Yhtenä aamuyönä heräsin miettimään. Kaikki tuntui turhalta, ankealta ja pelottavalta. Olen juuri saanut käsistäni yhden kirjan ja työstän toista. Kaksi kirjaa tulee siis ulos tänä vuonna. Mutta onko tyhmää jatkuvasti suoltaa uusia kirjoja? Eikö kannattaisi pyyhkiä pölyt noista vanhoista.
Kun Miehenvaihtoviikot ilmestyi 15 vuotta sitten, ehdotin sen nimeksi Raakaa ravintoa, eläviä miehiä. Nimi ei mennyt läpi.
Kirja ilmestyi tunnistamattoman näköisenä, iloiset ihmiset hyppivät kannessa, mutta painos meni ilmeisesti kaupaksi ilman suuria ongelmia ja kirja liikkui kirjastoissakin mukavasti. Piki verkkokirjastoista se on historiansa aikana lainattu 2710 kertaa. Se tarkoittaa keskimäärin 180 lainausta/vuosi. Tänä vuonna lainoja on kertynyt kahdeksan.
Miehenvaihtoviikot on niitä kirjoja, joiden kohdalla olen usein ajatellut, että onkohan se kuitenkaan löytänyt ihan oikeaa lukijakuntaansa pöntön nimensä ja kantensa vuoksi. Olisi hauska voida antaa kirjalle toinen mahdollisuus. Editoida vähän, antaa uusi nimi ja ulkoasu ja tuupata markkinoille. Kyllähän kuuluisienkin kirjailijoiden kirjoista ilmestyy uusia painoksia eri nimillä. Käsittääkseni esimerkiksi Coelhon Alkemisti ilmestyi ensin nimellä Santiagon unelmat.
Ja mikäli joku nyt innostui, niin kirjan näyttäisi saavan Huutonetistä kolmella eurolla. Yritän suhtautua asiaan urheasti.
Tekstit
Mikäs sitten olis Raakaa ravintoa, eläviä miehiä -kirjan kohdelukijakunta?
VastaaPoistaMinusta nimi on oiva, mutta tuo kansikuva tosiaan on minun makuuni aika... hmm, epämyyvä. :)
VastaaPoistaEn muuten tiennyt tuosta kirjastasi. Miksei siitä löydy tietoa niin kuin noista muista kirjoistasi?
Ele, hyvä kysymys. On vaan jäänyt laittamatta. Olen ehkä ajatellut, ettei noin vanha kirja kiinnosta ketään. Niin, ei tuo nimi ehkä paha ole, mutta kokonaispaketti ei ole oikein samassa hengessä sisällön kanssa.
VastaaPoistaMerja, ei se kohderyhmä varmaan mitenkään niin kovin erilainen ole, mutta olen ajatellut, että kirjan pitäisi löytää lukija, joka ei etsi pelkkää siirappia. Koska siirappia kaipaava varmasti vähän pettyy kirjan sarkasmiin. Eikä tarina muutenkaan ole niin positiivisen vauhdikas ja huoleton kuin kuvasta voisi päätellä. Kysymys on siis siitä, että miten kirjan voisi paketoida niin, että ulkoasu ja sisältö olisivat oikealla tavalla linjassa keskenään.
Kansi on kuin 80-luvun purkkamainoksesta. Uusintapainoksena riittäisi kuvaton ja yksivärinen versio samalla otsikolla :)
VastaaPoistaOsuva luonnehdinta, Anne! Pure Jenkki!
VastaaPoistaTuollaisella lemmenparivalokuvalla varustetusta kannesta tulee vähän semmoinen sinäminäliukuhihnaviihdevaikutelma - epäröisin, kehtaanko lukea opusta julkisessa liikennevälineessä. :) Vähän pelkistetympi/viitteellisempi grafiikka voisi tavoittaa paremmin ne sarkasmisuuntautuneetkin lukijat.
Pohdiskelin näitä kansiasioita hiljattain Sofi Oksasen kohdalla: http://lurunluvut.blogspot.com/2011/01/sofi-oksanen-puhdistus.html
Nopeasti, kun katsoin kuvaa, tuli mieleen Monica Fagerholmin kirjan "Ihanat naiset rannalla" kansi. Jotenkin väritys on samanlainen, myös liike.
VastaaPoistaEnnemmin kuin kuvan, vaihtaisin kirjan nimen kai sitten, koska kansi toimii minusta ihan ok.
Onpa tosi yllättävä lukea positiivinen lausunto tästä kannesta, kiitos Susu! Piristävää vaihtelua. Fagerholmin kansipaperi oli varmaan vähän matta, tässä taas on kiiltävä ja se tekee jotenkin ikävän säväyksen. Turhahan näitä nyt on tietenkin harmitella, olisi pitänyt puuttua asiaan aikanaan.
VastaaPoistaKiitos vinkistä Luru, pitää käydä lukemassa pohdintojasi.
Hahhaa Anne, Pure jenkki tosiaan:-)
Pahoittelen lausuntoani jo etukäteen, mutta minusta Miehenvaihtoviikot on kyllä iskevämpi nimi kuin Raakaa ravintoa jne., mutta kumpaankaan en kyllä nimen perusteella - kannesta puhumattakaan - tarttuisi. En siis takuulla ole kohderyhmää. :-)
VastaaPoistaHauskaa kuitenkin se, että moni muu on ollut kohderyhmää ja hankkinut tai lainannut kirjan. Onneksi kirjoja on melkein yhtä monenlaisia kuin lukijoitakin.
Ehdota kustantajalle, että tekevät tästä pokkarin ja muutat sitä sitten haluamallasi tavalla. Nimenkin voisit muuttaa joksikin houkuttelevammaksi kannen ohella. Saattaisi onnistua, jos ei ole aikaan sidottu kirja?
VastaaPoistaMaisa-Kaisa, ei Miehenvaihtoviikkojen iskevyydessä mitään vikaa olekaan, mutta jotenkin se minusta lupaa jotain vähän muuta kuin mitä kirjassa on. Mutta vaikka nimi ja kansi olisi millainen ja miten hyvä, niin eihän kirja siltikään miellytä kaikkia, joitakin vain.
VastaaPoistaHanna, niinpä. Pitäisi varmaan lukea ja tarkistaa että onko aikaan sidottu. Mutta se tuntuisi kyllä aikamoiselta myrkynsyömiseltä.
Juuri luin kirjan ja mielestäni ei ole aikaan sidottu eli toimii kyllä ihan nykyäänkin!
VastaaPoistaOikeastaan siinä on jopa trendikästä aatetta mm. raakaravinto. Sehän on aika hitti nykyään etenkin terveysfasistien rintamalla. ;) Eli periaatteessa voisi olla ajankohtainenkin!
Minä ainakin tykkäsin!