maanantai 13. joulukuuta 2010

Olin reissussa

Puuh, terveisiä Uudestakaupungista jossa kiersin kouluja kollegani Hannu Hirvosen kanssa. Nuorisokirjailijoiden järjestämä kirjailijakiertue oli kysymyksessä. Olipa hauskaa. Hannu oli kyllä vähällä ryöstää shown, kun hän lauloi tunnin aluksi koiralaulunsa, ja oppilaat saivat haukkua, ja yksi vapaaehtoinen sai soittaa soolon tinapillillä. Minulla tietysti oli keraaminen Turun linnani ja kummitustarinat, mutta oli ihan hilkulla, etten silti jäänyt niiden kanssa kakkoseksi. Minustakin Hannun laulu oli hieno, parasta oli lopussa, kun koira lauloi, että se vähän harmittaa, kun on hieno hauva, hieno hauva, hieno hauva, eikä arvostusta saa. (Muistinvaraisesti siteerattuna.)

Nythän tuo arvostusasia on jälleen ajankohtainen, koska Topelius ja Lydecken palkintoehdokkuudet on julkistettu, ja muillehan nekin taas menivät. Mutta se on kyllä ihan superhienoa, että Kirsti Kuronen ja Anneli Kanto ovat ehdokkaina. Tietysti jokainen kirjailija on aina ehdokkuutensa ja palkintonsa ansainnut, mutta on erityisen mukava kun oman kustantamon, eli siis Kariston kirjailijat ovat niin näyttävästä esillä. Onnea kaikille ehdokkaille! Onnea myös kustannustoimittajille, jotka tekevät omaa näkymätöntä ja kallisarvoista työtään.

Pääsimme Hannun kanssa Uuteenkaupunkiin Markku Karpion kyydissä. Siinä matkalla näitä työasioita rupatellessamme tajusin, että minun olisi kannattanut urani alusta asti lyöttäytyä tiiviisti Nuorisokirjailijoihin, ja Kirjailijaliittoon ja Nuorisokirjallisuusinstituuttiin. Verkostoitua siis ja ryhtyä toimimaan noissa organisaatioissa. Tai vaikka en olisi niissä niin toiminutkaan, niin kuitenkin pitänyt sitkeästi pyöriä joukon jatkona, tai vaikka kapulana rattaissa.

Tämä asia minulle kyllä kerrottiin jo siinä vaiheessa, kun kirjoitin ensimmäisen kirjani, mutta olenko jotenkin hidasjärkinen, vai mikä minua vaivaa, kun vasta nyt alan hitaasti uskoa sen tosiaan olevan niin. En oikein ymmärrä miksi minun on ylipäänsä niin hankala mennä mukaan tuollaisiin organisaatioihin, kun kuitenkin kaikki kollegat ovat aina niin hauskoja ja inspiroivia.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Kyllä oppilaita on hemmoteltu, koiralauluja ja kummituslinnoja! :) Noi kimppapuuhat (höhö kun kuulosti tuhmalta) on kyllä tosi hauskoja, ihan erilaista menoa kun pönöttää yksin jupisemassa.

    Jep, oon sanonut ennenkin ja varmaan tulen sanomaan vastakin, joten sanon nyt tässäkin että mulle on ollut valtavan tärkeä asia päästä pörräämään Nuorisokirjailijoiden mukana, jo ihan itsearvostuksenkin takia. Kun sai melkein alusta asti tuntea, että kuuluu ihka oikeaan kirjailijaporukkaan, niin pönkittihän se ammatti-identiteettiä :)

    Kai sä huomenna tulet Kirjailijaliiton kokoukseen? ;)

    VastaaPoista
  2. Olitteko isompien koululaisten luona? Meidän eppu-luokkalainen ei ollut kuullut koiran lauluja... Toivottavasti saitte uusia lukijoita ja ihailijoita :)

    VastaaPoista
  3. Heh Anu, ei taida taittua nyt Helssinginreissu, mutta olen kyllä ajatellut, että johonkin seuraavaan kokoukseen tai matkalle raahaudun vaikka väkisin.

    Lentsu, oltiin 1-6 luokkalaisten kanssa. Niin minäkin toivon uusia lukijoita.

    VastaaPoista
  4. Jos et raahaudu, me raahataan!

    Kiva, että keikkanne oli onnistunut. Hannun koiralaulu on hykerryttävä. Kai esitit vastavetona pari sirkustemppua?

    VastaaPoista
  5. Hyvä idea. Rajoittuneisuuteni näkyy siinä, että ei tullut edes mieleen. Olen satsannut kummituksiin. Jonkun sirkustempun voisi kyllä treenata seuraavaa keikkaa varten.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!