Siinä vaiheessa luovun tietokoneesta, otan vanhan muistikirjan ja alan kirjoittaa käsin muistiinpanoja itselleni siitä, mitä käsikirjoituksessa on tähän mennessä tapahtunut, mitä henkilöilleni kuuluu. Kun kirjoitan näitä muistiinpanojani, minä tavallaan kerron itselleni, ajan aivokoneeseeni syvemmälle, mielellään selkäytimeen asti, että kässärissä on tapahtunut tällaisia asioita. Aina, korostan AINA, käy niin, että vasta kirjoittaessani käsin, ymmärrän mitä olen oikeastaan kirjoittanut. Pääsen syvemmälle henkilöitteni kokemusmaailmaa ja tunnen nahoissani mitä nämä tapahtuneet asiat heille merkitsevät. Kun olen kokenut riittävän monta ahaaelämystä (sen tietää siitä, että halu päästä korjaamaan siihen asti kirjoitettua ja halu päästä jatkamaan tarinaa eteenpäin käy vastustamattomaksi), jatkan koneella kirjoittamista.
Jostain syystä minun on ollut todella vaikea uskoa, että minulla on oikeus työskennellä tällä tavoin. Ikään kuin siihen vaadittaisiin jonkin arvostetun kirjoitusoppaan valtuutus että saan tehdä töitä omalla tavallani. Mutta olen huomannut, että sama epäilys riivaa muitakin. Kirjoittajakursseilla kysymys tulee aina eteen. Mikä on oikea tapa kirjoittaa? ihmiset kyselevät. Saako kirjoittaa näin? Vai pitäisikö tehdä niin, kuin siinä ja tässä oppaassa sanottiin.
Yritän aina vakuuttaa kurssilaisille, että voihan niitä oppaiden hienoja menetelmiä miellekarttoineen sun muineen kokeilla, mutta jos oma kirjoittaminen ei niiden avulla suju, se ei vielä tarkoita että ihminen olisi lahjaton kirjoittaja. Hän on vain lahjaton miellekarttojen käyttäjä, mutta eihän tässä miellekarttojen käyttäjäksi opiskellakaan, vaan puhaltamaan elämän henkeä tarinoihin.
Tekstit
Käsittää, käsitellä, kirjoittaa käsin... Hieno oivallus, että se polku on kaksisuuntainen. Minäkään en hahmota käsitekartoilla mitään, mutta käsin kirjoittaminen auttaa. Olisikohan se hieman sukupolvi- ja tottumuskysymys. Ei meidän nuouudessamme taidettu miellekarttoja käyttää.
VastaaPoistaHei Millan, joo voihan se olla sukupolvikysymyskin, mutta viitateen edellisen postauksen keskusteluun ja Venkulan osuuteen Voimalassa, saattaapa olla, että kysymys on ihmisaivoista muutenkin, ne nyt vaan ovat evoluution myötä kehittyneet sellaiseksi että vaativat käsillä tekemistä. Käsin kirjoittaminen on kuitenkin enemmän käsillä tekemistä kuin näppäimistön näpyttely. Evoluutio varmaan jatkaa kulkuaan ja hamassa tulevaisuudessa ihmiskunta on ehkä lopullisesti vieraantunut käsin kirjoittamisesta, ei kuitenkaan vielä. Eivät siis nekään, jotka ovat tottuneet hoitamaan kaiken kirjoitamisensa koneellisesti.
VastaaPoistaSiis tämähän on faktaa, neurologitkin sen vahvistavat. Käsillä tekeminen on tärkeätä aivojen kehittymiselle, yhä, vaikka emme eläkään luolissa.
VastaaPoistaArtikkelin ja lehtijuttujen tekoon sain oppia opettajalta, joka piti käsillä kirjoittamista hyvän artikkelin edellytyksenä. Aivot nyt vain toimivat paremmin niin, hän sanoi ja esitteli tekemiään luonnoksia, joissa oli tekstin lisäksi myös kuvia ja piirroksia. Se oli tekstin esivalmistelua, koneelle hän meni vasta kun asia alkoi hahmottumaan käsin tehtyyn kirjoitukseen.
Ei se ole pelkästään uskon asia tuo, että ammattikirjoittajankin kannattaa käyttää käsiään välillä. Niin muumiohommalta kuin se saattaisi tänä päivänä tuntuakin. Tietokone laiskistuttaa aivotoimintaa.
Kun luin Cervantesin Don Quijotea, ajattelin monta kertaa, että hänellä ei ollut tietokonetta ja paperi sekä mustekin oli aika kallista siihen aikaan. Hän kirjoitti tämän käsin, ajattelin.
Onneksi koulussa opetetaan yhä kirjoittamista käsin, kaunokirjoitustaitoa. Sekin on hyvää harjoitusta, aivovoimistelua. Aivojen toiminnan kannalta pelkän tiedon ja informaation sekä suorittamisen lisäksi tulisi kirjoittaa käsin tai käyttää käsiään muuten.
Kyllä, näppäimistön vaihtaminen kynään ja paperiin avaa yllättävän monia lukkoja. Paperilla teksti on enemmän ajattelun näköistä: rosoista, vapaamuotoista, keskeneräistä. Muistivihkoon saa kirjoittaa vinoon ja sutata. Tekstitiedostossa ei moinen onnistu.
VastaaPoistaHeh, kun luin näitä jumittumisjuttuja, koneeni päätti heti tiltata...
VastaaPoistaMuistan lukeneeni jonkun psykiatrin sanoneen, että käsin kirjoittaminen on suora tie alitajuntaan, ei siis vain selkäytimeen.
Ihan samoja kokemuksia. Muistiinpanotkin on pakko kirjoittaa käsin, ei koneelle, koska samalla tulee luoneeksi juonta eteenpäin.
Ikävä kyllä, kiire punkeaa usein käsinkirjoitetun tekstin päälle.
Ja kuten huomaatte oheisesta, en näin koneella ole varma edes siitä, kirjoitetaanko jotkut sanat yhteen vai erikseen, ja koska on taas se halvatun kiire - nyt nukkumaan - en edes jaksa tarkistaa. Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä...
Sama juttu minulla Anonyymi, muistiinpanot pitää kirjoittaa käsin. Vaikka luennoitsija jakaisi valmiit prujut, silti haluan kirjoittaa käsin, jotta muistaisin jotain. Kiitoksia kommentistasi, hyvää yötä ja makoisia unia:-)
VastaaPoistaNää on Kalle ilmeisesti ihan yleisesti tunnettuja juttuja, mikä on mukava tietää.
Hirlii, sitä pitää kyllä ihmetellä, että miten se kirjoittaminen on ennen vanhaan sujunut, kun on tosiaan pitänyt harkiten kirjoittaa, koska kirjoitusvälineet oli mitä oli ja paperikin kai arvossaan. Ei olisi meikäläisestä kyllä tullut Cervantesin aikaan kirjailijaa.
Ilman muuta käsillä tekemistä ei saa unohtaa. Käsillä tekeminen on tärkeää ja siitä saa onnistumisen elämyksiä, mikä on todella hieno tunne.
VastaaPoistaMyönnän Venkulan olevan tässä ihan oikeassa. En kuitenkaan voinut hyväksyä hänen näkemystään siitä, että jos joku käyttää sosiaalista mediaa, hänen kädentaitonsa olisivat jotenkin vaarassa. Hän nimittäin näyttää ymmärtävän, ettei näillä ihmisillä olisi muuta elämää kuin se, minkä he viettävät koneen ääressä. Kuitenkaan sosiaalinen media ei sulje pois muuta elämää, johon voi kuulua hyvinkin vahvana käsillä tekemisen juonne. Kirjoitinkin siitä omaan blogiini.
Käsin kirjoittamisessa on tosiaankin oma taikansa. Käsin kirjoitetun muistaa paremmin kuin koneella kirjoitetun. Käsin kirjoittaminen auttaa myös hahmottamaan sitä, mitä on tekemässä, kuten kirjoitit, Kirsti. Koneella ei tosiaankaan onnistu rivien rikkominen ja väärinpäin kirjoittaminen, kuten Kalle mainitsi. Itselläni on tapana tehdä välihuomautuksia muistiinpanojeni margianaaliin. Samoin saatan jatkaa tekstiä paperin toiselle puolelle, jos marginaali loppuu kesken. Kirjoittaessani vihkoon väännän sen joskus väärinpäin, jos se tuntuu tarpeelliselta. Käsin kirjoittamalla tämä onnistuu, mutta ei koneella.
Mutta jossakin vaiheessa haluan kuitenkin nähdä tekstin siististi naputeltuna näyttöruudulta. Silloin tekstini tuntuu paljon valmiimmalta kuin käsin kirjoitettuna.
Virve, Venkulan näkemyksistä vielä, että koska sosiaaliset mediat ovat koukuttavia, niiden kanssa ihmisillä helposti käy niin, että muulle tekemiselle ei jää aikaa, vaikka nämä mediat eivät sinänsä este muulle elämälle olisikaan. Etenkin lapset ovat vaaravyöhykkeessä jos heidän annetaan jumittua koneen ääreen. Onneksi useinkaan ei anneta, kun vanhemmat huolehtivat tehtävistään. Mutta on tärkeä muistuttaa käsin tekemisen merkityksestä, koska jos asiasta ei muistuteta, saattaa käydä niin ettei siitä tekemisestä enää huolehdita. Koulussa ryhdytään kirjoittamaan tietokoneilla, koska lasten käsialat, varsinkin poikien, ovat niin huonoja. Ulkoleikit korvaantuvat tietokonepeleillä jne. Siis näin voi aivan hyvin käydä, elleivät jotkut dinosaurukset muistuta, että tämä on huono suunta.
VastaaPoistaKäsin kirjoittamalla koen olevani lähempänä niitä sanoja ja sitä sanomaa jota sielu suoltaa, sillä kynästä on lyhyempi matka sieluun. '
VastaaPoistaProsessoin lähes tulkoon aina kynän välityksellä jos koen elämäni umpikujautuneen. Olen kokeillut samaa koneella, mutta se ei vain toimi. Minulle.
Kynästä lyhyempi matka sieluun, niin se todellakin on, kiitos Olematon!
VastaaPoista