Kun tuli mahdollisuus saada vuoden odotetuimmaksi esikoiseksi mainittu teos ilmaiseksi mikäli suostun sanomaan siitä jotain, tartuin tietysti oikopäätä haasteeseen. Olen seurannut Henna Helmin etenemistä julkisella urallaan ja minua on eniten kiinnostanut miten pitkälle pelkkä julkisuus kantaa. Oma tienihän on ollut varsin toisenlainen. Omasta esikoiskirjastani ei kukaan kirjoittanut mitään, minusta tuntui silloin ettei kukaan edes lukenut sitä, ja se on alkanut tulla eri yhteyksissä minua vastaan vasta nyt, 17 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Henna Helmi on esiintynyt kirjailijana ennen kuin hän on julkaissut yhtään kirjaa, minun on taas vieläkin vaikea nikottelematta tunnustaa olevani kirjailija. Olemme siis erilaiset.
Henna Helmin blogin perusteella sai sen kuvan, että luvassa on jotain aivan erilaista, viihdettä joka onkin syvällistä jne. Kanttakin tehtiin huolellisesti, joten odotukset olivat korkealla. Omasta mielestäni lopputuloksena on tavanomainen viihdepaketti, joka toivoakseni löytää lukijansa, sillä kirjat on tehty luettavaksi.
En ryhdy tekemään varsinaista kirjallisuusarviota, mietin vain lukiessani, että kehen tämän teoksen rinnastaisin ja mieleeni tuli Pirjo Tuomisen Kokemäenjoki-sarja, (Suuren joen maa, Kuningasväylä ja mikä se kolmas vielä olikaan) josta hän totesi, että siinä päähenkilönä on maisema, eivät niinkään henkilöt. Veljen vaimossa on jotain samaa. Päähenkilönä on perhe, ihmiset jäävät vähän varjomaisiksi. Kirjoittajaohjaajana kiinnitän huomiota kerrontatekniikkaan, joka mielestäni on kuormitettu turhaan takaumilla ja niiden tuomilla pluskvamperfekteillä. Mutta ehkä tämä ei haittaa normilukijaa, minä olisin Dan Browniltakin virtaviivaistanut hänen dialogejaan, mutta hyvin on poika myynyt ilman minun neuvojanikin.
Ina totesi, että Henna Helmin blogi on kirjaa kiinnostavampi. Arvatkaapa kuulostaako tutulta. Noin minullekin joskus aina sanotaan. Se saattaa olla totta, tai sitten ei.
Tekstit
Usko pois, olet KIRJAILIJA! Vaikka en ole kirjojasi vielä lukenut niin sivustollasikin mainittujen kirjojen määrän ja uskoakseni myös laadun(muutenhan niitä ei olisi kustannettu tuollaisia määriä;))mukaan olet varsin tuottelias ja työllesi omistautunut kirjailija. Itse vasta räpiköin ensimmäiseni kanssa ja ihailen ja vähän karehdinkin teitä, jotka jo olette ainakin sen ensimmäisen unelmanne saavuttaneet.
VastaaPoistaOmassa blogissani, tosin vain lyhykäisesti arvioin Hennan esikoisen kutakuinkin samoin ajatuksin kuin sinäkin. Ihailen hänen etukäteismarkkinointinsa onnistumista. Oliko kyseessä sitten Hennan vai Arktisen Banaanin idea, mene ja tiedä.
Yhdyn Iinan ajatuksiin; Hennan blogi sai minutkin kiinnostumaan myös kirjasta.
Se on ehkä helposti HHH:n ongelmana, että tällä ennakkomarkkinoinnilla ihmisten odotukset kirjaa kohtaan ovat suuren suuria ja kohtalaisen hyväkin kirja voi tuntua pettymykseltä.
VastaaPoistaMinttis, niinpä. Tai sitten lukija vain ei tajua kirjan kumouksellisuutta:-)
VastaaPoistaMarke, en minä kirjailijuuttani järjen tasolla epäile. kirjailijuuteen vain monilla liittyy niin ylimaallisia ajatuksia ja odotuksia, että arveluttaa työntää nenäänsä moiseen soppaan. Minä kun vaan kirjoitan ja julkaisen ja tulen joten kuten toimeen, mutta en edelleenkään ole yleisesti ottaen mainitsemisen arvoinen. Ja tämä ei ole ruikutusta vaan fakta.
kumpi on siis tärkeämpää kirja vai tekijä? teos vai blogi?
VastaaPoistaolen senlaatuinen lukija, että hyvä ja kiinnostava teos saa lisäpoijun mielenkiintoisesta blogista, mutta ei päinvastoin.
toki, hhh, teki oikein alkaessaan julkimarkkinoida jo ennenkuin kirjansa ilmestyi, markkinnoinnilla oli siihen vaikutusta että kirjaa ylipäätään luetaan, mutta edessäpäin oleva tie on pitkä, siihen mahtuu vielä monenmoista. sellaistakin jota ei voi ennakoida.
vääränlainen markkinointi voi olla vahingoksikin...
Oon odottanut arviotasi, Kirsti, kun kuulin että kirja on sulle tullut. Harmi ettei ollut tämän pidempi! Jos on jotain hajanaisiakin ajatuksia, niin otan mielelläni vastaan vaikka sähköpostitse :)
VastaaPoistaOon ihan samaa mieltä tästä:
"Omasta mielestäni lopputuloksena on tavanomainen viihdepaketti . . . "
Itse oon koko ajan puhunutkin Veljen vaimosta nimenomaan hyvänä viihdekirjana. Oon kuitenkin huomannut, että jotkut aktiiviset blogin seuraajat ovat saaneet toisenlaisia käsityksiä. Ehkä (?) on ajateltu, että sen on pakko olla tosisuperhyväkirja, kun kerran näin nousee esiin? Tosiasiassahan esillä on ollut "ilmiö", eikä toimittajille juuri ole ollut merkitystä sillä onko kirja hyvä.
"Kirjoittajaohjaajana kiinnitän huomiota kerrontatekniikkaan, joka mielestäni on kuormitettu turhaan takaumilla ja niiden tuomilla pluskvamperfekteillä."
Tästä sain aiemminkin palautetta, ja pluskvamperfekteistä olen samaa mieltä. Olisin purkanut niitä pois, jos olisi ollut vielä vähän aikaa sulatella. Mutta takaumia en olisi poistanut: ne kuvastavat hyvin mun tapaa ajatella ja varmasti myös psykologin koulutustaustaa. Kaikki johtuu kaikesta ja pienilläkin asioilla on pitkät vaikutussuhteet. Luulen, että takaumat tulevat kuulumaan myös tuleviin teksteihin. Niitä tuntuu sinne luontevasti ilmestyvän :)
Ja tuo oli musta osuvasti sanottu, että päähenkilönä on perhe. Näin on!
minttis: En tiedä superodotuksista, mutta itse ainakin ajattelen, että joillekin tulee sellainen olo, että he "eivät halua" tykätä kirjasta, jos sitä joka tuutista puskee.
VastaaPoistaItse voin myöntää olevani tällainen vastarannankiiski. Kun Sofi Oksasta alkoi tunkea joka paikasta, ärsyynnyin koko tyyppiin ja koin aina salaista mielihyvää, kun joku arvostelija sanoi, ettei oikein tykännyt. Kyse ei ole niinkään kateudesta (vaikka toki minullekin Sofin menestys kelpaisi!) vaan jotenkin siitä loputtomasta "kehujen muurista". Lapsellistahan se on. Jos Sofia joka paikassa kehutaan ja hän on saanut paljon palkintoja, tuskin se syyttä suotta on tullut.
On helpompi kirjoittaa mielenkiintoista blogia kuin mielenkiintoista kirjaa. Riittää, että on 5-20 mielenkiintoista ajatusta kuussa, ei niiden tarvitse liittyä välttämättä mitenkään toisille, eikä niissä välttämättä tarvitse olla mitään "pointtia". (En siis sano, että kenenkään tietyn ihmisen blogi olisi kirjojaan mielenkiintoisempi, kun en ole lukenut Kirstin enkä HHH:n kirjoja, mutta noin yleisesti ajateltuna).
Aika monenlaista näkemystä siitä on, kuka on kirjailija. (Erinomaisen) omakustanneromaanin julkaissut kaverini esittelee itsensä verkossa, että author. Samoin eräs tuttavani lisäsi tämän author-maininnan profiiliinsa saatuaan agentin romaanilleen. Itse julkaistuani kaksi (tieto)kirjaa aloin uskaltaa kutsua itseäni kirjailijaksi.
Jos HHH:n kirjan päähenkilö on perhe, niin miksi kirjalla on niin kälynen nimi?
VastaaPoistaMaija, miksei muutkin: Musta tuntuu siltä, ettei englanninkielisessä maailmassa olla niin tarkkoja siitä, kuka on kirjailija. Author on sananakin jotenkin... kuulostaa siltä että author tuottaa tekstiä. Siihen ei sotketa sellaisia epäilyttäviä asioita kuin kirjat :)
VastaaPoistaJa olen kanssasi samaa mieltä, on ilman muuta helpompaa kirjoittaa mielenkiintoista blogia kuin mielenkiintoinen kirja just mainitsemistasi syistä. Blogi on myös luonteeltaan helposti mielenkiintoa herättävä, koska blogikirjoitusten tehtävänä on useinkin haastaa lukija keskusteluun. Ne ovat provokatiivisempia ja niissä esitetään suoria kysymyksiä, kyseenalaistetaan mielipiteitä. Blogia voi myös lukea "omasta maailmastaan" eikä tarvitse syventyä kirjailijan maailmaan.
Ketkä kirjailijat muuten kirjoittavat parempia kirjoja kuin blogia?
Anonyymi: Kirja käsittelee pääteemanaan veljen vaimon asemaa tiiviissä perheessä. Jokaisen kirjan naispäähenkilön elämää ohjaa tai on ohjannut se, kenen veljen vaimoja he ovat.
VastaaPoistaP.S. "Perhe" olisi aika kökkö kirjan nimi... Kuulostaa mafiakirjalta ;)
Henna Helmi: Minulle tulee mieleen kaksi esimerkkiä, joiden kirjat ovat selvästi mielenkiintoisempia kuin heidän bloginsa, mutta kummastakaan et ole taatusti koskaan kuullutkaan. Jos nyt nimiä halutaan, niin velo-gubbed legs/Nasim Marie Jafry ja Todd Keisling, jonka blogi taitaa olla väen väkisin samanniminen (sori, iltapäiväväsymys iski, en jaksa linkittää).
VastaaPoistaEiköhän noita riitä. Suomalaisista kirjoittaja/kirjailijablogeista monia en jaksa lukea, koska ne tuntuvat jotenkin niin, noh, kuivilta - jotkut akateemisella tavalla kuivilta, toiset enemmän sellaisilta "tänään kirjoitin, huomenna menen kirjamessuille, sitten kirjoitan lisää, aion myös juoda kahvia" -tyylisiltä.
Mielenkiintoisessa blogissa on enemmän ajatuksia kuin tekemisiä - siksi sekä Kirstin että HHH:n blogit ovat varmasti niin suosittuja.
Lyhyesti täältä takavasemmalta: aikamoista hyvien bloggarien vähättelyä sanoa, että hyvän blogin kirjoittaminen on helpompaa kuin hyvän kirjan kirjoittaminen. Kirstin ja HHH:n blogit ovat mielenkiintoisia seurata, eikä niiden kanssa taida olla ihan heti toista yhtä suosittua kirjailijan blogia kilpailemassa. ;)Lisäksi pohdin, että ehkä blogeissa tulee enemmän esiin ihmisten pintapersoonallisuus ja kirjoissa jotain sieltä syvemmältä. Siksi kirja ja blogi ja niiden tyylit eivät välttämättä ole samanlaisia...?
VastaaPoistaHenna Helmi, mielestäni olet kyllä blogissasi jotenkin antanut ymmärtää, ettei romaanisi ole tavallinen viihderomaani, vaan se on syvällinen vakava jne. Sitä se varmasti onkin, mutta yllättäen monet muutkin suomalaiset viihdekirjat ovat syvällisiä ja vakavia, siksi kirjasi ei minun mielestäni tuo mitään kovin uutta genreen. Mutta oma näkemykseni onkin, että uudistuminen sinällään ei ole tae mistään, itse vannon vanhakantaisen kunnon tarinan nimeen elämäni loppuun asti aamen.
VastaaPoistaMaija, minulla on sama vastarannankiiski efekti, mistäköhän johtuu. En oikein tiedä mitä sanoa tuohon kiinnostava blogi, kiinnostava kirja juttuun. Omalla kohdalla olen ehkä ajatellut, että toiset tykkäävät kirjoistani, toiset blogista. Jotkut sekä että. Blogi on yhdenlainen, hetkessä elävä teos teosteni joukossa.
Hanna, hyvä oivallus liittyen kirjan ja blogin suhteeseen. Itselläni ainakin kirjat ovat paljon mietitympiä ja se kuinka ne kuvastavat minua on paljon välittyneempi prosessi kuin blogissa, jonne pistän tulemaan mielenliikahduksiani paljon suorasukaisemmin.
Asian tiimoilta ja vierestä:
VastaaPoistaKyllä verkkokirjoittajina on jo sentasoisia tekstintekijöitä, että heitä voisi jo kutsua kirjailijoiksi.
Verkkokirjoittaminen, sähköinen teksti ylipäätään on muuttanut kirjallista julkaisemista, ja tulee jatkossakin muuttamaan. Maailmalla julkaistaan jo kirjallisuutta joka ei ole kirjamuodossa vaan ainoastaan sähköisessä muodossa.
Kiintoisin kysymys tulee olemaan se, että onko ei-kirja muodossa julkaistu teos vähemmän kirjallisuutta kuin kirjamuodossa julkaistu? Kirja, sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan on vain formaatti sille sisällölle jonka kirjailija tekee.
Siksi blogi ei ole välttämättä "kevyempi" tai vähemmän kirjallisuutta kuin kirja. Toisekseen hyvä blogiteksti on luettavissa todennäköisesti pidempään kuin kirjamuotoon tehty teos joka saattaa päätyä nopeastikin makulatuuriksi.
Kukin sitten valitsee mieltymystensä mukaan lukemistonsa, siihen en ota kantaa.
Minusta on hienoa, että asetelma on vaihteeksi niin päin, että on jo valmiiksi asetettu määre: viihderomaani. Ja kuitenkin alta paljastuu myös jotakin muuta.
VastaaPoistaMä luen kans ko. romaania.
Epäilemättä viihderomaaneista löytyy vakavia ja syvällisiä asioita; useimmitenhan ne ovat lähellä realismia, ns. oikeata elämää, ainakin sitä peilataan oikeaa elämää vasten. Lisäksi ns. "viihderomaanin" on mahdollista saavuttaa laajempi lukijakunta, monipolvisempi.
Mä olen kuitenkin havaitsevinani, että Henna Helmi Heinonen soveltaa myös koulutustaan Veljen vaimossa; se on minusta hienoa. Kirjoitan siitä lisää, jahka jäsennyn.
"Ketkä kirjailijat muuten kirjoittavat parempia kirjoja kuin blogia?"
VastaaPoistaMinä. Ainakin toivottavasti :-p
En mä kyllä ymmärrä miten niitä edes voi vertailla kirjallisessa mielessä keskenään. Ellei sitten pidä tarinablogia tai kuulu niihin kirjailijoihin, jotka kirjoittavat romaanin toisensa jälkeen omasta elämästään.
Teemu, yllättävämpää olisi jos ei soveltaisi:-) Viihderomaani ammentaa oikeiden ihmisten oikeista asioista, mutta kohottavasti, toivoa antavasti, siinähän se niiden pointti on. Varsinkin suomalainen viihderomaaniperinne on ihan käsittämättömän maanläheistä ja siihen perinteeseen Veljen vaimo mielestäni solahtaa.
VastaaPoistaHirlii, jotenkin olen ajatellut, että blogitekstit ovat päiväperhoja enimmäkseen. Blogi voi olla lähes ikuinen, ehkä joku postaus voi olla klassikkoainesta, mutta enimmäkseen jutut ovat hetken lapsia. Mutta ehkä tarkoitit verkkokirjoittamista laajemmin, jotkuthan julkaisevat pitkiäkin juttuja, romaaneja yms. netissä.
Anu, makuasiatkin vielä sekoittaa tuota kirjallisen tuotannon ja blogituotannon vertailemista. Itsekin toivon, etteivät kaikki lukijani pidä minua parempana bloggaajana kuin kirjojen kirjoittajana.
VastaaPoistaKirsti, mun mielestä sä olet SEKÄ hyvä kirjailija ETTÄ hyvä bloggaaja, samoin moni muukin joiden blogeja seurailen. Ei ne ole mitenkään oletusarvoisesti toisensa poissulkevia :)
VastaaPoistaNojaa, ehkä mä en vaan ymmärrä koko vertailua, koska koen omalla kohdallani blogin ja kirjojen kirjoittamisen niin totaalisesti eri asioiksi. Kirjoissa kerron tarinoita jotka ei sillai suoranaisesti liity itseeni mitenkään, blogissa vaan höpisen ja huudahtelen milloin mitäkin henkkohtaisia päähänpälkähdyksiä, iloja tai v***tuksia.
Kiitoksia:-)
VastaaPoistaNiin minäkin koen ne ihan eri asioiksi, mutta kun toiset tekevät vertailua niin väkisin sitä alkaa miettiä.
Lähtökohtaisesti kirjoitan tänne, koska pidän kirjoistasi joita olet kirjoittanut. Blogisi on oma maailmasi ja luot sitä omallalaillasi ja minusta ne kulkevat jotenkin rinnakkain maailmankuvasi kanssa jonka välität myös kirjoissasi.
VastaaPoistaMinusta näitä asioita (blogi-kirjallinen tuotanto) ei pidä v e r r a t a toisiinsa.
Blogi ja/tai verkkokirjoittamisella tarkoitan kirjaimellisesti sitä, että se on myös julkaisu, ja se voi olla mahdollisesti myös kirjaformaatin rinnalla oleva tasaveroinen julkaisumuoto. Jonakin päivänä. Sähköinen kirja on vasta alkuolio tai jokin alkuidea sille että kirjallisuus onkin muussa muodossa kuin kirjaformaatissa. Että kirjallisudella ei olisi sillätavoin aineellista olomuotoa kuin nyt, kun puhumme vain kirjoista kirjallisuutena. Ja eihän sillä eräällälailla olekaan.
Olen kirjafriikki, rakastan kansia ja niiden väliin sidottuja sivuja sekä paperilta lukemista, että olen siinä kiinni noinniinkuin henkilökohtaisella tasolla, mutta tajuan että minun mieltymykseni eivät tule määrittelemään mitä "kirja" tai kirjallisuus on esimerkiksi kahdenkymmenen tai viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.
Kirsti, aivan totta. Jokainen hyödyntää taustastaan jotakin.
VastaaPoistaMiksi kuitenkin hyvin harvoin sitä vasten luetaan? Aikanaan räkätin blogissani esimerkiksi eräästä Marko Hautalan Käärinliinojen kritiikistä; Hautalan taustaa ei mainittu laisin, vaikka oli työskennellyt alalla, johon kirjakin sijoittui. Tietenkin kyse oli kriitikon valinnasta, mutta ainakin minua se kiinnosti, vaikkei sinällään tuonut mitään lisää itse romaaniin.
Henna Helmi, kirjoitit
VastaaPoista”Maija, miksei muutkin: Musta tuntuu siltä, ettei englanninkielisessä maailmassa olla niin tarkkoja siitä, kuka on kirjailija. Author on sananakin jotenkin... kuulostaa siltä että author tuottaa tekstiä. Siihen ei sotketa sellaisia epäilyttäviä asioita kuin kirjat :)”
Tähän on nyt pakko puuttua. Author nimenomaan tarkoittaa myös henkilöä, joka kirjoittaa kirjan/kirjoja. Se, etteivät käännökset aina mene yksiin suomessa käytettyjen termien kanssa, ei tarkoita, että ne eivät tarkoittaisi juuri samaa. Kannattaa tutustua paremmin kieleen, johon vertaa.
Usein kirjauutuuksia mainostetaan nimenomaan tekijän nimellä, täälläkin. Jos siis tekijä tai hänen edellinen kirjansa on suosittu. Ihan niin kuin Suomessakin.
Se perinteinen, että milloin on kirjailija: yhden, kuuden vai kymmenen kirjan jälkeen vai vasta sitten, kun sillä elää?
VastaaPoistaMinä en ole (vielä) saanut Hennan kirjaa, mutta olen ymmärtänyt, että se on viihdekirja, jota on väritetty tummemmilla sävyillä. Ei minulla ole mitään über odotuksia, luen sen vain yhtenä kirjana. Jos en olisi häneen blogiinsa eksynyt, niin en olisi tätä kirjaa välttämättä tilannut, koska en kuulu sen kohderyhmään.
Joku jo täällä mainitsikin, että julkisuus saattaa pelästyttää/ärsyttää ostajia, mutta enemmän se niitä silti tuo kun vie. Itsekin pelkäsin tarttua Pulkkiseen ja Sofiin, mutta lopulta niin tapahtui ja ensimmäisestä jopa pidinkin. Totta on hankintalistalla :)
Henna oli odottanut Kirstin kommentteja, mutta itse olisin varmaan pas*at housuissa. Kokeneempi kirjoittaja, kun näkee savuverhojen lävitse ja paljastaa totuuden. Iiks.
Hirlii, ymmärrän ettei pidä verrata, mutta jos ihmiset kuitenkin vertaavat, olen itse sen verran herkkis oman kirjoittamiseni suhteen, että väkisinkin alan pohdiskella ja vertailla. Ihmisethän eivät lakkaa vertaamasta, vaikka joku sanoo että verrata ei kannata:-) Toivotaan, että paperinenkin kirja säilyy, kaipa me siihen jotenkin voimme vaikuttaa:-)
VastaaPoistaTeemu, toisaalta kirjallisuudentutkimus kai paneutuu kirjailijoiden taustoihin aika paljonkin nykyään? Ehkä tässäkin on jotain trendejä. Välillä nähdään, että kirjat kirjoina, tekijää mietitään vähemmän. Sitten taas innostutaan nimenomaan siitä miten kirjasta näkyy että kuka sen on kirjoittanut. En kyllä kauheasti seuraile kritiikkejä enkä kirjallisuudentutkimusta, joten en oikeastaan tiedä. Mutta perinteisesti on tietysti naisille suunnatun viihteen kohdalla ollut myös se, ettei sitä ole nähty niin tärkeäksi kirjallisuudenlajiksi, että kirjoittaja olisi nähty jotenkin kiinnostavana. Kun on esim. ajateltu, ettei sellaista roskaa pitäisi lainkaan julkaista. Siis puhun nyt historiasta, esim. sodan jälkeisestä ajasta Suomessa.
Elegia, minua kiinnostaisi millainen rooli chick litillä on siellä? Missä hengessä se pääsee esille, pidetäänkö sitä kirjallisuutena?
Anne, enpä tiedä tuosta totuuden paljastamisesta. Itselläni on hyvin eri tyyppinen tapa tuottaa tekstiä, hion omaa ilmaisuani yhteen, omaan suuntaani ja vertaan yleensä muiden kirjoja vähän liikaakin omaan tapaani, ikään kuin olisin maailman napa. Mutta tiedän hyvin, etten ole maailman napa ja että myyviä kirjoja tehdään erilaisilla metodeilla kuin se mikä minulla on. Monista kirjoista ihmettelen, että miksi niitä ei ole työstetty enempää, miksi ideat on jätetty tavallaan hyödyntämättä, mutta olen huomannut että eipä se näytä normilukijoita haittaavan. Eivätkä lukijat minunkaan kirjoistani välttämättä lainkaan tajua niiden hienoutta...
Kirsti: Syvällisyyttä on tullut korostettua lähinnä vastineena siihen, että Veljen vaimon genreksi on ehdoteltu chick litiä tai vastaavaa superkevyttä. Ei sillä ole ollut tarkoituksena vähätellä muita viihdekirjan kirjoittajia. Ongelma on aina tuo sama: mitä on viihdekirja!
VastaaPoistaOon myös tosiaan puhunut, että kirjassa on jotain uutta, jota en itse oo kotimaisesta kaunokirjallisuudesta löytänyt. Eli kertoo kolmikymppisten arkielämää helppolukuisella mutta monitahoisella tavalla. Mitään tämän mullistavampaa en ole ajatellut Veljen vaimon olevan.
Elegia: Muistaakseni esimerkiksi tieteellisen tekstin kirjoittaja on "author" - eikö myös uutisartikkelien kirjoittajia kutsuta "authoreiksi"? Suomen kielessä taas erotellaan "kirjailija" vs. "kirjoittaja" - kaksi aivan eri kastia... Author-termillä ei viitata sanaan "kirja" toisin kuin suomenkieliseen sanaan "kirjailija". Pikemminkin se viittaa sanaan "authentic" eli alkuperään. Pointtina haahuilussani oli se, että sanassa "author" ei ole tuollaista kieleen sisään rakennettua riippakiveä kuin suomessa, joten lienee psykologisesti helpompaa nimittää itseään "authoriksi" kuin "kirjailijaksi". Puhumattakaan sitten tästä pätemättömyyden kulttuurista, joka Suomessa vallitsee niin yleisesti kuin kirja-alalla.
P.S. Oon asunut ja opiskellut Englannissa, joten kyseiseen kieleen on tullut jnkv tutustuttua, vaikka taidot ovatkin hyvää vauhtia ruostumassa ;)
"Mutta tiedän hyvin, etten ole maailman napa"
VastaaPoistaJokainen meistä on oman maailmansa napa, ja niin sen kuuluu ollakin ;)
Koululaisten esitelmissä huomaa tuon nykytrendin(?) että kirjan kirjoittajalla on henkilönäkin merkitystä. Ainakin meidän koulussa silloin joskus jura-kaudella kirjaesitelmä tehtiin ainoastaan teoksesta - mistä se kertoi, millainen lukukokemus oli, miten lukija oli tarinaa tulkinnut jne. Mutta kun minulle tulee äikänesitelmää varten yhteydenottoja lukijoilta, hyvin usein teosten taustojen lisäksi kysellään minusta itsestäni kaikenlaista.
Ei siinä mitään, voin sellaisiin hyvin vastatakin, tuntuu vaan omasta vinkkelistä hassulta kun äärimmäisen harvoin kiinnostun kirjailijasta, vaikka lukisin miten loistavan kirjan. Tietty siinä mielessä nimen voi painaa mieleen, että muistan seuraavalla kerralla tsekata josko kirjastosta löytyisi lisää ko. tyypin kirjoja, mutta noin muuten kirja on vähän kuin oma olentonsa.
Anu, mulla on ollut sama, ja oikeastaan se vaan haittaa jos tietää kirjoittajasta asioita. Koska kirjailijat voi olla tosi ärsyttäviä tyyppejä, siksi on esim vaikea lukea jotain Tervoa, kun olen jollekin Uutisvuodollekin aivan allergisoitunut ja sitä myöten jokaiselle naamalle joka siellä on vilahtanut.
VastaaPoistaHenna Helmi, minun näkökulmastani asia kuitenkin näyttää siltä, että jokainen kirjoittaja näkee aina oman kirjansa jotenkin poikkeuksellisena, uutena ja ihmeellisenä, ja se on luonnollista, koska miten sitä muuten viitsisi mitään kirjottaa, jos ei ajattelisi tekvänsä jotain ihmeellistä. Mutta ulkopuolisella ei välttämättä ole kykyä nähdä tällaisia nyansseja.
englannissa:
VastaaPoistaShe's a writer.
Is she a published writer?
Yes, she is the author of three novels.
Sanojen 'author' ja 'writer' käytöstä ei ole täyttä yksimielisyyttä, niistä keskustellaan.
Tarkemmin esimerkiksi täällä
http://www.differencebetween.net/business/difference-between-author-and-writer/
Tuo Kirstin viimeisin kommentti kitetyttää asian varmaan aika hyvin. HHH:n omasta mielestä hänen kirjansa on erityinen ja uudentyyppinen kirja, joka solahtaa sellaiseen aukkoon, jonka HHH näkee suomalaisessa kirjallisuudessa. Muut eivät sitä kuitenkaan näe samoin. Muut eivät välttämättä näe koko aukkoa. Tämä liittyy ehkä myös siihen, että HHH on kertonut, ettei itse juurikaan lue kirjoja, joten ehkä hänen on siksikin vaikea nähdä, ettei tässä nyt mitään uutta ja ihmeellistä ole keksittykään.
VastaaPoistaHHH on muuten vetänyt aika paljon sanojaan takaisin. Kun kirja ei ollut vielä ilmestynyt hehkutettiin sen vallankumouksellisuutta blogissa paljon enemmän kuin nyt.
Kaikki mun lausumat sanat löytyvät blogin vanhoista päivityksistä, myös "hehkutukset vallankumouksellisuudesta". Peruskuvaukseni Veljen vaimosta on jo pitkään ollut, että se on hyvä viihdekirja eikä pyri mullistamaan maailmaa, mutta se pyrkii täyttämään kotimaisilla kirjamarkkinoilla olevaa, itseni kaltaisten naisten mentävää aukkoa.
VastaaPoistaNyt keskityn omaan blogiini, kun tuntuu että tässä muut tietävät paremmin mitä minä ajattelen ;) Kirstille kiitos lyhyestäkin arviosta!
Hirlii sanoittaa kyllä nyt minunkin mietteitäni.
VastaaPoistaEn tiedä, määrääkö rahan saaminen tai sen puuttuminen blogien ja kirjojen välistä vertailua. Kirjastossa tietysti kirjat on ilmaisia lukijalle, muta kirjailija saa kuitenkin suhteellisen vähän tuloa. Tarvittaisiin myyntiä. Blogit tuottavat harvoin tuloa kirjoittajalle.
Blogit ovat nykypäivää, huomenna ehkä jotkut muut. Luulen että blogit liittyvät nykytrendiin kirjoittaa kolumneja sinne tänne. Kolumnit ja lööpit liittyvät yhteen, kirjat harvemmin nousevat lehtien otsikoihin (puhdistavia poikkeuksia tietty on...)
Blogit säilyvät toistaiseksi paremmin kuin kolumnit. Harvoihin kolumneihin viitataan enää viikon kuluttua. Hakukoneilla hyppelen vanhoissa blogikirjoituksissa päivittäin. Niistä saan arkeen virikkeitä. Kirjat saattava syväkyntää, mutta blogit tuottavat helpommin satoa tai ainakin maustavat arkea. Unohtuvatkin tietysti helpommin.
Blogeissa tietysti kirjoittajien räväkkyys näkyy paremmin kuin kirjoissa. Eihän omaa luonnettaan voi jokaiseen kirjaan ympätä. Periaatteessa kirjailijablogit voisivat olla tajunnan räjäyttäjiä, joiden jäljet sitten voitaisiin lukea kirjoista...
Tämä kaikki on selittelyä siihen, miksi pidän Kirstin blogeista...
Täytyy tunnustaa, Kirsti, ettei ole hajuakaan chick litin roolista täällä. En seuraa varsinaisesti mitään kirjallisuuskeskusteluja täällä, varmaan pitäisi.
VastaaPoistaHenna Helmi, Mitä sillä on väliä, miten suomen kielessä sanasisällöt erotellaan. Ei se tarkoita, että kaikkialla tehdään niin.
Ja kuten sanoin aiemmin: kyllä täällä kirjoittajan nimi on ihan yhtä merkityksellinen kuin Suomessakin, vaikka itse sitä epäilit. Sen takia siis toin tämän nimiasian esille.
Collinsin English dictionary määrittelee sanan ”author” näin:
1. a person who writes a book, article, or other written work.
2. an originator or creator, Latin auctor
Sana “writer”:
1. a person whose job is writing, author,
2. the person who has written something specified, the writer of this letter is pretty dangerous.
Kiitos, Anna Amnell, tuosta linkistä! En ole siihen vielä tutustunut, mutta taidan nyt heti mennä! :)
Ihan pakko lukea tuo Veljen vaimo.
VastaaPoistaElegia, ymmärrän ettei tällaisia asioita seuraa, ellei niihin ole itsellä jotain erityistä kontaktipintaa.
VastaaPoistamm, olen joskus miettinyt, että kuinkahan nopeasti blogijutut unohtuvat tosiaan lukijoilta, kun tuntuu että kirjoittajaltakin ne unohtuvat. Ei sitä vuoden päästä enää muista, että mitä on joskus kirjoittanut.
Hei!
VastaaPoistaUskaltaudun nyt ensimmäistä kertaa kommentoimaan tänne Kirstin blogiin. Olen Kirstin kirjojen uskollinen lukija, ja erityinen kiitos Pappia kyydissä -sarjalle!
Itse olen vasta aloittelija kirjoittamisen saralla ja käynkin parhaillaan Oriveden Kohti mestaruuttaa -kurssia. Tuo nimi saa muuten ihoni kananlihalle, aivan kuin meistä tavallisista pulliaisista väännettäisiin jotain Pulitzer-ehdokkaita.
Mutta siis... Meilläkin oli viimeksi Orivedellä kauhea meuhkaaminen siitä, saako mainostaa olevansa kirjailija vaikka kirjaa ei olisi vielä julkaistu. Tapaus HHH, siis. Erityisesti ryhmämme naiset olivat sitä mieltä, että HHH on tyrkky, ja miehet taas ihmettelivät koko mylläkkää.
Itse olen seurannut HHH:n blogia mielenkiinnolla ja tänään sitten pettymyksekseni huomasin, että se on sitten lopetettu. Tosin en ihmettele päätöstä - sen verran kovalla kädellä blogissa on jurnutettu siitä ja tästä.
Mielestäni tämä on vapaa maa ja lisäksi kulttuuri ympärillämme elää ja muuttuu koko ajan. Ennen tämänkaltainen ennakkomainonta ei olisi varmaankaann mennyt lävitse. Tyrkyttäminen ja itsensä mainostaminen kun on edelleenkin meille vierasta, saatika mitä se sitten olisi ollut esim. 20 vuotta sitten. Me nyt vain elämme ympäristössä, jossa blogataan, twitataan, facebookataan, chatataan ja tekstataan. Kaikki ovat esillä ja jokainen voi saada äänensä kuuluviin.
Jos ihminen haluaa lähteä julkisuuteen, niin lähteköön. Mediahan se itse luo tuon lumipalloefektin, joka on nyt heitellyt HHH:takin pitkin ja poikin. Kun yksi lehti tekee jutun, niin heti perään toinen sopuli "keksii" saman idean. Ja me tyhmät(?) tossunkuluttajat lähdemme mukaan tähän mediamyllytykseen ja lisäämme siten vain lisää pippuria seokseen.
Kaikki kunnia HHH:lle onnistuneesta esille tulosta. HHH on nyt Suomen kirjallisuuden historiassa ensimmäinen kirjailija, joka teki itsestään "kuuluisan" jo ennen kuin edes kirjaa oli painettukaan. Tarkoitan tässä siis sellaista henkilöä, joka ei ole jo ennestään tuttu medialle jostakin toisesta ammatista, kuten esim. näyttelijät, joiden esikoisteoksia hehkutetaan jo valmiiksi. Toivottavasti HHH saa jatkaa kirjallista uraansa!
Bloggailu sinänsä ei mielestäni ole kirjan kirjoittamiseen verrattava. Blogi on enemmänkin sisäisten ajatusten ja vasta tapahtuneiden kokemusten esiin kirjoittamista. Siitä puuttuu juoni, ydintarina ja johonkin suuntaan kehittyvät henkilöt. Tosin kuka tahansa ei ole hyvä bloggaaja. Siihenkin tarvitaan taitoa ilmaista itseään ja ennen kaikkea kirjoitusten sisällön olisi jaksettava kiinnostaa lukijoita kuukaudesta, jopa vuosista toiseen. Ei siis mikään pikkujuttu.
Tästä tuli taas romaani pienoiskoossa, mutta lopuksi vielä kiitos Kirstille bloggailusta. Yritän itsekin tuoksi surullisen kuuluisaksi viihdekirjailijaksi ja on siksi ilo seurata jo lukuisia teoksia julkaisseen kirjailan ajatuksia ja kokemuksia.
Hei Minna Kristiina! Hauskaa että kommentoit! Olitko Oriveden opistolla viime viikonloppuna? Olin nimittäin sattumoisin siellä kurssittamassa, olisi ollut hauska törmätä livenä. Niin, ei kai sitä kannata kummastella, jos HHH haluaa julkisuuteen. Joku päivä sitten katselin Idolskarsintoja, 800 ihmistäkö jonotti Helsingin koelauluihin. Ja nuorisolta jos kysyy toiveammattia niin 90% taitaa nimetä sellaiseksi julkkiksen ammatin tätä nykyä. Julkisuus on oma maailmansa ja siinä on omat oudot lainalaisuutnsa. miksi esim Tuksun häitä mainostetaan, kuka hänestä on kiinnostunut, mitä hän tehnyt muuta kuin lähetellyt tekstiviestejä Kanervalle? Hänestä tuli siis kirjallinen kuuluisuus vielä paljon pienemmällä panostuksella kuin HHH:sta. Mutta kuten sanoit, jos joku haluaa julkisuutta, niin ei sitten muuta kuin sinne vaan sekaan, jos huolitaan. Ja sitten sopii toivoa, että pää pysyy kasassa. Seurausten perusteella epäilen, että monellakaan se ei pysy kasassa. Mutta ehkä se on monella ollut levällään jo ennen julkisuuttakin;:-) Mukava kuulla, että Pappia kyydistä on löytänyt sinusta kaikupohjaa. Koska aihe on niin järjetön viihderomaaniksi, tämä ilahduttaa erityisesti. Onnea ja menestystä kirjalliselle urallesi.
VastaaPoista