Siihen aikaan maatalousyhteiskunnan sanasto oli muutenkin käytössä. Muistan hänen myös kerran todenneen, että istumme ja tuijotamme kuin mahot lehmät, kun emme ymmärtäneet jotain asiaa. Nyt ihmettelen sanoiko hän tosiaan niin. Aika tylysti sanottu nuorille naisille. Kävin siis Tipulaa, eli tyttölyseota. Muistan, että lähdimme silloin kesken päivän koulusta, ostimme ranskanleipää, valkosipulijuustoa ja piispanmunkkeja ja menimme Jaanan kotiin kahville. Kai me olimme vähän järkyttyneitä, kun meitä sanottiin mahoiksi lehmiksi. Kaikilla muilla on nyt lapsia, mutta minulla ei.
Omaa sarkaa on kuitenkin jäänyt Jussista mieleen, ja sitä olen miettinyt taas viime aikoina, siis että siinä on kyllä järkeä. Kannattaa kyntää omaa sarkaa, ja sivuille ei kannata vilkuille. Jos alkaa vilkuilla sinne tänne, voi olla, ettei vaoista tule suoria, tai että ne lopulta jäävät vallan tekemättä.
Hyvää ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille, kiitos että olette olemassa.
Tekstit
Minullakin oli Jussi englanninopettajana ja Töyssy (Frau Lähde) ja Ilmari saksanopettajina. Tykkäsin englannista, koska se oli jotenkin vapaampaa ja väljempää kuin saksa(n opetus). Muistan että meille Ilmari puhui siitä, että jos joku vihitään avioliittoon St. Paulin katedraalissa Lontoossa, niin hän lähettää niinjaniin monta ruusua. Lähdin ensin opiskelemaankin pääaineenani englantia, vaikka olin niin ujo, etten kehdannut puhua edes suomea. Jossain vaiheessa vaihdoin pääaineeksi suomen kielen.
VastaaPoistaTuli väärin! Ei kuin tietysti Jussi puhui siitä, että jos joku vihitään avioliittoon St. Paulin katedraalissa Lontoossa, niin hän lähettää niinjaniin monta ruusua.
VastaaPoistaMaailma on pieni, kun me Jussin opettamat täällä kohtaamme. Onkohan Jussilla mahtanut olla aihetta lähetellä ruusuja...
VastaaPoistaIloista ystävänpäivää, Kirsti! :)
VastaaPoistaMun havaintojen mukaan poikineenkaan lehmän tuijotus ei ole erityisen skarppi ja älykäs, äärimmäisen keskittynyt kylläkin ;) Kieltämättä hiukan kummallinen sanavalinta silti opettajalta.
Älkää hyvät naiset vahaa opettajaa haukkuko, muistakaa, että olitte keskenkasvuisia tyttösiä, jotka eivät vielä tajunneet vertausta. Opehan sanoi: olette KUIN mahot lehmät. Ei: olette mahoja lehmiä.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
joo, omaa sarkaa yhdessä toisten kanssa,
VastaaPoistatrevlig Alla Hjärtans dag..
Hannele, yhdessä toisten kanssa se oman saran kyntäminen in tosiaan kivampaa.
VastaaPoistaTammikuu44 pois se meistä, että opettajia morkkaisimme. Vissi erohan tuossa tietenkin on, juu.
Anu, tosiaan lehmän katse on kyllä keskittynyt. Ja kaunis eläinhän se on.
Toisaalta kun yhdessä tekee, niin oppii eri tavalla kuin yksin yrittämällä. Vaikka kyntääkin omaa sarkaa, niin voihan sitä vaikka pysähtyä välillä katsomaan, mitä muut puuhaavat. :)
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää sinullekin.
Jussi se oli minullakin. Hän aloitti Tipulassa meidän kanssamme ja opiskeli Tipulan tapoja meidän välityksellämme - ei näköjään kunnolla oppinut. Tuo lause olisi ollut silloinkin mahdollinen...
VastaaPoistaAina oli jotain väärin. Jos luokkaan tullessa ikkuna oli kiinni, Jussi aukaisi sen ja jos se oli auki, niin hän sulki sen.
Yhden asian hän ehkä muutti myöhemmin. HÄn nimittäin halusi mahdollisimman monen kirjoittavan anglannin ja lupasi, että silloinen ällä toi numeroksi ysin, cumu kasin ja apro seiskan. Moni kirjoittikin hyvin ja ainakin yksi kutosen tyttö sai kuin saikin ysin lopputodistukseensa.
Englantia kyllä opin.
Tuo on ihan totta, Johanna:-)
VastaaPoistaMm, minäkin muistan tuon ikkunoiden paukuttelun! Ja sen, että hän oli talvella aina oranssi käytyään aurinkorannoilla hiihtolomalla.