Vasemmalla kädellä kirjoittamisesta oli koulussa haittaa, joten vaihdoin kirjoituskäden omatoimisesti. Meni vuosi pari siihen, että kirjoittaminen alkoi sujua oikealla.
Pari vuotta sitten kävi niin, että aloin piirtää 40 vuoden tauon jälkeen. Piirtäminen loppui aikoinaan tuohon kätisyyden vaihtoon. En tosin silloin nuorena nähnyt asioiden yhteyttä. Nyt kun aloin uudestaan piirtää, oli luonnollista piirtää vasemmalla. Osaan kyllä piirtää oikeallakin, mutta jos haluan uppotua tekemiseen, on vasen se oikea käsi.
Tämä kätisyysasia tuli mieleen, kun kuulin, että Purkinavaaja on kutsuttu mukaan parhaat nettisivut kisaan. Sivustolla on logo ja sarjakuva, jotka tein ko. sivustolle harjoitustyönä.
En kuvittele itseäni piirtäjäksi, mutta piirtäessäni tavoitan sellaisen lapsenomaisen tekemisen ilon, joka on ollut kadoksissa. Se on ollut niin täydellisesti kadoksissa etten sitä ole edes osannut kaivata. Piirtäminen on tietenkin luonnostaan mukavaa puuhaa, mutta minulle tuli mieleen johtuisiko mielihyvä myös siitä, että piirtäessä käytän vasenta kättä oikean sijasta.
Muutama päivä sitten päätin ryhtyä kirjoittamaan päiväkirjaa vasemmalla kädellä. Olen nyt ihaillut käsialaani. Ei se tietenkään kansakoulunopettajalleni kelpaisi, mutta minun silmiini se on paljon kauniimpaa ja minumaisempaa kuin se mikä lähtee oikeasta kädestäni. Ja mikä kummallisinta, kirjoittaessani vasemmalla tunnen olevani harmoniassa itseni ja maailmankaikkeuden kanssa. Aivan kuin siirtyminen takaisin vasenkätiseksi merkitsisi paluuta omaksi itseksi. Kätisyyden vaihto tuntuu käynnistävän muitakin henkisiä prosesseja.
***
Sivumennen sanoen tämän päivän Hesarissa Päivi Heikkilä-Halttunen arvioi myötämielisesti Reetta ja linnan vangit. Onnea minulle! Mikä parasta, arvostelu kertoo, että historiallisten lastenromaanien perinne on ollut hiipumassa ja minä korjaan tilanteen. Olen miettinyt, että jos markkinoisin Reettaa jonnekin, mihin vetoaisin. Pitäisikö minun vedota tähän, kirjani pelastaa hiipuvan lastenromaanitradition sukupuutolta.
Tekstit
Onnea hyvästä arvostelusta! :)
VastaaPoistaTämä on kauhea klisee, mutta ihminen ON kehon ja mielen muodostama kokonaisuus, ja kun ne puoliskot ovat parhaalla mahdollisella tavalla tasapainossa, on olokin mitä parhain. Ja ihan varmasti tuollainen asia kuin paluu "oikean" (siis vasemman;) käden käyttämiseen voi käynnistää vaikka mimmoisia prosesseja myös korvien välissä.
Mullahan pyörähti aikanaan oikein iso muutospurskahdus liikkeelle ihan vain sillä, että menin taiji-alkeiskurssille ja sain toispuoleiseen kroppaani vähän tasapainoa.
Onnittelut hyvästä arviosta! Myös oma kahdeksanvuotiaani tykkäsi kirjasta hurjasti. Luin hämmästellen jonkun aikaisemman merkintäsi Reetta-kirjan saamasta kritiikistä, jonka mukaan kirja ei ole tarpeeksi pelottava kohderyhmälle. Oma tyttöni kipaisi isänsä kainaloon lukemaan kirjan loppuun, kun ei uskaltanut tehdä sitä yksin... Ja se oli siis hyvää jännityksen tunnetta se.
VastaaPoistaMinä olen voittopuoleisesti vasenkätinen, mutta minulla on voimaa enemmän oikeassa kädessä. Lisäksi ohjaan pyörää jostakin ihmeen syystä oikealla. Siksi olinkin tosi "hyvä" pallopeleissä, erityisesti pesäpallossa, kun on voima oikeassa ja vakaus vasemmassa kädessä. :)
VastaaPoistaOnnea hyvästä kritiikistä!
Anu, kyllä tuo ruumiin ja mielen balanssi on tietenkin ollut mielessä jo pitkään, mutta kätisyyden merkitystä en ole tajunnut ottaa kovin vakavasti. Minäkin muuten harrastin vähän aikaa taijita, mutta se piti lopettaa kun ahdistuin pariharjoituksista. Oletko edennyt pitkällekin taijin tielläsi?
VastaaPoistaKristiina, tosi mukava kuulla että kirja upposi kohderyhmään. Niin kyllä tosi paljon ihmettelin sitä taannoista kriitikon kommenttia. Luuliko hän kenties, että kirja on tarkoitettu vanhemmille, vaikka takakannessa mielestäni ihan selvästi seisoo että kohderyhmänä on 8vuotiaatkin.
Johanna, kiinnostava tavata toinen sekakätinen.
Onnittelut arvostelusta. Jos pelastaa jotain sukupuutolta, kannattaa totta vie jatkossa aina vedota siihen!
VastaaPoistaPaljon onnea! Pidän kirjastasi Kiitos sinulle!
VastaaPoistaSe on merkittävä kirja-arvostelu. Mutta miksi tämä laji on hiipumassa? Miksi meillä kirjoitetaan niin vähän historiallisia lasten- ja nuortenkirjoja? Minusta vaikuttaa siltä, että se on laji, joka halutaan tietoisesti nitistää.
Monissa muissa maissa tilanne on aivan toinen. Siellä ollaan kiinnostuneita oman maan historiasta. Meillä pelätään historian haamuja! :)
Ne kertovat ajoista, jotka halutaan unohtaa. Hesarin kirja-arvostelija kehotti minuakin kirjoittamaan seuraavaksi kansalaissodasta, kun arvosteli 1900-luvun alusta kertovaa nuortenkirjaani.
Meillä on pitkä historia Euroopan osana.
Tämä linkki olisi sopinut paremmin.
VastaaPoistahttp://amnellinlucia.blogspot.com/2010/10/reetta-ja-linnan-vangit.html
Vasenkätisiin ja sekakätisiin kohdistuva painostus on kyllä ollut rajua ja nykyihmisen silmään ihan absurdia. Lähisukulaiseni (nykyään vas.kät. kuvataitelija) sai heti lapasen vasempaan käteen, kun huomattiin että hän käytti sitä kynätoimiin. Toinen, vanhempi lähisukulainen keräsi kylillä tosi hämärää mainetta, kun ei aina muistanut peittää sitä, että teki asioita kummalla kädellä kulloinkin eli sekakätisesti.
VastaaPoista"Vasemmalla kädellä kirjoittamisesta oli koulussa haittaa", mainitsit. Taatusti oli. Murheellista, että Kirsti-lapsi sitten joutui luopumaan omasta tavastaan ja tekemään niin kuin muutkin. Mikä lienee tilanne nykylapsilla?
Onnittelut arvostelusta!
Sari
Kirsti, harjoittelin pari vuotta aktiivisesti taijia ja taukojumppana teen liikkeitä edelleen, mutta kun hidasta sarjaa tehtiin aina vain hitaammin niin ei oikein enää toi huono polvi tahtonut kestää. Eikä ehkä temperamenttikaan, myönnettäköön ;)
VastaaPoistaPariharjoitukset oli kieltämättä vähän tukalia, kun muutenkin kartan lähikontaktia vieraisiin ihmisiin, mutta toisaalta tykkäsin kun niissä pääsi konkreettisemmin jyvälle mitä iskuja ja torjuntoja yms. liikkeisiin sisältyy.
Onnittelut oikeasta vasenkätisyydestä ja Hesarin arvostelusta!
VastaaPoistaJa peukkuja parhaat nettisivut-kilpailuun.
Kuninkaan puhe -elokuvasta opin, että änkyttäjissä on niitä, jotka on pakotettu oikeakätisiksi. Kestäviä psyykkisiä seurauksia siis.
VastaaPoistaAnonyymi, minäkin muistan kuulleeni tuosta yhteydestä.
VastaaPoistaKiitos Susu:-)
Anu, ilmeisesti pariharjoitukset kuuluvat siis harjoitusohjelmaan kaikkialla. Elin siinä hatarassa toivossa, että ne olivat vain sen tietyn ohjaajan keksintö ja jossain voisi harjoitella ilman inhaa parityöskentelyä. Joka siis ei minusta olisi kovin kamalaa jos saisi pitää saman parin, mutta paria oli jatkuvasti pakko vaihtaa.
Sari, kiinnostavaa että sekakätisiä on ollut liikkeellä enemmänkin. Vaikka minun nuoruudessanikin vasureita katseltiin koulussa kieroon, tosin opettajat ainoastaan, kaveripiirissä en muista asian herättäneen kummastusta, niin aika helpolla sitä kuitenkin pääsi. Ei esim. pidetty noitana tai muuna sellaisena, mitä sitäkin kai on ihmiskunnan historiassa tapahtunut.
Anna, eikö kansalaissodasta kirjoittaminen voisi kuitenkin olla hyvä aihe nuortenkirjalle? Minua alkoi heti kiinnostaa. Mutta aika jännä kyllä jos genre on hiipumassa, voisin kuvitella että elävästi kirjoitetut historialliset romaanit kiinnostaisivat, kun kerran fantasiakin niin kovasti kiinnostaa.
Minulle kävi niin, että huomasin lukiossa osaavani kirjoittaa myös vasemmalla kädellä, vaikka olenkin varsinaisesti oikeakätinen. Niinpä aloin kirjoitella historian muistiinpanot vasurilla. Siitä ei kuitenkaan hyvää seurannut: alkoi tulla afaattisia oireita kuten numeroiden järjestyksen sekoittamista, vääriä sanoja (musta pro valkoinen) jne. En uskaltanut enää jatkaa harjoituksia, ja vuosia myöhemmin kuulin, että olin häirinnyt aivopuoliskojeni balanssia.
VastaaPoistaSinulla sen sijaan saattaakin jotenkin olla paluu 'oikeaan' tilaan. Mielenkintoista!
Se on kuulemma normaalia ja suositeltavaa, että hoitelee tietyt asiat aina tietyllä kädellä. Minä esim. alustan pullataikinan vasemmalla kädellä. Hiirikättä sen sijaan vaihtelen välttääkseni ylirasituksen.
Kirsti,
VastaaPoista1900-luvun alku - sortovuodet, suurlakko, Edwardin aika, keksinnöt, siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan ovat myös kiinnostavaa. Niistä ei ollut kirjoitettu mitään nuorille siihen aikaan eikä vielä nytkään.
Eiköhön kirjailijan pitäisi saada kirjoittaa aiheesta, joka häntä kiinnostaa? Ei ole hauskaa, jos kriitikko ryhtyy määräilemään, mistä pitäisi kirjoittaa.
Ei anneta hiipua!
aurorakirjat.blogspot.com
Kiinnostava koe Maisakaisa! Minulla on myös ollut tuota nuomeroiden järjestyksen sekoittamista, lukihäiriö koulussa ym, johtuisiko aivojen epäbalanssista. Hiirikäden vaihtelu olisi järkevää, jostain syystä juuri se on asia joka itselleni on vaikea. Osaan siis kirjoittaa sujuvasti oikealla ja vasemmalla, mutta hiiri liikkuu vain oikealla.
VastaaPoistaEhkä on parempi sitten pysyä yhdessä hiirikädessä!
VastaaPoistaLukihäiriöllä ym. on varmaan tekemistä sekakätisyyden ja aivojen balanssin kanssa! Mahtaisikohan nykyisin olla jossakin asiasta lisää tutkimustietoakin? Pitäisi googlettaa vaikka lateralisaatio-termillä...
Toisaalta asiassa on se hyvä puoli, että jos sattuisi tulemaan vaikka aivoinfarkti (kuten meidän suvussa monilla naisilla iäkkkäänä), kuvittelisin, että toinen aivopuolisko voisi helpommin oppia toisen tehtäviä. Huh, toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse käytännössä kokeilla, toimiiko tämä teoria!
Heh, minä heitän vasurilla ja kirjoitan oikealla. Tai jos kirjoitan vasemmmalla, silloin teksti tulee kaikkein liukkaimmin "ulos" peilikuvana. Kirjoittelin nuorena päiväkirjaa peilikuvana. Tosin (pystysuoraan) seinään kirjoittaminen vasurilla ihan oikein päin on helpompaa.
VastaaPoistaJos eläisit keskiajalla, voisit olla naisritari, joka lähetettäisiin valloittamaan linnaa miekka vasemmassa kädessä.
VastaaPoistaAika kului ja sitten kynästä tuli ase. Sulkakynän käyttäjää käskettiin ottamaan kynä kauniiseen käteen eli oikeaan käteen, kun muste suttaantui helposti vasurilla kirjoitettaessa. Nyt kun kynät eivät suttaa, on taas lupa käyttää molempia käsiä, iloitsee Salme.
P.S. Onnea Hesarin arvostelusta.
Anna, samaa mieltä, siitä pitää kirjoittaa mikä itseä kiinnostaa.
VastaaPoistaMaisakaisa, niillä tosiaan on tekemistä keskenään. Tutkailin asiaa, kun vedin lukihäiriöisille kirjoittajakurssia. Huvittavana nyanssina jäi mieleen, että myös konttaamattomuus lapsena enteilee lukihäiriötä. Kaikki lapsethan eivät konttaa, vaan istuvat ja työntelevät itseään jaloilla sinne tänne. Itsekin toimin näin.
Lentsu, minulla oli murrosiässä kausi, jolloin koin saavani viestejä tuonpuoleisesta niin että kirjoitin peilikuvana. Yhtäkkiä tuli mieleen. Mutta olen nyt oikeastaan yllättynyt sekakätisyyden yleisyydestä. Luulin että se on harvinainen ilmiö. Ovatko kaikki Suomen sekakätiset tulleet tänne blogiin?
Kiitos Salme. Ai siitäkö se kauniiseen käteen tulee, kiinnostavaa.
Kiinnostava kirjallisuusarvostelu. Rupesin miettimään, kuka on varhaisnuori.
VastaaPoistaks. linkkiä
Blogisisko
"Sekakätisiä" on ollut ennenkin. Kun äitini oli koulussa, opettaja sitoi hänen vasemman kätensä pulpettiin, jotta hän ei voisi kirjoittaa sillä. Joiltakin tervattiin vasen käsi.
VastaaPoistaÄidistä tuli "kaksikätinen", kuten Savossa sanottiin. Hän esimerkiksi vatkasi kakkua vuoroin oikealla vuoroin vasemmalla kädellä. Se oli hänestä etu.
Kun aloin miettiä, mitä vahinkoa tuo aiheutti hänelle, tuli mieleen, että ehkä hänen huono käsialansa johtui siitä, kun hän oli muuten taitava. Hän ei myöskään pitänyt käsitöiden tekemisestä. Vasenkätisyys taitaa olla perinnöllistä. Tyttäreni on vasenkätinen.
Eräs lääkäri kertoi opetelleensa käyttämään myös vasenta kättä, jotta oikea käsi ei väsyisi alituiseen kirjoittamiseen.
Ihminen voi oppia käyttämään molempia käsiä. Kun mieheni harjoitti miekkailua, hänen oikea lonkkansa väsyi. Hän alkoi miekkailla vasemmalla, mistä oli yllätysetu.
Nyt minä lukiessa muistin, että minähän miekkailin vasurina.Se oli etu, parempi suojaus.
VastaaPoistaMiekkailit! Ooh, jopas on.
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen näköala tuo kätisyys. Ja "minumpi olo". Vaikka olen itse yksiselitteisesti oikeakätinen, saatan hyvin ymmärtää, jotakin tällaista "minumpaa oloa" ja sen puutetta ja pakotusta on varmaan moni tavalla tai toisella elämänsä varrella kokenut. Tuossa on jotain yleisinhimillistä.
VastaaPoistaHei Paula, oli ihan jäädä huomaamatta tämä kommenttisi! Huomaan, että ollaan kotoisin samalta suunnalta.
VastaaPoistaKuulemma kätisyys ei kulje yhdessä jalkaisuuden, korvaisuuden tai silmäisyyden kanssa. Minä olen oikeakätinen mutta pelaisin (jos kiinnostaisi) jääkiekkoa tai golfia vasenkätisesti. Puhelimessa olen ehdottoman oikeakorvainen.
VastaaPoistaSeuraava ei mitenkään liity tähän, mutta se tuli mieleen konttaamattomuudesta: Olen kuullut väitteen, että perätilassa syntyneet lapset kärsisivät myöhemmin korkeanpaikankammosta. Mahtaako pitää paikkaansa.
Hahhaa, perätilaisten korkeanpaikan kammo kuulostaa kansanuskomukselta, vaan mistäs minä tiedän:-)
VastaaPoista