pystyä omaksumaan. Niin ja minusta kyllä ihan oikeasti tuntuu, että se pitäisi pystyä omaksumaan, ellei halua lopullisesti tipahtaa kelkasta.
Hirlii, sellainen olo siitä tosiaan tuli, että vanhanaikaisten vuorovaikutustapojen puolustaminen on kivikautista. Venkula puhui kiinnostavasti sen puolesta kuinka tärkeä on ylläpitää ihan konkreettisia kädentaitoja, juuri sitä käsien multaan upottamista. Netti kaikkine mahdollisuuksineen on loistava asia, kunhan muistaa säilyttää kontaktin konkreettiseen tässä ja nyt elämäänsä.
Lentsu, se justiinsa kun olen suorittamassa sitä koulutusta ja kuuntelen nörttien juttuja tekee minusta niin yliherkän tällaisille jutuille. Tai no joo myönnetään, olen muutenkin yliherkkä...
Ehkä se tosiaankin on temperamentti kysymys, tämäkin kysymys. Tuntuu, että tämä kaikki sujuu toisentyyppisiltä ihmisiltä niin paljon jouhevammin. Minähän laitan myös hanttiin, kännykän hankin ihan viimeisten joukossa, tietokone tosin oli jo. Kyllä täytyy myöntää että blogeista ja sähköpostikirjeistä on ollut iloakin. Mutta kyllä minä silti vielä käsinkin kirjoitan, toivottavasti muutkin ettei se olisi vain muumioiden hommaa se.
VastaaPoistaHirlii, se on kyllä kumma, että temperamenttiteoria tuntuu tätä nykyä tarjoavan selityksen melkein kaikkeen...
VastaaPoistaMinäkin kirjoitan käsin, ja hassua kyllä, aina siinä vaiheessa kun kässäri tökkää jumiin, siirryn käsin kirjoittamiseen päästäkseni jumin yli.
Facebookissa voi tosiaan valita aika vapaasti miten sita huvittaa kayttaa, ja osaltaan jotkut ovatkin ihmetelleet sita ihmisten luovuutta kayttaa noita sosiaalisia medioita "vaarin", siis tavoilla joihin niita ei oikeastaan alunperin suunniteltu.
VastaaPoistaItsellani on siella satakunta kontaktia, osa sellaisia jotka eivat valttamatta ole niin kauhean laheisia mutta josta on jollain tasolla kuitenkin kiva kuulla etta mita nykyaan tekevat...siis juuri sellaisia pintasuhteita. Toisaalta siella on myos hyvia ystavia joiden kanssa on (tai ainakin yrittaa olla) kontaktissa ahkerasti myos normaalielamassa. Osa kayttaa sita samaan tyyliin kuin blogia, osa kuin sahkopostia, osa kuin MMORPGia, osa kuin Twitteria (mika on sellainen josta en ole jaksanut kauheasti kiinnostua).
Toisaalta virtuaalimaailma (johon lasken myos blogit, keskustelupalstat, maililistat yms) on myos hyva tapa olla kontaktissa ihmisiin joita ei normaalielamassa ikina tapaisi tai jos tapaisi tuskin alkaisi juttelemaan samalla tavalla. Taalla mina kommentoin Kirsti Ellilan pohdintoja, mutta miksi Kirsti Ellila ei ole reaalimaailmassa tullut kertomaan minulle pohdintojaan sosiaalisista medioista, kysyn vaan?
Nuo virtuaalisuhteet voivat olla yksipuolisia keskittyen yksittaisiin osa-alueisiin, mutta samalla ne voivat olla niita osa-alueita joita reaalimaailma ei kata (tuttavapiirini ah-niin-lukuisat vihdekirjailijat harvemmin pohtivat Twitter-suhdettaan, ainakaan minun kuulleni). Nettitutuistani loytyy George W. Bushin aanestajia, vegaaneja, pornotuottajia, kotiaiteja yms. mutta jos rajoittuisin vain reaalimaailman kontakteihin niin tuntisin todennakoisesti vain ihmisia jotka ovat suunnilleen samanikaisia ja samantyylisessa elamantilanteessa kuin mina, tekevat samaa tyota tai asuvat samalla paikkakunnalla...virtuaalielama tarjoaa mahdollisuuden tormata ihmisiin joiden kanssa se yhdistava tekija voi olla vaikkapa samanlainen musiikkimaku tai etta se joku kirjoittaa minua kiinnostavasti viihdekirjailijan Twitter-suhteesta. Ovatko nuo huonoja syita perustaa kontakti?
Ja onhan se omalla tavallaan aika hassua etta on virtuaalisesti jutellut vuosien ajan jonkun henkilon kanssa jonka on jo oppinut tuntemaan aika hyvin mutta josta ei valttamatta tieda sellaisia pikkujuttuja kuin nimi...
Kirsti, löysin hetki sitten Sometusta hauskan videon Twitter in Plain English
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=ddO9idmax0o
Jos sinua kiinnostaa sosiaalinen media, sinua voisi kiinnostaa myös Sometu (http://sometu.ning.com/)
hdcanis, toit kommentissasi hyvin esiin juuri sen, mikä nettikontakteissa on niin riemastuttavaa. Siksi minä tosi paikan tullen aina itsekin puolustan ankarasti näitä medioita, kun tuttavapiirini jotkut ihmiset näitä vastaan hyökkäävät. Masentavalta suorastaan tuntuisi maailma ilman blogeja. Joskus aikaisemmin keskustelupalstat olivat elinehto. Että siis enemmän minä tässä nyt vain angstaan facebookin ja muiden sellaisten juttujen vuoksi, kuin niitä oikeasti arvostelen. Paitsi että pidän kiinni kyllä siitä ajatuksesta, että vanhanaikaiselle inhimilliselle vuorovaikutukselle pitäisi muistaa varata oma tilansa myös.
VastaaPoistaaa, kiitos Virve, pitää perehtyä kun palaan näyttötutkinnosta. mikäli olen vielä hengissä silloin.
VastaaPoista