tajuan Herakleitoksen sanat epätosiksi.
Ettei ihminen muka voisi
kahta kertaa astua samaan virtaan.
Jos ihan rehellisiä ollaan
niin ihmiskunnan elämä on loputonta toistoa.
Mitä nyt välillä vannomme ottaneemme opiksemme
ja päivittelemme muiden tekemiä typeryyksiä.
***
Hiukan myöhässä osallistun runotorstain haasteeseen, joka oli Ennen-nyt
Tekstit
Huimaavan totta! Missä olisimmekaan, jos oppi ja kokemus siirtyisivät seuraaville sukupolville?
VastaaPoistaTäytyy ihmetellä Herakleitoksen lyhytnäköisyyttä. Ihminen nimenomaan astuu valmiisiin jälkiin, ja ihan omatekemiinkin. Harva kulkee omia polkujaan.
VastaaPoistaRuno on aikas kirkas ja selkeä. Puun varjossa istuen todettu, tyynesti.
Marjattah,kaikkein kummallisinta minusta on, että ihan fiksut ihmiset silmät kirkkaina väittävät ihmiskunnan ottaneen opikseen ja uskovat että olemme nyt paljon fiksumpia kuin ennen muinoin. Minä en tällaista edistyksen riemuvoittoa huomaa. Valitettavasti.
VastaaPoistaIines, ehkä Herakleitoksella oli jokin oma näkökulma asiaan, josta käsin tarkastellen väite voisi olla tosikin. Runosta en tiedä, no selkeä se ehkä on, mutta joku voisi taas kysyä että onko tämä runo:-)
Minä taas ymmärrän tuo Herakleitoksen lauseen siten, että kun on riittävän useasti (tai vain kerran) lyönyt päätään seinään tai kompastunut kynnykseen, voi ottaa myös opiksensa. Kyllä sitä joissain asioissa on ottanut opiksensa, jokainen, luulisin. Eikä siis sillätavoin enää astu samaan virtaan.
VastaaPoistaMutta että todella olisimme ottaneet opiksemme, noin niin kuin ihmiskuntana, siitä en minäkään ole kovin vakuuttunut. Sille kun ei vissiin mahda mitään, että oppimisprosessi on näin hidas.
Herakleitoksen lauseen voi varmaan ymmärtää monella tavalla, niin kuin kaikki elämään jääneet lauseet. Niin kyllä kai ihmiset jotain oppivatkin, mutta jotenkin kovin hatarilta ja ohimeneviltä nuo opetukset tuntuvat. Ei siihen täällä Suomessakaan tarvittu kuin yksi lama, kun jo pyyhkäistiin pois muistista kaikki se mitä oli uurastettu oikeudenmukaisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi.
VastaaPoistaNiissä asioissa se näyttää erityisen lyhytkestoiselta, ja lyhytnäköiseltäkin - se muisti :)
VastaaPoistaEt ole myöhässä ja filosofinen runo on maukas.
VastaaPoistaEn tiedä, onko niin tärkeää miettiä Herakleitosin lauseen totuusarvoa.
VastaaPoistaItse olen tulkinnut, että vesi liikkuu, virtaa, sen koostumus on eri. Ei voi astua kahta kertaa samaan virtaan.
Kirstin näkökulma on ihmiskeskeinen,tyypillinen ihmiselle, ei luontokeskeinen.
Olen samaa mieltä elämän tautologiasta.
- Prospero
Niin Prospero, ei kai ihminen voi oikein luontokeskeisesti ajatella paitsi siltä osin kuin itse ymmärtää olevansa itse osa luontoa ja silloin hän on se ihmiskeskeinen luonnonosa. En voi kokea maailmaa kivenä tai puuna tai västäräkkinä, vain ihmisenä. Ainakaan tässä nykyisessä olomuodossani.
VastaaPoistaKiitos Oh show jne.
Yritä joskus. Runoilijat pystyvät. Etkö tosiaan pysty samaistumaan esimerkiksi eläimen tuskaan tai iloon, siitä ei ole pitkä matka virran koostumukseen.
VastaaPoista- Prospero