Hän aloittaa vimmaisen työskentelyn. Hän kokoaa tiedot, kirjoittaa tekstit, suunnittelee ulkoasun, hankkii suunnitelmalle hyväksynnän. Työtehtävän mukaan nimettyyn kansioon kertyy pari-kolmekymmentä versiota. Hän alkaa olla aika tyytyväinen aikaansaannokseensa. Hän tekee vielä viimeisen tarkistuksen. Aikoo sen jälkeen lähettää kirjapainoon, mutta tekee vielä toisen tarkistuksen, sitten kolmannen. Hän vielä kerran printtaa ja käy esitteen läpi rivi riviltä. Tässä välissä hän on lähetellyt esitettä kaikille joita asia koskee ja pyytänyt kommenttia, joita ei tule, mutta ei se mitään, onhan hän itsekin sisälukutaitoinen. Hän on siis lopulta käynyt saman pienen esiteläpyskän läpi noin sata kertaa, eikä ole enää aikoihin löytänyt siitä yhtään virhettä. Joten hän päättää lähettää sen kirjapainoon ja ilmoittaa, että tätä sitten 4000 kappaletta kiitos. Painettuaan lähetä-nappulaa hän saa päähänsä ihastella työtään, että miten hieno siitä hänen esitteestään lopulta tuli.
Kun Adobe reader avaa tiedoston, hän huomaa heti pari kolme ehdottomasti korjaamista vaativaa virhettä.
Kysymys kuuluu, miksi hän huomaa virheet vasta lähetettyään tiedoston kirjapainoon? Miksi ei ennen?
Ymmärrättekö, että minulla on pää hajota.
No jotain mukavaakin. Maria Loikkanen oli kirjoittanut arvostelun Reetta ja linnan vangeista. Booksy oli tykännyt Pelastusrenkaista.
Tekstit
http://alastaikavirtaa.files.wordpress.com/2011/02/ellila-reetta-ja-linnan-vangit-onnimanni-arvio-maria-loikkanen.pdf
VastaaPoistaTuolta se arvostelu löytyi. Minusta kirjoituksessa oli oivallettu juuri se tärkeä asia, että kirjan päähenkilö omaa terveen itsetunnon, vaikka muut ihmiset yrittävät järkyttää tämän rentoa suhtautumistaan eräisiin asioihin. Kirstin kirjaa arvostellaan ja luetaan innokkaasti, havainnoi Salme
No mutta Kirsti, noinhan aina käy. Se on joku ihmeellinen luonnonlaki. Toisaalta jokaisessa kunnon painotyössä kuuluukin olla ainakin yksi virhe. Pääsee nääs joku sitten sanomaan siitä. Näin minua muinoin joku lohdutteli.
VastaaPoistaToi on niiin ärsyttävää! Ja niin tuttua! Symppaan, Kirsti!
VastaaPoistaEI ole mitenkään harvinaista, että kirjapainoon soitetaan:" Ääk, meni väärin, älkää vielä tehkö mitään. Kohta tulee uusi lähetys."
VastaaPoistaMeillä kerran vaihtui päänäyttelijä ja piti julisteeseen laittaa uusi kuva. Harvemmin painotyöt menevät samana päivänä koneeseen, muistuttaa Salme.
Lähetä - nappula on oikeasti taikanappula, joka muuttaa sinut salamannopeasti subjektiivisesta tekijästä objektiiviseksi lukijaksi.
VastaaPoistaNo sinäpä sen sanoi Allyalias! Taikanappula se tosiaan on.
VastaaPoistaMutta miten tarkka pitää olla Salme, onko ylimääräinen piste riittävä syy perua homma ja aloittaa koko mylläkkä alusta?
Kiitos Anu:-)
Villiviini, hyvä näkökulma tähän tuskalliseen asiaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuollaista se on aina. Ihmisellä on ilmiömäinen kyky tehdä virheitä, ja hän näkee tekstinsä oikeana, vaikka siinä olisi virheitä tai aukkoja.
VastaaPoistaEsimerkiksi suurissa käännöstoimistoissa on yleensä useita ihmisiä, jotka tarkistavat käännöstekstin, yksi asiatarkastajana, toinen kielentarkastajana.
Opin jostakin, että hyvin tärkeät sanat täytyy tarkistaa ne mm lukemalla ne lopusta alkuun. On tietyt virheet, joista pitää aina epäillä itseään, esim kiusalliset väärät sanat tai saman sanan kirjoittaminen kahdesti peräkkäin, sillä tietokone ei näe niitä virheiksi.
Uusi puhdas tuloste auttaa aina.
No, ehdottomasti tämä on vain niitä Murphyn lakeihin verrattavissa olevia "kirjoittajan luonnonlakeja". Niin on käynyt aina, käy nyt ja tulee käymään aina ja ikuisesti. Kukaan eikä mikään voi olla sokeampi kuin kirjoittaja omalle tekstilleen.
VastaaPoistaystävällisesti teidän Liisa lippa vinossa
Ei tosiaan kannata moisesta murhetta ottaa. Virheetöntä tekstiä ei yksinkertaisesti ole olemassa.
VastaaPoistaItse käytän etsi-toimintoa tekstejäni viimeistellessäni. Annan koneen etsiä esim. kaikki "myös"-sanat. Kun näkee, kuinka paljon niitä taas on, ei kun poistohommiin. Jokaisella kirjoittajalla on täytesanoja, joita tekstiin tulee tahattomasti liikaa.
Anna Amnellin vinkki uudesta tulosteesta on konsteista paras. Kun antaa paperin levätä yön yli ja katsoo sitä seuraavana aamuna on alitajunta tehnyt työnsä ja pahimmat mokat paistavat silmiin kuin aamuaurinko.
On myös hyvä muistaa, ettei lukijaa koukuteta virheettömällä tekstillä vaan eloisalla kertomuksella.
Vanha Erkki
Ymmärrättekö, että minulla on pää hajota.
VastaaPoistaYmmärrän, Kirsti - ymmärrän!
-kirsi-
Hei Kirsi:-)
VastaaPoistaVanha Erkki, noissa omissa kirjoissani on se hyvä puoli, että kustantajalla on oikeastaan päävastuu kirjan kieliasusta ja taitosta. Saan tietysti sanoa mielipiteeni ja osallistun oikolukuun, mutta kustantamo vastaa. Näissä nyt tekemissäni painotuotteissa minä olen se viimeinen auktoriteetti joka katsoo, että pilkut ja pisteet ovat oikein, että linjat ovat suorassa, että värit sointuvat jne. Tämä ei sovi psyykelleni.
Liisa lippa vinossa, noinhan se on, epäilemättä.
Anna, olen kyllä printannut monta kertaa, ja lukenut ääneen jne. Mutta kuitenkin huomaan virheet vasta lähetettyäni kirjapainoon.
Tuttua!
VastaaPoista