Jokainen ryhmä on aina omanlaisensa, ainutkertainen atmosfääri syntyy läsnäolijoiden keskinäisistä kemioista. Yleensä ihmisiä saa vähän maanitella, että kommentoikaa, kertokaa ajatuksianne, puhukaa jotain. Nyt oli sellainen ryhmä, että ennen kuin pääsin alkuunkaan, kysyttiin jo että saako sanoa? Ja sitten alkoi vuodatus ja kysely, joka minun piti välillä vaimentaa, että olisi aikaa kirjoittaakin. Koko ajan oltiin kiinni juuri siinä asiassa miksi sinne oltiin tultu, kirjoittamisessa.
Aina joskus vieläkin saa lukea tai kuulla juttuja siitä, että mitä järkeä kirjoittajakoulutuksessa on. Vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja, tms. omituista. En ymmärrä noita juttuja ollenkaan, mutta se on selvä, että tuollaisessa ryhmässä opettaja oppii ehkä eniten. Itsekin opin käyttämään kännykkäni kalenteritoimintoa ennen kuin kurssi oli kunnolla edes alkanut, eräs kurssilaiseni opetti, kun huomasin unohtaneeni almanakkani kotiin. Sitä ennen en ollut edes tiennyt että kännykässäni on kalenteri.
Tekstit
Kuulostaa hyvin antoisalta kurssilta. Mutta mitä kummaa siellä vuodatettiin ja kyseltiin?
VastaaPoistaSe on ainajännää , kun tuntuu, että opettaja oppii itse eniten. Kertoo siitä, että opettaja on itse antelias ja vastaanottavainen.
VastaaPoistaSama juttu, jos lähtee vaikka opintomatkalle ennestään tuntemattomien tyyppien kanssa.
Matkan jälkeen ei muista mitään raunioista, kirkoista ja kansantanssiesityksistä. Muistaa vain ne ihmiset, uudet tuttavuudet, niiden elämänkohtalot, huolet ja äänenpainot.
Ja ajattelee, että kyllä tuonnekin tuppukylään kannatti mennä, kiva paikka tuo Czyckcozivieski.
Kalle, kurssi oli suunnattu ns. erilaisille oppijoille, mikä tarkoitti että ihmisillä oli jos jonkinlaista kirjoittamista ja omien tekstien ääneen lukemiseen liittyvää traumaa, jotka piti ensin käsitellä pois tieltä.
VastaaPoistaHei Anonyymi, joo minustakin on matkoilla ollut aina ihmiset se kiinnostavin juttu. Hävettää oikein tunnustaa, mutta en ole koskaan erityisemmin välittänyt nähtävyyksistä. Parasta on aina istuskelu jossain katukahvilassa ja ohikulkijoiden tiirailu ja satunnaiset kohtaamiset.
Hyvä, että tuli traumat käsiteltyä. Niiden pois puhuminen kelpaisi monen kurssin avaukseksi, sillä kaikillahan meillä on omat kolhumme, mitä kirjoittamiseen tulee. Varmasti mukavaa, kun ryhmä on aktiivinen.
VastaaPoistaRyhmän aktiivisuus tosiaan helpottaa ainakin minun työtäni, tosin oma haasteensa on siinä, että saa ihmiset pysymään asiassa. Välillä täytyy olla vähän tyly ja keskeyttää keskustelu jotta päästäisiin eteenpäin asiassa.
VastaaPoista