Eksyneet näkevät unia vedokset tulivat eilen. Luin niitä tänään bussissa kun reissasin Kaarinaan ja takaisin. Mitä pitää päätellä siitä jos ihminen liikuttuu kyyneliin lukiessaan omaa tekstiään? Onko vähän säälittävää ehkä? En löydä mitään virheitäkään. Joitakin ylimääräisiä välilyöntejä siellä täällä, siinä melkein kaikki. Tuleekohan tästä täydellinen kirja.
Tekstit
Aivan ihana kansi ja kirjan nimi on myös loistokas! Ehkä siitä tulee täydellinen kirja :).
VastaaPoistaKansi ainakin on kaunis kuin mikä!
VastaaPoistaSe on varmasti täydellinen! :) Ja kansi on mielettömän kaunis!
VastaaPoistaSe on täydellinen kirja. Usko vaan.
VastaaPoistaOnneksi olkoon!
VastaaPoistaOnpa tosi kaunis. Onnea! En epäile sisältöäkään, joten sait liikuttua. En sääli.
VastaaPoistaOnnea uudesta kirjasta! Ollaan Äijän kanssa molemmat luettu lumoutuneina Pappia kyydissä! Se on tosi hyvä kirja. Odotan innolla saavani pian käsiini sen jatko-osan.
VastaaPoistaKiitoksia kaikille osanotostanne!
VastaaPoistaSaima, hauska kuulla, että Pappia kyydissä on löytänyt teidän taloudestanne kohderyhmää:-)
Tämähän on luettava, kun se liikuttaa itse kirjailijaakin, joka ei taida olla herkästi kyynelehtivää sorttia <;)
VastaaPoistaKirjasi nimi on Tosi Kaunis. Jo kansi kertoo siitä, että se sisältää Utuista Fantasiaa...
VastaaPoistaEllinoora, kyllä minä herkästi kyynelehdin, mutta en tosiaan omia juttuja lukiessa.
VastaaPoistaMm, fantasiaa joo, mutta ei ehkä kovin utuista kuitenkaan...
Kirjoittaja itse tietää parhaiten, onko teksti, jonka on tehnyt, hyvä vai huono. Ja jos hänelle tulee tunne: nyt onnistuin! On se totta, sanoivat muut mitä tahansa.
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Ihastuttava tunnelmallinen kansi. Panee odottamaan sisältöä.
VastaaPoistaSylvi
Kyllähän kokkikin maistaa omaa ruokaansa. Kuinka ruoka voisi maistua muille, jos ei maistu kokille itselleen?
VastaaPoistaPikkuliisu, en kyllä yleensä osaa yhtään sanoa tekstistäni, että onko onnistunutta vai ei. Se on liian vaikeaa.
VastaaPoistaKiitos Sylvi!
Anna, kyllähän sitä kirjoittaessaan saattaa useinkin liikuttua, tai nauraa, tai suuttua tai mitä tahansa, mutta vedostenlukuvaiheessa olen yleensä niin kurkkua myöten täynnä tarinaa, että ei maistu enää.
Tekstiä joutuu lukemaan niin moneen kertaan, että on lopulta kuin hanhi, jota pakkosyötetään:)
VastaaPoistaIhana kansi ja hieno nimi kirjalla. Onnea!
VastaaPoista