Joku voi ihmetellä mitä järkeä on lähetellä omalla kustannuksella kirjoja ympäriinsä. Ryhtyessäni kirjailijaksi lähettelin kirjojani ystävilleni, tutuilleni, sukulaisilleni ympäri Suomen. Pian huomasin, että ihmiset eivät välttämättä ilahtuneet kirjapaketista. Eräs ystäväni tunnusti äskettäin lukeneensa esikoiskirjani vasta nyt. Hän kehui kirjaa ja mietti miksi hän ei lukenut sitä aikanaan. Hän ei oikein keksinyt syytä, hän vain ei lukenut. Joten ymmärrättehän, päätin jossain vaiheessa, etten pahemmin lähettele kirjojani. Lakattuani lähettelemästä kirjoja olen säästänyt postimaksuissa, joten tällaisena merkittävänä aikana jolloin Kirjailijan häiriöklinikka täyttää vuosia, tuntui oikealta muistaa lukijoita kirjalahjoilla.
Jos vielä muutaman sanan kirjoittaisin bloggaamisestani, niin aluksi blogin merkitys oli nimenomaan toimia julkisena varaventtiliinä. Olin alussa aktiivinen kommentoija muiden ihmisten blogeissa ja osittain varmasti sen ansioista omankin blogini keskustelut olivat välillä vilkkaita.
Sitten meni useampi vuosi blogiväsymyksen varjossa. Koin uutuudenviehätyksen loppuneen ja monet tutut olivat jo ehtineet lopettaa bloginsa. Siirtyessäni Vuodatuksesta Bloggeriin söhlin Blogilistalla jotain, menetin ison joukon lukijoita, kävijämäärät puolittuivat. Sittemmin ne ovat tulleet takaisin korkojen kanssa. Epäilen kyllä aina, että kävijämäärät ovat nousseet spämmirobottien ym. juttujen vuoksi, mutta toistaiseksi tilastoissa ei ole näkynyt hämäryyttä.
Nykyään bloggaaminen tuntuu kevyeltä ja enimmäkseen iloiselta puuhalta. Minulla ei ole suuria odotuksia, eikä päämääriä, mutta olen ajatellut jatkaa ja sillä tavalla myös dokumentoida omaa uraani. Ihmettelen ihmisiä, jotka lopettelevat blogejaan tuosta vain. Henna Helmikin veti herneet jostain ja pisti laput luukulle.
Omasta blogitulevaisuudestani ajattelen niin, että haluaisin olla rohkeampi. Olen vain tullut valittamisen suhteen vähän varovaiseksi. Joitakin nimittäin häiritsee, jos valitan. He voivat kokea, että heillä menee paljon huonommin kuin minulla, eikä minulla siksi pitäisi olla valittamista. Jotkut taas ovat kovin vahingoniloisia vastoinkäymisteni vuoksi. Olen huomannut, että minua ärsyttää, jos löydän linkin blogiini jostain ilkkumisketjusta, missä päivitellään minun tyhmyyttäni. Mutta sellaisenhan ei kuuluisi vaikuttaa.
Tekstit
Pysy rohkeana.
VastaaPoistaTerveisin Liisa lippa vinossa
Minusta taas on ollut ihan huojentavaa lukea valituksiasi, johtuneeko sitten siitä, että osa murheistasi on ihan yleisinhimillisiä, ei ammattispesifisiä (jälkimmäisiin en aina osaa ottaa kantaa). Joka tapauksessa olen kiitollinen, että löysin viime vuonna molemmat blogisi, sekä tämän että sen toisen siellä vakaumusten taistelutantereella.
VastaaPoistaTässä bloggaamisessa on totisesti jotain viehättävää: bloggaajana voin ja voit vallan hyvin valitella ja voivotella. Mielestäni on turhaa havitella mahdottomia määriä lukijoita. Sellainen kohtuullinen määrä varmasti tulee blogille kuin blogille.
VastaaPoistaSitäpaitsi tässä tulee hivenne seurattua, mitä maailmalla tapahtuu ja tulee luettua yhtä jos toista. Kirjoittamisen ammattilaisena sinulla on tässä oiva reikä katsella konevinkkelistä maailmaa.
Hyvät pakkaset sinnekin ja villahousut jalkaan!
Marina taitaa olla osin porilaista kulttuuriperimääkin, ainakin toisinaan ajattelen niin, ja tämä päätelmä juontaa juurensa siihen, että olen muissa yhteyksissä ollut tekemisissä "porilaisasenteen" kanssa.
VastaaPoistaJa yhdyn edelliseen puhujaan: sinulla on myös kyky napata sellainen yleisinhmillinen marina tai valitus joka todellakin huojentaa myös lukijaa (en olekaan ainoa jota tämä asia puristaa).
Onnea blogillesi ja turvallista matkaa, Kirsti.
VastaaPoistaOlet rohkaissut omalla esimerkilläsi myös minua olemaan entistä avoimempi omien solmujeni suhteen. Kun huomaan, että muitakin vaivaa samat hiertymät, uskallan paremmin avata suuni ja pitää puoleni - tai ainakin uskallan kirjoittaa niistä omassa blogissani ;)
Tietenkin ilkkuminen sattuu. Olisi totuuden kieltämistä, jos muuta väittäisi. Ilkeilijät ovat ikäviä ihmisiä enkä minä ainakaan jaksa ajatella heistä mitään hyvää - hankkisivat oman elämän.
Jäi muuten sanomatta, että olen lukenut kaikki sinulta saamani kirjat, Kirsti. Kiitos niistä. :)
VastaaPoistaEn ole lukenut kaikkia kirjoittamiasi kirjoja, mutta olen pitänyt kaikista lukemistani, myös Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin -kirjasta. Tosin sitä en löytänytkään hyllystäni, kun kävin äsken tarkistamassa tilanteen, joten epäilen lainanneeni sen aikoinaan kirjastosta tai sitten kirja on ajautunut hyllyssä väärään kohtaan.
Peesaan edellisiä, valita ihmeessä! Niin hullua marinan aihetta et varmaan löydä, ettei se tuntuisi tutulta... ja jos jonkun mielestä kitiset turhista, voit lohduttautua sillä että tuotit morkkaajalle iloa: hänellähän on ainakin komeammat murheet!
VastaaPoistaTai... no, jos häntä harmittaa se että häiritset häntä koska sinua harmittaa jokin hänen mielestään vähemmän traaginen jne. ;-)
Hei, olen lukenut tätä blogia jo pitkään, mutta nyt muiden elämäkiireiden vuoksi juuri missasin muutaman aika oleellisen kirjoituksen :/ No, ei se mitään. Kaikella on tarkoituksensa. Kiitos siitä että kirjojesi lisäksi annat ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota myös näin blogin välityksellä. Oikein hyvää jatkoa!
VastaaPoistaToivottavasti tämä blogi jatkaa vielä pitkään! :) Täällä on usein todella kiinnostavia keskusteluja (joskin voisin ehkä pitää toisinaan itse niissä vähän pienempää suuta...) ja tykkään tyylistäsi kirjoittaa kaikenlaisista kiukuista ja harmin aiheistakin avoimesti ja rehellisesti, ilman provosoinnin makua.
VastaaPoistaVilpittömyyteen vastataankin helpommin vilpittömyydellä, kun taas sellaiset "Nyt mä sanon jotain räväkkää että jengi alkais kohista!" -aloitukset vetää vastustamattomasti peikkoja puoleensa. Häiriöklinikalla on kuitenkin loppujen lopuksi mun mielestä paljon hyvää jutustelua ja suht vähän fleimausta ja muuta riitelyä.
Keep up the good blog! :)
Hei Liisa lippa vinossa, yritetään:-)
VastaaPoistaHelena, niin minäkin olen kyllä ajatellut, että valitukset ovat aika yleisinhimillisiä usein. Ilo on ollut molemminpuolinen:-)
Hei Tammikuu44, blogien kautta pääsee tosiaan sellaisiin sisäavaruuksiin seikkaileman, jotka muuten olisivat jääneet iäksi saavuttamatta.
Hirlii, porilaista epäilemättä:-)
Celia, ilkkuminen sattuu, ja kipeimmin sattuu jos epäilee, että ovat peijakkaat oikeassa. Näin omalla kohdalla nimittäin joskus käy. Mutta mukava kuulla, että olet saanut puhtia omista ajatuksistasi kirjoittamiseen täältä(kin) Ja mukava kuulla että olet pitänyt kirjoistani. Nyt tuli vähän sellainen olo kuin olisin ollut lypsyllä:-) Olen nykyään aika sujut sen kanssa, että ihmiset eivät välttämättä päivät pääksytyksen lue juuri minun kirjojani, mutta aloittelevana tekijänä se tuntui jotenkin hankalalta.
Booksy, tuo on kyllä hyvä näkökulma, että morkkaajille voi tuoda iloa omilla valituksilla. Täytyykin pitää mielessä.
No voi harmi sentään anonyymi:-( Mutta pysy kuulolla, aion jaella tänä vuonna ilmestyvien kirjojeni tekijänkappaleita blogini kautta, eli ei tämä tähän loppunut.
Anu, et ole ollut yhtään liikaa äänessä. Niin, olen joskus vähän ihmetellyt sitä miksi en tähän mennessä ole joutunut mihinkään hirmu ryöpytyksiin. Aika lailla silkkihansikkain on meikäläistä kohdeltu.
Yhteenvetona koen, että blogiyleisö suo minulle ruikutuksen. Pidän tämän mielessä:-)
Onnea blogille ja bloggaajalle vuosipäivän johdosta! Sen kunniaksi liityin viimein lukijaksi hah hah. Ihmettelen ja kunnioitan kirjailijoita ja tiettyjä bloggaajia avoimuudesta! Itse olen jotenkin jämähtänyt anonyymiksi hylkiöksi. Hienoa että joillakin blogeilla on vielä lukijoita.
VastaaPoistaOi, tämä on minulle suuri kunnia! Anonyymit hylkiöt ovat suloisia.
VastaaPoistaMinäkin liityin vihdoin lukijaksi, vaikka blogi onkin tuttu monen vuoden ajalta. Yhdyn Pekka Varan mielipiteeseen, mukavaa että blogikirjoittaminenkin on vielä voimissaan, vaikka FB tuntuukin nielleen suuren osan kirjoittajista.
VastaaPoistaKiitokset kirjasta ja nopeasta toimituksesta! Aloinkin samantien lukea, kun on aihe muutenkin päällä ja sairasloma antaa sopivasti aikaa.
VastaaPoistaOlen viihtynyt ensimmäisten sivujen parissa ainakin hyvin. Enkä olekaan aiemmin lukenut kirjojasi, joten kiva tutustua myös kirjan välityksellä.
Ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä ei blogaa tai lopettaa sen, koska joukossa on (aina) ilkeitä ihmisiä. Onneksi asetuksia voi
VastaaPoistatiukentaa, jos kintuille tuppautuu "läähättäjä". Hyvää jatkoa blogille vaan :)
Blogisi on hyvä, mutta tiedän väsymyksen. Välillä tuntuu, että eniten seurataan blogeja, joissa vain esitellään uusia ostoksia.
VastaaPoistaPikaiset terveiset taalta arkangelilaisesta nettikahvilasta. Paljon on ehtinyt tapahtua, olisi ihana paivittaa kuulumiset, mutta sanat eivat riita kertomaan.
VastaaPoista